Se oli viime syksyä kun viimeksi join humaltumistarkoituksessa ja ken tietää juonko enää koskaan paria saunakaljaa enempää yhteen iltaan.
Tavallinen arki-ilta kiekkokierros-kuunteluineen päättyi erittäin ikävästi kun naapurin saunakutsu venyi kuusituntiseksi tinttaamiseksi ja kun vihdoin pääsin takaisin kämpille oksensin ensin eteisessä ympäriinsä ja nukuin approx 2 tuntia erittäin vaikeassa asennossa oksennuksissani, siirryin sitten hirmuisen örinän saattelemana olohuoneeseen, vakaana tavoitteena sohva mutta voimat ja oksennus ehtivät vain saman huoneen matolle. Siihen sammui sankari, jälleen omiin liemiinsä syöpyneenä. Aamulla heräsin kun vaimo oli lähdössä töihin ja hieman itkuisena kertoi minulle kaiken tuon ym. ja myös sen että pelkäsi kokoajan minun loukkaavan itseni pahemman kerran kun örvelsin ihan hänelle tuntemattoman ihmisen lailla omassa kodissamme. Unta hän ei ollut saanut silmäystäkään. En ehtinyt sanoa koko litaniaan mitään kun hän jo lähti töihin. Samassa selvenin kuitenkin hetkeksi miettimään ja katsomaan tekosiani. En ole koskaan ennen katunut ja hävennyt tekosiani niin paljon. Päätin etten enää juo itseäni humalaan. Kyllä se asia sitten illasta jo sovittiin ja koko olemukseni kertoi että toista kertaa ei enää tule. Mitään suoria uhkauksia en osakseni saanut, mutta selkeän viestin siitä että ihmisarvoa minulla ei mahdollisen uusinnan jälkeen enää olisi.
Eteisen hävikki oli muuten hirmuinen, kaksi mattoa pesulaan, oksennusta monessa kengässä, naulakon takeissa ja seinälläkin. Siitä on matkalla olohuoneeseen ovi kylppäriin, the optimal toipumishuone, mutta matka siis jatkui eteenpäin.. Olohuoneessa oksennusta oli vain matolla ja tietysti omissa vaatteissani. Vaikeasta kotimatkasta kertoivat myös ne kymmenet ihmeelliset mustelmat eri puolilla kehoani ja pitkä naarmu niskassa. Plussana tietysti se todella karmea, infernaalisen huono olo koko ruumiissa. Vatsa tuntui olevan ihan solmussa, motoriikka päästä varpaisiin todella heikko, cold sweat, tärinät, ilman peittoa hiki, peiton kanssa kuuma, muuten kylmä ja hiki. Ja ensimmäistä kertaa mikään särkylääke ei auttanut. Mutta eipä niitä tarvitse enää nauttia tuohon oloon.
Ei enää koskaan. Siis huonoja reissuja on ollut useampiakin menneisyydessä mutta tämä oli viimeinen niitti. Ei edes ollut hauskaa. Sitä vaan joi kun tarjottiin.
Tavallinen arki-ilta kiekkokierros-kuunteluineen päättyi erittäin ikävästi kun naapurin saunakutsu venyi kuusituntiseksi tinttaamiseksi ja kun vihdoin pääsin takaisin kämpille oksensin ensin eteisessä ympäriinsä ja nukuin approx 2 tuntia erittäin vaikeassa asennossa oksennuksissani, siirryin sitten hirmuisen örinän saattelemana olohuoneeseen, vakaana tavoitteena sohva mutta voimat ja oksennus ehtivät vain saman huoneen matolle. Siihen sammui sankari, jälleen omiin liemiinsä syöpyneenä. Aamulla heräsin kun vaimo oli lähdössä töihin ja hieman itkuisena kertoi minulle kaiken tuon ym. ja myös sen että pelkäsi kokoajan minun loukkaavan itseni pahemman kerran kun örvelsin ihan hänelle tuntemattoman ihmisen lailla omassa kodissamme. Unta hän ei ollut saanut silmäystäkään. En ehtinyt sanoa koko litaniaan mitään kun hän jo lähti töihin. Samassa selvenin kuitenkin hetkeksi miettimään ja katsomaan tekosiani. En ole koskaan ennen katunut ja hävennyt tekosiani niin paljon. Päätin etten enää juo itseäni humalaan. Kyllä se asia sitten illasta jo sovittiin ja koko olemukseni kertoi että toista kertaa ei enää tule. Mitään suoria uhkauksia en osakseni saanut, mutta selkeän viestin siitä että ihmisarvoa minulla ei mahdollisen uusinnan jälkeen enää olisi.
Eteisen hävikki oli muuten hirmuinen, kaksi mattoa pesulaan, oksennusta monessa kengässä, naulakon takeissa ja seinälläkin. Siitä on matkalla olohuoneeseen ovi kylppäriin, the optimal toipumishuone, mutta matka siis jatkui eteenpäin.. Olohuoneessa oksennusta oli vain matolla ja tietysti omissa vaatteissani. Vaikeasta kotimatkasta kertoivat myös ne kymmenet ihmeelliset mustelmat eri puolilla kehoani ja pitkä naarmu niskassa. Plussana tietysti se todella karmea, infernaalisen huono olo koko ruumiissa. Vatsa tuntui olevan ihan solmussa, motoriikka päästä varpaisiin todella heikko, cold sweat, tärinät, ilman peittoa hiki, peiton kanssa kuuma, muuten kylmä ja hiki. Ja ensimmäistä kertaa mikään särkylääke ei auttanut. Mutta eipä niitä tarvitse enää nauttia tuohon oloon.
Ei enää koskaan. Siis huonoja reissuja on ollut useampiakin menneisyydessä mutta tämä oli viimeinen niitti. Ei edes ollut hauskaa. Sitä vaan joi kun tarjottiin.