Konserttiopas á la Jatkoaika

[Snakster]

Mä pidän tosi paljon Neil Youngista ja Crazy Horsesista ja meillä kuunnellaan tätä musiikkia paljon, mutta nyt papat tuntuivat soittavan itselleen ja kontaktit yleisöön jäivät minimaaliseksi. Viitisen vuotta sitten Arenalla ollut 'Chrome Dream' -keikka oli paljon parempi.

Minustakin Arenan keikka oli parempi, mutta arvostan kovasti sitä, että äijät eivät suostu miksikään kiertäväksi jukeboksiksi, josta päräytellään suurimpia hittejä ilta toisensa perään. Kun kyseessä on aktiivinen ja edelleen levyttävä bändi, niin kyllähän niiltä uudemmiltakin levyiltä on ihan luonnollista soitella jonkun verran matskua.

Crazy Horse on uskomattoman hieno bändi ja kaikki soitannolliset puutteet (kuten Molinan töksähtelevä svengi) kuuluvat asiaan ja tekevät siitä erityisen hienon ja ainutlaatuisen.

Tietysti itselläkin oli toiveissa erinäisiä biisejä ja vähän harmittaa, että esim. Zumalta ei kuultu ainuttakaan rallia. Samoin Everybody Knows This Is Nowhere olisi ollut hieno kuulla, kuten myös kaikkien aikojen suosikkini Words, joka tosin ei mikään Crazy Horse -biisi olekaan.

Yhtä kaikki: hieno keikka.

 

[Alamummo]

Minustakin Arenan keikka oli parempi, mutta arvostan kovasti sitä, että äijät eivät suostu miksikään kiertäväksi jukeboksiksi, josta päräytellään suurimpia hittejä ilta toisensa perään. Kun kyseessä on aktiivinen ja edelleen levyttävä bändi, niin kyllähän niiltä uudemmiltakin levyiltä on ihan luonnollista soitella jonkun verran matskua.

Juu, kyse ei olekaan siitä että heidän pitäisi vetää hittilistaa keikasta toiseen ja etteivätkö he voisi soittaa uutta matskua vaan siitä, että bändi jätti yleisön ikäänkuin paitsioon ja jamitteli keskenään, koska heitä sattui niin huvittamaan. Vaikka kitarasaundit olivatkin muhkeita ja kaksi kitaraa soivat upeasti yhteen niin silti oli vähän puuduttavaa kuunnella kahta biisiä kolmesta venytettynä 10-15 minuutin mittaisiksi. Mutta tämä on vain minun nöyrä mielipiteeni. Onneksi olin varautunut siihen, että keikan luonne saattaisi olla tällainen. Luin jostain musiikkiaviisista, että tällä kiertueella on keikan luonne vaihdellut illasta toiseen paljonkin. Välillä näin, kuten nyt eilen ja välillä sitten toisella tavalla, miten ukkoja on sattunut kyseisenä päivänä huvittamaan. Ja se on tietysti esittävän artistin oikeus.

 

[Outsider]

Kyseessä oli Neil Young & Crazy Horse ja ihmiset valittaa jostain pitkistä jami osuuksista. Kohta varmaan joku tulee kertomaan miten kitaratkin oli kauheeta särö- ja feedback-möykkää? Sen puolesta noita jameja olis tietysti voinut vähän lyhentää jostain kohti, että settiin olisi saatu enemmän eri biisejä, mutta muuten en kyllä ymmärrä yhtään tätä "soittivat vain itselleen"-juttua. Todella hienoa, ettei joka välissä olla huudattamassa yleisöä eikä tarvitse kuunnella sataan kertaan mitään "Helsinki - We love you"-tuubaa. Hyvä fiilis jäi itselle ja sitä se näytti olevan ukoillakin lavalla. Soitto kulki todella mallikkaasti ja soundit olivat taivaalliset kuten sopi odottaakin. Helposti tosta materiaalista olisi tietysti saanut koostettua yhtä pitkän setin täysin eri biiseilläkin, mutta hyvin se toimi näinkin ja aina ei saa kaikkia omia suosikkeja.


Alue oli tosiaan aika täyteen pakattu ja järjestelyt tuntuivat "hiukan" omituisilta parissakin kohtaa...

