Nyt viikko pähkäilty kauden päättymisen jälkeen ja alkaa olemaan todella hyvä fiilis kaudesta. Oli jo viikko sitten, mutta ikinä tappion jälkeen ei täysin tyytyväinen voi olla. Huikeaa venymistä tärkeillä paikoilla pitkin kautta ja Salo vaikuttaa jonkinlaiselta nerolta.
Omissa papereissa saan pelaajat jaettua kuuteen luokkaan (painotus selkeästi loppukaudessa):
A: Ylitti odotukset huomattavasti
B: Oli parempi kuin osasin odottaa
C: Aikalailla se, mitä odotin, hieman parempi
D: Aikalailla se, mitä odotin, hieman heikompi
E: Oli huonompi kuin osasin odottaa
F: Alitti odotukset huomattavasti
A-luokkaan löysin kolme nimeä: Gröndahl, Loponen ja Korhonen. Kenelläkään ei suuri rooli, mutta ennen kautta odotukset ei ollut kovin korkealla myöskään. Se kertoo paljon, että Gröndahlille olisin valmis laittamaan pidempääkin lappua, kunhan pysyy tuolla kovistelemassa kovissa peleissä, Loposen lähtö jo hieman kirpaisisi, kun projekti alkaa näyttämään tuloksiaan ja Korhosen patsasta jo pikkuhiljaa suunnittelen.
B-luokkaan meni sitten todella paljon pelaajia: Setänen, D'Astous, Rautiainen, Ottosson, Siikonen sekä Török. Setänen otti roolia juuri oikeaan hetkeen, Malikin heikomman kauden pystyi paikkaamaan oikein hyvin. D'Astousin loppukauden näytöillä olisi melkein kyllä voinut pistää A-sarjaan, mutta tehot jäivät vielä hieman piippuun, ensi kaudella varmat 40 pistettä. Rautiaisen kohdalla odotukset olivat aika alhaalla viime kauden jäljiltä, mutta pystyi lähes tuplaamaan tehot ja etenkin kevään peleissä näytti tunnetta. Ottosson oli oikeastaan kärkisentteri ja nuo loukkaantumiset (+pelikielto) pilasivat kauden pistemäärän, täyden kauden tahti kuitenkin 41 pistettä. Siikosen kohdalla todella huojentunut olo, että viime kauden ongelmien jälkeen pystyi vetämään täyden kauden ja näytti joka kerta maalin tullessa tunnetta, jota välillä ei näyttänyt kukaan. Török tuli todella hyvin sisään, mutta kaikkien ollessa terveenä kohtalo oli U20-joukkue.
C-ryhmä muodostuu Liedeksen, Teräväisen, Ojantakasen sekä Engbergin varaan. Aikalailla se huomaamattomin porukka tällä kaudella, jos ei erikseen kiinnittänyt huomiota. Liedes toki voitti sisäisen pistepörssin, mutta odotukset olivat aikalailla noissa tehoissa. Teräväinen pelasi omaa peliään ja räppäsi 20 tehopistettä 45 peliin runkosarjaan, niin menee tähän kategoriaan, vaikka voisi D:hen pudottaa myös. Ojantaksesta tietää aikalailla tasan tarkkaan mitä saa, edellisen kolmen kauden tehot 16, 17, 18. Pitäisin ehdottomasti, mutta ilmeisesti hakee vähän uutta suuntaa nyt muualta, tervetuloa takaisin sitten joskus jos niikseen tulee. Engbergiin pätee samat sanat, tietää mitä saa ja se ei ole tehoja. Tärkeitä blokkeja sekä repimistä ja raastamista. Pari hyvää taklausta per peli tietenkin lisäksi.
