Kun BobHeinonen vihjailet Laukkas-vihaajista, kerro nyt sitten keitä tarkoitat, koska nyt menee vähän jo syyllistämisen puolelle - siis syyttömienkin.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että valmennuksen suhteenkin pitäisi nähdä suurempia kokonaisuuksia, eikä vain tunkea samaa lötköä käärmettä häntä edellä pyssyyn. Silloin kun on aihetta, pitää puhua myös positiivisista asioista. Pelkkä kriittisyys ei ole koskaan realismia. Olen kanssasi pitkälle samaa mieltä Ässät-pelistä. Ihan oli valmennuksellakin nuo ansiot, joista kirjoitettiin.
On hienoa, kun valmennuksessa tehdään oikeita asioita. Siitä pitää iloita ja se tunnustaa. Valitettavasti laajemmin tarkasteltuna tässä vaiheessa tapahtuvat valmennuksen hyvät reagoimiset ovat marginaalisia asioita. Ongelma on ihmisille pinttynyt kuva uskottavuuden menettämisestä juuri tähän iänikuiseen valmennuskysymykseen liittyen. Kärjistetysti sanottuna pelkään, että Laukkanen - ja seuran johto kaiken takana - ei "suuren yleisön" silmissä saa uskottavuuttaan takaisin, vaikka Laukkasen tiimi äityisi millaisiin urotekoihin tahansa. Tämä on se ongelman ydin. Jos seuran ydintoiminnan uskottavuusongelmaa ei korjata uskottavasti, ei voida odottaa kehällisillä tasoilla olevien uskottavuusongelmien korjaantumista. Siksi Laukkanen on avain. Tämä realiteetti pitää myös tunnustaa.
Hyviä mutta sekundaarisia kysymyksiä ovat sitten nämä: onko mitään järkeä/ mahdollisuuttakaan erottaa Laukkasta enää tässä vaiheessa kautta; onko mahdollista, että riittävän hyvä pelitapa vielä tulevaisuudessa stabiloituu jne. Suuressa kuvassa valitettavasti näillä asioilla ei enää ole kovin suurta merkitystä. Laukkasen johtamana menetettyä uskottavuutta tuskin voidaan saada takaisin. Se on eri asia, että meikäläinen ja BobHeinonen ja moni muu voidaan iloita, jos valmennukselliset asiat edistyvät. Mielestäni uskottavuuden kannalta peli on kuitenkin menetetty. Siksi ainoa mahdollisuus olisi perustavanlaatuisella tasolla muuttaa toimintatapoja. Piste.
Pitää ymmärtää se, että enää ei olennaisinta ole loppukauden taloudelliset tappiot. Loppukauden tapahtumat ovat myös marginaalisia asioita. Panokset ovat paljon suuremmat. Ollaan Ilveksen ja TPS:n kanssa samassa veneessä. Kaikissa Liigan kriisiorganisaatioissa on vakava johtamisen ja uskottavuden kriisi. Ilveksessä taustalla on Manngard-farssi. Tepsissä on loputon, aika kasvoton valtataistelu vahvojen klikkien kesken.
KalPassa taas kaikilla on ongelmilla on kasvot. Se on sekä hyvä että huono asia. Ne kasvot ovat Kapasten ja viime kädessä Sami Kapasen kasvot. Valitettavasti me ollaan siinä tilanteessa, että pitää kysyä suuri, ikävä ja lopullinen kysymys. Voivatko Kapaset enää tulevaisuudessa uskottavasti johtaa seuraa? Tämä tilanne ei pakottavana ole vielä edessä, mutta on varmaa, että ennemmin tai myöhemmin Kapaset joutuvat aivan konkreettisesti tähän kysymyksen vastaamaan tilanteessa, jossa ei enää kysytä selityksiä eikä ole kiertoteitä. Siksi kauheimmatkin kysymykset pitäisi kysyä nyt, koska kohta voi olla myöhäistä. Tämä kauhea lumipallo kasvaa nyt sellaista vauhtia, että marginaaliset asiat eivät sitä enää pysäytä, vaan se ruhjoo kaiken alleen. Vain täydellinen muutos voi toivottavasti auttaa. Tällaisen muutoksen voivat tehdä vain Kapaset. Muutos edellyttää ja sitä edeltää tosiasioiden tunnustaminen.
Täydellisessä muutoksessa välttämätön asia olisi siirtyminen strategiseen, pitkäjänteiseen ajatteluun. Tästähän Micco! on puhunut jo aikoja sitten. KalPalla ei ole ollut strategiaa sitten Sirviön ja Pennasen päivien. Silloin johtamisen ongelmat ja huonot päätökset väistämättä eskaloituvat katastrofiksi - lopulta uskottavuuden menetykseksi. Tällöin eivät yksittäiset hyvät päätökset enää autakaan. Strategian puuttuminen on myös urheilutoimen ja valmennuksen suurin ongelma. KalPassa päätökset tehdään impulsiivisesti, liian myöhään tai pakon edessä - ollaan siis ajopuuna. Näin ei voida enää toimia.