Koulutraumat.

[Huuhaa]

Koulutraumat

Äänestin kokeita. Koulukirjat ovat turhia. Myös se on ärsyttänyt, kun liikuntatunnilla voimisteltiin tai pelattiin lentopalloa sählyn sijasta tai pesäpalloa jalkapallon sijasta.... :mad:

 

[Lapa]

Kaikki tavallaan. Koulussa on niin paljon sellaisia idiootteja, mutta en pelkää että itse joudun kiusauksen kohteeksi, vaan joku ystävistäni. Opettajistakin jäi traumoja kun yksi aina valitti turhanpäiväisistä asioista ja sitten kerran huusin aivan täysillä päin naamaa :"HAISTA VITTU!!!" Tuon jälkeen en ollut kovin hyvässä suosiossa tuon opettajan keskuudessa. Kouluruoastakin on tullut todella pahoja vatsatauteja, kuten kerran lähes kaksi viikkoa kestänyt ripuli ja mahakipu, joten se ei pelkästään ole pahaa vaan myös... haitallista. Kokeista en ole koskaan ollut peloissani, mutta tiettyjä paineita tietysti aina oli, kun todistus olisi pitänyt olla huippuhyvä..

 

[kaakko]

Ensimmäisenä tulee mieleen kouluruoka, jolle annoinkin ääneni. Kun tarkemmin ajattelee, niin ala-asteen opettaja (3-6 luokka) on kyllä niin äärettömän idiootti, että siinä taitaa jäädä kouluruokakin kakkoseksi. No kyse nyt oli yhdestä opettajasta, joka ei voinut sietää poikia. Ja kun a-a:lla on yleensä aika villi niin vaikeuksia oli viikottain tämän äijän kanssa. No onhan siellä liikuntatunnillakin tehty kaikkea typerää, kuten lenkit, jolloin opettaja ajoi autolla vierellä ja huusi naama punaisena sieltä:eek: !

 

[Wolves]

Ekana tuli mieleen ala-asteen aikainen hammaslääkäri. Tämä ko. hammaslääkäri unohteli puudutuspiikkejä potilaiden suihin ja muutakin suuhun kuulumatonta tuppasi löytymään, jos kenenkin suusta.

Kylmät väreet sait aikaiseksi Pekka.

 

[porin_karhu]

Huomautanpa vain: Listasta puuttuu mielestäni yksi tärkeä vaihtoehto, joka olisi "esitelmät". Käsittääkseni noista on monella ikäviä muistoja - ja niin myös minulla.

 

[finnishninja]

Kusipää Lammi!

En unohda ikinä luokanvalvojaamme Lammia kansalaiskoulussa. Hän oli täysin suvaitsematon kaikkeen joka poikkesi lähes sotilaallisesta kurista, täysin vailla huumorintajua ja yhtä joustava kuin rautakanki.

Ääni meni siis opettajille, vaikka olihan meillä myös hyviä sellaisia!

 

[Cosmo]

KUKKAKAALI

Kouluruoka, tarkemmin ottaen kukkakaali.

Tämä on minun tarinani:

Ala-asteella ei koulussamme saanut jättää ruokaa ollenkaan. Kaikki piti syödä, muuten ei ruokalasta saanut lähteä. Tämä oli periaatteellista, sillä eihän siellä nyt viikkotolkulla voinut maleksia. Väsytystaistelua ei kuitenkaan nähnyt vaihtoehdoksi, sillä pitkä puolen tunnin ruokavälkkä oli koulupäivän kohokohta. Oppilaita käskettiin vaan pyytämään ruokaa niin vähän, että kaikki saisi syödyksi.

