Kyllä mä Platzerin astetta potentiaalisempana ukkona näen kuin
@Raju Erkki 'n mainitsemat Vaasaan naaratut ukot. Vaikka arpojahan nämä aina ovat, ei siinä, ja harvalla, jos kenelläkään, Suomessa näistä pelureista mitään kovin syvää kokonaiskuvaa on. Pointti on lähinnä se, että kaikkia ECHL-sarjassa pelanneita en niputtaisi samaan ryhmään.
Platzer varattiin CHL-mestarista pienestä roolista neloskierroksella, sai NHL-sopparin ja pelasi sen läpi käytännössä AHL:ssä. Tehot eivät ole olleet tuolla tasolla mitkään maata mullistavat, mutta eipä Bakersfieldin heikossa jengissä tehoilleet muutkaan noilla kausilla. Viime kausi sitten ECHL:ssä.
Fosterista kirjoittelinkin jo viime keväänä:
Foster puolestaan pelasi viisi vuotta WHL-kiekkoa ja viimeisten vuosien kohtuullisen kovien tehojen "arvoa" painaa alaspäin se, että ne tehtiin yli-ikäisenä. Tästä pelaamaan Kanadan yliopistosarjaa, josta ollaan perinteisesti siirrytty normaaliin työelämään tai kaljaliigoihin, mutta Foster sai kuin saikin kahden vuoden AHL-sopimuksen, joka kului kuitenkin kolmea matsia lukuunottamatta ECHL:ssä ( 0,90 pistettä/ottelu). Sieltä Norjaan, jossa tehoili suunnilleen samanlaisen (+5 pistettä) kauden kuin ehkä Vaasassakin muistettava
Nick Dineen.
Povorozniouk? CHL-junnukiekkoa, varaamaton ja ei AHL-pelejä.
Vaskivuo? Kolmekymppinen kaveri, kaljaliigoista yhdeksi kaudeksi ECHL:än ja Eurooppaan. Ei varausta ja ei AHL-pelejä.
Rapuzzi? Yliopistotausta, yksi kausi ECHL:ssä, ei varausta, ei AHL-matseja.
Parksistakin kirjoittelin aikanaan ja tämä jamppa on näistä Spåran ukoista se, jolla sitä potentiaalia olisi selkeästi eniten ollut:
Parks sai NHL-varauksen pelatessaan high schoolissa, joka ei ole mikään yleisin tie, siitä pelaamaan kovatasoista NCAA-yliopistokiekkoa (teki esisopimuksen North Dakotan kanssa 15-vuotiaana) normaalilla neljän vuoden sopimuksella. Tämän jälkeen soppari AHL:än ja heti alkuun koko kauden pilannut olkapäävamma. Seuraava kausi ECHL-hokia (0,92 pistettä/ottelu) ja sieltä Spåraan. Oli aikanaan jonkin tason lupaus ihan NHL/AHL-rajatapaukseksi, mutta pari isompaa loukkaantumista on sotkenut suunnitelmia.
Jos nyt eroja haluaa karkeasti tilastoista hakea, niin Platzer on näistä ukoista ainoa NHL-sopparin tehnyt ja läpi pelannut, Parksin ohella toinen varattu ja käytännössä ainoa AHL:ssä pelannut (kolme kautta), jos Parksin ja Fosterin kolmea ottelua ei lasketa.
Yhteistä on sitten, että kaikki ovat pelanneet ECHL:ssä 51-125 ottelua.