Kuinka sinusta tuli puolueesi kannattaja?

[redpecka]

Kuinka sinusta tuli puolueesi kannattaja? Vähän samaan tapaan kuinka joku valitsi Jokerit vaikka HIFKikin oli? Onko perinnöllistä vai funtsiiko nuori aikuinen vaihtoehdot läpi ja valitsee parhaan päältä?

Oma stoorini menee näin: kodissani oli oikeistolainen ilmapiiri ja lapsena mistään mitään tietämättömänä kai kannatin sitä jengiä vaikka koulussa tuntui kaikki muut olevan jotain maunokoivistoja. Murrosiässä kapinoidaan kaikkea vastaan mitä kotoa saatu. Kiltti poika olen ollut ja yrittänyt parhaani mukaan sopeutua vaikka henkisesti punkkari jo tuolloin. Vaikken tietenkään mikään punkkari kun siihen liittyy aatetta ja pitäisi kai ymmärtääkin jotain eikä pelkkä keppanankittaaminen riitä.

Omalta kohdaltani epävarmuus poliittisesta identiteetistäni on jatkunut läpi koko elämäni kun en tunne mitään aatetta, puoluetta tahi järjestöä omakseni. Ihmisoikeuksien puolella on helppo olla mutta siinäkin tuntuu järkevillä ihmisillä monesti menevän etuudet ristiin.

Ollaanko me sellaisia, että otetaan tuo hyvä tuolta ja toinen täältä aina tilanteen mukaan?

T: ahistunut

 

[RexHex]

Henkilökohtaisesti olen liikkuva äänestäjä, Kotona vanhemmat korostivat vaalisalaisuutta ja eivät edes yleensä kertoneet ketä ovat äänestäneet. Muistan tapauksen asiasta kun olin noin 10v ja kysyin äidiltä ketä äänesti ja vastaus oli ettei kerro koska vaalisalaisuus.
Meillä kotona ei ikinä puhuttu politiikasta, eli ohjausta sieltä päin ei ole tullut. Tai ehkä siitä politiikasta puhuttiin, mutta tosiaan ikinä ei sanottu, että puolue X tai selkäsauna. Sanoisin siis, että on sitä itselläni ollut hienot vanhemmat. Nykypäivänä äänestän parasta henkilöä PAITSI jos siinä on riski, että henkilö ei mene läpi ja ääni menee ihan väärälle henkilölle. Tämä on Suomen vaalijärjestelmän heikkous ja vahvuus.

 

[Czescku]

Ei ole minullakaan poliittista kotia. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa ja jo vaalikonetulokset kertovat, että kaikki puolueet ovat käytännössä yhtä lähellä/kaukana minun mielipiteistäni. Ruotsalaisia lukuun ottamatta olen kai äänestänyt kaikkia eduskuntapuolueita (pois lukien Hjallis) joissain vaaleissa.

Eduskuntavaaleissa äänestin sen perusteella, että vanhempi lapseni näki Myyrmannissa vaalimainoksen, jossa oli yksi heidän opettajistaan ja oli kuulemma hyvä tyyppi. Luonnollisesti äänestän häntä myös kuntavaaleissa, koska en parempaakaan keksi.

 

[pettter]

Voiko puoluettakin kannattaa kuten vaikka just lätkäjengiä? Aika montaa oon äänestänyt. Duuninkin puolesta tunnen vähän noita prevelijuttuja. Penskana meillä ei kotona politiikasta puhuttu, vaikka tiedän kyllä mitä esim. mutsi silloin äänesti.

Tossa torilla kun katselin vaalimainoksia niin aika monesta taulusta joku frendi löytyi. Jollekin niistä saatan ääneni antaa. Tai sitten jotain Malmin lentokentän puolustajaa. Joskus äänestin säälistä yhtä tyttöä kun kännissä ehdottelin en kehtaa kertoa mitä. En ole kyllä kunnallisvaaleissa tai varsinkaan EU-vaaleissa ollut yhtä aktiivinen kuin eduskunta tai presidentin.

