Tätä on nyky jääkiekko ja juuri siksi kiekonhallinta-aika on kaikki kaikessa. Yhä harvemmin syntyy ns. kauniita maaleja, jotka voi nähdä jo viisi sekunttia etukäteen. Ei palaa ne ne ajat, jolloin Vellu piteli kiekkoa hyökkäysalueella, työnteli susikädellä pari Lukkopakkia nättiin kasaan kulmaan, odotti hetken kun Rocky polkaisi viivalta irti ja Pekka iski tyhjään tilaan tulleesta syötöstä lötön sisään.
Tavallaan yritin tuoda esiin tuota sattumanvaraisuutta, ainakin verrattuna Ässien tän hetken perustekemiseen. Aika moni asia ja pomppu käänty eduksi.
Mutta, kyllä. Mietin tuota myös hyökkäysalueajan, ajan ostamisen ja kiekonhallinnan näkökulmasta. Hirvonen veti aika ahtaalla kiekon kanssa siinä hyökkäyssinisellä, mutta suojas vahvasti, turvasi kiekon ja alueen, osti sekunteja aikaa muiden viisikon pelaajien sijottua alueella. Sitä ennen Rattie pyrki pelaamaan poikittain viivassa Vuorisalolle, sen sijaan, että huiskasee summittaisen, löysän rystysyötön päätyä kohti ei-kenenkään maalle, tai vippaa maskittoman ranarin veskaa kohti heti kun väylä aukeaa.
En osaa toimien tai ajan puolesta sanoa mitään konkreettista, näitä alueelle vientejä, alueaikaa ja tukitoimia on jotkut analysoineet hyvinkin tarkasti. Mutta kyllä siellä useamman sekunnin tarvitsee aikaa hallita kiekkoa, tai ainakin jossain määrin tilannetta. Sovittuja perusperiaatteita miten päädyssä liikutaan, syötetään, vyörytetään. Ja kun niitä sekunteja on yhteispelillä tai jonkun yksilön vahvalla suojaamisella, 1-1 tilanteen voittamisella tai laadukkaalla kiekollisella suorituksella ostettu, niin alkaa olla todennäkösempää, että tukitoimet ja maskipelaaminen on kunnossa. Tai sieltä vastustajan puolustusviisikon sisältä avautuu tonttia ja väylää maalipaikoille, laukomiselle.
Jos hyökkäysalueaikaa ja kiekon hallintaa siellä on vähän, Ässien tapauksessa viime aikoina todella vähän, niin siinä kyllä katoaa iso pala hyökkäyspelistä, maalipaikkojen luomisesta, pelin hallinnasta.