KooKoo 2013–2014

  • 470 777
  • 1 438
Suosikkijoukkue
Vaasan ylpeydet, punavalkoiset & Voittamaton Vaasa
Varmaan ihan hyvä haku yleisesti Mestikseen, mutta aika todennäköistä on, että nopeat pelaajat kiertää puhottelutolppana Levokarin.

Tulee mieleen Kiprusoff, jolla oli toki pelisilmää, mutta ainakin Vaasassa aiheutti lähinnä myötähäpeää pujottelukeppinä. Liike tuskin riittää kovissa peleissä.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Muistan, kun Pauli edellisen kerran pelasi KooKoossa. Jos siinä ottelussa olisi jaettu parhaalle pelaajalle kolme tähteä, niin Pauli olisi saanut niitä ainakin neljä!

Samaa mieltä, ja jopa siitä huolimatta että kämmäsi tuossa kyseisessä matsissa maalin arvoisesti. Ei se nyt suorastaan omiin tainnut pistää, mutta joku melkein vastaava suoritus silloin taikakaulimelta irtosi. Mutta ei jaksanut kuin hymyilyttää, sillä illan esityksensä oli ollut muutoin niin loistava. Joku vastustajakin lensi komeasti seljälleen, kun sattui luistelemaan päin taikakaulinta.
 

Minor

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Mutta asiaan.

KooKoolla on nähtävissä yksi selkeä ongelma.

Maalille ei ajeta riittävästi, peli ohjautuu kulmiin ja kulmista tai omalta kenttäpuoliskolta niitä maaleja ei tehdä, paitsi Sportin Kuuselaa vastaan. Kun maalille ei ajeta tarpeeksi intensiivisesti, niin tästä johtuen kakkoskiekoillekaan ei ehditä kovin usein. Laukauksia syntyy paljon, mutta suurin osa niistä ei ole A-sektorista ja tulosta ei täten synny.

Ongelma on siis suoraviivaisuuden puute. Otteisiin tarvitaan nyt paljon lisää suoraviivaisuutta ja punalamppu pitää saada palamaan huomattavasti useammin etenkin tasakentällisin, kuten alta voi havaita.

Samaa mieltä. Tämä suoraviivaisuuden ongelmahan parani muutaman pelin ajaksi, esimerkiksi Jokipojat-ottelu oli hyvä ja suoraviivainen. En ole juuri jääkiekon saloihin vihkiytynyt, mutta mielessäni laskin, että siinä pelissä KooKoolla oli liki 15 suoraa hyökkäysalueelle tuloa, jotka päättyivät laukaukseen. Silloin myös maalinedustalla oli oma mies joko puolittaisessa maskissa tai menossa ribariin. Sitten se hävisi, Jukurit-pelissä suoria laukaukseen päättyneitä sisääntuloja ei ollut kuin pari. Toki Jukurit pystyi korkealla karvauksella ja tiiviillä miehityksellä sulkemaan oman "neutraalin" (puna- ja oman siniviivan) välisen alueen pirun hyvin. Sport puolustavana joukkueena oli jossain näiden välissä, mutta silti suorat hyökkäykset puuttuivat.

Helppohan se on tietty täältä huudella, mutta peli pitää saada kohti maalia. Kyllä se tästä vielä paranee, kuten sanoin viime kaudella, kyllä noi ukot osaa kiekkoa pelata. Nyt pitää vain muistella, että miten se taas tapahtuikaan.
 
Suosikkijoukkue
KK
Paljon pitää vielä tapahtua KooKoossa, muutakin kuin yhden pakin hommaaminen. En jaksa millään uskoa, että yhden pakin tulo muuttaa juuri mitään. Toivottavasti hankintoja/muutoksia joukkueessa tapahtuu ja äkkiä.
 

MurhaaMenoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo ja JokiPo sekä HyväPeli
Yrittelin tosiaan aikoinani tuota Juujärven pelitapa -aihetta herätellä. Se tosiaankin oli ainoa, jonka tiesin olevaksi, mutta on hautautunut menneisyyteen.

Ei minulla tietysti ole kovin paljoa paukkuja tuohon keskusteluun, koska suuri osa peleistä tulee nähtyä Mehtimäenlauteilta.

Olisihan tuon löysän rystynostoanalyysin voinut heittää juurikin tuohon hautautuneeseen ketjuun mieluummin kuin tähän kausiketjuun, mutta ehkä se sopii tähänkin.

Mennään satunnaisilla analyyseillä jatkossakin.
 

emz1

Jäsen
Kaksi metriä, sataviisi kiloa, huikea veto ja vitusti kovuutta!
Korvaa Nickersonin puutteen täysin ja menee vielä heittämällä ohi! Vain suoranaisessa hulluudessa häviää hieman.

Nyt on taas Pertti Peruskatsojilla enemmän syytä tulla paikan päälle!
Jotta tämä orastavasti keulivan mopon takalokari ei tuhoutuisi asfalttiin minä hetkenä hyvänsä, niin kannattaa ensin ottaa realiteetit pöydälle.

Levokari on 2011-2012 kauden jälkeen pelannut yhteensä 19 sarjaottelua. En tiedä mistä tämä "huikea veto" on saanut alkuperänsä, mutta se ei kyllä koskaan ole ollut millään mittarilla Levokarilla vahvuus. Levokarin kovuus perustuu enemmän siihen, että hän osaa antaa poikittaista mailaa maalin edessä ja laitojen läheisyydessä. Nämä johtivat liigassa valitettavan usein typeriin jäähyihin.

Se, että Levokari saapui juuri nyt Kouvolaan, johtunee vain ja ainoastaan siitä että ns. ketään muita parempia ei ole tällä hetkellä saatavilla. Jos Levokari olisi ollut KooKoolle merkittävä vahvistus, hänelle olisi sorvattu sopimus jo syksyllä kun mies pörräsi joukkueen kanssa jäällä. En millään haluaisi olla ilonpilaaja, mutta uutta "Nickersonia" Levokarista tällä hetkellä ei saa tekemälläkään. Erityisesti nämä kaverit erottaa siitä, että Nickerson osaa avata peliä.