No, ruuan lisukkeena oli silloin tällöin kukkakaalia. Tuota hirveää ihmiskunnan tuhoavaa vahinkokasvia, josta pitäviä pidän perversseinä tai liaallisesta hapen puutteesta synnytyksessä kärsineinä. Sain usein pieniä paloja pyynnöstä, ja silppusin ne pieniksi, ja piilotin ne ylijäämäkastikkeen sekaan yms. Lautasta piti näyttää opettajalle aina pöydästä lähtiessä. Noh, tänä kyseisenä päivänä pyysin keittäjätätiä jälleen antamaan niin vähän kukkakaalia kuin suinkin vain mahdollista. "Joo kuule kuulitko kun Mirjan petuniat on ihan kuivahtaneet?!?", juttelivat tätöset keskenään. Tömps, ja lautasellani lepäsi kaksi nyrkin kokoista kukkakaalijööttiä (kolmasluokkaisen nyrkin, mutta kummiskin).

Fiilis oli masentava. Kuinka nämä muka pystyn syömään, miten selviän ilman valtavaa tuskaa tuon hirveyden nielemisestä. Olin ahdistettu selkä seinää vasten, eikä pakotietä näyttänyt olevan missään, kunnes yhtäkkiä mieleeni juolahti kuningasidea. Koulussa oli tapana pitää mukit valmiina pöydissä. Siinä ne keskellä pöytää lepäsivät nurinpäin, peittäen sisälleen vapautuksen tulevasta tuskasta. Suunnitelmani tulisi olemaan täydellinen, keittäjät pitäisivät juttua vitsinä, ja tätähän voisi käyttää jatkossakin hyödyksi.

No, sinne vain sutjakasti kukkikset mukin alle, perusruuat napaan, ja äkkiä ruokavälkälle. Tuli niin hyvä fiilis, että olin kaiken lisäksi lyömätön kiipparihipassa (tms.) tuolla kyseisellä välkällä. Olin jo kokonaan unohtanut äskeiset tuskat, ja elämä tuntui olevan raiteillaan. Iloni tulisi kuitenkin olemaan lyhytaikaista, sillä en tietenkään ollut pöydässä yksin.

Välkältä tullessani Laurinlahden Koulun pelätyin henkilö odotteli minua sisääntuloaulassa. Olin totaalisesti jo unohtanut tekoseni, ja ihmettelinkin että mitähän sillä rexillä nyt oikein on? "Tuleppas tänne!", hän ohjaili minua ruokalaan. "Siinä haarukka, siinä ateria. Syö", Hän nosti mukia ja paljasti välkän aikana mukavasti kylmenneet kukkikset. Joku yhteiskunnan hylkiö samasta pöydästä oli siis katsonut aiheelliseksi kertoa tästä jemmauksesta opettajalle, sillä tällainen toimintahan nyt on vähintäänkin järkyttävää, suorastaan pöyristyttävää. "Mitään ei jätetä"-meininki juonsi varmaan juurensa Talvisodasta.

Siinä 3. luokkalainen espoolaisten veromaksajien poika söi veromarkoista liksansa saavan paskiaisen käskystä kylmiä kukkakaaleja, suoraan pöydältä ja pakon edessä. Tämä tapahtui Suomessa, Espoossa, Laurinlahden koulussa, joskus 80-luvulla. Meinigistä kertoo se, että siellä oli käytössä tovin aikaa "hiljainen ruokailu", eli ruokaillessa ei saanut puhua. Ainoa miksi suuta sai aukoa, oli jos pyysi voita tai maitoa. Todella ahdistava meininki vallitsi ruokalassa. Ilmeisesti Amnesty tms. puuttui peliin muutaman viikon jälkeen. En voi käsittää kenen pienestä apinanaivosta oli tuollainenkin idea kimmonnut. Mitä tällainen käytäntö palveli?

En minä sille rehtorille katkera ole, paskainen mikä paskiainen. Jostainhan vanhojen ukkojen pitää perversionsa saada. Uskon että miehellä oli tosi paha olla. Väärässä duunissahan mies tosin oli. En minä niille keittäjille katkera ole, ei ne voi päivästä toiseen kuunnella ja toteuttaa täsmälleen jokaisen rasittavan natiaisen toiveita. En kadu tekosiani, ei ollut silloin muuta vaihtoehtoa (ja homma melkein toimikin). Sen sijaan olen hieman katkera sille säälittävälle selkärangattomalle henkisesti kehittymättömälle tyttöselle, joka minut vasikoi. Kyllä se selvisi kuka se oli, ja ainakin sillä oli tytön nimi, mutta sammakolta se (jo?) silloin näytti.

