Äänestin samoin. Yksityiskohdista voi olla aina montaa mieltä, mutta on erittäin hyvä, että nyt ei jäädä tuleen makaamaan. Leikkaaminen ei ole koskaan miellyttävä tehtävä, mutta kunnioitan sellaista hallitusta, jolla on rohkeutta tarttua jämäkästi myös epämiellyttäviin asioihin, silloin kun maan etu sitä vaatii. Ja nyt on tämä tilanne. Hallituksen ilmoitus tulossa olevista toimenpiteistä on tietysti vain yksi osa kokonaisuutta, jolla meneillään oleva kehitys oikaistaan.
Suomen taloustilanne ja tulevaisuuden näkymät ovat niin heikot esimerkiksi muuhun EU-alueeseen verrattuna, että ihmettelen miksi niin sanottu kriisitietoisuus ei ole mennyt tämän laajemmin perille. Jatkoajassa sama meno jatkuu kuin ennenkin. Sosialistisiipi mäkättää kuin yhteys taloustodellisuuteen olisi kokonaan poikki, iso osa tästä jengistä on syvästi kassalla. Syyt ovat osittain samat kuin tavallisesti, eli a) ideologiset katsannot, ja b) mikrotason näkökulma, jossa oma tai vertaisten persaukinen todellisuus sanelee sen, millä ehdoin koko valtiota tulisi luotsata. Nyt on vain niin, että jaettava käy tällä menolla vähiin, ja ennen pitkää se loppuu kokonaan. Jotain on pakko tehdä, ja hallituksen kertomat toimenpiteet ovat sille alkua. Ymmärrän hyvin, että niissä kodeissa on apeat tunnelmat, joissa elämä ennen palkkapäivää tai tukiaisten maksupäivää on sinnittelyä. Toivottavasti se lohduttaa, ja sen on pakko, että ikävät toimenpiteet ovat merkkipaaluja, joiden kautta on nykytilanteessa lähdettävä kulkemaan, jos halutaan kohti parempaa. Tai pelastaa maan talous.
Jos tilanteesta haettaisiin ulospääsyä laitavasemmiston keinoin, niin tämä tarkoittaisi ennen muuta loputonta lisävelanottoa, järjettömiin sfääreihin kipuavaa verotusta ja muuta täysin vastuutonta spedeilyä. Parhaimmillaankin tehtäisiin elvytystä infrahankkeilla, joista osassa ei välttämättä olisi päätä eikä häntää. Työllisyysvaikutuksesta nauttisivat mm. virolaiset ammattimiehet ja sitä rataa.
Naurattaa Ay-liikkeen kitinä. Ensin Sipilä sanoo, että sopikaa keskenänne niin hallituksen ei tarvitse tehdä mitään. Eivät sopineet. Hallitus käyttää valtaansa ja tekee itse. Ay-liike itkee, ettei saatu sopia ja sopimisen kulttuuri tuhotaan. Tässä kävi nyt niin, että Ay-liike katsoi bluffin ja hävisivät.
SAK teki omat valintansa. Ay-väki oli se taho, jolle esitetyt puitteet eivät sopineet.
Ammattiyhdistysliikkeessä on totuttu siihen, että he ovat tässä maassa se taho, joka saa esittää vaatimuksia ja tarpeen tullen myös uhkavaatimuksia. Kun hallitus ottaa tätä roolia oikeutetusti itselleen, ja huomatkaa, sen jälkeen kun on ensin yritetty yhdessä sopimisen reittiä, niin Hakaniemessä pierrään verta.
SAK on kasvanut omassa linnakkeessaan liian ylimieliseksi ja yhteiskunnan kannalta haitalliseksi toimijaksi. Hyvänä aikana kaikki on näennäisesti kunnossa, kunhan kasvu on tasaisen vahvaa ja jaettavaa riittää. Silloin on kyse vain siitä, minkä siivun SAK yrittää käydä nappaamassa omalle porukalleen neuvottelupöydässä. Nykytilanteessa SAK:lla on vain jarrumiehen rooli, todellista yhteistyöhalua ei juuri ole. Epäonnistuneiden yhteiskuntasopimusneuvotteluiden jälkeen osapuolet viestittivät, että aitoa halua sopimiseen oli, mutta SAK:n osalta epäilen tätä suuresti. Kyllä siellä haluttiin katsoa, onko Sipilän puhe vedätystä. Ehkä siellä kuviteltiin, ettei kukaan eikä edes Sipilä uskalla lähteä horjuttamaan kolmikannan vakiintuneita mekanismeja, mutta toisin kävi.
Yleislakon tai vastaavan puuhaaminen olisi suunnilleen pahinta ja tyhmintä, mitä ay-spedet voivat tässä tilanteessa tehdä, sekä itselleen että Suomelle. Jos tapahtumat etenisivät tuollaiseen suuntaan, niin ennen pitkää tarvitaan myös poikkeuslakeja, joilla lakko-oikeuksia rajoitettaisiin niin voimaperäisesti, kuin on tarvetta.