Työskentelen vanhusten tehostetussa palveluasumisessa. Työ on mielekästä, palkka kohdillaan ja kolmivuorotyö sopii minulle mainiosti. Mutta se sama mikä muillakin... Työkaverit mättää. Talo täynnä kitiseviä eukkoja, joka asiasta tehdään niin helvetin vaikeita ja valitetaan. Se on jännä että niillä on sama palkka ja samat työajat, mutta minä taidan olla ainoa joka on tyytyväinen. En tiedä onko niiden pakko valittaa sen takia kun mediassa muutkin naiset valittaa ja muodostavat sen perusteella mielipiteensä, että tästä nyt vaan kuuluu valittaa.
Teen meillä myös työvuorolistat, ja voi jeesus sitä valitusta kun tämä ja tämä työvuorotoive ei ole mennyt läpi, vaikka 95% toiveista on täytetty. Ei vaan ymmärretä että on aika haastavaa saada kaikkien työntekijöiden tunnit natsaamaan kolmeen vuoroon niin, että kaikkien toiveet täytetään.
Ja sitten on se saikuttaminen. "Minä otan saikkua kun toikin ottaa." Joustetaan tietyissä tilanteissa tiettyyn pisteeseen asti, mutta kun tilanne rauhoittuu, niin taas ollaan kohta kusessa kun "on joustettu ja painettu niin tiukasti, että pakko ottaa saikkua". Henkinen kestävyys on vittu täysi 0. Itse olen tasan silloin saikulla kun on kipeä, niin ottaahan se itteäänkin päähän kun tietää jo kollegan työvuorolistaa 2 viikkoa eteenpäin katsomalla, että tossa ja tossa se on saikulla.
Eiköhän perusteta yhdessä hoitokoti, jossa on pelkkiä miehiä.