Levokari oli SaiPassa viimeisellä kaudella parhaimmillaa erittäin kelpo puolustaja liigaan, mutta katastrofaalinen viime kausi Kuopiossa ja alkukauden vähäiset pelimäärät tulevat väistämättä näkymään useamman ottelun ajan Levokarin otteissa, joten mitään pilvilinnoja ei kannata rakennella vielä.

Jos Levokari tulee dominoimaan KooKoon alakerrassa seuraavat 10 ottelua, olen kaiken kuittailun ja vittuilun ansainnut.
 
Niin siinä kävi, kuten ounastelin, että Lehdon kausi oli paketissa. Harmi, koska Lehdossa oli kyllä potentiaalia sellaiseksi Toni Niemeksi meidän alakertaan. Onneksi Lappalaisen olkapäävamma ei ole samaa luokkaa, mutta pitää silti miehen vielä kuukauden päivät poissa.

Levokari in, Lehto out.
 

Mneme

Jäsen
Niin siinä kävi, kuten ounastelin, että Lehdon kausi oli paketissa. Harmi, koska Lehdossa oli kyllä potentiaalia sellaiseksi Toni Niemeksi meidän alakertaan. Onneksi Lappalaisen olkapäävamma ei ole samaa luokkaa, mutta pitää silti miehen vielä kuukauden päivät poissa.

Levokari in, Lehto out.

Korjataan kuitenkin sen verran, että mies on varmuudella runkosarjan loppuun poissa. Sen jälkeen, playoffeista, puhuta mitään. Mahdollisuudet on siis paluuseen playoffeissa.
 
Korjataan kuitenkin sen verran, että mies on varmuudella runkosarjan loppuun poissa. Sen jälkeen, playoffeista, puhuta mitään. Mahdollisuudet on siis paluuseen playoffeissa.

Näin olikin, mutta jos varmuudella on poissa runkosarjan loppuun, niin aika ihmemies saa olla, että itsensä siihen kuntoon edes saa, että olisi plejareissa valmis pelaamaan. Varsinkin, kun pakistossa on kyllä leveyttä.
 

MurhaaMenoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo ja JokiPo sekä HyväPeli
KooKoolla oli opettavainen viikko (vaiko 4 ottelua?)

LeKi - KooKoo -ottelun lehdistötilaisuudessa Juujärvi kertoi KooKoolla olleen opettavainen viikko. Tässä linkki Jatkoaika.com -raporttiin:

Huikea muodonmuutos toi LeKille voiton - 23.11.2013 - LeKi - KooKoo - MESTIS - Otteluraportti - Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta

1. Mitä Juujärvi mahtoi tuolla opettavaisuudella tarkoittaa?
2. Mitä KooKoolle ja Juujärvelle opetettiin?
3. Mitä on mahdollisesti opittu?
4. Kehen tämä opettavaisuus on eniten kohdistunut?

Tuollainen ympäripyöreä lausahdus kun ei kerro mitään ja voi kertoa jollekin kaiken. Juujärvi mielestäni unohtaa KooKoo - Hokki -ottelun, jonka olisi pitänyt myös opettaa paljon.

Kiinnostavinta kuitenkin on:

5. Mitä Juha Juujärvi tuon viikon aikana on oppinut ja miten se näkyy kentällä seuraavissa otteluissa.

Riittäisikö opiksi monen kaipaama suoraviivaisuus, röyhkeämpi maalillemeno, lisää latausta, taklauksia ja kamppailua vai pitäisikö jotain muuttaa pelisysteemissä?

Väite: KooKoon on erittäin vaikea pelata ja saada hyökkäystehoja aikaan kun se joutuu pelaamaan tiivistä viisikkopuolustusta vastaan, joka vielä hyvissä ajoin asettuu keskialueansa-asemaan (trap position). Näitä ansojahan on monenlaisia enkä tässä nyt ala niitä kaikkia erittelemään.

Katsojalle tämä vaikeus näyttäytyy tehottomuutena, näennäishallintana ja oman puolustuspelin haavoittuvuutena vastustajan saadessa nopeita ylivoimahyökkäyksiä.

Että tällaista pähkäilyä tänään...

Ainiin! Toivottavasti Pauli Levokari ei esiinny tänään Jyväskylässä kukka-, eiku pujottelukeppinä nopsajalkaisia poikia vilisevässä kaukalossa.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Pelitapaa täytyisi siis avata ja analysoida meidän fanien toimesta.

Onko ihan pakko? Kuten Petteri Sihvonen itse totesi aikakautensa kausijulkaisussa: jääkiekko on yksinkertainen laji. Tosin uskoontulo taisi tapahtua vasta tämän jälkeen. Aikanaan on aika monesti sanottu, että "en ehkä tiedä paljon taiteesta, mutta tiedän mistä pidän", sama pätee itselleni jääkiekkoon.

Toivon silti - nähtiin frontside ½trap tai ei - että kurssi tänään korjautuisi ja PamPam saisi hyvän lähdön kauteen. Tällä viikolla pitäisi täydet pisteet ottaa.
 
Viimeksi muokattu:
Väite: KooKoon on erittäin vaikea pelata ja saada hyökkäystehoja aikaan kun se joutuu pelaamaan tiivistä viisikkopuolustusta vastaan, joka vielä hyvissä ajoin asettuu keskialueansa-asemaan (trap position). Näitä ansojahan on monenlaisia enkä tässä nyt ala niitä kaikkia erittelemään.

