Eiköhän se Descartes ole. Kartesiolainen dualismi voitaisiin nykyisen ymmärryksen valossa heittää romukoppaan muiden epäonnistuneiden maailmanselitysten joukkoon.
Descartesin maailmankatsomuksen voisi todeta olevan erheellinen, vanhentunut ja haitallinen.
Descartesin vastaus on nykylääketieteen valossa naiivi. Kysymys tietoisuudesta sen sijaan on yhä mielenkiintoinen. Siihen on kolme vastaustapaa:
Tietoisuus aivojen ominaisuutena mahtuu vielä Descartesin alkuperäiseen kysymyksenasetteluun. Sen sijaan laajempi näkökulma, jossa tietoisuus on ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksen ilmentymä, on nykyaikaisessa filosofiassa muodostunut käsitys, joka ei alkuperäiseen kartesiolaiseen metafysiikkaan mahdu.
- Kartesiolainen dualismi: sielu ja ruumis ovat erillisiä ja kommunikoivat jotenkin keskenään.
- Tietoisuus aivojen ominaisuutena: tietoisuus on aivojen ominaisuus eikä mikään erillinen "sielu".
- Tietoisuus ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksen tuloksena: aivot sinällään eivät sisällä tietoa, vaan ovat käsittelykone havainnoille. Jos irtonaisiin aivoihin kytkee sensoreita, ei voi havaita mitään, koska aivot eivät saa syötettä — aivot muodostavat ajatuksia havaintojen perusteella ja tietoisuus syntyy niistä.
Monet analyyttisen filosofian perinteen vaalijat ovat peräänkuuluttaneet kartesiolaisen dualismin lopullista hautaamista. Usko erillisen sielun olemassaoloon on 2000-luvun filosofien joukossa harvinaista - yksi harvoista on Oxfordin yliopiston professori Richard Swinburne). Toisaalta moderni funktionalismi korostaa mielen erillisyyttä ruumiista, ikään kuin "ohjelmistona" tietokoneen elektroniikan takana. Tämän suuntauksen merkittävimpiä edustajia on Hilary Putnam.
Ludwig Wittgenstein on muun muassa tuonut esille, että suurin osa aivot-ruumis-dualismia kiertävästä keskustelusta on samaa vanhaa kartesiolaista dualismia. Myös Daniel Dennett ja Richard Rorty väittää useiden tietoisuutta tutkivien juuttuneen kartesiolaisen dualismiin jopa tietämättään.
Descartesin ehkä näkyvin - tai paremminkin tuntuvin - perintö taitaa silti olla filosofiansa eläimille aiheuttama kärsimys. Tuota Descartesin ajattelua kun on käytetty jo vuosisatoja perusteluna sille, että eläimet eivät tunne kipua, pelkoa, ahdistusta tai muitakaan "inhimillisiä" tuntemuksia, koska niillä ei ole tietoisuutta. Tätä nykyä kuitenkin tiedetään, että kun samoista rakennuspalikoista kaikki tämän planeetan lajit koostuvat, niin isolla joukolla eri eläinlajeja on kaikki biologiset edellytykset tuntea kipua, pelkoa ja ahdistusta, kun luomakunnan kruunu sivaltaa piiskallansa.
Wikipediasta oiva lainaus tähän:
Kyllä dualistinen ajattelu on nykyäänkin aivan relevantti, kerran ei ole parempaakaan selitystä löydetty. Jonkun Dennettin edustama "mieltä ei ole" eli puhdas materialismi johtaa sisäisiin ongelmiin. Esim. jos kaikki on vain signaaleista johtuvaa outputtia, katoaa moraalinen ulottuvuus eli vastuu täysin yms. valtavaa ongelmakohtaa. Toisaalta henkilöitäkään ei välttämättä edes ole koska puhtaasti fyysisinä muutumme jatkuvasti eli olemme jatkuvasti erilainen hiukkasjoukko. Kuka edes sanoo (päättää) "mieltä ei ole"?
Ainakin ne reagoivat kuin tuntisivat kipua, eli ikäänkuin tunnistavat sen. Toisaalta painajainenkin voi tuntua kivuliaalta vaikkei ole. On myös tutkimuksia joiden mukaan eläimet eivät tunne kipua samalla lailla kuin ihminen. Jotta eläinten kärsimysten kaikkinainen lopettaminen on perusteltua, pitää myös osata perustella miten robotin kokema kärsimys on väärin? Pitäisikö tietokonepelien pelaaminen kieltää koska niissä aiheutetaan jatkuvasti tuhoton määrä kärsimystä?
