Kuinka moni teistä työskentelee terveydenhuollon alalla – nyt keskustelu käyntiin!

[Giba]

Nyt keskustellaan. Kiitos.

 

[Giba]

YLE1. Aika kovaa settiä, taas. Itse 10 vuotta alalla työskenneellä mikään ei tule yllätyksenä. Juuri oli ohjelmassa virtuaalihoidon käynti esimerkkinä. VIime viikolla tuli hälypuhelimeen soitto, että virtuaaaliasiakkaaseen ei saa yhteyttä, 4 min soitosta olin paikan päällä. Asiakas löytyi lattialta elottomana, yöllä kaatunut ja liian myöhään mentiin paikalle, tosin niin nopeasti kuin ehdittiin. Resurssit on hyvin vähissä, kaikkemme tehdään.

 

[Giba]

Olen työskennellyt yliopistollisen sairaalan ensiavussa 4 vuotta, moniongelmaisten nuorten perhekodissa 2 vuotta. Nyt kotihoidossa 3 vuotta. Urheilumiehenä laitan aina muutamille ikämiehille lapun päivän tai illan urheilulähetyksistä televisiohuoneeseen. Kun ihminen tykkää jostain asiasta, niin muistijälki jää niin siitä sitten jutellaan voimavarojen mukaan. Samoin pari mummoa tykkää pelata korttia, oin niitä hetkiä.

 

[banaaninviljelijä]

Valmistuin lähihoitajaksi joulukuussa 1996 ja siitä lähtien olen työskennellyt hoitajana, pääasiassa mielenterveys- ja päihdepuolella sekä lastenhoitoa ja muitakin hoitoalan hommia. Töissä tästä ajasta varmaankin 20 vuotta. Nyt viimeisen vuoden olen ollut täysin työttömänä, ei enää mitään halua työskennellä hoitoalalla. Suurin syy on alan paluu "juurilleen" eli ylhäältä johtamisen kulttuuri on tullut takaisin. Joo, jotain pitäisi keksiä, vaan en tiedä mitä. Viikon olen ajanut kuorma-autoa ja ollut kaksi päivää rakennussiivoajana, joten en mä muuta osaa edes tehdä

 

[teppana]

Kovat respektit jokaiselle joka hoiva-alalla työskentelee. Anoppi on ollut vuosia vanhustenhoitajana ja kun oon vierestä seurannut niin onhan se ihan saatanan raskasta työtä. Niin henkisesti kuin fyysisesti.

 

[Sonny Burnett]

Arvostatko sairaanhoitajia ?

Tuollainen monisatasivuinen ketju aiheesta ja sen vierestä löytyy jossa löytyy kahlattavaa.. osittain trollattu pilalle, mutta on siellä asiaakin.

 

[The Nikkari]

Vaimo on hoitoalalla ja ilmeisesti pitää työstään. Ainoa ongelma ovat kuulemma valittavat kollegat. On raskasta, on vaikeeta, on kauheeta. Lisäksi hymyily ja iloisuus asiakastyössä ovat ilmeisesti merkki epäammattimaisuudesta. Nämä koskevat tosin lähinnä kantasuomalaisia. Maahanmuuttajataustaiset, joita on noin neljännes, menestyvät paremmin. Ulkopuolisen silmin ongelma on enemmän asenteessa kuin johtamisessa.

 

[Pottakameli]

Heh, mennyt ihan ohi tälläinenkin ketju!

Itse olen hoitajana vanhusten lyhytaikaishoidossa, jossa olen nyt työskennellyt loppuvuodesta alkaen. Sitä ennen olin työskennellyt 7 vuotta tehostetussa palveluasumisessa ja sitä ennen hieman vammaispuolella. Tehostetun palveluasumisen vaihtuminen lyhytaikaishoidoksi oli kyllä suuri muutos! Käytännössä tehostettu palveluasuminen on huonokuntoisten asiakkaiden viimeisten vuosien parissa työskentelyä ja joillakin se on muuton jälkeen 1-2 vuotta, mutta jollakin voi elämää riittää useita vuosiakin. Silloin syntyy pitkiä hoitosuhteita, niin hyvässä kuin pahassa.

Nyt sitten taas kun asiakkaat vaihtuvat säännöllisesti omaan tahtiinsa ja asiakkaiden kunto on huomattavasti parempi, niin alkuun oli hieman hankaluuksia tottua tähän uuteen rooliin ja alkaa enemmän ohjaamaan kuin tekemään. Asiakkaita on monenlaisilla taustoilla muistisairaista päihde -ja mielenterveys taustoihin.