 

[Byvajet]

Ihan sekaisin pistelen menemään. Merkitävä peruste kussakin vaaleissa on löytää ihminen, joka osoittaa suhteellisuuden- ja realismintajua. Jos kasvutalouden kannattaja puhuu ympäristönsuojelun puolesta, pidän häntä täyshörhönä tai valehtelijana. Siksi en juurikaan oikeistolaisia äänestä.

Jos vihreä puhuu ympäristönsuojelun puolesta, mutta samaan aikaan vaatii (globaalia) hyvinvointia, tasa-arvoa ja matkustelee pitkin maailmaa, pidän häntä täyshörhönä tai valehtelijana. Siksi en juurikaan vasemmistolaisia tai vihreitä äänestä.

Kukaan ei ole täydellinen, mutta ihmisestä pystyy aavistamaan, onko hän harhainen ideologi, käyttääkö hän aatetta pelkästään itsensä markkinointiin tai valehteelko hän. Valehtelijoita, markkinoijia tai harhaisia en äänestä.

Minuun vetoaa eniten ehdokas, joka toteaa tosiasiat eikä lupaa mitään, koska usein todellisissa ratkaisuissa kärsijöitä on paljon. Jos esimerkiksi ympäristö tahdotaan pelastaa, ei sitä nykyisellä väestömäärällä pelkällä tekniikalla tehdä, vaan samaan aikaan on nopeasti laskettava elintasoa. Se tietää monille kurjempaa elämää. Jos ehdokas lupaa samaan aikaan ympäristönsuojelua ja mukavaa elämää, miksi ihmeessä äänestäisin häntä.

Tosiasiat ja realismi vetoaa, ei niinkään puolue.

 

[adolf]

En suin surminkaan pysty lukemaan itseäni minkään yhden puolueen kannattajaksi. Kokoomus minulle nyt jonkin aikaa on ollut se puolue, jonka riveistä löydän eniten sellaisia ihmisiä ja mielipiteitä, jotka pystyn tuolta poliittisesta kentästä parhaiten ostamaan. Kokoomuskin kuitenkin on tehnyt kaikkea muuta, kuin täydellistä politiikkaa. Ei minulle näin ollen olisi mikään ongelma tulevaisuudessa äänestää vaikkapa demareita, jos tuo puolue tulisi tuolta noin vasemmalta siihen suuntaan, että talousasioissa ei oltaisi noin sosialistisia.

Kotoa ei ole tuputettu politiikkaa. Tiedän kyllä suht hyvin sen, että mitä puolueita vanhempani äänestävät, mutta olen itse saanut aina tehdä omat päätökseni näissä(kin) asioissa.

Molemmat vanhempani ovat kasvaneet kodeissa, jossa oltiin vasemmistolaisia. Isäni on tullut siitä maltillisemmasta puolesta, kun hänen isänsä oli kuulemma aktiivisesti mukana AY-toiminnassa. Isältäni olen varmaan omia ajatuksiani aika pitkälti perinyt. Hän on aina pitänyt duunarien puolta, mutta ei kuitenkaan ole missään nimessä mitään änkyräsiipeä. Ymmärtää sen, että firmalla pitää mennä hyvin, jotta työntekijöilläkin voi mennä hyvin. Ja ylipäätänsä ymmärtää sellaisen terveen taloudenpidon päälle aika hyvin ja sen, että ilman työntekoa ei mistään tule oikein mitään.

Äitini lapsuudenkodissa sen sijaan ainakin hänen veljeksissään oli ihan aitoa kommunismia mukana. Ja on itse asiassa vielä tänä päivänäkin. Äitini puolelta taas olen saanut sen, että hän on ihan tietoisesti halunnut suojella minua kaikelta tuollaiselta fanaattisuudelta. Hänessä kuultaa vielä enemmän sitä vanhaa jostain historiasta kumpuavaa oikeisto vs. vasemmisto ajattelua. Joskin ei kuitenkaan mitenkään älyttömän paljon, mutta aina välillä sieltä tulee tiettyä asenteellisuutta. Ymmärrän tuon kuitenkin sitä kautta ihan hyvin, että minkälaisessa kodissa hän on kasvanut ja ajat tosiaan olivat silloin aikanaan kovasti erilaiset.