Toivon että olosi on nyt mahdollisimman kurja, eikä lupaavasti alkanut päiväkoti-tädin tms. ura jatkunutkaan niin lupaavasti. Toivon että huomasitkin olevasi aivan väärällä alalla. Toivon että huomaat sen itse, ilman että kukaan sanoo sitä sinulle, tai antaa kenkää tms. Toivon että jo 25-vuotiaana huomaat tehneesi enemmän huonoja ratkaisuja kuin hyviä. Toivon että huomaat mitä tuskaa joudut kärsimään, kun huomaat ettei muuta vaihtoehtoja enää näytä olevan. Toivon että myöskään mikään taho ei tule pakottamaan sinua syömään omaa kukkakaaliasi, vaan toivon että pystyt itse löytämään ratkaisusi oman kukkakaalisi syömättä jättämiseen. Ja toivon että samalla hetkellä ymmärrät ettet saavuttanut yhtään mitään tällä vasikoinnillasi, ja ymmärrät kuinka tyhmää se oli. Samalla hetkellä saat anteeksiantoni.

Ah, tekipäs hyvää!


Disclaimer: en yo. johdosta vihaa naisia, tai edes kyseistä tyttöstä. En myöskään toivo kellekään tarinan henkilöistä mitään pahaa. Arvet eivät ole oikeasti noin syvät, vaan tarina on hauska ja sitä on väritelty iät ja ajat kaikenlaisissa illanistujaisissa. Tapahtumat ovat silti täysiä tosia.


:)

 

[mission16W]

Olin ala-asteella ylipainoinen, alikuntoinen ja motivoimaton. Liikunta oli jotain, mitä tapahtui muille. Jumppatunnit olivat täyttä tuskaa. Sama meno jatkui yläasteellakin, joten tähän on hyvä heittää anekdootti:

Lukiossa sitten kiinnostuin urheilusta ja aloin salibandyn lisäksi pelaamaan jääkiekkoa. Näin sitten hallilta koululle kävellessäni vanhan liikunnanopettajani, joka heitti että "oletkos päässyt lätkäjoukkueen maskotiksi?" kun kannoin MV-kamojani varastoon. Kun totesin, että "en, ihan ykkösmaalivahdiksi vaan", meni pappa hiljaiseksi.

Nykyään tahti senkun paranee. 3 kertaa viikossa salibandya, lenkkiä joka päivä, painoja joka toinen päivä ja muutenkin aktiivista & iloista elämää. If only they could see me now!

 

[mission16W]

Viestin lähetti porin_karhu
Huomautanpa vain: Listasta puuttuu mielestäni yksi tärkeä vaihtoehto, joka olisi "esitelmät". Käsittääkseni noista on monella ikäviä muistoja - ja niin myös minulla.

Minulla on aina ollut sen verran pokkaa, että nuo eivät ole tuottaneet mitään paineita. Itseasiassa olen aina pitänyt esiintymisestä. Perversionsa kullakin :-P

 

[Abu]

Koulussa ei ollut juurikaan hyviä puolia, oikeastaan koulun parhaat ja pahimmat puolet kiteytyvät samaan sanaan - opettaja. Kaiken näköisiä hihhuleita sinne luokan eteen eksyi ja pisimmäksi aikaa sinne jäivät ne kaikkein vittumaisimmat herrat tai rouvat. Onneksi oli sentään mukaviakin opettajia.

