No tässä ollaankin jo jonkinlaisen realismin äärellä. Puhe kyllä oli siitä, että muisti alkaa vuodesta 2006, ei lopu:) mutta whatevö.
Mitä KalPan identiteettiin tulee, ei tartte kuin katsoa millaisia pelaajia seura on tuottanut 1980-luvun hämäristä lähtien ja millaista kiekkoa on koko ajan pelattu aikakauden mukaisin vivahtein (pl. pahimmat katastrofivuodet, jolloin mistään linjasta ei ollut tietoakaan, epätoivoiset hutilaukaukset seurasivat toistaan ja kaikki energia meni lopulta pelkkään hengissä selviämiseen - ennen sinänsä tervehdyttävää romahdusta).
Joku voisi tietysti ajatella, ettei Pekka "superuusivallankumouksellinenpelitapa" Virran varsinaisesti tarvinnut opettaa Sami Kapaselle, Kalle Sahlstedtille, Mika Strömbergille jne. jääkiekon pelaamista kädestä pitäen ja että näillä oli oma, iso osansa siinä, miten KalPa pelasi parhaina "uusina" liiga-aikoinaan - varsinkin kun Pekan Kiekko itse on sen julkisesti(kin) myöntänyt. Ja että sellaisen pohjan ja nimenomaan identiteetin, joka tuottaa kiiskisiä (hyvässä ja pahassa), päälle oli aika luontevaa rakentaa ns. kiekollista taitopeliä ja hommata salmisia.
Tämä kaikki siis ennen kuin neppailusta tuli itsetarkoitus, vastustajat hiffasivat mistä on kyse, KalPan johdon ja sitä mukaa koko edustusjoukkueen tekemisen rakenne alkoi tunnetulla tavalla vääristyä (virheillä on ikävä taipumus kumuloitua, jos lumipallo lähtee pyörimään väärään suuntaan) ja ilmeisesti yhdellä jos toisella herkkäuskoisella hämärtyi, kenen pelistä kaukalossa on kysymys ja mikä jääkiekossa on ylipäätään oleellista.
Tänä päivänä Virralla alkaa olla viimeiset ajat päivittää ideansa ja tekemisensä sellaisiksi, ettei niitä osaa puukätisin/päisinkin porukka pelata vaikeuksitta pois. Helppoa ei tule, mutta olosuhteet välttämättömään uudistumiseen ovat silti otollisemmat kuin esim. siellä Ässissä.