Mutta olen tosiaan vanhemmalla iällä sitten oppinut arvostamaan tuota, että minulle ei ole tuputettu mitään poliittisia tai uskonnollisia asenteita, vaan olen saanut muodostaa itse omat mielipiteeni. Tämä ei joka kodissa ole mikään selviö.

 

[Sistis]

En ole minkään puolueen kannattaja, vaan äänestän sitä puoluetta, joka ajaa parhaiten minulle tärkeitä asioita. Se on vain sattunut olemaan jo yli 20 vuotta sama, mutta en sulje missään nimessä pois sitä mahdollisuutta, että puolue vaihtuisikin joskus. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissani äänestin toista puoluetta, joka sitten kuitenkin putosi eduskunnasta, ja lakkautti itsensä.

 

[Vellihousu]

Erinomainen ketjun avaus.

Lapsuudenkotini ei ollut erityisen poliittinen mutta mielipiteiden tasolla se oli erikoinen sekoitus kaunaista vasemmistolaisuutta ja jyrkkää oikeistolaisuutta ja nyt kun asiaa mietin, kyse oli jonkinlaisesta perussuomalaisuuden esiasteesta. Puolueista pahin mörkö oli vanhemmilleni Keskusta sillä he olivat muuttaneet maalta kaupunkiin.

Omaan suuntatumiseen vaikutti eniten se että kiinnostuin luonnonsuojelukysymyksistä jo 90-luvun alkupuolella ja tästä olen, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, äänestänyt aina Vihreitä.

 

[lunar]

Nuorempana tuli oltua aika lailla kokoomuksen kannattaja ja jälkikäteen analysoituna poliittiset mielipiteet tuli muodostettua tämän identiteetin perusteella eikä niinkään omia aivoja käyttäen. Sittemmin olen todennut kaikkien puolueiden olevan enemmän tai vähemmän perseeestä ja äänestän fiksuja tyyppejä vähiten huonoista puolueista. Tämä on käytännössä tarkoittanut valintaa kokoomuksen, RKP:n ta vihreiden joukosta.

Töissä olen elinkeinoelämän järjestössä ja muutenkin järjestötasolla tehtävä vaikutustyö on puoluepolitiikkaa lähempänä sydäntä.

 

[Barcelona]

Olen ns. liikkuva äänestäjä. Ketjun kysymykseen vastaus on että kai musta nyt tuli tämmöinen kun mikään puolue ei nyt 100% tunnu täysin omalta ja sitten tässä matkan varrella huomannut että jokaisessa puolueessa saattaa olla vallassa joku idiootti tai sitten muuten vaan puolue ajaa sellaista politiikkaa taikka päätöksiä josta ei hirveesti pidä. Lisäksi jos sitten vallassa ollessaan puolue jota on äänestänyt pettää ne vaalilupaukset mitkä itselle oli tärkeitä, niin pystyy omalla kohdalla pitämään ne tulosvastuullisena eli seuraavissa vaaleissa äänestää jotain toista puoluetta.

Itsellä on tällä hetkellä 3-5 puoluetta josta voisin ehdokkaan valita. Sitten siihen vielä on pari puoluetta jonka ehdoksta voisin äänestää jos tunnen henk.koht tyypin jota arvostan tai sitten jos on kyseessä pressan vaalien toka kierros. Suurista puolueista on yksi on sellainen että heidän ehdokastaan en äänestäs vaikka siellä ois joku tuttu ehdokkaana, ja eräästä toisesta puolueesta pidän mielessä että aina ne pettää.

Kun tossa on esim. seurannut USA:n menoa, niin kyllä tollanen kaksipuoluejärjestelmä jossa on melkeen pakotettu puolueuskolliseksi on aika perseestä. Jos omassa puolueessa on ääliöt vallassa ja se toinen vaihtoehto on Saatanasta seuraava niin mitäpä siinä sitten teet kun ei ole oikein vaihtoehtoja. En siis dumaasokeaa puolueuskollisuutta, mutta liputan kyllä liikkuvan äänestämisen puolesta.