 

[Rod Weary]

Kyseessä oli Neil Young & Crazy Horse ja ihmiset valittaa jostain pitkistä jami osuuksista. Kohta varmaan joku tulee kertomaan miten kitaratkin oli kauheeta särö- ja feedback-möykkää? Sen puolesta noita jameja olis tietysti voinut vähän lyhentää jostain kohti, että settiin olisi saatu enemmän eri biisejä, mutta muuten en kyllä ymmärrä yhtään tätä "soittivat vain itselleen"-juttua. Todella hienoa, ettei joka välissä olla huudattamassa yleisöä eikä tarvitse kuunnella sataan kertaan mitään "Helsinki - We love you"-tuubaa. Hyvä fiilis jäi itselle ja sitä se näytti olevan ukoillakin lavalla. Soitto kulki todella mallikkaasti ja soundit olivat taivaalliset kuten sopi odottaakin. Helposti tosta materiaalista olisi tietysti saanut koostettua yhtä pitkän setin täysin eri biiseilläkin, mutta hyvin se toimi näinkin ja aina ei saa kaikkia omia suosikkeja.

Kun sanoin, että soittivat itselleen, en tarkoittanut sitä vastakohdaksi yleisön kosiskelulle. Halpa temppu on halpa temppu, teki sen kuka vaan. Mutta kun odottaa esimerkiksi lauantain Nick Caven keikkaa, niin voi odottaa karismaattista artistia, joka osaa valloittaa yleisön puolelleen, vaikka soittaisi saman biisin 15 kertaan. Nyt tämä eilinen keikka jätti kylmäksi, kun setiä ei vaan kiinnostanut olla hyviä. Tuo uusi tuotanto saisi jotain anteeksi, ellei se olisi sitä samaa 70-luvun tuotantoa, mutta köyhemmin eväin. Jos sävelkynästä ei enää irtoa, niin sitten ei irtoa. Joku Rush on tästä loistava esimerkki. Yhtä ja samaa levyä on nyt tehty ainakin 15 vuotta. Sääli vain, että se putken aloittanut levy oli aivan paska. Ja Rush muuten vetää vieläkin sellaisia keikkoja, että meinaa taju lähteä, settilistasta riippumatta. Ja ihan täysin ilman halpaa kosiskelua.

Pointtini on siis se, että en tykännyt väkisin eilisestä keikasta vain siksi, että se oli Neil Young & Crazy Horse. En tykännyt siitä siksi, että se oli keikkana aika keskinkertainen. Jos joku tykkää noista uusista biiseistä, niin ei se minulta ole pois. Minusta ne ovat vain aika heppoisia enkä ymmärrä hehkutusta.

Ai niin. Hey Hey, My My'n särö on yksi kauneimmista asioista, mitä kitaralla saa aikaan. Ja sen lisäksi biisi on ihan sairaan hyvä.

Alue oli tosiaan aika täyteen pakattu ja järjestelyt tuntuivat "hiukan" omituisilta parissakin kohtaa...

Osaako joku selittää minulle jollain muulla kuin ahneudella sen, että tyhjät vesipullot kerättiin portilla pois? Vesipisteitä tuolla kuitenkin oli.

 

[Turder]

Minustakin parit jamit ja räminäsetit oli vähän liikaa, mutta muuten oli katsomisen arvoinen keikka ja sellainen mitä nuo ukot aina vetää, joten ei ongelmaa kun tietää mitä on tulossa.

Erityisesti Hole In The Skyn kitarasoundi siihen miksauskopin vierelle oli uskomattoman hyvä ja hieno. Les Paulia cleanillä ja pienellä ruvella, huhhuh. Samoin akustinen setti oli hyvä, vaikka peruskauraa osittain. Walk Like A Giantin kohdalla näkyi kyllä yleisössä tylsistymistä, mutta ainakin omalla kohdalla sitä seurannut Hole In The Skyn soundi kruunasi koko keikan.

 

[oiler99]

Kuinka moni oli eilen todistamassa Niilon esiintymistä Kaisaniemessä? Mikä oli vanhan sotahevosen kunto tai oikeastaan pitäisi kysyä, että mikä oli hullun hevosen kunto? Keltainen lehdistö ainakin huuteli, että tungos oli alueella luokkaa massiivinen ja että keikka-alue olisi ollut tilaisuuteen liian pieni. Mene ja tiedä, hienoa tuo vanha veteraani olisi ollut nähdä.

