MurhaaMenoo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo ja JokiPo sekä HyväPeli
Mutta jos Jukurit olisivat käyttäneet ne melko lukuisat avopaikat niin lukemat eivät olisi olleet noin selvät. Siihen perustin väitteeni että ottelu oli pelillisesti tasaisempi kuin mitä 8-2 lukemat pelkästään kertovat.
Jukurithan aloittivat vahvasti. KooKoolla meni alusta n. 10min enemmän ja vähemmän hapuillessa ja kaatuillessa. Jukurit onnistui sotkemaan KooKoon pelisuunnitelmaa ja hyökkäysten rakentelua kovalla paineistuksella syvällä ja vieläpä kovalla riskillä useamman pelaajan voimin.
Toinen erä muodostui ratkaisevaksi ottelun kannalta. KooKoo alkoi kääntämään peliä nopeammin, mutta viisikko pysyi koossa ja päästiin nopeisiin rintamahyökkäyksiin. KooKoo siis mursi Jukuriden pelisuunnitelman eikä antanu mahdollisuutta paineistukseen. Ihailin junnuja kun he pystyivät sellaisiin syöttöketjuihin, joita moni Liigamiehistökin katsoisi kateellisena ( muistamme tietysti sarjatason ja vastustajan). Eräässäkin KooKoon 3 vs 2 hyökkäyksessä nähtiin vanhaa punakonekiekottelua, klap, klap, klap ja maali. Miestentasolla tuossa ei olisi ollut kuin klap (yritys rystyllä yläpeltiin tai sitten pleksiin).
2.erässä molemmilla oli lukuisia ylivoimahyökkäyksiä ja huomioitavaa on että Jukureilla oli näistä selkeitä avopaikkoja tai ainakin mahdollisuus niihin. Jukureilla oli mm. kolma 2 vastaan 1 hyökkäystä, joista kahdessa taito ei riittänyt vaan yksi puolustaja ajoi kiekollisen laitaan ja se siitä. Yhdessä kiekko vain yksinkertaisesti karkasi.
Kun KooKoo sai 2erän puolivälissä ne 2 nopeaa maalia, Jukurien pakka hajosi enstisestään ja näkyvissä oli lannistumista.
Sanotaan vaikka että KooKoo hallitsi suvereenisti puolet ottelusta ja Jukurit pysyivät mukana toisen puolen. Mutta kokonaisuus ratkaiseen. Voittohan oli selvä ja KooKoo oli täysin selvästi parempi. Pelin sisällä Jukureilla oli kuitenkin hetkensä.
Jukurithan aloittivat vahvasti. KooKoolla meni alusta n. 10min enemmän ja vähemmän hapuillessa ja kaatuillessa. Jukurit onnistui sotkemaan KooKoon pelisuunnitelmaa ja hyökkäysten rakentelua kovalla paineistuksella syvällä ja vieläpä kovalla riskillä useamman pelaajan voimin.
Toinen erä muodostui ratkaisevaksi ottelun kannalta. KooKoo alkoi kääntämään peliä nopeammin, mutta viisikko pysyi koossa ja päästiin nopeisiin rintamahyökkäyksiin. KooKoo siis mursi Jukuriden pelisuunnitelman eikä antanu mahdollisuutta paineistukseen. Ihailin junnuja kun he pystyivät sellaisiin syöttöketjuihin, joita moni Liigamiehistökin katsoisi kateellisena ( muistamme tietysti sarjatason ja vastustajan). Eräässäkin KooKoon 3 vs 2 hyökkäyksessä nähtiin vanhaa punakonekiekottelua, klap, klap, klap ja maali. Miestentasolla tuossa ei olisi ollut kuin klap (yritys rystyllä yläpeltiin tai sitten pleksiin).
2.erässä molemmilla oli lukuisia ylivoimahyökkäyksiä ja huomioitavaa on että Jukureilla oli näistä selkeitä avopaikkoja tai ainakin mahdollisuus niihin. Jukureilla oli mm. kolma 2 vastaan 1 hyökkäystä, joista kahdessa taito ei riittänyt vaan yksi puolustaja ajoi kiekollisen laitaan ja se siitä. Yhdessä kiekko vain yksinkertaisesti karkasi.
Kun KooKoo sai 2erän puolivälissä ne 2 nopeaa maalia, Jukurien pakka hajosi enstisestään ja näkyvissä oli lannistumista.
Sanotaan vaikka että KooKoo hallitsi suvereenisti puolet ottelusta ja Jukurit pysyivät mukana toisen puolen. Mutta kokonaisuus ratkaiseen. Voittohan oli selvä ja KooKoo oli täysin selvästi parempi. Pelin sisällä Jukureilla oli kuitenkin hetkensä.