 

[Jussih]

Itse olen peräisin porvarillisesta kodista, jossa ei ole koskaan edes harkittu minkään muun puolueen kuin Kokoomuksen äänestämistä. Siitä lähtien kun olen saavuttanut sellaisen koulutuksen tason, että jotain ymmärrän kansantaloudesta olen ymmärtänyt miksi muita vaihtoehtoja ei ole (tai siis nuorsuomalaiset olisi voinut olla, mutta sirpalepuolueilla ei ole vaikutusvaltaa joten niitä ei kannata äänestääkään) ellei halua ampua omaan jalkaansa.

 

[bisnesman]

Olen akateemisesta kodista, mutta meillä ei puhuttu puoluepolitiikasta. Porvarilliset arvot olivat luonnollisesti esillä, pitää tehdä töitä tai opiskella, joutilaaksi ei jäädä. Työvaatteet ovat puku ja solmio, mökillä voi olla "rönttävaatteissa".

Olen äänestänyt eri vaaleissa monia ehdokkaita ja puolueita, jopa Arhis on saanut jossain vaalissa ääneni. Kokoomuksen jäsen ja aktiivinen toimija olen ollut muutaman vuoden ja se on nykyvaihtoehdoista minulle sopivin. Yksilönvapaus ja vastuu, mahdollisuuksien tasa-arvo ja oikeudenmukainen veropolitiikka ovat arvojani. Toisaalta olen aika lähelle Halla-ahon linjaa maahanmuuttopolitiikassa, joten voisi ajatella minun olevan varttipersu. Hörhöjen takia en kuitenkaan edes harkitse puoluetta. Toisaalta Kristillisdemokraatit voisivat myös saada ääneni, jos en olisi kokoomuslainen. Ei haittaa vaikka en ole uskovainen.

 

[Kale]

Itse olen peräisin porvarillisesta kodista, jossa ei ole koskaan edes harkittu minkään muun puolueen kuin Kokoomuksen äänestämistä. Siitä lähtien kun olen saavuttanut sellaisen koulutuksen tason, että jotain ymmärrän kansantaloudesta olen ymmärtänyt miksi muita vaihtoehtoja ei ole (tai siis nuorsuomalaiset olisi voinut olla, mutta sirpalepuolueilla ei ole vaikutusvaltaa joten niitä ei kannata äänestääkään) ellei halua ampua omaan jalkaansa.

Ei ois kyllä millään uskonut. Ajattelin, että oot demari.

 

[Virveliä kainaloon]

Arvoliberaalia talousoikeaa puoluetta ei ole, niin en ole minkään puolueen kannattaja. Yrittäjäperheestä lähtöisin olevana en voi missään tilanteessa kuvitella äänestäväni minkään sortin sosialisteja. Toisaalta lähtökohdista huolimatta on tietynlainen inhoreaktio ylitsevuotavaa nationalismia kohtaan. Niinpä olen kokoomusta äänestänyt, kun rkp:n ehdokkaita ei ole hirveästi ollut myöskään tarjolla (eikä ääni heille ole yhtä tehokkaasti demareita vastaan, jos kohta kokoomuskin on aika demari puolueeksi).

Ps. Olisko ollut eka ja vika viesti löylyjen puolelle. Paska osio.

 

[Murkula]

En ainakaan muista koskaan eduskuntavaaleissa tai kuntavaaleissa äänestäneeni muuta kuin Kokoomusta. Yrittäjä isä ja pienestä asti olen nähnyt sen järkyttävän suuren työmäärän ja jo aika nuorena mietin että miksi vitussa isä vetää ympäripyörää töissä ja samalla saa kuunnella kun kateellisten mielestä kaikki tulee pahalle yrittäjälle ilmaiseksi.
Isän poliittista kantaa en oikeastaan tiedä, äiti on saattanut äänestää demareitakin tai sitten ei. En tiedä. Isoveli, nykyinen yhtiökumppani, oli ehkä suurin vaikuttaja ja myöhemmin kaveriporukkakin, jossa tosin on vasurista kepulaiseen kaikkia ja ehkä vain yksi kaksi kokoomuksen kannattajaa.
Syyt ovat siis ne että ajatusmallin mukaan jos haluat paljon ja hyvää, tee paljon ja hyvää äläkä tongi sitä toisten taskuista. Äläkä etenkään koskaan syytä mitään muuta kuin itseäsi jos elämä on ankeaa.
Mutta nyt, seuraan tarkkaan miten Liike Nyt kehittyy. Kokoomus kumartelee joka suuntaan ymmärtämättä että pyllistelee silloin yhtä moneen. Tuo "emme ole mitään mieltä" elvytyspaketista oli jo aika syvään lyöty naula.
Tuo on juuri sitä vastuunpakoilua mitä en siedä. Pitää tehdä ja kantaa siitä vastuunsa. Silloin ehkä saa kohtuullisen korvauksenkin tekemisestään.