Harmittavasti tämä jäi väliin, koska budjetti ei nyt sallinut keikkareissun tekemistä. Settilista ei ainakaan vilise klassikoita. Ehkä ensi kerralla sitten, jos Niilo vielä Suomeen joskus tulee.

 

[Outsider]

Kun sanoin, että soittivat itselleen, en tarkoittanut sitä vastakohdaksi yleisön kosiskelulle. Halpa temppu on halpa temppu, teki sen kuka vaan. Mutta kun odottaa esimerkiksi lauantain Nick Caven keikkaa, niin voi odottaa karismaattista artistia, joka osaa valloittaa yleisön puolelleen, vaikka soittaisi saman biisin 15 kertaan. Nyt tämä eilinen keikka jätti kylmäksi, kun setiä ei vaan kiinnostanut olla hyviä. Tuo uusi tuotanto saisi jotain anteeksi, ellei se olisi sitä samaa 70-luvun tuotantoa, mutta köyhemmin eväin. Jos sävelkynästä ei enää irtoa, niin sitten ei irtoa. Joku Rush on tästä loistava esimerkki. Yhtä ja samaa levyä on nyt tehty ainakin 15 vuotta. Sääli vain, että se putken aloittanut levy oli aivan paska. Ja Rush muuten vetää vieläkin sellaisia keikkoja, että meinaa taju lähteä, settilistasta riippumatta. Ja ihan täysin ilman halpaa kosiskelua.

Pointtini on siis se, että en tykännyt väkisin eilisestä keikasta vain siksi, että se oli Neil Young & Crazy Horse. En tykännyt siitä siksi, että se oli keikkana aika keskinkertainen. Jos joku tykkää noista uusista biiseistä, niin ei se minulta ole pois. Minusta ne ovat vain aika heppoisia enkä ymmärrä hehkutusta.

Ai niin. Hey Hey, My My'n särö on yksi kauneimmista asioista, mitä kitaralla saa aikaan. Ja sen lisäksi biisi on ihan sairaan hyvä.

Laitan nyt tähän vielä lyhyen vastineen, mutta meidän mielipiteet keikasta on niin kaukana toisistaan, että turha varmaan jatkaa enempää. Mulle ei vaan mitenkään jäänyt semmosta fiilistä, että "setiä ei olisi kiinnostanut olla hyviä". Oikeastaan se tuntuu ihan käsittämättömältä väitteeltä, mutta jokaisella on toki vapaus mielipiteeseensä, eikä mulle siitä mitenkään paha mieli tule, kun itse kerran tykkäsin. Mitä uusiin biiseihin tulee, niin mun mielestä erityisesti Walk like a giant ja Ramada inn on hienoja biisejä ja vaikka ei olisikaan, niin pystyn silti ymmärtämään, että jos bändi tekee ~10 vuoden tauon jälkeen levyn, niin siltä myös soitetaan silloin jotain. Ei kolme(+2 julkaisematonta?) uutta biisiä setissä voi olla mikään maailman loppu, vaikka kuten jo sanoin, niin onhan niitä vanhoja klassikkoja sen verran, että hyvän settilistan koostaisi kokonaan eri biiseistäkin.

Mullekin Hey hey, My my oli yksi keikan kohokohdista, vaikka toisille se taas vastaavasti edustaa sitä puhkisoitettua osastoa.

Osaako joku selittää minulle jollain muulla kuin ahneudella sen, että tyhjät vesipullot kerättiin portilla pois? Vesipisteitä tuolla kuitenkin oli.

Yhden avaamattoman vesipullonhan sinne olisi kai saanut viedä, joten onhan se ymmärrettävää, että tyhjiä pulloja ei silloin sallita.:) Jos nyt aletaan valittamaan, niin lähes koko alueen toimiminen anniskelualueena oli muuten hyvä asia, mutta se ruuhkautti tarpeettomasti jokaiset ruoka/juoma-kojujen väliköt, kun ihmiset jäivät syömään/juomaan heti siihen eteen. Sen lisäksi wc järjestelyt olivat ehkä huonoimmat mitä missään on ikinä ollut. Näiden asioiden summana koko alue tuntui olevan pelkkää jonoa joka suuntaan eli parannettaa siis jäi ja paljon, mutta onneksi itse keikka oli loistava.

