Tämän kauden joukkueen pelaajien jatkosopimukset eivät saa aikaiseksi kovin vahvoja tunteita. Maalivahdit ja junnuosaston jatkot toki oikein kivoja, mutta muuten ei tule jäätyä harmittelemaan kenenkään perään muttei myöskään hihkuttua ilosta kenenkään kohdalla.
Top-6 hyökkääjät pitivät olla: Liedes, Antonen, Rautiainen ja ruotsalaiskolmikko. Antonen oli tosiaan hyvin flegmaattinen ja hänestä oli joukkueelle hyötyä vain silloin, kun verkko heilui. Rautiaisella pitkät kuivat kaudet olivat liian pitkiä ja kuivia. Liedekselläkin taisi olla kauden aikana pikkaisen hiljaisempi jaksoja. Ruotsalaisista jäi mielikuva, että olivat koko ajan telakalla, mutta ei se nyt ottelumäärien mukaan ihan niin ollutkaan - mutta ehkä tämäkin kertoo vähän siitä, kuinka vähän olivat esillä.
Mutta olen sen verran yleistä mielipidettä vastakarvaan, että en ihan täysin julistaisi ketään näistä flopiksikaan.
Liedes: toista kautta putkeen 20 maalia ja KooKoon paras maalintekijä
Antonen: liigauran toisiksi tehokkain kausi, ppg sama kuin viime kaudellakin
Rautiainen: uralla yksi tykkikausi Ilveksessä, mutta muihin kausiin peilaten ihan odotetut tehot ja selvästi enemmän pisteitä kuin viime kaudella
Ruotsalaisista Andersson teki paremmat pisteet kuin mitä on tehnyt esim. Allsvenskanissa ja Molin pysyi paremmin ehjänä kuin viime kaudet Ruotsissa
Kauden alla moni piti tätä kuusikkoa ihan kelvollisena ja periaatteessa se täytti realistiset odotukset. Seurajohdossa oli kuitenkin varmaan laitettu sormet ristiin sen puolesta, että joku/jotkut onnistuisivat odotuksia paremmin. Nyt kun näin ei käynyt kenenkään osalta (myöskään ns. alemmat kastin hyökkääjistä kukaan ei ottanut isoa steppiä ylöspäin), niin näistä aineksista ei myöskään saatu missään vaiheessa mitään kunnollista ykkösnyrkkiä kasaan vaan ennemminkin "satunnaisesti onnistuvia kakkoskenttiä".
Jos olisi ollut joku sellainen pelaaja tai ketju, joka olisi pystynyt ratkomaan pelejä säännöllisesti, niin kaikki edellä mainitut pelaajat olisivat täyttäneet paikkansa taustatukena enemmänkin kuin hyvin. Nyt vaan jäi sitten melkein kaikki ratkaisut näiden epävarmojen ja epätasaisten pelaajien varaan.
Se vaan taitaa olla niin, että samalla tavalla tullaan KooKoo kasaamaan jatkossakin. Varmoista huippupelaajista käydään niin kovaa kisaa, että KooKoolla ei pelimerkit siihen skabaan riitä ja hyvän skouttaamisen kaveriksi vaaditaan väkisinkin tuuria. Joko niin, että ulkomaan hankinta osuu enemmän kuin nappiin (esim. koodinimi Malte) tai sitten on tuurilla tehty sopimus etukäteen sellaisen pelaajan kanssa, joka ehtii nousta liigahuipuksi jo ennen tänne tuloaan.
Eikä sekään tietysti ole vielä mikään varman menestyksen tae, että ulkomaalaisvahvistus osoittautuu kovan luokan ratkaisijaksi. Ei se Jolykaan hinannut yksin HPK:ta pudotuspeleihin, eikä Sportia pelastanut se, että kaksi tehokkainta ruotsalaista pelasivat melkein pinna per peli -tahdilla.
Samat sanat pätevät hyvin pitkälti myös puolustukseen. Top-4 -nimet olivat D'Astous, Warg, Manninen ja sitten varmaankin joko Teräväinen tai Kukkonen. Pakiston kärki vaikutti kapeammalta kuin mitä hyökkäyksessä, tai ainakin paljon oli laskettu sen varaan että molemmat ulkomaalaiset ovat kärkipelaajia, Manninen jatkaa luottomiehenä ja osa nuoremmista nostaa tasoaan.
Mutta eihän tässäkään nyt toiveet oikein toteutuneet. Raadollinen tiivistys on se, että kaikki ei ole mennyt ihan putkeen, kun Gröndahl ja Rautanen olivat jossain vaiheessa kautta puolustuksen kärkikaksikko.