 

[ernestipotsi]

Äänioikeus on ollut jo yli 15 vuotta ja laskin, että olen äänestänyt seitsemää eri puoluetta (Kokoomus, RKP, Piraatit, Liberaalit, Keskusta, Vihreät ja eräs paikallispuolue kuntavaaleissa). Usein on lisäksi jäänyt kokonaan äänestämättä, koska yksittäisellä äänellä ei ole käytännössä mitään merkitystä.


Vanhemmat ovat molemmat kokoomuslaisia. Toki tiedän heidän lipsuneen myös vihreiden, persujen ja joskus jopa demareiden puolelle. Mutsilla oli joku hölmö periaate, että pitää äänestää naista, joten pressanvaaleissa on äänestetty vähän mitä sattuu.
Isovanhemmat ovat (olivat) pesunkestäviä duunareita eli Helsingin demareita. Yrittäjämummoni tiedän tosin äänestäneen salaa kokoomusta.


Nykyään Kokoomus on vähitein huonoin puolue Suomessa. Puolueella on tosin oma sekoiluhistoriansa ja monia korjattavia asioita. Eniten puolestaan ärsyttää Ahnemmistoliiton ulina siitä kuinka veroja pitäisi kiristää sekä maksaa röökit, viinat & veikkauksen pelit niiden osalta jotka eivät tee yhtään mitään.


Joku tuossa mainitsi, että Suomesta puuttuu arvoliberaali talousoikeistolainen puolue. Miellän itsenikin tuollaiseksi, mutta esim vaalikoneet ohjaavat hölmöillä kysymyksenasetteluillaan joko vasemmalle tai konservatiiviseen suuntaan.

 

[Virveliä kainaloon]

Joku tuossa mainitsi, että Suomesta puuttuu arvoliberaali talousoikeistolainen puolue. Miellän itsenikin tuollaiseksi, mutta esim vaalikoneet ohjaavat hölmöillä kysymyksenasetteluillaan joko vasemmalle tai konservatiiviseen suuntaan.

Joo samat. Taisin viime ek-vaaleissa käyttää Ylen vaalikonetta, jossa jokainen kysymyksenasettelu oli asenteellisesti vasemmalle kallellaan. Nyt ajoin Aamulehden vaalikoneen, jossa kysymykset olivat neutraaleja. Kokoomus tarjosi 72 % matchin, SKP ja vas. 44 % ja muut menivät siihen väliin. Rkp ja liberaalipuolue taisivat olla muut 65% ylittäjät. Valtakunnallisissa vaaleissa haitari on luonnollisesti isompi, mutta yläpään prosentit eivät juuri nouse (vasemmistopuolueet ovat saaneet noin 20-30 % osuman).

Nykyinen puoluekenttä on pitkälti muodostunut täysin toisenlaiseen maailmaan kuin missä elämme. Jotain asetelmia siinä varmasti on syynä, ettei tätä rakennetta saada räjäytettyä ja järjesteltyä nykyaikaisempien ihmisryhmien mukaiseksi (pl. persut).

 

[olkikuukkeli]

Mielenkiintoinen ketju. Olen toisaalla asiaa joskus kommentoinutkin, mutta itse tosiaan kasvoin rutiköyhässä pohjois-pohjanmaalaisessa lestadiolaisperheessä, jossa isä oli työtön ja äiti sairaseläkkeellä. Keskustan kannatus kuului uskonnolliseen vakaumukseen, mutta itse en vakaumusta aikuisiällä ole jakanut uskonnollisessa tai poliittisessakaan mielessä.

