Kuinka häätää kyykäärmeet?

[pernaveikko]

Olen nähnyt joskus, mutta varsinaista kohtaamista ei ole sattunut.

Siitähän on ollut enemmänkin puhetta mediassa, että nämä kyypakkaukset ovat ihan huuhaata. Pureman sattuessa lääkäriin, ei siinä mitkään käsikauppalääkkeet auta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Maalla asuvana satuin tappamaan ekan kyykäärmeeni noin 6-vuotiaana. Tuolloinhan ne eivät olleet edes rauhoitettuja, joten ainakin lain puolesta olin liikkeellä luvallisilla asioilla.

Huomasin käärmeen liikkuvan verkkaan pellon laidalla. Luonnollisesti menin uteliaana lähemmäs katsomaan, vaikka otus oli tuttu ja siitä oli minua useasti varoitettu. Kyy huomasi minut ja lähti pakosalle. Onnettomuudekseen käärme valitsi piilopaikakseen maahan kairatun aitatolpan reiän, jonne sitten jäi odottelemaan josko häipyisin paikalta. Nokkelana poikana survaisin vieressä maanneen tolpan reikäänsä ja tökkäsin vielä muutaman kerran perään varmuuden vuoksi. Liero vaihtoi viivana hiippakuntaa, ja pienen suurriistanmetsästäjän itsetunto hipoi monta päivää taivaita.

 

[jamppa1919]

neropatti sai päähänsä grillata kyyn ja itsekin maistoin. Maistui kanalta. Syötävää oli kyllä kovin vähän.

Okei, hyi helvetti! Huomasin palstaa luetessani että monet ovat kohdanneet kyyn intissä. Niin myös minäkin Rovalla muutama vuosi taaksepäin. Silloin oli kuitenkin kevät vasta alkamassa joten kyy oli hyvin tokkurassa. Siinä me sitten everstiluutnantin kanssa tökittiin sitä kepillä ja ihmeteltiin hetken, kunnes EL nosti kyyn kepillä ja vei kauemmaksi meistä.

Samalla leirillä jollekkin varusmiehelle ei käynyt yhtä mukavasti. Kyy oli tullut telttaan ja oli repun alla piilossa.. No kaveri tietenkin telttaan tullessa alkoi repustaan jotakin kaivamaan ja eikös kyy purrutkin välittömästi häntä reiteen.

 

[Uleåborgir]

Itselläni on ollut niin paska mäihä, että kyy on purrut kolme kertaa nilkasta. Mitäpä tuota menee poimimaan eteläpohjalaisia pottuja ilman lantsareita.

Eka kerralla hieman turvotti ja vedin kyypakkauksesta yhden napin, mutta sen jälkeen en ole tarvinnut kyypakkausta. Ihan niin kuin paarma purisi.

EDIT: Kyy on muuten englanniksi Viper.

 

[Jomppa_Koo]

Tavattu on monia kertoja, mutta ei ole onneksi vielä päässyt pistämään. Yksi läheltä piti tilanne on jäänyt hyvin mieleen. Pienenä tuli paljon juostua ulkona avojaloin ja useasti vielä täysin päättömästi kaikkiin suuntiin. Kotipihalla juoksin siis ja kyyhän siellä oli odottamassa josko sattuisi saalis tulemaan vastaan. No saalis tuli vastaan ja aluksi en älynnyt mitään, kunnes nopea vilkaisu hiekalle paljasti käärmeen olevan aivan jalkani vierellä. Siinä ei pitkään mietitty vaan niin nopeasti kuin mahdollista sisälle kertomaan tapahtuneesta. Säikäyttihän tapaus sen verran, että siinä oltiin hiljaa vähän aikaa. Tapahtuneen jälkeen on kyllä osattu varoa kyytä täällä suunnassa.

 

[pernaveikko]

Kyy on muuten englanniksi Viper.

Kyy on muuten puolaksi żmija.

 

[H.Hyvönen]

Kyy on muuten puolaksi żmija.

Ja poriksi Marko Palo.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ja poriksi Marko Palo.

Pöydän alla piileskelevä venäläinen on puolestaan kyy ryssä.

 

[Slite]

Metsässä olen huomannut vain kerran, mutta pyörälenkeillä muutamia kymmeniä kertoja. Kun kuumalla ja aurinkoisella ilmalla heittää etappia ja katselee pientareelle, niin melko usein silmään osuupi arskaa ottava kärmes. Vaikka tiedän ettei niistä minulle mitään vaaraa ole, niin silti aina sellaiset kylmänväreet niistä tulee.

 

[Amerikanihme]

Ei ole kyitä rauhoitettu. Onhan se kumma että iso osa porukasta ei ole kyyhyn edes koskaan törmännyt. Kyllähän niitä ainakin omassa nuoruudessani oli sen verran että joka kesä ainakin 2-3 näin luonnossa. Vai hengaileeko porukka sitten Hesan keskustassa koko ajan? Siellä kyihin ei välttämättä joka päivä törmää. No, mitään hyvää läheltä piti juttua ei mulla ole. Kunnioitan näitä eläimiä kylläkin.

 

[Myyrä]

Maalla asuvana satuin tappamaan ekan kyykäärmeeni noin 6-vuotiaana. Tuolloinhan ne eivät olleet edes rauhoitettuja, joten ainakin lain puolesta olin liikkeellä luvallisilla asioilla.

Missäs vaiheessa kyy sitten on rauhoitettu?

edit: olisi voinut lukea kaikki viestit ennen kirjoitusta.

 

[sozzy]

Valkjärvi, joskus syksyllä 1994. RUK204 oli kaupunkitaisteluharjoituksessa ja joku ups.oppilas hyppäsi juoksuhautaan ja törmäsi 40 senttiseen kyyhyn.

On muuten kohtuullisen rikas paikka käärmeiden osalta. Itse olin kun olin RUK:ssa, niin yhden metsäreissun aikana näin enemmän kyykärmeksiä kuin koko aiemman elämän aikana. Sikäli kun kesäisin pentuna ja nykyisinkin tulee vietettyä paljon aikaa mökillä, mutta siellä en itse asiassa ole elävää kyytä nähnyt kuin kerran + muutamia autojen yliajamia.

 

[kamik]

Ammuin käärmeen haulikolla kahden metrin päästä irtipoikki eräällä ampumaradalla n. 15 vuotta sitten. Yllätyksekseni katkenneen käärmeen sisältä luikerteli kolme pientä kyytä, joista tosin yksi oli saanut osuman haulista ja kuolikin pian. Mutta nämä kaksi evakuoin ja vein kotiini isoon lasipurkkiin, jossa ne elelivät useita kuukausia. Ruoaksi tarjoilin mm. pieniä sammakoita. Kun talvi tuli, niin hävitin luikertelijat. Kyitä tapaan liki vuosittain, sillä liikun luonnossa paljon.

 

[tahtookirjoittaa]

Ei ole kyitä rauhoitettu. Onhan se kumma että iso osa porukasta ei ole kyyhyn edes koskaan törmännyt. Kyllähän niitä ainakin omassa nuoruudessani oli sen verran että joka kesä ainakin 2-3 näin luonnossa. Vai hengaileeko porukka sitten Hesan keskustassa koko ajan? Siellä kyihin ei välttämättä joka päivä törmää. No, mitään hyvää läheltä piti juttua ei mulla ole. Kunnioitan näitä eläimiä kylläkin.

Wikipediakin vahvistaa tuon, että kyytä ei tosiaan ole rauhoitettu. Itsekin olin siinä uskossa, että se olisi jo rauhoitettu muiden matelijoidemme tapaan.

Mutta omista kokemuksista. Paljon luonnossa liikkuneena (varsinkin nuorempana) on kyihin tullut törmäiltyä kerran jos toisenkin, muutama on tullut lähetettyä autuaammille risukoillekin. Mutta eihän kyyn puremaksi kovin helpolla joudu, sillä kyllä se ensisijaisesti välttelee ihmistä, joten periaatteessa aika harmiton otus, eikä terveelle aikuiselle edes kovinkaan vaarallinen purtuaankaan.

Jännittävin kyihin liittyvä havaintoni oli, kun sain lähietäisyydeltä seurata, kuinka kyy oli käynyt linnunpesässä ryöväämässä yhden poikasista ateriakseen. Siinä emolintu huusi aivan paniikissa kuusennäreiden alimmilla oksilla poikanen suussa luikertelevaa kyytä seuraillen. Ei siinä vaiheessa tuota emoparkaa kiinnostanut edes meikäläisen läsnäolo, vaikka seisoin linnusta noin parin metrin päässä.

 

[MustatKortit]

... Vaikka tiedän ettei niistä minulle mitään vaaraa ole, niin silti aina sellaiset kylmänväreet niistä tulee.

Mä olen aina pelännyt kyykäärmeitä. Se on pienestä pitäen ollut isoin kammokkini. Siinä mielessä hassua, että jotain luontodokkareissa esiintyviä isojakin käärmeitä en kammoa, ainoastaan tätä pientä inhottavan näköistä matelijaa.
Jos näen kyyn, pelästyn ensin ihan saatanasti, sitten saatetaan tuijottaa sen kanssa toisiamme. Kyyn yrittäessä lähteä saan yleensä osan toimintakyvystä takaisin ja yritän sen tappaa. Yleensä onnistun, joskus reagoin liian myöhään.

Yleisesti ottaen meidän suvussa on ollut tapana tappaa kaikki kyyt mitä vain nähdään. Kun olin pieni, haki isosetäni mökistä haulikon, kun käärme oli pääsemässä uiden karkuun. Siihen loppui se karkumatka..

 

[hanu]

Kakarana mökillä oli kyitä niin perkeleesti. Siinä vähän toisella kymmenellä ollessamme meillä oli pikkusiskon kanssa kyseenalaisena huvina heittää kyy muurahaispesään ja katsoa ehtiikö se järveen ennen kuin muurahaiset saavat sen tapettua. Yleensä ehti.

Tuolloin sain osumaakin muutaman kerran, ensimmäinen purema nosti kuumeen puoleksi tunniksi ja käsi hieman turposi, sen jälkeen ei mitään hyttysenpuremaa kummempaa seurannut.

Intissä myös Lohtaja-beachillä noheva lappilaissotilas grillasi kyyn nuotiolla. Ei tosiaankaan ollut hassumpaa.

Edellisellä kämpällä eräänä keväänä löytyi liiterin lattian alta kyyn 'pesä', eli kerä kyyn poikasia. Kelin lämmettyä häipyivät siitä.

Cornwallin nummilla elelee musta kyy. Tai ainakin ne alkuasukkaat puhuvat Black Viperistä. Ne ovat suurimmillaan ehkä metrin mittaisia. Auringonpaisteessa se on hieno näky kun se sahalaitakuvio selässä näkyy jotenkin erilaisena valon heijastuksena täysin mustassa nahassa.

t. hanu

 

[Stam1na]

. Tai ainakin ne alkuasukkaat puhuvat Black Viperistä.

Eikös se ole Black Adder?

Ja juu kyllä niitä itsekkin on tullut muksuna mökillä muutaman kerran tavattua. Yksi kerta tulee mieleen kun oltiin isäukon kanssa grillailemassa niin mutsi rupee pitämään hirveää metakkaa takapihalla.
Mentiin siinä sitten katsomaan niin sinnehän se oli lahdannut helvetin ison rantakäärmeen suokuokalla, oli kuulemma luullut kyyksi, melko mössönähän se oli että oli sitä useamman kerran napautettu, mutta kyllähän se varmaan säikäyttää kun semmoinen metrinen luikertelija tulee vastaan, ei siinä paljon selän kuvioita ruveta tutkimaan.

 

[Alamummo]

En pelkää kyitä tai käärmeitä yleensäkään. Toki kunnioitan niitä. Landellamme on nähty yleensä kyy kerran kesässä ja usein keväällä kun ovat vähän kohmeessa kivellä lämmittelemässä. Lapion nenässä on faija niitä joskus metsään kantanut, lähinnä koirien takia.

 

[VTVH]

Cornwallin nummilla elelee musta kyy. Tai ainakin ne alkuasukkaat puhuvat Black Viperistä. Ne ovat suurimmillaan ehkä metrin mittaisia. Auringonpaisteessa se on hieno näky kun se sahalaitakuvio selässä näkyy jotenkin erilaisena valon heijastuksena täysin mustassa nahassa.

t. hanu

Jotkut kai sanoo Black Adder myös. Semmoinen luihun näköinen eläin. Muistuttaa vähän Rowan Atkinsonia.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Missäs vaiheessa kyy sitten on rauhoitettu?

On hyvä tietää ettei kyy ole rauhoitettu. Pienen selaamishetken perusteella vakuutuin, ettei kyytä ole rauhoitettu. Kovat faktat ovat sen puolella, että kyyn saa listiä laillisesti.

Olin jokunen vuosi sitten seurueessa, joka keskustelunsa lomassa tuli vaihtaneeksi pari sanaa myös kyyasioista. Porukassa oli useampikin äänekäs henkilö, jotka aivan salettina faktana kertoivat kyyn rauhoitetuksi. Minulla ei ollut varmaa tietoa asiasta, rantakäärmeet ja sammakot tiesin kyllä rauhoitetuiksi. Seurueen jäsenten argumentoinnin perusteella olin taipuvainen myöntymään virhekäsityksen kannalle.

Lienee siis varsin yleinen tämä väärinkäsitys kyyn rauhoittamisesta. Hyvä että JA korjaa harhaluuloja kollegiaalisesti!

 

[Kulttimörkö]

Meillä on aivan mökin lähettyvillä paikka jota sanotaan käärmekallioksi. Siellä on kalliota joissa on paljon rakosia eli hyviä piilopaikkoja käärmeille. Eniten siellä näkyy rantakäärmeitä, mutta on siellä muutama kyy silloin tällöin nähty. Hyvällä säällä käärmeet tulevat kallion päälle paistattelemaan auringossa, mutta lähtevät kyllä vikkelästi karkuun jos oikein kunnolla tömistelee sinne mentäessä. Olen siellä nähnyt aivan jumalattoman ison käärmeen siellä joka pienestä pojasta näytti aivan joltain boan kokoiselta pedolta. Iso eli pitkä ja paksu se oli, väritykseltään harmaa ja keltainen laikku silmien lähettyvillä molemmin puolin.

Kyistä mulla ole hirveästi kokemuksia. Kerran naapurin setä lahtasi pienen kyyn poikasen omalla pihallaan krokettimailalla. Huomattiin se kavereiden kanssa kun pelattiin kyseistä peliä. Isäni serkku kertoi minulle tarinan kun olin pieni. Isäni ole lapsena ottanut kyyn kiinni. Poikanen se vielä oli kuulemma. Isäni selitti serkulleni ja joillekin kavereilleen että kyyllä on myrkkyhampaat, lattoi pikkurillinsä kyyn suuhun ja veti hampaat esiin. Noh, kyllähän siitä arvasi mitä tapahtui. Kyy sai hampaansa upotettua isäni sormeen ja isäni oli pari päivää 38 asteen kuumeessa.

Jos vastaan tulee, niin en häiritse vaan lähden hiljalleen pois. Veikkaan kyyn tekevän samoin.

 

[ipa rules]

Mitäänhän en pelkää (hymiö), mutta käärmeistä en kyllä pidä yhtään. Pari viikkoa sitten viimeksi aamukuselle mennessä jalan vieressä sihahti ja sitten kyy lähti ja lujaa menikin - sydänhalvaus oli lähellä. Muutama noita on vuosien varrella tullut lahdattua, mutta tuo pääsi karkuun.

Vaarallisimmillaan kyy on poikasena jolloin se ei vielä osaa säännöstellä myrkkyä vaan saatta ruiskauttaa sitä aikamoise määrän. Pieni ihmislapsi ja kyyn poikanen saattavan käsittääkseni olla jopa vaarallinenkin yhdistelmä - olenko väärässä?

 

[tahtookirjoittaa]

Vaarallisimmillaan kyy on poikasena jolloin se ei vielä osaa säännöstellä myrkkyä vaan saatta ruiskauttaa sitä aikamoise määrän. Pieni ihmislapsi ja kyyn poikanen saattavan käsittääkseni olla jopa vaarallinenkin yhdistelmä - olenko väärässä?

Pieni lapsi/huonokuntoinen vanhus ja kyy yleensäkin on vaarallinen yhdistelmä. Itsekin olen siinä käsityksessä, että nuoret kyyt ovat kaikkein myrkyllisimpiä. Terveelle aikuiselle kyyn pistos ei sen sijaan kovin vaarallinen ole, sen sijaan lääkäriin kyllä kannattaa hakeutua tällöinkin, varmuuden maksimoimiseksi.

 

[ernestipotsi]

"hauskan" jäynän saa tehtyä ottamalla kyyn kiinni ja laittamalla sen mökin paskahuussin pönttöön.

 

[Erkenholt]

Ymmärtääkseni jokseenkin kaikki muut pikkuotukset kuten sammakot, sisiliskot, ranta- ja kangaskäärmeet sekä muut vastaavat rauhoitettiin joskus 1980-l, mutta kyytä ei kai uskallettu rauhoittaa.

Nuorempana liikuin enemmänkin luonnossa, ja joskus kyykin tuli vastaan, mutta järin dramaattisia käärmekokemuksia ei ole. Olettaisin, että kyy on pelännyt enemmän minua kuin minä kyytä. Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mukaan kyiden kannata antaa pesiytyä paikkoihin, joissa liikkuu pieniä lapsia yms. mutta keskellä metsää ei hengiltäottoon yleensä ole syytä tai tarvetta.