Katsojalle tämä vaikeus näyttäytyy tehottomuutena, näennäishallintana ja oman puolustuspelin haavoittuvuutena vastustajan saadessa nopeita ylivoimahyökkäyksiä.
Mielestäni tämän väitteen kanssa ollaan aivan ytimessä siinä mikä KooKoon pelissä mättää. Puolustusalueen hyökkäyspeli toimii jopa loistavasti, eikä hyvää hyökkäysalueen ohjauspeliä esittänyt Jukuritkaan päässyt vaarallisiin katkoihin tai kiekonriistoihin lähellä KooKoon maalia. Ongelmat hyökkäyspelissä alkavat vasta kun pitäisi päästä kontrolloidusti hyökkäysalueelle. Silloin harvoin kun tilaa on auennut niin se on yleensä auennut kiekollisen pelaajan voittaman kaksinkamppailun seurauksena. Vastavuoroisesti hävitty kaksinkamppailu siinä hyökkäyssinisen tuntumassa johtaakin usein nopeaan pelinkääntöön ja vastustajan vaaralliseen hyökkäykseen.

Olisi mielenkiintoista nähdä tilasto Jukureiden, Sportin ja Lekin tasa- ja ylivoimaisista hyökkäyksistä verrattuna KooKoon vastaavaan.
Hyökkääjien, tai hyökkäävien pelaajien yhteistyö tämän hyökkäyksen rakentamisen osalta ei toimi tarpeeksi hyvin, oikeastaan millään hyökkäysketjulla, jolloin se näkyy paitsi hyökkäysketjun hyökkäyspelissä, myös ketjun puolustuspelissä.
 

MurhaaMenoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo ja JokiPo sekä HyväPeli
Pelinopeus

En viitsi linkittää, mutta tänään Jukurivalmennus kommentoi sitä, miten he aikovat murtaa HCKn mahtavan viisikkopuolustuksen: PELINOPEUDELLA.

Tämä osa-alue on Juujärven taktiikassa melko vaisua tai siihen ei liiemmin edes pyritä.

Pikkarainen on päivittänyt pelisysteemiään todella paljon. Pari kautta sitten paineistus, paineistus, paineistus ja vielä voimakkaampi paine jopa kolmella ja johtoasemassa. Tämä tuotti usein ongelmia. Nyt viimeksi KooKoota vastaan paineistus oli harkitumpaa ja välillä jopa tehtiin keskialuesumppua. Tämä vaan huomiona siihen että kenties Pikkarainen on joutunut muuttamaan taktiikaa kun tuloksenteko alkukaudesta on ollut vähän hankalaa.

Kun väitin aiemmin tuolla että Juujärvellä ei ole variaatiota tai ainakaan tehokkaita sellaisia niin pelinopeusrytmitykset ja erilaiset paineistusvariaatiot tai jopa keskialuesumppu voisivat olla hyviä keinovalikoimassa. En väitä että yksi joukkue voi hallita tehokkaasti kaikki variaatiot, mutta muutama ei olisi pahitteeksi.

Tänään vastassa on Jyp-A, joka pelaa aktiivista ja liikkuvaa, ehkä jonkin verran KooKoon pelityylin kaltaista kiekkoa. Olisi todella mukava nähdä, miten KooKoon pelisysteemi toimii heitä vastaan muualtakin kuin tulosseurannasta.

Mielestäni esim. Hokkia vastaan KooKoo lähti liian hyökkäysPÄÄ edellä. Olikohan tässä jossain vaiheessa otteluita, joissa KooKoo strategiana oli tiivis viisikkopuolustus ja tämän kautta tuloksellisesti paremmat ottelut vaikka maalinteko onkin ollut tällä kaudella nihkeää.

Puolustus saattaa näyttää olevan ongelmissa jos ja kun hyökkäyskolmikko ei ehdi sitä tukea. Noissa 4 viimeisessä pelissä tällaista oli aivan liian paljon.

Mutta mielenkiinnolla odotetaan TUTOa.
 

Hendo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Senators
KooKoolla on nähtävissä yksi selkeä ongelma.

Maalille ei ajeta riittävästi, peli ohjautuu kulmiin ja kulmista tai omalta kenttäpuoliskolta niitä maaleja ei tehdä, paitsi Sportin Kuuselaa vastaan. Kun maalille ei ajeta tarpeeksi intensiivisesti, niin tästä johtuen kakkoskiekoillekaan ei ehditä kovin usein. Laukauksia syntyy paljon, mutta suurin osa niistä ei ole A-sektorista ja tulosta ei täten synny.

Ongelma on siis suoraviivaisuuden puute. Otteisiin tarvitaan nyt paljon lisää suoraviivaisuutta ja punalamppu pitää saada palamaan huomattavasti useammin etenkin tasakentällisin, kuten alta voi havaita.

Näin tuossa sivusilmällä alkuviikosta yhdet aamutreenit ja niiden perusteella oletan, että tämä on Juujärvellä hyvin tiedossa. Harjoittelivat erittäin paljon suunnanmuutospeliä, jossa molemmilla oli kaksi viiden miehen kentällistä ja vaihtelivat lennosta sitten, kuten peleissäkin. Ainakin harjoituksissa homma toimi loistavasti. Hyökkäykset rakentuivat erittäin nopeasti omalta alueelta hyökkäysalueelle, jossa ei hirveämmin kulmissa pyöritelty vaan yleensä laiturilta suora laukaus ja maalilla oli sitten kaksi muuta hyökkääjää loistavasti ajoitettuna reboundeilla. Kiekonriistojen jälkeen tuli useasti erittäin nopeita neljän miehen rintaman vastaiskuja, joista verkko heilui lähes joka kerta. Saa nähdä, että siirtyykö harjoitusvirhe joskus myös pelikentille... Taisi Juujärvi myös pelaajilleen kertoa, että pelit Jukureita ja Sportia vastaan olivat ihan ok, mutta maalipaikoista ei saada sisään. Itseluottamusta ja onnistumisia hän korosti, joka on kyllä omien näkemienkin perusteella totta.

Miksi Jesse Jyrkkiö ja Markus Västilä on pakkiparina? Eikös molemmat ole kuitenkin ns. kiekollisia pakkeja. Mielestäni Jyrkkiö tarvitsee vierelleen selvästi paremman puolustajan, kuten esim. Marlo Koposen?