Sen sijaan ihmisyys ja inhimillisyys ja hyvinvointivaltion uskomaton tukiverkko ovat vaikuttaneet voimakkaasti omaan poliittiseen ajatteluuni. Isälle pitkäaikaistyöttömyys oli hävettävä nöyryytys työntekoa arvostavassa yhteiskunnassa ja uskonnollisessa yhteisössä, mutta hän oli hankalasti työllistettävä - keskittymishäiriö oli pilannut koulunkäynnin ja teki hänestä myös erikoisen persoonan, joka tuskin loisti työhaastatteluissa (voisin kuvitella) - joskin sittemmin kun sai töitä, hänestä on tullut melkein työpaikan maskotti, joka on voittanut vuoden työntekijän palkintoja yms. KoVAlLa TyöNTEolLa ja ASentEellA menestyy, tuota kuunnellessani ns. vanha Erkki nousee itselläni joskus pintaan. Kuinka yksinkertaistavaa ja syyllistävää puhetta! Ihmisillä on erilaisia ja monimutkaisia tilanteita.

Kun äiti oli vielä vakavasti sairas koko lapsuuteni, rahaa ei ollut ja esim. lasten koulunkäynnin tukeminen perheessämme oli vähän sitä ja tätä, yhteiskunnan merkitys meidän pärjäämisen kannalta oli aika merkittävä. Olin lahjakas koulussa, mutta työnteko oli hankalaa - silti ohjauduin meritokraattisesti ilmaiseen lukioon ja sieltä kaikille vapaaseen ja maksuttomaan yliopistoon, jossa sitkuttelin jotenkuten kandiksi, Sitten koin jonkinlaisen henkisen kasvupyrähdyksen ja maisterintutkinnossa onkin sitten pelkkää laudaturia opinnäytetyötä myöten. En olisi ikinä päässyt tähän pisteeseen yksioikoisen negatiivisen vapauskäsityksen perusteella rakennetussa valtiossa, olen tästä melko varma. Olen luokkaretkeilijä pitkälti Suomen kasvuolosuhteita ja perhetilanteita paikkaavien rakenteiden ansiosta. Tämä on tehnyt minusta tämän paljon parjatun ja ikävän tasapäistävän demari-ideologian kannattajan.

No, SDP:tä olen kuitenkin äänestänyt vain kerran, koska v. 2019 vaaleissa venytin äänestämistäni varsinaiseen vaalipäivään asti, jossa vastakkain olivat käytännössä PS ja SDP. Valitsin jälkimmäisen. Noin muuten olen poliittinen kyynikko ja skeptikko, jonka mielestä päivänpolitiikka on monesti jonninjoutavaa pikkunäpertelyä, josta sitten vedetään politiikkaa seuraavien kesken hyperbolaa suuntaan ja toiseen. Suomi on Venetsuelan tiellä tai Suomessa on kohta Amerikan malli ja muuta vastaavaa. Tämän sävyiseen poliittiseen keskusteluun on tosi raskasta edes yrittää osallistua. Ja sitten vielä tämä oikeamielinen talouspoliittinen hybris, voi pyhät yksinkertaistukset sentään! Ikään kuin lähes lukemattomia kerrannaisvaikutuksia olisi helppo kvantifioida ja mitata etukäteen.

Koska poliittiselta kentältä on tosi vaikeaa löytää omaan maailmankuvaani sopivaa puoluetta, olen äänestänyt aika paljon teemoittain ja vallitsevan tilanteen mukaan. Esimerkiksi Vihreiden identiteettipolitiikka vieraannuttaa minua ja aikoinaan ydinvoimavastaisuus hämmensi valtavasti kaltaistani pragmaatikkoa, mutta olen silti monesti äänestänyt puoluetta ihan vain siksi, jotta minusta kaikkein suurin ja ratkaisevin kysymys - luonnonsuojelu tavalla, joka mahdollistaa nykyisen sivilisaation jatkuvuuden - päätyisi kvartaaliajattelun leimaaman poliittisen keskustelun agendalle näkyvämmin. Kuntavaaleissa taas oululaisena tiivistysrakentaminen ja kaavoituskysymykset ovat itselleni ratkaisevia, joten voin äänestää periaatteessa mitä puoluetta vain (pl. PS).