 

[Alamummo]

Kyllä veti Nick Cave and the Bad Seeds eilen Flow'ssa sellaisen keikan, että huh huh. Odotukset olivat kovat ja Nick bändeineen täyttivät ne 100%:sti.

Keikkalista (lähde: HS)
We No Who U R(Push the Sky Away, 2013)
Jubilee Street(Push the Sky Away, 2013)
From Her to Eternity(From Her to Eternity, 1984)
Papa Won't Leave You, Henry (Henry's Dream, 1992)
Tupelo(The Firstborn is Dead, 1985)
Deanna(Tender Prey, 1988)
Mermaids (Push the Sky Away, 2013)
Love Letter (No More Shall We Part, 2001)
Into My Arms(The Boatman's Call, 1997)
Higgs Boson Blues(Push the Sky Away, 2013)
The Mercy Seat (Tender Prey, 1988)
Stagger Lee(Murder Ballads, 1996)
Push the Sky Away(Push the Sky Away, 2013)
Encore:
We Real Cool (Push the Sky Away, 2013)
Red Right Hand (Let Love In, 1994)

Nick Cave on malliesimerkki loistavasta live-artistista; karismaa tihkuu ovista ja ikkunoista, laulu on laadukasta livenäkin, hän oli täydellisesti läsnä keikalla ja vuorovaikutti mukavasti yleisön kanssa olematta mitenkään kosiskeleva. Rutkasti lisäarvoa live-esitykselle antoi multitalentti Warren Ellis, jonka lavapreesens on lievästi sanottuna härö ja jonka tekemisiä oli hauska katsella. Koko bändi soitti hyvällä vireellä ja biiseistä oli tehty hienoja ja tyylitajuisia sovelluksia.

Uudet levyn kappaleet (levy on muutenkin yksi heidän parhaitaan) eivät hävinneet pätkääkään vanhoille klassikoille ja tykkäsin erityisesti We Real Coolista tehdystä liveversiosta. Minulle keikan huiput olivat raivokkaasti loppua kohti kiihtynyt Jubilee Street ja nimenomaan livebiisinä loistava Stagger Lee. Vaikka mulla on piletit vielä useammalle keikalle tänä vuonna, oli tämä vuoden paras keikka ja meni parhaiden kuulemieni keikkojen top3:een.

 

[Everton]

Komiaa oli, niin Caven keikka kuin festivaalimiljöökin.

Uusin levy ei ole iskenyt erityisesti, mutta Jubilee Streetin loppuräjähdys käynnisti kyllä keikan todenteolla. Jos olikin (taas) ennakkoon ollut pelkoa vähän seestyneemmästä sedästä, niin sen jälkeen yleisön päälle syljettiin sitä ehtaa, rikinkatkuista pahaa siementä - kuin vain demoniensa riivaama maaninen saarnamies osaa.

Keskikohdan suvanto oli ehkä vähän liian pitkä, tosin varsinaisen setin päättänyt Push The Sky Away oli livenä oikein mahtavan kuuloinen slovari, vaikkei Cave-biisiltä suoranaisesti kuulostanutkaan.

Uusien biisien määrästä huolimatta loistokeikka, olkoonkin että moni jäi varmaan jotain suosikkiaan kaipaamaan. Itse harmittelin lähinnä sitä, että keikka siirtyi perjantailta, jolloin olisi ollut mahdollista nähdä Blixa ja Cave vetämässä Weeping Song kimpassa.

Ekaa kertaa olin Flow'ssa (vaikkakin vain piipahtamassa, eli My Bloody Valentinen ja Caven keikoilla) ja ilahduin suuresti. Oli tosi komeaa, siistiä ja muutenkin tunnelma ihan kuin olisi eksynyt Suomesta jonnekin Keski-Eurooppaan.

Tuskin millään muulle festarille voitaisiin myöntää yhtä joustavia alkomahoolilupia, mutta täällä tuskin suurempia ongelmia oli. Eipä ainakaan pikavisiittimme aikana näkynyt yhtään sammunutta tai oksentavaa. Ainoa houst kintuissa ollut sankarikin bongattiin nipin napin porttien ulkopuolelta.