 

[Derby]

Cosmo, samanlaista oli minulla ala-asteella. Meillä tosin oli koulun siivousvuorot VÄLITUNTISIN joka on laitonta! Eka viikko oli koulun siivousta kaikki välkät, seuraava viikko puhelimen päivystystä koko viikko ja vielä yksi viikko ruokala-avustusta välköillä. Kaikkein vittumaisinta oli että johdin välituntifutispelien maalipörssiä ja olin viemässä rahapalkintoa himaan mutta kolmen viikon tauko tiputti minut toivottoman kauas kärjestä. Prkl mikä koulu!:mad:

 

[el pebe]

Viestin lähetti SaiPa2000
Ekana tuli mieleen ala-asteen aikainen hammaslääkäri. Tämä ko. hammaslääkäri unohteli puudutuspiikkejä potilaiden suihin ja muutakin suuhun kuulumatonta tuppasi löytymään, jos kenenkin suusta.

Kylmät väreet sait aikaiseksi Pekka.

Pekka V., Sammonlahden terveyskeskuksessa? Hänet muistetaan, kyllä...

 

[sani]

No, pääasiassa mul on kyl aina ollu koulus ihan kivaa. Mukavia kavereita näki joka päivä. Oltii joko koulus tai lintsattii. Ei oo pahemmin jääny mitään paineita. Kun ei ota niitä turhista. Olihan toki tyhmiä opettajia, huonoa ruokaa, kamalia kokeita, kuntopiiriä yms. Mut mitäpä niistä. Nehän toi vaan lisäväriä tohon koulunkäyntiin ja niit on välil kiva muistella. No, se täytyy sanoa, et yks vähän huonompi muisto on jäänyt. Piti toka luokalla syödä väkisin maksakastiketta, vaikka en siitä yhtään tykänny. Luokassa sitten oksensin lattialle ja jouduin sen itse siivoamaan. Eli mäkin äänestin tota kouluruokaa.

 

[Sistis]

Tekniset työt

Tekniset työt aiheutti ainakin meikäläiselle karmean pelon jokaista sähköllä toimivaa konetta kohtaan. Syynä tähän oli käsityönopettajamme, jolla oli mukavia kommentteja erilaisista työkaluista:

1. Sirkkeli:
"Joo... pojat tää sirkkeli on semmonen mielenkiintoinen vehje. Moni mies on katkonu sormensa sirkkelillä, että tämmösen kanssa olette nyt tekemisissä. Monta äijää on myös löytyny kuolleena sirkkelin vierestä kallo haljenneena, kun lauta on ottanu kimmokkeen terästä ja kalahtanu keskelle ottaa.... joten olkaa aina semmonen parikymmentä senttiä sivussa, niin voitte naureskella, kun se lauta lyö teidän ohimonne ohitte kovalla vauhdilla ja vie ehkä vaan olkapään mennessään...."

2. Jyrsin:
"Joo... se oli sirkkeli, mikä katkoo sormet ja tää jyrsin tekee niistä jauhelihaa... eilenkin tässä yks kaveri jyrsi tuota peilinreunaa, niin ei pitänytkään kunnolla kiinni puusta, ja jyrsin sitten kalauttikin siltä sormet paskaksi.... "

3. Tasohöylä:
"Joo pojat... tää on hauska vehje tää tasohöylä. Sillä on helppo höylätä lautaa tasaseksi ja menettää sormensa. Kerran olen vierestä kattellu, kun yks kaveri survas sormensa teriin... no ei niistä paljoa ollu mitään jäljellä... se oli vielä semmonen soittajakaveri... ei tullu paljoa haitarinsoitosta mitään enää sen jälkeen..."

4. Sorvi:
"Juu... ei sitten kannata pojat laittaa sorvia käyntiin, kun tuo avain sattuu olemaan tuossa. Muutaman kerran on käyny niin, että se on jääny siihen kiinni ja sorvi on käynnistetty. No mötikkä on sitten lennelly jonkin aikaa pitkin seiniä ja rikkonu yleensä jotain - joko ikkunan tai sitten jonkun kallon..."

Yleensä aina tuollaisen kone-esittelyn jälkeen äijä sanoi lohduttavasti: "No joo, nyt saa jokainen tulla vuorollaan testaamaan näitä vehkeitä."