Työnkuva on helpottunut siinä mielessä, että fyysisesti työ on nykyään helpompaa. Ennen oli säännöllisesti joku paikka kipeänä, mutta nykyään enää harvemmin. Miehiä välillä kaipaisi enemmän työkavereiksi tai että olisi edes yksi mies jokaisessa tiimissä tasapainotamassa. Totuus on kuitenkin se, että aina on jotain pahaa mieltä näissä naisvaltaisissa työyhteisöissä ja asioita vatvotaan ikuisesti eteenpäin siirtymisen sijaan.

 

[Sanainen arkku]

@Pottakameli
Päiväkodista huutelen. Kokemusta viidestä kunnasta ja vielä useammasta yksiköstä. Vaikuttaa siltä, että miehiltä odotetaan Keisarin uudet vaatteet-sadun pikkulapsen roolin ottamista. Naisista aniharva eli ei lähes kukaan ole valmis ottamaan sitä sosiaalista riskiä kun pitää sanoa että "tuossa touhussa ei nyt ole tolkun häivettä".

Jotain likaisen työn lisää siitä roolista pitäisi kyllä maksaa.

 

[Malkkinen]

Työskentelen vanhusten tehostetussa palveluasumisessa. Työ on mielekästä, palkka kohdillaan ja kolmivuorotyö sopii minulle mainiosti. Mutta se sama mikä muillakin... Työkaverit mättää. Talo täynnä kitiseviä eukkoja, joka asiasta tehdään niin helvetin vaikeita ja valitetaan. Se on jännä että niillä on sama palkka ja samat työajat, mutta minä taidan olla ainoa joka on tyytyväinen. En tiedä onko niiden pakko valittaa sen takia kun mediassa muutkin naiset valittaa ja muodostavat sen perusteella mielipiteensä, että tästä nyt vaan kuuluu valittaa.
Teen meillä myös työvuorolistat, ja voi jeesus sitä valitusta kun tämä ja tämä työvuorotoive ei ole mennyt läpi, vaikka 95% toiveista on täytetty. Ei vaan ymmärretä että on aika haastavaa saada kaikkien työntekijöiden tunnit natsaamaan kolmeen vuoroon niin, että kaikkien toiveet täytetään.
Ja sitten on se saikuttaminen. "Minä otan saikkua kun toikin ottaa." Joustetaan tietyissä tilanteissa tiettyyn pisteeseen asti, mutta kun tilanne rauhoittuu, niin taas ollaan kohta kusessa kun "on joustettu ja painettu niin tiukasti, että pakko ottaa saikkua". Henkinen kestävyys on vittu täysi 0. Itse olen tasan silloin saikulla kun on kipeä, niin ottaahan se itteäänkin päähän kun tietää jo kollegan työvuorolistaa 2 viikkoa eteenpäin katsomalla, että tossa ja tossa se on saikulla.
Eiköhän perusteta yhdessä hoitokoti, jossa on pelkkiä miehiä.

 

[Pottakameli]

@Pottakameli
Päiväkodista huutelen. Kokemusta viidestä kunnasta ja vielä useammasta yksiköstä. Vaikuttaa siltä, että miehiltä odotetaan Keisarin uudet vaatteet-sadun pikkulapsen roolin ottamista. Naisista aniharva eli ei lähes kukaan ole valmis ottamaan sitä sosiaalista riskiä kun pitää sanoa että "tuossa touhussa ei nyt ole tolkun häivettä".

Jotain likaisen työn lisää siitä roolista pitäisi kyllä maksaa.

Joskus taas sitten tuntuu, että on parasta olla vaan hiljaa ja tuijottaa tonnin setelillä lattiaan. Lisäksi KAIKKI tekniikkaan ja esineiden siirtelyyn liittyvät asiat nakitetaan lähes aina miehille. Joillekin asioille ei voi tehdä pariin viikkoon mitään, kun siellä 2 viikon päässä oli sopivasti 3 miestä samana päivänä töissä...nämäkin hommat ovat usein sellaisia, ettei ne varmasti kuulu hoitohenkilökunnalle. Kuten pihakalusteiden vieminen kellariin ja laitteiden asennukset. Mutta kun käy meiltä niin hyvin ja vielä ilman erillistä korvausta...

En myöskään koskaan ole oikein ymmärtänyt sitä, että työt tulevat tällä alallla uniin tai ei saa unta töiden takia. Teet oman vuorosi loppuun ja muut jatkaa...sitten taas omaan vuoroon ja taas poistutaan kotiin.