 

[iibor]

No jaa, mielenkiintoinen ketju sen puolesta, että olen aina miettinyt, miten puolueen kannattajaksi päädytään. Lapsuudenkodissani ei puhuttu politiikasta yhtään mitään, enkä tiedä edes mikä puolue milloinkin oli vanhempien suosiossa. Itse olen kokenut koko poliittisen kentän ja kaiken politiikkaan liittyvän erittäin vastenmieliseksi ja olenkin jättänyt usein tästä johtuen myös äänestämättä. Joskus tietoisesti, joskus koko äänestyspäivän unohtaen. Vastaavasti mitään hajua ei ole niistä puolueista, jotka ääneni ovat niinä äänestyskertoina saaneet, kun tieni olen koppiin löytänyt.

Omiin silmiini jokainen vaalimainos näyttäytyy limaisten automyyjien mainoskyltteinä, joissa luvataan kuut ja taivaat, mutta mitään ei kuitenkaan koskaan tapahdu. Erityisesti eduskuntavaalien aikana koen, että iso osa ehdokkaista on helpon rahan ja pitkien lomien perässä.

Kuitenkin mielenkiintoista on välillä kyllä kuunnella esimerkiksi appiukkoa, joka on vankkumaton keskustalainen ja heidänkin listoillaan ollut useissa kunnallisvaaleissa ehdolla. Eli siis, keskusta nyt on muutamina kertoina ääneni saanut, kun appiukkoa olen äänestänyt.

 

[Ollakseni]

Joku tuossa mainitsi, että Suomesta puuttuu arvoliberaali talousoikeistolainen puolue. Miellän itsenikin tuollaiseksi, mutta esim vaalikoneet ohjaavat hölmöillä kysymyksenasetteluillaan joko vasemmalle tai konservatiiviseen suuntaan.

Joo samat. Taisin viime ek-vaaleissa käyttää Ylen vaalikonetta, jossa jokainen kysymyksenasettelu oli asenteellisesti vasemmalle kallellaan.

Miten vaalikoneessa saa itsestään vasemmistolaisen? Jos siis lähtökohtana on että valtio ei puutu mihinkään, yksityistetään terveydenhuolto ja palokunnat, sekä poistetaan tulovero? Noinhan niihin kannattaa vastata, eikä lähteä pohtimaan vakavasti asioita.

Itse olen pääasiallisesti oikeistolaisesta kodista lähtöisin, vaikka tiedän vanhempieni äänestäneen vuonna 2000 Halosta koska Esko Aho nähtiin suurempana uhkana. Isäni nyt on paljastunut myöhemmin vähän epämääräisiä vasemmistosympatioita omaavaksi henkilöksi, kun pitää Elina Valtosta liian oikeistolaisena ihmisenä. Itse olen äänestänyt Kokoomusta, RKP:tä ja Liberaalipuoluetta. RKP:tä äänestin ensimmäisen kerran viime presidentin vaaleissa kun Torvalds oli ainoa, joka kannatti NATO jäsenyyttä. Niinistö oli liian vässykkä siihen. Nyt sitten kun Liberaalipuolueen ehdokkaat ovat Helsingissä RKP:n listoilla niin meni ääni sinne taas. Vaikka taisin luvata palaavani Kokoomuksen äänestäjäksi jos Valtonen on ehdokkaana vaalipiirissäni. Sori mutta Orpoa en äänestä.

 

[aceman81]

Noin muuten olen poliittinen kyynikko ja skeptikko, jonka mielestä päivänpolitiikka on monesti jonninjoutavaa pikkunäpertelyä, josta sitten vedetään politiikkaa seuraavien kesken hyperbolaa suuntaan ja toiseen. Suomi on Venetsuelan tiellä tai Suomessa on kohta Amerikan malli ja muuta vastaavaa. Tämän sävyiseen poliittiseen keskusteluun on tosi raskasta edes yrittää osallistua. Ja sitten vielä tämä oikeamielinen talouspoliittinen hybris, voi pyhät yksinkertaistukset sentään! Ikään kuin lähes lukemattomia kerrannaisvaikutuksia olisi helppo kvantifioida ja mitata etukäteen.

Hyperbola, hieno sana.