Meikäläisellekin tuli pari mukavaa kommenttia äijältä:
-Kun testattiin hitsauslaitteita ja meikäläisen vuoro tuli, niin äijä huusi: "Nyt kaikki suojaan!"
-En itse ollut tuolla tunnilla, kun sirkkelin käyttöä opeteltiin, ja pari viikkoa sen jälkeen jouduin sirkkelöimään jotain, johon äijä sanoi, kun kysyin opastusta: "No ei siinä mitään muuta, kun isket koneen päälle ja sirkkelöit!"

No joo... noista traumoista on jo pikkuhiljaa päästy, nuo tapahtuivat lukukaudella 93-94, eli silloin kun olin seiskalla. Sen jälkeen olenkin tuntenut kauheaa vastenmielisyyttä kaikkia koneita kohtaan....... kuitenkin meikäläisestä tuli teekkari.:D

 

[Hiili]

Ei traumoja täällä. Koulussa oli loppujen lopuksi ihan mukavaa, vaikka välillä jotkut aineet kyllästyttivätkin. Jos joku erityisen inhottava asia pitää sanoa, niin kyllä se on telinevoimistelu, jota oli joka vuosi muutaman kerran. Yök!

 

[Huuhaa]

Re: Tekniset työt

Viestin lähetti Sistis
Tekniset työt aiheutti ainakin meikäläiselle karmean pelon jokaista sähköllä toimivaa konetta kohtaan. Syynä tähän oli käsityönopettajamme, jolla oli mukavia kommentteja erilaisista työkaluista:

Joo, eipähän nuo käsityöt minullakaan mitään hauskoja tunteja olleet, vaikka ei mitään vahinkoja nyt varsinaisesti koskaan sattunutkaan, mutta tähän kouluaineeseen liittyen sopii vallan mainiosti todeta, että olin (ja olen varmastikin vieläkin) käsitöissä melkoinen puukäsi. :D

 

[teemu73]

Telinevoimistelu

Sitä minä pelkäsin kun opettaja huomaa, etten tee siellä yhtään mitään ja sitten aletaan vääntämään kieppejä rekillä ja nojapuilla opettajan avustuksella. Hyvä ettei luita mennyt poikki siinä!

Entä miksi talvella aina hiihdettiin enemmän kuin luisteltiin?! Hiihdosta muuten ei ollut pahoja traumoja, mutta alamäessä menin aina turvalleni. Suunnistus oli myös aika kamalaa.

 

[Wolves]

Viestin lähetti Pebe


Pekka V., Sammonlahden terveyskeskuksessa? Hänet muistetaan, kyllä...

Silloin Kourulan Terveyskeskuksessa, mutta sama mies.

*Hitto, mites mul tuli kylmä, vaik ikkuna ei ole edes auki*

 

[tsei_tsei]

Jeeh. Vastasin jotain muuta. Sillä mun mielestä peruutuskoulussa ja erityisesti yläasteella on jotenkin tajuton meininki. Siis mieletön määrä räkänokkia samassa paikassa aiheuttaa juuri tuon peruutuskouluhomman. Monissa aineissa opetus aivan surkeeta kauhukakaroiden takia. Lisäksi hyvätkin tyypit muuttuvat helposti täysiksi runkuiksi koulupäivän ajaksi.

Kiusaajat voisi olla lähellä oikeaa vastausta, mutta mä en ollut mitenkään erityisen kiusattu. Jotain pientä tietysti välillä, kun en ollut koulun kovis ja yksi kiusaajista, mutta eipä toi sinällänsä mua häirinnyt.

Itse haluaisinkin jossain vaiheessa mennä vaikka sijaiseksi yläasteelle. Sijaisihan kun tunnetusti pomputeltiin miten sattuu. Mä haluaisin vetää niille räkänokille tunnin kunnon sotilaskurilla. Päälle vielä joku Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen fanipaita, jossa teksti "Mulle ei vittuilla". Jotenkin tuntuu, että ne miljoonat roikkohousut kaipaa vaan kuria. Sijaisena ei potkutkaan haittaisi, jos tulisi jotain valituksia.