Sitten on niitä keski-ikäisiä, jotka ovat omistautuneet työlleen aivan liikaa. Takana on 25 vuotta samassa yksikössä, perhettä ei ole...eikä paljon muutakaan kuin se työ. Lomalta voi aina soittaa töihin, jos on saikkuja...ei minulla mitään tärkeää ole. Joskus ilmaisin yhdelle tälläiselle henkilölle, että hän ei tule saamaan ponnistelustaan patsasta tuohon pihaan ja mikäli kuluttaa itsensä loppuun työllä, niin aina tulee joku tilalle ja jonkin ajan kuluttua kukaan ei muista ylimääräisiä ponnistelujasi. Tämä olisi ehkä eri juttu, jos nautti työstään älyttömästi, mutta tuolla tavalla se heijastuu kasvoilta ihan eri tuntemuksina.

 

[Malkkinen]

Yksi asia, joka jäi edellisestä avautumisesta, on asiakkaiden omaiset. 98% on upeeta sakkia ja hommat luistaa, ja sitten on se 2%, joille maailmassa ei ole muuta kuin se oma napa. Ja arvatkaapahan kumpaa sukupuolta nämä hankalat omaiset ovat.... niinpä. Yhdenkään miespuolisen omaisen kanssa ei ole ongelmia ollut. Jos on ollut jotain ongelmaa tai epäselvyyttä, niin on istuttu alas ja selvitetty asiat. Tämä myös suurimman osan naisista kanssa siis. Mutta sitten on nämä naama väärinpäin jo valmiiksi taloon tulevat, jotka ei edes moikkaa ja näyttävät siltä että oksentavat kun joutuvat hengittämään hoitajien kanssa samaa ilmaa. Ymmärrän että heille on vain se oma isä tai äiti, joka meillä asiakkaana on, mutta voisi kuitenkin ottaa päätä sieltä perseestä pois ja ymmärtää, että meillä 20 muutakin asiakasta.

 

[Sanainen arkku]

@Malkkinen
En usko, että hoitoalan yksikkö jossa olisi pelkkiä miehiä olisi merkittävästi onnellisempi paikka kuin nykyiset naisvoittoiset. Hyvä taso olisi kuitenkin joku yli 30% kumpaakin pääsukupuolta. Monipuolisuus on rikkautta.
Paras kombinaatio olisi sellainen yksikkö, joka olisi julkisen omistama mutta työkulttuuriltaan siitä huolimatta rationaalinen. Päätöksistä mahdollisimman suuri osa tehtäisiin asiakkaita kontkreettisesti koskettelevien ihmisten toimesta. Olisi työaikapankki ja työrauha.

Asialliset hommat hoidettaisiin, muuten oltaisiin kuin Ellun kanat.

 

[Stouts77]

Itse työskentelen tällä hetkellä lähihoitajana erityis-haastavien kehitysvammaisten autistien yksikössä. Valmistuin 1997 lähäriksi mielenterveys, kriisi- ja päihdetyö syventävänä puolena. 2000-luvun alkupuolella päivitin koulutuksen vielä vammaistyön osaamisalaan. Olen työskennellyt LaSu-yksiköissä myöskin, mutta ne ovat olleet neuro-yksiköitä.

Pidän työstäni kovasti ja palkkakin on lisineen riittävä. Työ on hoidollista, mutta myös kuntouttavaa ja ohjauksellista. Asiakkaat ovat käytöshäiriöisiä autistisia kehitysvammaisia, joten joka päivä on erillainen. Työkamuista 70% on miehiä, joten ei niin perinteisellä kaavalla mennä työntekijöiden suhteen.

Päivääkään en vaihtaisi pois. Tykkään prkleesti työstäni.

 

[teppana]

Itse työskentelen tällä hetkellä lähihoitajana erityis-haastavien kehitysvammaisten autistien yksikössä. Valmistuin 1997 lähäriksi mielenterveys, kriisi- ja päihdetyö syventävänä puolena. 2000-luvun alkupuolella päivitin koulutuksen vielä vammaistyön osaamisalaan. Olen työskennellyt LaSu-yksiköissä myöskin, mutta ne ovat olleet neuro-yksiköitä.

Pidän työstäni kovasti ja palkkakin on lisineen riittävä. Työ on hoidollista, mutta myös kuntouttavaa ja ohjauksellista. Asiakkaat ovat käytöshäiriöisiä autistisia kehitysvammaisia, joten joka päivä on erillainen. Työkamuista 70% on miehiä, joten ei niin perinteisellä kaavalla mennä työntekijöiden suhteen.