Joo, sellasella älyvapaalla skitsoilulla verrattain fiksukin poliitikko antaa itsestään idioottimaisen ja/tai epäuskottavan kuvan. Tosin, jotkin uuvatit taitaa ihan laskelmoidakin sen varaan. Heitetään rapalaa ja kiihdytetään omia.

Tai sitten joku yhden asian jankkaaja, tai rakentamisen tai edes ideologian sijaan ei muuta tee kuin harrastaa puusilmäistä reagointipeliä.

 

[penalalli]

Yrittäjäperheen jälkeläisenä olen aina uskonut työntekoon ja vapauden valintaan yhteiskunnassa.
Suomessa, jos missä jokainen on "oman onnensa seppä". Kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa jos ahkeruutta
ja älyä riittää. Yhteiskuntamme mahdollistaa opiskelun erittäin hyvin.
Teiniliiton kuumina vuosina koulutoverimme "Finlandia-kirjailija" sekä "Ylen urheiluselostajan poika", ennustivat minulle ja
veljelleni: "Kun vallankumous tulee, teidät ammutaan ensimmäisenä!"
Tämä betonoikin oikeiston kannatukseni, välillä kokoomusta, välillä RKP:tä äänestäen, ehdokkaasta ja asuinpaikasta riippuen.

 

[Aihio]

Itse duunari perheestä. Nuoruudessa kaikki kesät tehtaalla 80-luvun lopulla kesätöissä, jossa puoluepolitiikka tuli tutuksi. Punaiset ja vielä punaisemmat aatteet tuli tutuiksi taukotilan puheissa ja pöydällä lojuvissa lehdissä. Kapitalismin paheellisuutta kovasti yritettiin nuoreen mieheen iskoistaa. Ainoa mikä tuolta tuli opiksi oli, että lukuhalut kasvoivat ja tuli luettua korkeakoulututkintoon asti. Kokoomusta olen äänestänyt jokaisessa vaalissa, jossa äänestänyt.

Tehdasta ei enää ole ollut vuosikymmeniin. Jäänyt mieleen erään kommarin kommentti taukotilasta, kun kuuli että lähden lukuhommiin kesän jälkeen. ”Mitä sää nyt herraksi lähdet lukemaan, kun tässä tehtaalla olisi hyvä työpaikka eläkeikään asti”.

 

[redpecka]

Hienoja stooreja yllä teillä kaikilla. Palautti uskoni politiikkaan ja jatkislaisiin ja ihmisiin! pienen turhautumisimpulssini jälkeen.

 

[Infamous]

Ensimmäisissä eduskuntavaaleissani äänestin perhetuttua, joka on(oli) demari. Sanomattakin selvää, että olin tuolloin yhteiskunnasta mitään tietämätön räkänokka.

Tuon jälkeen on tullut graduaalisesti enemmän ja enemmän alkanut seuraamaan politiikkaa, ja tuntuu että vuosi vuodelta enemmän ja enemmän kaikkoan ko. puolueen ajatusmaailmasta. Kokoomusta on tullut määrällisesti äänestettyä selkeästi eniten, ja heidän politiikan perusajatuksen (talouslähtöisyyden) koenkin eniten omakseni. Valitettavasti viimeisen vuosikymmenen aikana Kokoomuskin on alkanut hairahtamaan perinteiseltä polultaan, enkä koe heidän enää ajavan varsinaisesti talouslähtöistä politiikkaa. Sen sijaan on alettu heilumaan saman unelmahöttö-kielekkeen reunalla, mistä muut isot puolueet ovat ajaneet jo hyvän aikaa sitten alas. Poislukien perussuomalaiset, joita en valitettavasti myöskään koe varteenotettavaksi puolueeksi talouslähtöisten ratkaisujen kannalta.

Niimpä edellisellä vuosikymmenellä on tullut annettua muutama protestiääni pienpuolueille (liberaalit, piraatit). Mikäli Kokoomus pystyisi palauttamaan uskottavuutensa, ääneni tipahtaisi suhteellisen automaattisesti heidän laariinsa. Ensimmäinen askel tähän suuntaan olisi Herra Orpon siirtäminen periferiaan puolueen ytimestä.