 

[Rebel]

No mä vastasin tähän, että Ei Mikään. Koska ei mua varsinaisesti missään vaiheessa mikään suuremmin haitannut. Mä tykkäsin safkasta, opettajat oli ainakin ala-asteella kivoja ja muutenkin koulussa oli nastaa. Kyllä joskus kiusattiinkin, mutta kun kasvoin aika aikaisessa vaiheessa, niin ei sitten enää kiusattu.

Lukiossa opettajat olivat kusipäitä, mutta taisi olla omasta puheliaisuudestani johtuvaa. Kun teki mieli jutella tunnilla, niin sitten teki.

 

[Timbit]

Ala-asteella jouduin opettajan kiusaamaksi. Äijä ei viitsinyt edes peitellä sitä mitenkään, ettei voinut sietää minua. En tiedä mistä se johtui, mutta pelkkä läsnäoloni tuntui ärsyttävän tuota kertakaikkisen hienoa miestä. Yllättäen kauna näkyi myös arvosanoissa. Ukko jäi kymmenisen vuotta sitten eläkkeelle ja on kuulemma lähinnä juonut viinaa sen jälkeen. Muuhun siitä surkimuksesta ei taida ollakaan.

Yläasteella pari luokkakaveriani yrittivät aloittaa kiusaamisen, mutta se loppui lyhyeen kun vedin yhtä kiusaajaa turpaan kesken liikuntatunnin. Jonkin aikaa välimme olivat hyvin viileät, mutta aikaa myöten meistä tuli noiden tyyppien kanssa ihan kavereita. Yläasteen jälkeen en tosin ole pitänyt kehenkään heistä yhteyttä.

 

[sampio]

Suoranaista traumaa ei aiheutunut mistään, mutta joitain asioita oli, mitkä eivät pahemmin napanneet. Maininnan ansaitsee ala- ja yläasteen pakolliset hiihtotunnit, varsinkin pienen maalaiskylän ala-asteen 4-6 lk opettaja oli täysin seonnut hiihtoon. Yläasteen tanssitunnit eivät kuuluneet myöskään suosikkeihini. Muuten koulu luisti ihan ok. Ruoka maistui, eikä esiintyminenkään ole pahemmin stressannut.

 

[BigRedBob]

Peruskoulun hammaslääkäri. Saatanan ämmä. Arvaa miltä tuntuu, jos minä poraisin sinulta seitsemän(!) reikää ja sanoisin, että "et sinä tarvitse puudutusta" ja poraisin vielä kieleen? V*tun sadisti, rot in hell.

 

[jussi_j]

Pakkoruotsi

Otsikossa se mikä edelleenkin saa vereni kiehumaan.

Nyt kun omien lasten kielivalinnat lähestyvät, oikein odotan kun joku ruotsin ope tulee ehdottamaan ruåtsia ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi.

Toivottavasti lapseni saavat kuitenkin opiskella niitä kieliä mitä haluavat, vaikka ruotsia.


Muutenkin ruotsinkielisten asema ja kaikki tähän liittyvä on aika käsittämätön osoitus suomen epädeokraattisuudesta. Miettikää: 5-prossan pienenevä vähemmistö saa enemmistön opiskelemaan heidän kieltään ja maksamaan omat koulut, TV-kanavan, ym. ym.........

Historiallisestikin katsottuna ruotsalaiset ovat siinä asemassa suhteessaan suomeen/suomalaisiin, että muissa maissa vastaavassa tilanteessa kielen puhuminen kielletään lailla, kuten Suomen kielen käyttö ahvenanmaalla.

Rupeaa muuten suoni otsassa pullistelemaan joten pysäytän tähän terveyssyistä.

 

[Sisäliitin]

Viestin lähetti porin_karhu
Huomautanpa vain: Listasta puuttuu mielestäni yksi tärkeä vaihtoehto, joka olisi "esitelmät". Käsittääkseni noista on monella ikäviä muistoja - ja niin myös minulla.

Ikinä en yhtään esitelmää pitänyt ja aina numero putosi yhdellä