Päivääkään en vaihtaisi pois. Tykkään prkleesti työstäni.

Ihan mielenkiinnosta, eikä tarvitse eritellä omaa palkkaa eurolleen, minkälaisessa palkkaluokassa tuossa työssä liikutaan? Varmasti pyhätyöt ja yölisät on ne joilla ansiotasoa voi nostaa. Ja onnea kun olet löytänyt ammatin josta pidät, se on harmillisen harvinaista. Useimmat meistä tekevät työtä suurimmaksi osaksi vain ja ainoastaan palkan vuoksi.

 

[maken veivi jr.]

Jaa tällainen ketjukin on. Kuusi vuotta olen työskennellyt keskussairaalassa fysioterapeuttina. Nuorempana sitä ajatteli tekevänsä töitä urheilijoiden kanssa, mutta jotenkin sitä on ajautunut tänne julkiselle puolelle mummojen kanssa veivaamaan. Ongelmat on samat mitä ilmeisesti kaikilla muillakin eli naisvaltaisen alan negatiivisuus ja huono ilmapirii.

Hoidan tuki- ja liikuntaelin oireisia potilaita ja traumapotilaita. Molemmat kyllä mielenkiintoista työtä.

Ongelmat työyhteisössä tiivistyy aika hyvin siihen ajatukseen, että jokaisella tuntuu olevan täällä ihan helvetisti oikeuksia, mutta kenellekään ei ole vastuuta.

Kyllä mä silti tästä hommasta tykkään, kun potilaat on mukavia ja suurin osa kiittelee ja on tyytyväinen hoitoonsa. Kai se oma mielenkiinto alaa kohtaan myös auttaa.

Vuosi sitten hain yhtä yksityisen puolen paikkaa, jossa olisin päässyt vastaamaan muutaman pääsarjajoukkueen vammojen kuntoutuspuolesta ja tulin valituksi, mutta päätin lopulta hylätä tuon mahdollisuuden, sillä työajat olisi olleet mitä sattuu ja pitäisi olla valmis omistautumaan huomattavasti enemmän työlle. Julkisella puolella palkkaa tulee aina tilille kun pitää ja työajat on säännölliset.

Potilasjuttuja mietin aika harvoin kotona, ehkä jos joku nuorelle sattuu joku pahempi onnettomuus niin joskus saattaa miettiä kotonakin, mutta pääosin kun duunista lähden niin ajatukset on heti muualla.

Jos ajattelet että fysioterapia on fitness-muijien pakaroiden hieromista tai hauiskääntötekniikan neuvomista, suosittelen hakeutumaan urheiluhierojaksi tai liikunnanohjaajaksi. Pitää olla valmis kestämään sitä että välillä paska haisee, balalaikka soi ja mummo oksentaa tekarit sun päälle, onneksi firma tarjoaa työvaatteet.

 

[banaaninviljelijä]

Ei enää. Viime viikolla vaihdoin alaa. Yhteensä 23 vuotta hoitoalaa saa riittää ainakin toistaiseksi.

 

[Pottakameli]

Ei enää. Viime viikolla vaihdoin alaa. Yhteensä 23 vuotta hoitoalaa saa riittää ainakin toistaiseksi.

Saa nähdä, Päätyykö joskus vaihtamaan alaa. Vuorotyö sopii kyllä henkilökohtaisesti hyvin, mutta vaikeuttaa kyllä monia muita juttuja. Esimerkiksi lasten kanssa on omat vaikeutensa.

Teit varmasti hyvän päätöksen ja tuntuu, että aika moni on päätynyt samaan. Alalla on paljon typeriä asioita ja typeriä päätöksiä tehdään jatkuvasti.

 

[adolf]

En ole hoitoalalla töissä, mutta julkisella puolella, jossa valtaosa lähimmistä kollegoistani on keski-ikäisiä naisia. Ette uskokaan, miten terapeuttista tätä ketjua on ollut lukea.

Kaikkihan eivät ole samanlaisia, mutta paljon on niitä jotka valittaa aivan kerta kaikkiaan kaikesta. Se alkaa heti, kun ne tulee työpaikalle ja jatkuu yhtä soittoa monta tuntia. Asiakkaan kohtaaminen ihmisenä on aivan tuntematon käsite. Saikuttamisesta olisi kanssa paljon puhuttavaa, mutta en nyt tämän enempää vapaapäivääni huoli tähän napinaan käyttää.