Tähän kysymykseen sain tämän päivän kokoonpanosta vastauksen. Loistava juttu, että Levokari tulee nimenomaan Jyrkkiön vierelle. Jyrkkiö on kiekollisesti ehdotonta Mestiksen eliittiä, mutta puolustus unohtuu aina välillä ... (usein) ... Levokarin liike ja kankeus ovat nopeassa Mestis kiekossa mielenkiintoinen yhdistelmä, mutta korvannee kokemuksella paljon. Hyvä hankinta. Västilän vahvuudet ovat myös mielestäni enemmän kiekollisella puolella, joten saanee myös hyökkäävämpää roolia Lippojoen rinnalta.
 
Viimeksi muokattu:

Minor

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Levokarilta hyvä debyytti. Rauhallinen esitys, ei mitään erikoisuuksia eikä suuria virheitä. Antoi pari kovempaa niittiä (joista toinen oli JypAkat pelaajan oma taklaus). Myös pistetili auki. Ja onhan Pauli julman kokoinen äijä.
 
PAM PAM PAM!

Hyvä debyytti Paukkeelta. Juuri sellaista peliä mitä ollaan kaivattu puolustuspäässä, rauhallista ja varmaa. Liike riittää hyvin, jos osaa sijottautua noin hyvin ja näköjään äijää lähtee mukavasti seinälle, jos vaan on paikka. Kerran lensi myös taklaaja, joka yritti tätä radiomastoa taklata. Katsotaan miten homma toimii HCK:ta ja TUTOa vastaan.
 

Fordél

Jäsen
Onko ihan pakko? Kuten Petteri Sihvonen itse totesi aikakautensa kausijulkaisussa: jääkiekko on yksinkertainen laji. Tosin uskoontulo taisi tapahtua vasta tämän jälkeen. Aikanaan on aika monesti sanottu, että "en ehkä tiedä paljon taiteesta, mutta tiedän mistä pidän", sama pätee itselleni jääkiekkoon.

Ei ole pakko. Kyse oli siitä, että jos KooKoon pelitavasta halutaan keskustella, täytyy materiaali tuottaa meidän fanien toimesta. Mediassa kun käsitellään aika vähän ylipäänsä pelitapoja, saati sitten juuri KooKoon pelitapaa. Parissa kolmessa vuodessa käsitellään KooKoon pelitapaa julkisuudessa ehkä kerran, mikä on valitettavan vähän.

Jääkiekko on tosiaan logiikaltaan hyvin yksinkertainen laji: maalinteko ja maalinestopeli. Miten nämä sitten tapahtuvat, ovatkin hyvin monimutkaisen prosessin lopputulos, jossa pelitapa on yksi vaikuttava tekijä.
 
Mikä minua pistää silmään KooKoon ja Juujärven pelitavassa on se, että se on melkoisen yksitoikkoista. Eikä se pelitapa sopeudu muutoksiin kovinkaan hyvin.

Paljon halutaan pelata matalatempoista peliä, jossa kontrolloidaan kiekkoa. Ajetaan rintamana alueelle ja aloitetaan kulmissa rullaaminen, josta tavoitteena on heittää maalin takaa tai kulmista kiekkoa maalin eteen. Toisena variaationa on laidasta kierrättää kiekko viivaan keskelle tai hyökkääjä itse ajaa b-pisteen kohdalta laidasta keskeen. Kaikki toimii hyvin, jos kiekko saadaan alueelle ja tämä kierrätys käyntiin. Maalinteosta ei voi syyttää valmentajaa miesten tasolla, ne asiat on kyllä jo tehty.

Vaikeuksia aiheuttaa sellainen pelitapa, milloin vastassa on joukkue joka pystyy pelaamaan pidemmänkin aikaa nopealla pelitemmolla. Koska KooKoo haluaa ajaa rintamana kiekkoa alueelle, eikä perusta peliä niinkään pakkien avauspeliin, jättää se iskun paikan joukkueille, kuten esim. Jukureille. Kun kouvolalaiset lähtevät maalin takaa puolihitaseen lähtöönsä, niin vaikeuksia aiheuttaa heti se, jos vastustaja vie tilan laidoista, sekä antaa pakeille kovan paineen. Pakit eivät pysty tekemään hyvää ratkaisua, koska laiturit ovat jäänneet jumiin omien vartioidensa kanssa laitaan ja pakkipari saa ainakin näennäistä painetta. Tällöin yleensä vaihtoehtona on usein nähty pingpong-matsi pakkiparin kanssa tai sitten ainoalle vapaalle pelaajalle (sentteri) suoritetty syöttö keskeen. Kaikki tietävät, että kun oman maalin läheisyydestä lähdetään avaamaan pystyä sentterille keskeen, niin riski vakavaan kiekonmenetykseen on suuri. Niitäkin halvaantumisia ollaan tällä kaudella nähty. Tärkein pointti tässä on juuri se, että peliä ei vaan pystytä avamaan tällä tavalla nopeassa pelissä. Positiivinen puoli on se, että mikään joukkue ei pysty pelaamaan nopealla temmolla koko peliä, kuten Jukuri-matsit ovat todistaneet.

Niinkään en ole tällä kaudella huomannut ongelmia näitä jarrujoukkueita vastaan, jotka eivät edes viitsi karvata, vaan pyrkivät pysäyttämään hyökkäysrintaman keskialueen trapilla. KooKoolla on yleensä näitä joukkueita vastaan ylivoimainen taitotaso, jolloin pelaajat pystyvät siirtelemään kiekkoa ruuhkassakin keskialueella. Myöskin pakit pystyvät nousemaan ilman karvausta jolloin on lisää syöttömahdollisuuksia. Lähinnä ongelmaksi on muodostunut tässä se, että KooKoo ylihyökkää monia näitä joukkueita vastaan paljon (esim. Hokki) ja tämä taas avaa paikkoja vastustajalle, jolloin pelistä tulee rahtusen nopeampaa coast to coast-kiekkoa mikä ei KooKoolle sovi.

