Nämä on aina mielenkiintoisia, että mikäköhän kiire esim. Hämäläisen tapauksessa on ollut tuon jatkon sitominen. Kuinka realistisena on pidetty riskiä, että jos kaveria ei saada mahdollisimman pian sidottua tuleville kausille niin ihan ok/hyvän/jopa superin loppukauden osalta esim. Kärpät/HIFK/Lukko jne. on apajilla ja vie Hämäläisen SaiPan nenän edestä. Tekisi melkein mieli sanoa, että tuolla kokemuksella ja toistaisilla meriiteillä aika pyöreä 0%.
Onko Hämäläinen sitten haluttu sitoa mahdollisimman pian valmentajaksi, jotta on joku valmentaja kenellä mainostaa seuraavan kauden hankintoja? Erittäin mahdollinen teoria sekin, mutta muutaman kuukauden sisällä varmaan näkyy paremmin kuinka hyvin Hämäläisen nimellä on pystytty kilpailijoista kovia/tai edes todella lupaavia pelaajia hankittua.
Sittenhän on myös aina se klassinen "haluttiin rauhoittaa tilanne joukkueen ympärillä" - selitys, joka on varmasti ihan valid vaihtoehto sekin.
Täytyy muistaa, että Hämäläinen oli osa valmennustiimiä ja hänellä oli siis ilmeisesti kuitenkin soppari kakkosvalmentajan pestistä kaudelle 23-24. Hänen siirryttyään syksyllä päävalmentajaksi oli siis kolme vaihtoehtoa kautta 23-24 koskien:
1. Hän jatkaa päävalmentajana myös 23-24 ja palkka on varmaan suurempi kuin aiemmassa kakkosvalmentajasopparissa.
2. Hän palaa kakkosvalmentajaksi sopimuksen mukaisesti ja joku toinen tulee ykköseksi
3. Sopimus puretaan ja Hämäläinen saa rahallisen korvauksen kauden 23-24 ansionmenetyksistä.
Kohta 2:ssa on ongelmana se, että yleensä päävalmentaja haluaa vaikuttaa siihen, ketkä tulevat apuvalmentajiksi. SaiPassa olisi ollut tilanne, että Hämäläinen ja Immonen olivat jo sopimuksen alla, eli valmentajan olisi pitänyt ottaa heidät automaattisesti riippumatta siitä, ovatko he taidoiltaan sellaisia, keiden uusi päävalmentaja kokisi täydentävän osaamistaan parhaalla tavalla.
Kohta 3 taas olisi tarkoittanut SaiPalle isoa rahanmenoa, jos olisi sekä Hämäläisen että Immosen sopparit purettu. Hämäläinen on myös kaikin puolin hyvä tyyppi ja vahvalla SaiPa-sydämellä varustettu, eli hänen kohdallaan tuo olisi ollut pykälää tylympi ratkaisu kuin jonkun muualta tulleen Lero Tehterän.
Kohta 1 oli SaiPan kannalta ehdottomasti helpoin ratkaisu. Kun syksyllä alkoikin voittoja tulla, saatettiin silloin jo huokaista tilanteessa ja ajatella, että lukitaan tämä.
Nyt on se päätös tehty ja valmentaja lukittu, joten tällä mennään. Ja nyt jokaisella SaiPa-organisaation edustajalla on kivitalon kokoinen haaste: miten myydä tämä projekti faneille ja sidosryhmille ja palauttaa usko tekemiseen? Vastaus on simppeli: se ei tapahdu muuten kuin riittävän kovilla satsauksilla. Jos valmentajanimitys ei saanut faneja innostumaan, tarvitaan sellaisia pelaajia, jotka saavat.