 

[Stouts77]

Ihan mielenkiinnosta, eikä tarvitse eritellä omaa palkkaa eurolleen, minkälaisessa palkkaluokassa tuossa työssä liikutaan? Varmasti pyhätyöt ja yölisät on ne joilla ansiotasoa voi nostaa. Ja onnea kun olet löytänyt ammatin josta pidät, se on harmillisen harvinaista. Useimmat meistä tekevät työtä suurimmaksi osaksi vain ja ainoastaan palkan vuoksi.

Palkka koostuu peruspalkka g21+vuorotyölisät+työnkuvalisä, 3000€ molemmin puolin jää käteen/kk

 

[banaaninviljelijä]

Palkka koostuu peruspalkka g21+vuorotyölisät+työnkuvalisä, 3000€ molemmin puolin jää käteen/kk

Tuolla kun tein pelkkää yötä, niin tilipussi karttui kivasti ja niin karttui myös univelka.

 

[Stouts77]

Tuolla kun tein pelkkää yötä, niin tilipussi karttui kivasti ja niin karttui myös univelka.

Yövuorot ovatkin omalta kohtaa se huonoin puoli työssä. Ei olisi minusta pelkäksi yököksi. Tosin työnantaja on kieltänyt meillä vakiyököt terveyssyihin vedoten, mutta yövuoroja on meillä max. 5kpl/3vkoa kolmen ja kahden yön jaksoissa. Vaikka asukkaita meillä on 10, on yökköjä 2kpl joka yö. Aamu- ja iltavuoroissa on 10 asukasta kohden 5 ohjaajaa sekä välivuorossa on 1 ohjaajaa, jonka työaika jakautuu aamu- iltavuoron kesken. Solussa, jossa itse työskentelen, on 3 asukasta ja kaksi ohjaajaa/vuki.

 

[Senaattori]

Itse valmistuin ensihoitoon suuntautuneeksi lähihoitajaksi vuonna 2014, josta jatkoin samoilla vauhdeilla lukemaan sairaanhoitajaksi. Tavoitteena oli saada hoitotason ensihoitajan paperit ja ajella happitaksia loppuelämä.

Erilaisiin työpaikkoihin tutustuttuani, pääasiassa työharjoittelujen kautta, näin nopeasti että sairaalamaailmassa on myös paljon hyviä vaihtoehtoja jo nähdyn ensihoidon lisäksi. Mm. päivystyspoliklinikan ja teho-osaston kautta olen lopulta jahkautunut leikkausosastolle anestesiahoitajaksi.

Opiskelujani aloitellessa ei leikkaustoiminta sinällään kiinnostanut ollenkaan, mutta nyt en vaihtaisi mihinkään. Työ on selkeää (yksi potilas kerrallaan), haastavaa ja kaikinpuolin mielekästä. Osastollamme on myös suhteellisen paljon mieshoitajia, joka tekee hyvää työilmapiirille. Anestesiahoitajan työtä takana 1,5vuotta ja olen enemmän kuin tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen.

 

[BaronFIN]

Hoitoalalla ensin 10v ja nyt ollut kaksi vuotta ICT-puolella potilastietojärjestelmien sovellusasiantuntijana. Lupasin itselleni että ylläpitäisin kädentaitoja tekemällä päivän viikossa kliinistä työtä, mutta kertaakaan en ole aidosti kaivannut sitä.

Syy vaihtoon löytyi kaikkeen tyytymättömistä potilaista, arabien myötä lisääntyneistä velvotteista (loppuajasta 2/5 töistä oli pelkkää työtä tulkin välityksellä) ja huumoritason palkasta. Kyllästyin siis julkisen puolen tarjoamiin työmahdollisuuksiin missä olin jo saavuttanut urani huipun viisi vuotta sitten. Seuraavaksi olisi pitänyt raapia töiden ohella joku hemmetin maisteritason paperi kouraan jotta olisi päässyt virallisesti päteväksi ”palvelupäälliköksi” jolla olisi edelleen ollut huumoritason palkka. Näköalatonta touhua vailla mitään vaikuttamisen mahdollisuutta.

 

[forrest]

Toimin terveydenhoitoalalla mutta tukipalveluiden puolella ilman suoria potilaskontakteja. Siitäkin huolimatta päivittäin tulee eteen alan koko kirjo flunssasta mielenterveysongelmiin ja syövistä lonkkavikoihin. Tätä on jatkunut nyt reilut 8,5 vuotta. Välillä oikein ihmetyttää että miten helvetin sairas tämä kansakunta onkaan, ja kuitenkin pitäisi olla kyse hyvinvointivaltiosta.