En tiedä olenko yksinkertainen ihminen vai mikä, mutta omasta mielestäni, kun huomataan temmon nopeutuminen, pitäisi osata soveltaa ja muuttaa peliätyyliä enemmän dump and chase-tyyliin. Hyökkääjät hakevat kiekkoa alempaa ja saavat lyhyen avauksen, tiputtavat mahdollisesti kiekon takaisin pakille tai alemmalle hyökkääjälle ja kiekko lyödään päätyyn ja mies perään. Ajetaan kaverin puolustavat pelaajat ahtaalle ja viedään heiltä energiaa ja tilaa. Mahdollisesti voitetaan kulmavääntöjä ja saadaan maalipaikkoja, mutta ennen kaikkea viedään energiaa pois siltä vastustajan karvauspelaamiselta. Ja kuten mainitsin tätä peliä ei kumpikaan pysty pitkään pitämään käynnissä, joten jossain vaiheessa, kun vastustaja ei enää jaksakkaan karvata niin kovalla teholla on taas aika madaltaa tempo ja alkaa kontroloidusti hyökkäämään.

KooKoon toisen erän murheet on helppo selittää pidemmällä matkalla vaihtopenkille, jolloin vaihdot helposti pidentyvät, kun pelaajat yrittävät kontrolloida peliä kiekollisesti. Vastustajat ovat tämän scoutanneet ja antavat aina toisessa erässä KooKoolle kovaa painetta, jotta heidän kiekollinen peli vaikeutuu ja he sortuvat avausvirheisiin tai muihin menetyksiin. Jos KooKoo onnistuu saamaan kiekon takaisin, niin siltikään he eivät muunna pelitapaansa, vaan puusilmäisesti ryhmittäytyvät takaisin hitaampaan lähtöön. Tämä pidentää vaihtoja ja jos vielä toisenkin kerran avaus tai kiekon ylöstuonti epäonnistuu, on happoa niin paljon jaloissa, että kaikki on herran ja maalivahdin hallussa.

Helppoa?!

EDIT. Heräsi itsellenikin kysymys, että miten päästään sitten nopeasti alueelta heittämään sitä kiekkoa ränniin? Mutta toki tämä vaatii sitten pelaajistolta jo kamppailuvoimaa ja pelitilanteiden voittamista, jos häviät nämä tilanteet järjestään, niin pelitavalla ei ole väliä, koska takkiin tulee aina. Tärkeintä on se, että omalta alueelta päästään vain pois, joka roiskitaan kiekko pois tai sitten ohjataan sitä painottomalle puolelle, jolloin päästään vaihtamaan ja karvaamaan viistossa tilaa vieden.
 
Viimeksi muokattu:
Mikä minua pistää silmään KooKoon ja Juujärven pelitavassa on se, että se on melkoisen yksitoikkoista. Eikä se pelitapa sopeudu muutoksiin kovinkaan hyvin.
Viittaat muutoksiin sopeutumisella siis vastustajajoukkueiden pelityylien erilaisuuteen? Minustahan Kookoon pelitapa on onnistunut siltä osin hienosti, kun tilaisuuden tullen kovastikin karvaavaa ja KooKoota paljon tiiviimpää Jukureitakin vastaan pystytään pelaamaan omaa peliä ja pyritään kiekkokontrollin kautta hallitsemaan peliä. Haasteet niin hyökkäyspelissä kuin puolustuspelissäkin ovat suurin piirtein samoja vastustajasta riippumatta.

Paljon halutaan pelata matalatempoista peliä, jossa kontrolloidaan kiekkoa. Ajetaan rintamana alueelle ja aloitetaan kulmissa rullaaminen, josta tavoitteena on heittää maalin takaa tai kulmista kiekkoa maalin eteen.
Tämä matala tempo, tai matala pelinopeus, jotka tässä yhteydessä taitavat molemmat kuvata tarkoittamaamme asiaa, on ihmetyttänyt minuakin. Monesti nämä meidän kiekollisesti taitavimmat pakit ovat nostaneet puolinopeaa (pakki-pakki) tai nopeaa (ensimmäinen syöttö hyökkääjille) hyökkäystä pablomaisesti aika verkkaisesti potkutellen odottaen laiturin vapautumista hienoon pitkään syöttöön, jota ei sitten kuitenkaan usein tapahdu. Minä en uskalla ottaa kantaa siihen kuinka paljon esim. pelaajat tai valmentaja tällaista peliä haluaa pelata, mutta se on selvää että tällaisen odottelun seurauksena viisikko on tupannut hajota ja kontrolloitujen tasavoimaisten hyökkäysten määrä jäädä vähäiseksi. Eli nimenomaan EI ajeta rintamana alueelle, josta voisi pyrkiä luomaan maalipaikan, vaan joudutaan sinne kulmiin ja maalin taakse. Ja nimenomaan EI ajeta viisikkona alueelle, josta seuraisi hyvä puolustusvalmius, vaan hyökkääjät ovat dumppiin tai epätoivoisiin sooloihin päättyneen keskialueen ylityksen jälkeen liian hajallaan luodakseen vaarallisen maalipaikan välittömästi.

Minusta tähän oli tullut selkeää parannusta Jyp-otteluun, jossa viisikko pysyi tiiviimpänä hyökkäyssuuntaan ja pyrki onnistuneesti lyhyempään ja nopeampaan syöttöpeliin. Toki pelejä jyppifarmia ja Jukureiden ja Sportin kaltaisia ennakkosuosikkeja nyt ei voi ihan yksi yhteen verrata, mutta odotan että positiivinen kehitys tämän suhteen jatkuu.

