Jos KooKoon loukkaantumistilannetta on jouduttu aiemmilla kausilla kiroamaan, ihmettelemään ja manaamaan, niin mikään normaalitilanne ei ole tämäkään. Tällä kaudella loukkaantumisia on ollut niin vähän, että on pakko puhua jopa poikkeuksellisen hyvästä tuurista. Ei siis ole kovinkaan todennäköistä, että tulevilla kausilla on yhtä hyvä säkä.
Tämä alustuksena sille, että Koivistoon, Jokiseen ja kumppaneihin on helppo olla tyytyväinen jo siksikin, että ovat päässeet pelaamaan nykyisenkaltaisessa roolissaan ja ilman tulospaineita. Veikkaan vahvasti, että eivät olisi saaneet yhtä paljon kehuja, jos olisivat joutuneet paikkaamaan loukkaantumisia ylemmissä kentissä ja pelanneet samalla lailla kuin nyt.
Tosin: eipä tällä huomiolla nyt kovin paljon merkitystä KooKoon joukkueen kasaamiseen ole. Vaikka taloudellinen tulos olisikin tältä kaudelta hyvä, niin kovin kaukana ollaan jostain Kärpistä, Tapparasta tai HIFK:istä, joilla on resursseja kasata joukkueeseen kaksi ykköskenttää, kaksi kakkoskenttää ja lisäksi muutama kolmos-nelosketjullinen reservejä.
Lähtökohtaisesti olisi kuitenkin varsin hienoa, jos joukkue pystyttäisiin rakentamaan niin, että alemmissa kentissä olisi edes potentiaalisia kärkikenttien paikkaajia. Nykyisistä pelaajista esim. Fribergistä ei siihen ole, eikä taida olla Ojantakasestakaan, vähän niin ja näin on Karlssoninkin kanssa.
Hyökkääjistä näkisin Fribergin ja Ojantakasen sellaisina pelaajina, joiden tilalle uutta ukkoa sisään. Pakeista Laavainen on jäänyt jo lainapestillään vähän turhan oloiseksi, eli en näkisi hänelle käyttöä tulevaisuuden suunnitelmissa. Rautanenkaan ei ole säväyttänyt, mutta hänellä toki on jo sopimus ensi kaudesta.
Sopivia hankintoja voisi olla sellaiset nuoret pelaajat, joilla tie vakiomiehistöön ei ole muualla auennut, mutta joilla kuitenkin olisi potentiaalia. Parhaassa tapauksessa breikkaisivat ja huonoimmassakin tapauksessa täyttäisivät paikkansa rotaatiossa - kuten nyt vaikkapa Ojantakanenkin (joka ei siis mielestäni lähtökohtaisesti ollut ollenkaan pöllömpi haku hänkään).
Sitten taas jos sopivia pelaajia ei ole tarjolla, niin huomioisin oman pelaajapolun ja antaisin mahdollisuuksia KooKoon kasvateille / junnuille.
En ole kovin paljon KooKoon A-junnuja seurannut, mutta ilmeisesti siellä ei kovin montaa liigaspekuloinnin arvoista pelaajaa ole? Yksi nimi kuitenkin nostettava esille: Aapo Holtinkoski. Pelaa ensimmäistä täyttä kauttaan A-junnuissa ja ollut KooKoon paras pelaaja. Viime kaudella U18-miehistössä ja uran kannalta alkaa varmaan olla jo välttämätöntä, että pääsisi ensi kaudella pyörimään edustuksen mukana ainakin satunnaisesti. Hänellähän on sopimus KooKoon kanssa mallia 2020-21(+1).
Mestiksessä pelaavista pelaajista Oskari Salminen kakkosvahdiksi (sillä varauksella, että meillä on ensi kaudellakin selvä ykkösvahti). Sami Tamminen pelannut erittäin hyvin Hokissa, mutta ei asiaa liigassa kärkikenttiin, eikä ehkä myöskään tuo mitään hyötyä neloskenttään tai rotaatioon. Myös Niki Koskinen pelaa vahvaa kautta Mestiksessä, mutta vaikea nähdä hänellekään mitään selkeää tonttia liigajengissä.
Sen sijaan Jaakko Lantan uskoisin saavan ensi kaudeksi näyttöpaikan liigasta: jos ei KooKoosta, niin sitten jostain muualta. On tarpeeksi monipuolinen, että pystyisi pelaamaan ainakin välttävästi missä tahansa roolissa. Lisäksi pienehkö potentiaali kasvaa jopa hyvän tason liigapelaajaksi.
Puolustajista Santeri Salmela menisi varmastikin varamiehenä, mutta onko siinä sitten välttämättä järkeä pelaajan tai seurankaan kannalta? Ei kuitenkaan noussut Jokipojissakaan miksikään huippupelaajaksi, vaan ennemminkin täytti paikkansa. Vähän samantuntuinen tilanne tuntuu olevan myös Antti Palojärvellä, jonka Lukko-sopimus on katkolla tänä keväänä.
Kaukaisemman historian KooKoo-junnuista ässäkapteeni Appelgren olisi varmaan ihan hyvä paluumuuttaja duunariksi, mutta muuten on aika vähissä tälläiset toivotut paluumuuttajat.
/img-s3.ilcdn.fi/5c6779f7d7139664a91af4ed5fed6266a3d5f3fad557a3e4fec8fef11938be42.jpg)