Eikä ole muuten tullut koskaan ennen festareilla vastaan varoitusta siitä, että joku bändi soittaa poikkeuksellisen kovaa (vaikka ollaan oltu Manowarin aikaan Provinssissakin...). Tosin kyllähän se Valentine kovaa tuuttasikin - kovaa, mutta kuitenkin myös kovin nätisti.

 

[Rod Weary]

Uusin levy ei ole iskenyt erityisesti, mutta Jubilee Streetin loppuräjähdys käynnisti kyllä keikan todenteolla. Jos olikin (taas) ennakkoon ollut pelkoa vähän seestyneemmästä sedästä, niin sen jälkeen yleisön päälle syljettiin sitä ehtaa, rikinkatkuista pahaa siementä - kuin vain demoniensa riivaama maaninen saarnamies osaa.

Mulla on taas juuri päinvastainen tilanne. Oma Cave-diggaamiseni alkoi toden teolla vasta tämän uutukaisen myötä. Olen kuunnellut sitä lähes jatkuvalla syötöllä (=en ole ottanut pois iPodin soittolistasta) ilmestymisestään lähtien. Pidän sitä itse asiassa Caven parhaana levynä (kaksi alkupään levyä on vielä hankkimatta, disclaimerina tämä). Sen myötä aloin kuuntelemaan tarkemmin myös sitä vanhempaa tuotantoa, mikä on ollut hiukan ynnä muut -osastoa levyhyllyn täytteenä. Ja kun viikko sitten Yle näytti muutama vuosi sitten taltioidun keikan, osasin jo odottaa melko paljon eiliseltä. Ja jo pariin kertaan mainittu Jubilee Street oli minullekin vahvistus sille, että Caven näkeminen livenä kuuluu jokaisen musiikkidiggarin pakolliseen oppimäärään.

En usko, että eilinen jätti ketään kylmäksi. Huikea veto. Jotain 25 vuotta tässä on keikkoja kierrelty Peter Gabrielista ja Roger Watersista Museen ja muihin, mutta tuollaista elämystä en ole ennen kokenut. Enkä usko enää kokevani. Täydellisestä on paha parantaa.

 

[passenger]

Yhdyn edellisiin, huh saatana mikä keikka Cavelta ja Seedsiltä! Menee kyllä kirkkaasti parhaisiin keikkoihin, joita olen koskaan nähnyt. Cavekin on muutaman kerran tullut nähtyä aiemmin, mutta en koko Bad Seedsin kanssa. Eilen oli paikoin aivan käsittämätön intensiteetti. Keikan alkupuoli jo räjäytti tajunnan totaalisesti ja puolivälin hidastelu toimi kokonaisuuden kannalta hyvin. Ainoa pieni harmin aihe oli The Mercy Seat, josta olisin halunnut kuulla Caven pianoversion, helvetin hyvä se toki oli näinkin.

 

[heavy]

Pikkujouluissa areenalla 10.12. soittaa Motörhead ja Saxon.

 

[Sledge Hammer!]

Pikkujouluissa areenalla 10.12. soittaa Motörhead ja Saxon.

Täytyyhän tuo mennä katsomaan jos Lemmy vaan elää sinne saakka. Mielenkiintoista että Hartwall Areena, mutta kelpaa

 

[PäätyynAsti]

9.10. Nousee Tallinnan Nokia Concert Hallin lavalle itse The Godfather of Shock Rock: Alice Cooper.

Muita jatkoaikalaisia menossa kyseiselle keikalle?

 

[oiler99]

Chuck Berry lokakuussa kahdelle keikalle Suomeen.

23.10. Helsinki, Finlandia-talo
25.10. Oulu, Club Teatria

Rockartisti Chuck Berry saapuu Suomeen - Kulttuuri - Turun Sanomat

Rockin isä Oulussa. Onhan se mentävä katsomaan.

 

[Rod Weary]

Chuck Berry lokakuussa kahdelle keikalle Suomeen.

Täh? Elääkö se vielä?

 

[Pavlikovsky]

Täh? Elääkö se vielä?

