Tuossa taas huomio siitä, kuinka nykyinen järjestelmä on ajamassa umpikujaan. Kulutuksen kasvuun perustuva maailma on tie tuhoon.
Toisaalta tässä kohdin heittäisin palloa sinne Intian ja muiden kehitysmaatasoisten yhteiskuntien suuntaan. Tuossa jutussa kerrotaan länsimaissa yleistyvästä valintojen kautta vaikuttamisesta esimerkiksi juuri vähentämällä päästöjä.
Per Capita Carbon Emissions Data By Country - COTAP.org - Carbon Offsets To Alleviate Poverty Cotap listasi hiilidioksipäästöjä per asukas per valtio. Etiopialaisen vuotuisiksi päästöiksi arvottiin 0,08 tonnia, suomalaisen 11,53. Jos oletetaan noiden pysyvän samana, mikä on Afrikan teollistuminen huomioiden vaikea nähdä, päästään jännään tilanteeseen.
Worldometers arvioi väestön nousseen Etiopiassa lähes 2,5 miljoonalla vuosien 2016-2017 aikana. Saman lähteen Suomi-sivusto arvioi Suomen kasvuksi 17370 samana ajanjaksona. Nuo kun suhteuttaa, niin Etiopian kokonaispäästöt kasvoivat siis enemmän kuin Suomella, vaikka per henkilö ero on valtava Suomen eduksi.
Tästä päästään sitten siihen, mikä mättää.
Wikipediassa väkiluvun kasvu kertoo missä mennään. Kuudesta seitsemään miljardiin mentiin 12 vuodessa välillä 1999-2011, seuraavan miljardin odotetaan menevän rikki 14 vuodessa. Vaikka vuotuiset päästöt pysyisivät Angolan (1,59 tonnia per ihminen, lähde Cotap) tasossa per kasvava osa, kasvu on niin nopeaa, että käytännössä edes länsimaiden pyyhkiminen kartalta ja siirtyminen "angolalaisen kulutuksen piiriin" ei ratkaisisi ongelmaa.
Jos päästöt ovat ratkaiseva mittari, niin mulla on tuohon kaksi ratkaisua:
* Länsimaissa tuetaan ratkaisuja, jotka pienentävät päästöjä. Konkreettisia esimerkkejä ovat esimerkiksi siirtyminen yhä energiatehokkaampiin vaihtoehtoihin matkustamisen ja teollisuuden osalta.
* Väestönkasvua pyritään hillitsemään kehitysavun keinoin. Kehitysavun ehdoksi voidaan hyvin asettaa rajoituksia syntyvyydelle lainsäädännön kautta, ehkäisyn lisääminen ja pitkän ajan ratkaisujen kehittäminen lyhyen ajan etujen sijaan, esimerkiksi suoran ruoka-avun sijaan maatalouden kehittäminen.
Hyvä esimerkki kehityksestä on mielestäni Kiina, statsit
Worldometeristä. Alle prosentin vuotuinen kasvu on Kiinan väkiluvun takia toki paljon ihmismäärissä mitattuna, mutta ero esimerkiksi Etiopiaan on suuri prosentuaalisesti. Vaikka Kiinan yhden lapsen politiikka onkin osaltaan aiheuttanut ongelmia esimerkiksi miesten ja naisten välisen lukumäärän osalta, mielestäni juuri nämä kovatkin keinot ovat tarpeen, jos planeetan tilannetta yritetään parantaa. Yksilön tasolla kyse voi olla ongelmasta, mutta isossa kuvassa tuolla tavoin saadaan tuloksia. Mikään downgreidaus yksilön kulutukseen länsimaissa ei auta, jos väkiluku kasvaa liikaa pienempien päästöjen maissa.
Väkiluvun kasvua taas en näe minään nykyjärjestelmän ongelmana, vika on enemmänkin ihmiskunnan isommasta ongelmasta. Jos väkiluku kasvaa miljardilla 12-15 vuodessa, vika on kasvussa järjestelmän sijaan. Toki toisella järjestelmällä ja/tai toisilla painotuksilla kulutusta olisi mahdollista leikata paljonkin lännessä, mutta tuo vain pitkittäisi ongelmien näkymistä.