Palaan myöskin voitetun ottelun jälkeen ja ihan ensi alkuun kysyn, kuka on Kari Jalonen? Olen unohtanut koko jampan, kun oma joukkueeni HIFK voitti tänään! Ville Peltonen ja Juuso Riksman olivat aivan huikeita. Tarkistin omat muistikuvani ja statukseni ja tulin siihen tulokseen, että HIFK on ollut suosikkiseurani noin 30 vuotta. HIFK oli suosikkini tammikuussa 1984, helmikuussa 1989, 15.5.1993, 16.5.1993, 1.1.2000...ihan tämä jatkuu tällaisenaan ja loppuvaiheesta löydän tällaisia päivämääriä: HIFK oli suosikkini perjantaina 18.3.2011, lauantaina 19.3.2011 ja myös maanantaina 21.3.2011. Tiistai 22.3.2011 alkoi entisellään, HIFK on suosikkini. Olen pettynyt, ei minkäänlaista rotseilua löytynyt missään vaiheessa.
Entä sitten HIFK:n vihdoin lopettava valmentaja Kari Jalonen, joka sai sarjan Jokereita vastaan tasoihin 21.3.2011. Hienoa, onneksi olkoon Kojo. Minun massiivisessa huoneentaulukivessäni lukee hakattuna näin (alleviivattu osio): Mun puolestani kuka tahansa saa hakata lähimpään kiveen, että JHag ei tule Kari Jalosta kaipaamaan, vaikka hän voittaisi HIFK:lle SM-kultaa keväällä 2011. Kaiverrettu 20.3.2011. Kivi voi helvetin hyvin. Olen puleerannut ja kiilloitellut sitä heti matsin jälkeenkin ja torstaiaamuksi olen tilannut kiveä varten ns. tuunaajan, joka koristelee kaiverruksen kullalla, jotta se näkyy vielä paremmin. Loppuviikosta Pekkaniska roudaa kiven taloni edustalle ja siihen valmistetaan tyylikäs jalusta. Kivi kestää sään kuin sään, mutta olen ajatellut investoida vielä jonkunlaiseen katteeseen ja sitten haluan siihen ehdottomasti kunnon valaistuksen. Illallahan tulee pimeää. Nämä työt olen tilannut ensi viikolle. Niin, sanoinko jo, että onnea Jaloselle? Mahtava homma! Toivottavasti viet koko sarjan ja lähdet sitten onnellisena jatkamaan matkaasi Kai "kairautio" Raution kanssa. Minulle jää todella tyylikäs, hiidenkivimallinen pihakivi ikuiseksi muistoksi.
Erehdyin väittelemään perinteestä ilmeisimmin lapsen kanssa, pahoittelut. Kyllä 26 kautta lätkää pääsarjassa on kanssa ihan kiva juttu kuudenkymmenen kauden rinnalla. Löysin kuitenkin yhden selvästi pohjoiseen kallellaan olevan perinteen, jossa emme pysty mitenkään kilpailemaan. Se on Maamme-laulun aikana mukana mölistävä sana "pohjoinen". Ymmärrän, että tuollainen uusi juttu kirvoittaa ideoimaan kaikenlaista jännää, mutta meillä on täällä soinut Maamme-laulu jo niin monta vuosikymmentä, että me ihan kunnioitetaan sitä kuuntelemalla seisten. Tietenkin pitäisi muistaa, että on olemassa paikkoja, joissa biisi on ihan uusi, ei siinä mitään. Ja nuorissa, nupullaan olevissa organisaatioissa saattaa varmasti tapahtuakin suhinaa, kun välillä menee hyvin ja välillä huonosti ja olisi niin kiva olla aina siinä jengissä, jolle ei naureta, kun mielipiteitä vaihdetaan. Meillä on vuosikymmenien kokemus siitä, että kausi on pitkä ja voimasuhteet vaihtelevat. Mutta kun olemme pitäneet yhtä kaveria jo kohta kolme kautta ja 90% ajasta on ollut karmeaa (pleijarien osuus on niin suuri), ei me ruveta riehumaan kalkkiviivojen menestyksen takia koko kolmivuotisaikaa ihanaksi. Hyvin suuri osa ajattelee näin, puhun siis kuitenkin tietenkin omasta puolestani. Ja omasta puolestani toivotan Karille ja Kaitsulle mukavaa matkaa Lahteen ensi kaudeksi ja kaikkea hyvää uuuteen työpaikkaan.
edit: Kuten velipunainen nasevasti kirjoittelee, minäkin olen sitä mieltä, että jos Kari-setä kolmannella yrityksellä voittaa yhden kokonaisen playoffsarjan runkosarjassa kolmanneksi sijoittuneella joukkueella, niin ei tässä vielä olla USA:n 1980 Olympiavoiton Miracle On Ice`n sfääreissä. Sarjaahan ei ole vielä edes voitettu, itse asiassa ollaan häviöllä 2-1 ja jos se voitetaan, ollaan ihan perustason saavutuksessa kiinni. Kyllä huonommin sijoittunut joukkue pitääkin voittaa. Kaksi aiempaa kertaa se on epäonnistunut. Jos Kim Il Kari menee tästä välieriin, suorituksen säkenöivyys ottaen huomioon sen vaikeusasteen ja yllätyksellisyyden, on suunnilleen samaa tasoa kuin muurari Veke Karppisella, joka lätkäisee tiilen paikoilleen eräänä tiistaiaamuna työmaallaan. Ei sen vuoksi soitella fanfaareja, eikä rakennusfirman johto saavu kukkalaitteen ja mitalin kanssa Veken luo palkitsemaan häntä normiduunin tekemisestä. Johan Veke itsekin menisi ihan puihin ja sanoisi, että jos nyt on aivan pakko mua jotenkin muistaa, niin katotaanko sitten kun talo on valmis? Lähtekääs nyt meneen siitä, kun vielä ehditte.