Kaikki toimii hyvin, jos kiekko saadaan alueelle ja tämä kierrätys käyntiin. Maalinteosta ei voi syyttää valmentajaa miesten tasolla, ne asiat on kyllä jo tehty.
Kyllä, ketjujen kemiat alkavat pikkuhiljaa löytyä ja pitkät hyökkäykset johtaa vaarallisiin tilanteisiin kun koko viisikko käyttää koko hyökkäysaluetta aika hyvin hyödykseen. Saadaan hyviä maalipaikkoja samalla kun viedään vastustajalta energiaa ja ollaan kaukana omasta maalista. Vielä kun se peli paranisi tarkoittamallani tavalla niin pitkiä hyökkäyksiäkin saataisiin enemmän.

Vaikeuksia aiheuttaa sellainen pelitapa, milloin vastassa on joukkue joka pystyy pelaamaan pidemmänkin aikaa nopealla pelitemmolla.
Ilmeisesti tässä kohtaa tarkoitat nopealla temmolla puolustavan joukkueen luistelun ja karvauksen intensiteettiä? Eihän tähän astisista vastustajista kukaan, edes Jukurit, ole saanut horjutettua puolustajia karvauksellaan, vaan Juujärvi on onnistunut kokoamaan sellaisen pakiston ja koodaamaan heihin sellaisen puolustusalueen hyökkäyspelin pelikirjan, että kun nykyään kiekko on kontrollissa, pysyy mustaoranssien hallussa siellä päätyplankissa huolimatta siitä miten vastustaja siinä edessä pörrää, ja sopivalla hetkellä sieltä päästään syöttelemällä keskialueelle. Tähänhän Lehkonenkin pyrki, ei vaan lopulta toteutus toiminut tosipaikan tullen. Juujärvellä oli sentään lähempänä, mutta ei riittänyt sekään. Hänellä sentään on vielä mahdollisuus, ja Juujärven toteutuksen onnistuminen ulosmitataankin taas keväällä niissä parissa pleijarisarjassa näitä arkkivihollisia vastaan.

Tällöin yleensä vaihtoehtona on usein nähty pingpong-matsi pakkiparin kanssa tai sitten ainoalle vapaalle pelaajalle (sentteri) suoritetty syöttö keskeen. Kaikki tietävät, että kun oman maalin läheisyydestä lähdetään avaamaan pystyä sentterille keskeen, niin riski vakavaan kiekonmenetykseen on suuri. Niitäkin halvaantumisia ollaan tällä kaudella nähty. Tärkein pointti tässä on juuri se, että peliä ei vaan pystytä avamaan tällä tavalla nopeassa pelissä. Positiivinen puoli on se, että mikään joukkue ei pysty pelaamaan nopealla temmolla koko peliä, kuten Jukuri-matsit ovat todistaneet.
Näissä mainituissa halvaantumisissa syy ei mielestäni ole niinkään valitussa pelitavassa, vaan kliseisesti sen toteuttamisessa. Valittu pelitapa pyrkii luullakseni nimenomaan siihen, että kiekkoa hallitsemalla pyritään ylittämään keskialue, jolloin oltaisiin hyvässä puolustusvalmiudessa jos se maalintekoyrityksen seurauksena menetetään. Hyvät hetket kovan paineen alla ovat osoittaneet, että valittu pelitapa toimii. Jos katsot neljän kiekottoman kk-pelaajan sijoittumista sillä hetkellä kun vastustajan maaliin johtanut harhasyöttö napsahtaa puolustusalueella vastustajan lapaan, niin veikkaan että aika usein tilanteessa on yritetty syöttää liian ylös karanneelle hyökkääjälle juuri sellainen nopea pitkä peliä avaava syöttö jota peräänkuulutat, vaikka pakki-pakki -vaihtoehtoakin olisi voinut käyttää.

En tiedä olenko yksinkertainen ihminen vai mikä, mutta omasta mielestäni, kun huomataan temmon nopeutuminen, pitäisi osata soveltaa ja muuttaa peliätyyliä enemmän dump and chase-tyyliin. Hyökkääjät hakevat kiekkoa alempaa ja saavat lyhyen avauksen, tiputtavat mahdollisesti kiekon takaisin pakille tai alemmalle hyökkääjälle ja kiekko lyödään päätyyn ja mies perään. Ajetaan kaverin puolustavat pelaajat ahtaalle ja viedään heiltä energiaa ja tilaa. Mahdollisesti voitetaan kulmavääntöjä ja saadaan maalipaikkoja, mutta ennen kaikkea viedään energiaa pois siltä vastustajan karvauspelaamiselta. Ja kuten mainitsin tätä peliä ei kumpikaan pysty pitkään pitämään käynnissä, joten jossain vaiheessa, kun vastustaja ei enää jaksakkaan karvata niin kovalla teholla on taas aika madaltaa tempo ja alkaa kontroloidusti hyökkäämään.
Olen samoilla linjoilla, ja lihavoin olennaisimman. Ykkösprioriteetti on tietysti aina pyrkiä suoraan hyökkäykseen, mutta kun ei se järkevästi puolustavia joukkueita vastaan onnistu, niin ainakin keskialueen lyhyillä syötöillä yhdessä ylittänyt on valmiimpi taistelemaan kiekosta, kun 2-3 pelaajaa kykenee antamaan painetta ja puolustajatkin valmiina kääntämään siniviivalle toimitettuja kiekkoja takaisin maalille/päätyyn. Se onnistunut hyvään puolustusvalmiuteen ja hyvässä lykyssä suoraan maalintekotilanteeseen johtanut rintamahyökkäys vaan vaatii kovaa tempoa sen jälkeen kun hyökkäykseen on (usein oman maaliviivan takaa) lähdetty, eli vaikka tilaa tekevien syöttöjen määrää lisätään joka johtaa hyökkäävän viisikon tiiviyteen, ei keskialueen ylittämiseen kuluva aika saa kasvaa, joka tarkoittaa että jalkojen on tikattava joka yleensä helpottaa mahdollisuutta antaa painetta kun kiekko on toimitettu päätyyn. Tähän järkevään hyökkäämiseen Jukureiden kova paine KooKoota vastaan on perustut, ja samasta syystä KooKoo ei aivan samanlaista painetta pysty antamaan. Vaikka toki KooKoo-kirjoittajien enemmistön mielestä muistaakseni juuri KooKoo onkin näistä kahdesta ollut pelillisesti edellä. Onneksi, kuten sanoin, eteenpäin on menty lyhyessä ajassa vaikka jyppijunnuista ei kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä voikaan vetää.

