Toivotaan kovasti, että tämä menisi nyt myös näin, kun on suunniteltu ja ulospäin kerrottu, mutta oma luotto tuohon "tolloporukkaan" on ihan +/- 0, niin pitää varautua myös toisenlaisiin ratkaisuihin.
Kyllähän se tosi epäselväksi jäi miksi kuukausi vielä kärvistellään "varmuuden vuoksi". Viitataan johonkin muiden maiden tilanteisiin. Mitä me verrataan ja miksi? Tämä hätäjarru on osoittautunut hätäisesti kyhätyksi, jossa on laillisuus- ja luottamusnäkökulmasta lukuisia ongelmia.
Tämä korona on polarisoinut yhteiskunnan ääripäitä, joissa toisessa päässä on tukahduttajamummot ja -papat, joiden mielestä kaikki koronaan liittyvä on saatanasta ja syntistä. Sitten toisessa päässä huutaa antivaxQanonElämämKolulaiset, joiden mielestä kaikki valtaapitävät kusettaa ja ajaa omia etujaan ja kaikki toimenpiteet on vain hallintaa varten (vrt 5G-rokotukset).
On päivänselvää, ettei kumpikaan taho luota toisiinsa missään olosuhteissa ja tuskin tulevat jatkossakaan.
Sitten on meitä näiden välissä tarpovia tallaajia, jotka ymmärrettiin, ettei vaarallista virusta voi antaa vapaasti levitä. Ymmärrettiin myös, että rokotukset oli otettava, jotta suojaisi itsensä lisäksi, lähimmäisiä ja terveydenhuollon kantokykyä. Ymmärrettiin myös, että jos on oireita, niin pyritään katkaisemaan tautiketjut alkuunsa käymällä testeissä. Itse jopa hyväksyin, että jos kuolen tähän, niin kuolen. Ja suojelen lähimmäisiä parhaani mukaan.
Viime vuonna kummeksuin jo kovasti toisen poikkeustilan valmistelua, johon liittyi ulkonaliikkumiskieltoja yms, mutta ei sille sitten löydettykään perusteita. Ihmettely valmistautumisen vähäisyydestä ja huonosta kommunikaatiosta lisääntyi.
Kamelin selän katkaisi tuo joulukuun hätäjarrun jälkeinen huono kommunikaatio. Tuntui kuin kaikki olisivat hiljaa, kunnes Kiuru räjäytti potin etäkouluhankkeellaan. Sen jälkeen on kuppi ollut ns. nurin ja pitää vain päätä pyöritellen katsoa tätä toimintaa. Itselläni on mennyt ns. luotto tähän porukkaan täysin.
Ollaan siis tilanteessa, jossa osa suomalaisista on menettänyt toisiinsa täysin luottamuksen (ääripäät) ja paljon välissä olevia, jotka odottavat että miten se säröillyt luottamus aiotaan korjata. Täytyy sanoa, että tässä vaiheessa kaipaisin tarkkaa selitystä
a) miksi rajoitukset aletaan purkamaan vasta kahden päästä. Mikä on silloin Suomessa toisin?
b) miksi juuri kuukauden päästä voidaan luopua kokonaan rajoituksista? Mikä tilanne voisi estää sen?
c) Millä ihmeellä luulette päättäjinä saavan tukeni seuraaville rajoituksille, jos ei nyt lyödä raamia millä ehdoilla yhteiskunta pysyy auki ja millä ei?
Aasia on siitä mielenkiintoinen paikka, että siellä on tapahtunut näitä epidemioita aiemminkin, joten heidän valmiutensa tällaisiin pandemioihin on kehittynyt kun aiemmista kerroista ollaan opittu. Meillä on valtavasti osaamista onnettomuuksien tutkimisesta ja niiden perusteella toimintojen parantamisesta.
En kaipaa rangaistuksia yksittäisille ihmisille kuten Kiuruille, Lindeneille tai Varhiloille. Tuntuu, että heidän elämänsä on pakko olla tosi vaikeata jo tuollaisten pelkotilojen ja hallinnan tarpeen vuoksi. Heille on paikka tässä yhteiskunnassa ja ovat hyviä joissakin asioissa.
Ongelma on enemmänkin se, ettei heille ole annettu raameja missä toimia ja luottamuksen palauttamiseksi (kutsun sitä siksi) jonkin komission voisi kutsua yhteen tutkimaan miten voitaisiin seuraavan kerran toimia paremmin ja selkeyttää kaikille osapuolille jokaisen roolit pandemiassa. Esimerkiksi minusta Suomen kansa on jäänyt vähän siihen asemaan, että kaikki yhdessä tekivät huikean työn ja firma ns menestyi tiukassakin tilanteessa.
Nyt kuitenkin kiitoksen sijaan johto vain mollaa, eikä kuuntele mitään ehdotuksia olosuhteiden parantamiseksi ja kuvittelee että juuri heidän toimensa olivat ratkaisevia Suomen pelastamisessa. Se on minusta surullista.