D-ryhmä jää pieneksi: Rautanen, Andersson sekä Molin. Rautaselta odotin jo steppiä sinne top4-pakiksi ja sen ottamiseen meni sellainen 40-50-ottelua, toki se tuli sieltä ja ilman sitä olisi valunut alaspäin. Älkää käsittäkö väärin ruotsalaisten asettamista tänne, hyviä oli molemmat, mutta kuten joku saattaa muistaa, niin Anderssonia hehkutin ihan täysillä pitkin palstaa, mutta itse ajattelemastani tasosta jäi kuitenkin hieman. Ensi kaudella varma 50 pisteen tekijä. Molinkin oli hyvä ja ulkonäön vuoksi ei voi välttyä ajatukselta joukkueen isähahmona, mutta ajatus kärkisentteristä edelleen jyskyttää takaraivossa. Nyt se voidaan jo kaiketi unohtaa, jos jatkaa ensi kaudella, niin tuskin jatkosopimusta tehdään tuohon rooliin ja minäkin pääsen nauttimaan täysin rinnoin Emilin otteista.
E-ryhmä on turhan laaja: Ratinen, Suuronen, Kukkonen, Aaltonen, Tuomola, Malik sekä Antonen. Ratiselta odotin vihdoin läpimurtoa, mutta ei pystynyt oikein missään olemaan sellainen pelaaja, kuin ajattelin. Ei huono todellakaan ja kiekon kanssa todella taitava pelaaja, mutta ei päässyt ihan siihen, mitä odotin. Suuronen tässä ryhmässä ainoastaan loukkaantumisen takia. Ei oikein muuta. Odotin vihdoin suht koht täyttä kautta, mutta siitä jäätiin. Kukkonen sai odotukset tappiin syksyn ensimmäisillä kierroksilla, mutta tuntui polkevan koko kauden paikallaan ilman mitään kehitystä. Aaltoselta odotin jopa läpimurtoa tällä kaudella, mutta samaa päämäärätöntä koohotusta tuo vieläkin oli, kuin aiemminkin. Tuomolan piti ottaa paikka Liigasta, ei kuitenkaan näyttänyt oikein missään vaiheessa oikein mitään, miksi pitäisi laittaa kokoonpanoon kenenkään muun edelle. Hävisi kuvasta todella pahasti aina pelatessaan. Malikilta odotukset oli tapissa, mutta totuus kentällä oli ihan muu. Keväällä näytti välähdyksiä viime kauden Malikista, mutta jäi niin vähäisiksi näytöt etten oikein pysty muuta kuin tähän ryhmään asettamaan. Antosen tehot olivat hyvät, mutta ei kyllä löytänyt missään kohtaa sellaista tappajan asennetta, mikä kuuluisi keväällä löytää viimeistään helmi-maaliskuun taitteessa ollakseen johtava pelaaja menestyvässä joukkueessa. Etenkin alakentät sen löysi, mutta Antonen ei. Hyviä muistoja kyllä jää, mutta tämä kausi painuu väkisinkin tänne E-ryhmään.
F-ryhmä on aika paha ryhmä tällaisen kauden jälkeen, mutta sinnekin löysin Mannisen, Wargin sekä Valkeejärven. Wargista nyt ei tarvitse oikein mitään sanoa, Manninen on itse aiheuttanut sen, että odotukset ovat korkealla, mutta nyt ei vaan oikein riittänyt sille omalle tasolle. Toivottavasti löytäisi itsensä vielä ensi kaudella, vaikka ilmeisesti muualla pelaakin, sen verran tärkeä pelaaja ollut tässä vuosien aikana KooKoolle, että ei voi kuin hyvää toivoa. Valkeejärvi on sitten Valkeejärvi. En oikein tiedä toiko mitään pöytään ennen kuin pudotuspeleissä, mutta siellä olikin sitten sellainen pelaaja, että olisi melkein voinut ylemmäksikin nostaa. En vaan oikein missään kohtaa ole tajunnut, että mikä tämän hankinnan funktio oli, laajuus, projekti vai molempia. Tuosta kai se totuus jostain löytyy. Tulee vähän mieleen Henri Kanninen.
Siinä vähän omaa näkemystä menneestä kaudesta, nyt kuitenkin jatketaan kohti ensi kautta ja käydään hakemassa Salolle se mestaruus. Toimistolta vaan fyrkkaa pöytään niin, että se on Salolle mahdollista eikä miehet lopu kesken ensi keväänä.