EDIT. Heräsi itsellenikin kysymys, että miten päästään sitten nopeasti alueelta heittämään sitä kiekkoa ränniin? Mutta toki tämä vaatii sitten pelaajistolta jo kamppailuvoimaa ja pelitilanteiden voittamista, jos häviät nämä tilanteet järjestään, niin pelitavalla ei ole väliä, koska takkiin tulee aina. Tärkeintä on se, että omalta alueelta päästään vain pois, joka roiskitaan kiekko pois tai sitten ohjataan sitä painottomalle puolelle, jolloin päästään vaihtamaan ja karvaamaan viistossa tilaa vieden.
Jos ollaan tilanteessa, jossa tavoitteena on enää "vain päästä alueelta pois", ja vieläpä hyödyntäen kaksinkamppailuvoimaa eikä yhteistyöjääkiekkoa, jotain on jo mennyt edeltävien sekuntien aikana pahasti pieleen. Pieni poikkeus viime matsien joukossa tietysti lempäälän tikkuaski, ja sitä hyvin hyödyntävä kotijoukkue, jolloin änäristä tuttu kummallisesti peräänkuuluttamasi roiskiminen on perustellumpaa.
 
Viittaat muutoksiin sopeutumisella siis vastustajajoukkueiden pelityylien erilaisuuteen? Minustahan Kookoon pelitapa on onnistunut siltä osin hienosti, kun tilaisuuden tullen kovastikin karvaavaa ja KooKoota paljon tiiviimpää Jukureitakin vastaan pystytään pelaamaan omaa peliä ja pyritään kiekkokontrollin kautta hallitsemaan peliä. Haasteet niin hyökkäyspelissä kuin puolustuspelissäkin ovat suurin piirtein samoja vastustajasta riippumatta.

Samasta asiasta puhutaan, mutta oma mielipiteeni on se, että kärkijoukkueiden pelitapoihin tai sen muutoksiin ei pystytä reagoimaan tarpeeksi nopeasti.

Tämä matala tempo, tai matala pelinopeus, jotka tässä yhteydessä taitavat molemmat kuvata tarkoittamaamme asiaa, on ihmetyttänyt minuakin. Monesti nämä meidän kiekollisesti taitavimmat pakit ovat nostaneet puolinopeaa (pakki-pakki) tai nopeaa (ensimmäinen syöttö hyökkääjille) hyökkäystä pablomaisesti aika verkkaisesti potkutellen odottaen laiturin vapautumista hienoon pitkään syöttöön, jota ei sitten kuitenkaan usein tapahdu. Minä en uskalla ottaa kantaa siihen kuinka paljon esim. pelaajat tai valmentaja tällaista peliä haluaa pelata, mutta se on selvää että tällaisen odottelun seurauksena viisikko on tupannut hajota ja kontrolloitujen tasavoimaisten hyökkäysten määrä jäädä vähäiseksi. Eli nimenomaan EI ajeta rintamana alueelle, josta voisi pyrkiä luomaan maalipaikan, vaan joudutaan sinne kulmiin ja maalin taakse. Ja nimenomaan EI ajeta viisikkona alueelle, josta seuraisi hyvä puolustusvalmius, vaan hyökkääjät ovat dumppiin tai epätoivoisiin sooloihin päättyneen keskialueen ylityksen jälkeen liian hajallaan luodakseen vaarallisen maalipaikan välittömästi.

Minä olen aina käsittänyt asian niin, että Juujärvi on "meidän pelin"-miehiä ja nimenomaan varsinkin kärkijoukkueita vastaan, niin tuo viisikko on tupannut hajoamaan, koska pakit eivät ole kyenneet tarpeeksi nopeasti löytämään hyökkääjiä karvauksen alla ja välimatkat ovat pidentyneet liikaa. Tällöin myöskin on jouduttu avaamaan nopeasti hyökkääjälle, joka ei ole vielä kuvion mukaisessa paikassa. Tämä on mielestäni pääsyy siihen, miksi usein nähdään niitä tilanteita missä pelaaja joutuu yksin purjehtimaan useampaa puolustajaa vastaan.

Ilmeisesti tässä kohtaa tarkoitat nopealla temmolla puolustavan joukkueen luistelun ja karvauksen intensiteettiä? Eihän tähän astisista vastustajista kukaan, edes Jukurit, ole saanut horjutettua puolustajia karvauksellaan, vaan Juujärvi on onnistunut kokoamaan sellaisen pakiston ja koodaamaan heihin sellaisen puolustusalueen hyökkäyspelin pelikirjan, että kun nykyään kiekko on kontrollissa, pysyy mustaoranssien hallussa siellä päätyplankissa huolimatta siitä miten vastustaja siinä edessä pörrää, ja sopivalla hetkellä sieltä päästään syöttelemällä keskialueelle. Tähänhän Lehkonenkin pyrki, ei vaan lopulta toteutus toiminut tosipaikan tullen. Juujärvellä oli sentään lähempänä, mutta ei riittänyt sekään. Hänellä sentään on vielä mahdollisuus, ja Juujärven toteutuksen onnistuminen ulosmitataankin taas keväällä niissä parissa pleijarisarjassa näitä arkkivihollisia vastaan.