Lopulta kaikki tuo on aika viisastelua niin kauan kuin ihminen asettaa itsensä aina etusijalle. Descartesin ansiosta mekin kuitenkin tiedämme olevamme (tavalla tai toisella) olemassa. Harva filosofi on saanut aikaan yhtä varmaa lopputulosta.
Ainakin ne reagoivat kuin tuntisivat kipua, eli ikäänkuin tunnistavat sen. Toisaalta painajainenkin voi tuntua kivuliaalta vaikkei ole. On myös tutkimuksia joiden mukaan eläimet eivät tunne kipua samalla lailla kuin ihminen. Jotta eläinten kärsimysten kaikkinainen lopettaminen on perusteltua, pitää myös osata perustella miten robotin kokema kärsimys on väärin.
Esim. jos kaikki on vain signaaleista johtuvaa outputtia, katoaa moraalinen ulottuvuus eli vastuu täysin yms. valtavaa ongelmakohtaa.
Toisaalta henkilöitäkään ei välttämättä edes ole koska puhtaasti fyysisinä muutumme jatkuvasti eli olemme jatkuvasti erilainen hiukkasjoukko. Kuka edes sanoo (päättää) "mieltä ei ole"?
Puhdas materialismi (siis ontologinen materialismi) on sisäisesti ristiriidaton eikä johda mihinkään ongelmiin. Sielu-ruumis-dualismihan on suljettu ulos tieteellisistä selityksistä metodologisen materialismin myötä. Eli minkään ilmiön selittämiseen sielu ei kelpaa.
Materialismi on ristiriitainen suhteessa ympäröivään todellisuuteen. Eihän esim. kukaan elä sen mukaan.
Havainto, joka on mielestäni aika groteski esimerkki siitä, että tietoisuus/minä/sielu on yhtä kuin aivot, ei mitään muuta.
Miten niin ei elä? Minä mielestäni elän olettaen, että ontologinen materialismi on totta.
Ok, hyvä. Miksi sitten kasan heinää saa niitata mutta sinua ei? Olette molemmat vain kasa materiaa.
Entä mihin perustat ajattelusi oikeanlaisuuden suhteessa todellisuuteen? Sehän on vain sähköisiä signaaleja.
Mikäli ajattelet että kaikki ideatason asiat ovat vain illuusiota, miksi ihmeessä keskustelet täällä asioista?
Heinäkysymykseen. Miten luulisit yhteiskunnan tai perheeni suhtautuvan, jos niittäisin ihmisiä? Tuntisin myös surua ja syyllisyyttä, jos tappaisin ihmisiä. Empatiaan ei tarvita sielua, evoluutio ja kasvatus riittävät siihen ihan hyvin.
Mihin tarvitset sielua tai aineetonta noissa muissakaan kysymyksissä?
Tuossapa juuri se sisäinen ristiriita. Elät, kuin. Mutta ei kuitenkaan. Itse siis väität että kaikki on vain materiaa, joten miksi perustelet vaikka tuolla perheesi suhtautumisella? Kummallinen kategoriavirhe.
Eikä ole. Et nyt ymmärrä evoluutio on luonut aivomme toimimaan kuten olisi olemassa jotain muuta. Mutta tutkimukset osoittavat selvästi, että aivot ovat pelkästään materialistinen rakennelma. Mitään muuta ei tarvita.
Tunteet kuten empatia, rakkaus tai vaikka viha ovat lajillemme ominaisia ja ne ovat syntyneet lajimme evoluutiohistoriassa. Evoluutio on materiaalinen prosessi, se ei voi luoda mitään ei materiaalista.
Onko eläimillä sielu? jos on, niin onko myös ameeboilla? Jos ei, niin missä vaiheessa ihminen on sen saanut evoluutiohistoriassaan ja miten? Onko siittiöillä tai munasoluilla sielu, entä tsygootilla? Jos ei, niin milloin alkio tai sikiö saa sen ja miten?
Miten ko. sielu voidaan havaita tai mitata? Jos ei mitenkään, miksi se olisi olemassa?
Olisin kyllä voinut vastata Derrida. On pilannut monta asiaa ja tehnyt selvistä asioista epäselviä ja edistänyt niissä nyhjäämistä. Ja pilkun viilaamisellakin on rajansa.
Lähtökohtasi on scientistinen. Minun ei. Joten se siitä. Fundamentalistiset uskovaisetkin päättelevät kaikenlaisia asioita juuri noin.
Et ilmeisesti ole parisuhteessa? Koska rakkauttahan ei ole olemassa. En tiedä haluatko kertoa sukulaisuussuhteistasi, mutta ne ovat ilmeisesti sitten täydellisen utilitaristisia. Tuollainen lienee toki yleistä. Ilmeisesti myös hiihtokisojen seuraamisella on jonkinlainen evolutiivinen tarkoitus. Havaintokyky tarkentuu yms.
Itse olen agnostinen juuri sen takia, että ei noihin asioihin voida ikinä saada tyydyttäviä vastauksia. Se kuuluisa empiria on osoittanut senkin.
Lähtökohtasi on scientistinen. Minun ei. Joten se siitä. Fundamentalistiset uskovaisetkin päättelevät kaikenlaisia asioita juuri noin.
Et ilmeisesti ole parisuhteessa? Koska rakkauttahan ei ole olemassa. En tiedä haluatko kertoa sukulaisuussuhteistasi, mutta ne ovat ilmeisesti sitten täydellisen utilitaristisia. Tuollainen lienee toki yleistä. Ilmeisesti myös hiihtokisojen seuraamisella on jonkinlainen evolutiivinen tarkoitus. Havaintokyky tarkentuu yms.
Itse olen agnostinen juuri sen takia, että ei noihin asioihin voida ikinä saada tyydyttäviä vastauksia. Se kuuluisa empiria on osoittanut senkin.
En tunnu millään ymmärtävän, että tunteet voidaan selittää täysin materialistiselta pohjalta. Materialistinen ihminen voi seurata tunteitaan yhtä lailla kuin ei-materialistinenkin ihminen.
Et muuten vastannut kysymyksiini sielusta.
Tottakai. Myös skientologia voi selittää kaiken. Vakavasti ottaen, koitapa nyt selittää se materialismi materialistiselta pohjalta tai tiede tieteelliseltä.
Vastasinhan, olen agnostinen sen suhteen. Mielestäni jonkinlainen optio tuosta on kuitenkin järkevämpi kuin fundamentalistinen materialismi, koska em. selitysarvo on suurempi. Mikäli olisi vain materiataso ei tarvittaisi ideatasoa.
Lähtökohtasi on hyvin fenomenologinen!
Occamin partaveitsi heittää sielun menemään niin kauan kuin sitä ei voida havaita mitenkään. Kaiken maailman moskan lisääminen teoriaan ei tuo lisää selitysarvoa, jos moska ei selitä mitään. Sielua ei tarvita selittämään yhtään mitään.
No koita toki selittää se tietoisuus jotenkin puhtaasti aivoista käsin. Tai valinnanvapaus. Nykyisin toki on "helppo" sanoa, ettei sitä ole. :-)
Occamin partaveitseä käytät nyt hyvin tieteellisessä mielessä. Aika hankalahan "sielutiedettä" olisi tieteeseen nyt ympätä (vaikka nyt esim. psykologiassa ei vieläkään jostain syystä tutkita vain aivokuvia, mistä johtuukaan).
Sanotaan nyt Richard Dawkins. Aikaansaanut typerryttävän huonotasoisella pseudofilosofoinnillaan tuhansia harhaoppineita.
Tiukkana kakkosena heti perässä Stephen Hawking. Julisti filosofian olevan kuollut filosofoiden itse heti seuraavaksi.
Kolmosena pop-filosofi Lawrence Krauss. Tyhjyyden "mestari".
Bubbling Under: Sam Harris. Sanojen merkitys kääntäen verrannollinen niiden määrään.
Kysymys filosofien paskuudesta on luonteeltaan jossain määrin filosofinen, mutta ennen muuta tahallisen absurdi, joten minäkin jätän puolestani kiinnittämättä lopullista vastausta kysymykseen "voiko filosofiassa olla paska". Filosofien ja heidän edustamiensa oppisuuntien näkemykset ovat tietenkin alisteisia kritiikille, ja joissakin tilanteissa kritiikki saavuttaa laajan konsensuksen. Mutta tekeekö kritiikin runnomaksi joutuminen kenestäkään filosofista "paskaa", tai kuinka yksiselitteisen väärässä filosofin pitää olla yltääkseen "paskuuteen"? Olen, mutta jos en ajattele kotvaan, niin lakkaanko olemasta?Voiko filosofiassa olla paska? Mielestäni filosofia on paskaa nykymuodossaan, mutta ei kai siinä kukaan erityisen paska ole ollut. En siis vastannut mitään.