Krapulan jälkioireet ovat vielä päällä, mutta tuhosta on toivuttu.
Tuli sitten eilen aamulla yövuoron jälkeen siirryttyä suoraan oluen latkimiseen. Mielessä pelotti kyllä ajatus siitä, että kunto ei kestä Suomi-USA peliin asti vaan nukkumatti muiluttaa unimaailmaan ennen tärkeää matsia. Mutta vitutti sen verran että hommaan kuitenkin ryhdyin. Siinä puolen päivän aikoihin siirryin kaupungille jatkamaan valmistautumistani matsiin. Siinä vaiheessa oli jo vuorokausi valvottu putkeen.
Loppujen lopuksi kaikkien kiemuroiden jälkeen sain itseni pari minsaa myöhässä roudattua matsin ääreen. Näin siis koko matsin enkä edes nukkunut.
Ottelun loputtua pitikin heti siirtyä kotiutumisvaiheeseen, sillä kykyni liikkua ja suorittaa järjellisiä toimintoja oli olennaisesti heikentynyt. Taksiakin mietin, mutta koska torilla oli oma kotibussi pysäkillä, niin säästinpä reisulla siis jopa muutaman euron. Vaimoke ei taida kuitenkaan sitä arvostaa.
Nukuin bussiin mutta sopivasti sain silmät auki siinä vaiheessa, kun oli aika hypätä pois joten älysin senkin hyppäämisen suorittaa (on sitä luonnollisesti joskus herätty päätepysäkillä kuskin herättäessä, mutta siitä on jo vuosia). Sain itseni kotiovelle ja jopa oven auki. Taskut sain hyvin tyhjennettyä ja takin henkariin. Mutta saatana en saanut talvikenkiäni jalasta pois. Niissä on sellaiset liukkaat kengännauhat, jotka perussolmulla aina löystyvät, joten olin vetänyt sen perussolmun päälle vielä extrasolmua. Ja koska niissä talvikengissä on jonkin verran vartta, niin en uskaltanut repiä niitä väkisin irti. Tosin eivät varmaan olisi lähteneetkään kuin puukolla. Eivät siis auenneet reissulla, eivätkä todellakaan myöskään kotona (silloin joskus varmaan klo 21.45) kun niitä yritin availla. Koska kengät jalassa en viitsinyt mennä sohvalle nukkumaan, niin kävin siihen tutulle eteisen matolle.
Jossain vaiheessa päätä särki niin vitusti, mutta en kyennyt hakemaan mitään. Jossain vaiheessa aamyöstä sain jopa ne solmut auki, ja siirryin kovalta alustalta sohvaan pehmeään huomaan.
Ja kun vaimoke saapui herätessään alakertaan, niin luikin heti yläkertaan sänkyyn. Joskus puoliltapäivin oli pakko repäistä itsensä ylös sängystä, koska pitäisi huomenna aamuvuoroon painua eli unta olisi illalla yritettävä saada. On se kumma miten siinä aamupäivällä ei nukuttanut, mutta millään ei olisi jaksanut itseään siitä sängystä nostaa ylös. Siinä sitä vaan käänsi kylkeä ja olla loikoili.
Tällä hetkellä päässä vielä hieman humisee mutta sitä ei särje. Mikä onkin loistava asia, sillä voisin jopa saada alakerran siivottua ennen vaimokkeen saapumista kotiin.
Näin täällä nyt. Täytynee pitää taas pieni paussi näissä karkeloissa, sillä tilikin näyttää hieman tyhjentyneen, kun saldoa nettipankista katselin. Onneksi sentään söin kolme kertaa reissun aikana ja kolme cd-levyäkin älysin hankkia.
Eli ihan kaikkia euroja ei mennyt nesteenä alas.
Ja tämänkin tekstin tuottamiseen editoimisineen meni ikuisuus.