Juuri sitä. Eli kun vastustaja lyö pienempää vaihdetta silmään ja selvästi koventaa luistelua ja painetta vastustajan kiekollisiin pelaajiin. Mielestäni esimerkiksi Jukurit sai KooKoon aivan kuseen toisessa erässä, kun pakeilta vietiin aikaa ja pakotettiin KooKoo nopeisiin lähtöihin, joihin joukkue ei selvästikkään ollut valmis. Mikkeliläiset saivat rikottua KooKoon kontrollin kiekosta ja onnistuivat täten sekottamaan kotijoukkueen pakkaaa aika railakkaasti. Tämä näkyi sitten järkyttävinä harhasyöttöinä ja roiskimisena keskialueelle, sekä toki jo edellä mainittuina 1vs2/3 hyökkäyksinä. Toki ensimmäinen ja kolmas erä oli taas täysin KooKoon, mutta pelinopeuskin oli huomattavasti hitaampi.

Jos ollaan tilanteessa, jossa tavoitteena on enää "vain päästä alueelta pois", ja vieläpä hyödyntäen kaksinkamppailuvoimaa eikä yhteistyöjääkiekkoa, jotain on jo mennyt edeltävien sekuntien aikana pahasti pieleen. Pieni poikkeus viime matsien joukossa tietysti lempäälän tikkuaski, ja sitä hyvin hyödyntävä kotijoukkue, jolloin änäristä tuttu kummallisesti peräänkuuluttamasi roiskiminen on perustellumpaa.

Mielestäni on parempi olla muuntautumiskykyinen kuin jäädä tuleen makaamaan. Jos kaveri haluaa rikkoa sinun peliäsi, niin miksi et voisi sekoittaa omaa peliäsi ja pakoittaa taas vastustajan pelaamaan, jolloin on mahdollisuus, että oma pelitapasi taas toimii. Se on totta, että KooKoo on ollut vuosikaudet purjeessa pienissä kaukaloissa ja se on minun mielestäni johdannaista tälle kiekkokontrolli-pelille, jossa vastustajat lähtevät aivan täysin peleihin vain rikkomaan KooKoon peliä ja täten yrittävät päästä hyökkäyksiin ja tekopaikoille.
 
Joo, se on selvää että pieni kaukalo ja altavastaajan asemasta paineettomassa farmiläpsyttelyssä sarjan ennakkosuosikkia vastaan tasoaan mittaava vastustaja ja KooKoon kiekollinen pelitapa on paha yhdistelmä, mutta eipä sillä ole paljoakaan väliä, kun ne hommat ratkaistaan joka tapauksessa keväällä keskikokoisessa tai suuressa kaukalossa tasavertaisista lähtöasetelmista.

Eli käytännössä voidaan keskittyä arvoimaan kookoon pelitapaa ja suoritustasoa suhteessa muihin kärjkijoukkueisiin. Meillä taitaa olla näkemysero KooKoon puolustuksen kyvystä pelata paineen alla, sillä viimeaikaisista vastustajista Jukurit on parhaiten kyennyt paineistamaan (johtuen tavasta jolla Jukurit hyökkää, jolla edellä toivoin KooKoonkin hyökäävän), mutta vaikka Jukureiden hyökkääjien yhteistyö hyökkäysalueen puolustuspelissä on silmiä hivelevää katsottavaa, on se minusta tällä kaudella ollut KooKoota vastaan tehottomampaa kuin ennen, ja KooKoo on voinut rakentaa omaa kiekollista peliään hieman vapaammin kuin vaikka kevään finaalisarjassa.

Muuntautumiskyvystä olen sitä mieltä, että tässä on nyt oikeisiin perustavanlaatuisiin seikkoihin keskittyen kasattu voittavan pelin pyramidin perustaa hyvän aikaa, ja projekti näyttäisi etenevän aikataulussaan. Vielä lisää kurinalaisuutta ja puhtaampaa "meidän peliä", ja vähemmän roiskimista, selkäytimeen, ja vasta sen jälkeen kannattaa kasata niitä ylimpiä kerroksia päälle eli lisätä pelikirjaan niitä vaihtoehtoisia hyökkäyspelejä joilla vastustajan peliin keväällä matchataan.
 
Peli-ilme vaan näyttää olevan tällä Juujärven kasaamalla porukalla aika-ajoin ihan yhtä flegua kuin tuomaisilla ja portheneillakin. Se on kuitenkin varmaa että jossain vaiheessa pelien merkityksen kasvaessa joistakin onnistumisista lähtee liikkeelle positiivinen kierre ja ilme muuttuu lähemmäksi sitä mitä se on esim. Hokilla vuodesta toiseen ja oli viime keväänä Julkusen johdolla. Mutta kuten olen sanonut, tietyllä tapaa siinäkin on menty eteenpäin, kun nykyään tappioasemasta noustaan kai useammin kuin ei nousta.
 

Mneme

Jäsen
Tänäänhän KooKoon peliä selosti Asko Taurun sijasta uusi selostajalupaus Matti Lindholm. Onko täällä sellaisia, jotka katsoivat pelin netin välityksellä? Miten selostajarookie pärjäsi hommassaan? Joko Taurun pystyy heivaamaan helvettiin?
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Tänäänhän KooKoon peliä selosti Asko Taurun sijasta uusi selostajalupaus Matti Lindholm. Onko täällä sellaisia, jotka katsoivat pelin netin välityksellä? Miten selostajarookie pärjäsi hommassaan? Joko Taurun pystyy heivaamaan helvettiin?

Lainaan tuolta otteluketjusta:

Nousen seisomaan ja taputan selostaja Matti Lindholmille. Hyvin vedetty, hyvin vedetty. Lyötyä en halua enempää löydä, mutta toivottavasti Matti saa jatkossakin vähintään vuorotella Taurun kanssa. Lisää tätä.

Tottakai parantamista aina on, mutta mielestäni suoriutui todella hyvin. Tosin kun lähtökohdat vertaamiseen ovat mitä ovat, niin jo sellaiset normaalisti aivan perusasiat, kuten omien ja vastustajan pelaajien tunnistaminen sekä tapahtumien aktiivinen havainnointi tekivät streamista huomattavasti mukavammin seurattavan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös