TUNNElmaa!
Nyt päästiin asiaan. Fanius,siihen liittyvät lieveilmiöt ja itse tapahtuma.
[Sisältää tilitystä,itse analyysia yms. yli 2000 merkkiä. Lukekoon ken jaksaa]
Voin avoimesti tunnustaa,että olen Fani. Olen useiden bändien ja artistien fani,erään pohjois-suomalaisen kiekkojoukkueen fani :=) ,Suomen maajoukkueiden fani.
Miksi sitten sanon itseäni Faniksi. Koska imen tietoa,sisältöä (kiekossa kiekkoa,musassa musiikkia ym.) ja haluan olla osana näitä ihailun kohteita. En kuitenkaan halua itse esille,vaikka kieltämättä usein oma nokka näkyy,jos tuttu naama jossain vilahtaa.
Minulle fanius on tunteiden virtaa. Raivoisaa ja suruisaa itsensä ilmaisua kohteiden kautta. Ihailun kohteet kanavoivat omia tunteitani esiin. Näin tapahtuu jääkiekkoa/jalkapalloa seuratessani sekä tietysti rock`n´roll konserteissa. Tämä on suurimpia syitä seurata tapahtumia. Tapahtumissa löysäilen venttiiliä. Paineiden purkamista.
Tunteita ilmaisen usein huutamalla. Usein tarpeettomalla riehumisella. Joskus myöskin rauhallisella ilmaisulla,käsien heiluttelulla ja epäselvällä mutinalla.
Ylilyöntejä varmasti tapahtuu. Yleensä ne tapahtuvat selvin päin,koska en yleensä juo juurikaan mennessäni seuraamaan itselleni tärkeää tapahtumaa.
EI pari olutta haittaa,mutta en halua lamaantua. Huomenna esim. Nordikselle en uskalla mennä kovassa kännissä,koska alastulot ovat liian kovia silloin. Nykyisin en seuraa kännissä yhtäkään Suomen MM-kisa peliä. Sohva on hajonnut jo selvinpäin.
Joku voisi varmasti sanoa etten osaa kontrolloida itseäni,mutta elämä on muuten niin kontrolloitua että tunnelmoidessani en edes sitä halua. Väkivalta ja muiden vahingoittaminen ei kuitenkaan kuulu tapoihin.
Tapahtumasta odotan tunnelmaa. Hyvää esitystä,yleisöltä osallistumista ja itseltäni osallistumista tunnelman luontiin. Näin ollen minun on hyvin vaikea ymmärtää täysin paikallaan istuvaa porukkaa,joka odottaa saavansa muttei ole valmis mitään antamaan.
Tunnelma on asia joka syntyy odotuksista,esityksestä ja positiivisten asioiden kohtaamisesta.
Jos jaksoit tänne asti,Kiitos!
Syy miksi kirjoitin tämän on,että yritän selventää näille jäyhille ihmisille omaa ja muiden käytöstä kiekkopeleissä yms. tapahtumissa.
Tunne on tärkein. Ainakin itselläni. En toki pyri kiistämään,että tunteita ei ole näillä "rauhallisilla". Kukin tapansa mukaan-aitouttahan minäkin arvostan-mutta minä näin.
Lisäys: Kirjoitus on lievä kärjistys.Totta kai seuraan tapahtumia myös tunteettomasti. Yleensä sitä kuitenkin jonkinlainen värähtely alkaa,kun jotain tapahtuu kentällä/lavalla tai jossain muualla.