Kyllä elää ja olosuhteisiin nähden käsittääkseni erittäin hyvin. Legendaarista ankkakävelyä tuskin tältä papalta nähdään, tuskin on nähty vähään aikaan ja ehkä jopa hyvä niin kun ikänumero alkaa muutaman vuoden päästä ysillä. Berry on ennen kaikkea legenda, jonka pelkkä läsnäolo nostaa tapahtuman legendaarisuus ja nostalgisuus-asteen erittäin korkeaksi. Musiikillisesti Berry ei enää takavuosien vedossa ole vaan homma taitaa olla nykyään enemmän vaivattomalla rämpyttely/jamittelupohjalla hyvin vahvasti. Kyllä Chuck alkaa olla viimeisiä pystyssä olevia mestareita tuolta ajalta yhdessä muutaman blues-tervaskannon kanssa, kun tätä juurevaa rock`n roll musiikkia alettiin keksimään. Hienoa, että mies jaksaa vielä esiintyä ja varsinkin nauttia siitä.

Tuossa youtubesta videomateriaalia Moskovasta viime kevät-talvelta. Vielä se varhaisen rock`n rollin grand old man jaksaa tampata: Chuck Berry - Johnny B. Goode (Live in Moscow, Arena Moscow, 24.02.2013) - YouTube

 

[oiler99]

Nämä tulevat myös olemaan herran viimeiset Suomen-keikat, joten nyt jos koskaan kannattaa keikalle mennä jos Berry on vielä näkemättä.

Berry on mielestäni Elviksen ohella kaikkien aikojen suurin rock-legenda. Koska ilman häntä ei olisi koskaan ollut Beatlesia, Stonesia tai koko britti-invaasiota.

 

[Rod Weary]

Soundgarden kävi viimeksi Suomessa 1996 ja nyt heti perään 2013. Ei nyt ihan tuoreessa muistissa ole tuo edellinen keikka, mutta ei tuo eilinen minusta sille hävennyt. Cornellin ääni on ilmeisesti kokenut välissä sen verran kovia, että ihan samoihin falsetteihin ei enää ylletty. Sääli, mutta ymmärrettävää. Mutta jos oikein muistan, nyt bändi oli kokonaisuutena paremmassa soittovireessä. Kimin kitara murisi hienosti, rytmiryhmä hoiti hommansa moitteettomasti. Cornell spiikkaili välillä pitkäänkin, mutta ei tuolla mikään klubitunnelma siitä huolimatta syntynyt. Mutta eipä se kai grungen tapauksessa ole mikään itsestääneselvyys, tahi edes tarkoitus. Vihaiset nuoret miehet ovat edelleen vihaisia, ainakin teoriassa.

Minulle parhaat hetket tarjosivat Mailman, Burden in My Hand ja hieman yllättäen jämäkästi vedetty Rusty Cage (joka muuten soitettiin myös Cashin cover-versiona juuri ennen alkua, nice), minkä olisi voinut olettaa olevan hiukan pakkopullaa. Ja tuon mainitsemani edellisen keikan aikaan puhkisoitettu Black Hole Sun vaihtui silloisesta Cornellin akustisesta sooloesiintymisestä sähköiseen encoreen. Tykkäsin enemmän sähköisestä versiosta. Tuossa vaiheessa Kimin kitaran sounditkin olivat jo aika hyvässä kuosissa. Välillä meni puuroksi, mikä on tuttu ongelma Areenalla. Paljon onnea vaan vielä jälkikäteen Kimille, kuten joku Tommikin pääsi eilen Cornellin pyynnöstä ihan lavalle asti laulamaan. Respect!

Settilista Hesarista: (se on muuten Down on the Upside!)

Searching With My Good Eye Closed (Badmotorfinger, 1991)
Spoonman (Superunknown, 1994)
Jesus Christ Pose (Badmotorfinger, 1991)
My Wave (Superunknown, 1994)
The Day I Tried to Live (Superunknown, 1994)
Been Away Too Long (King Animal, 2012)
Hunted Down (Screaming Life, 1987)
Non-State Actor (King Animal, 2012)
Halfway There (King Animal, 2012)
Mailman (Superunknown, 1994)
Taree (King Animal, 2012)
Outshined (Badmotorfinger, 1991)
Superunknown (Superunknown, 1994)
Burden in My Hand (Down on the Inside, 1996)
A Thousand Days Before (King Animal, 2012)
Fell on Black Days (Superunknown, 1994)
Blow Up the Outside World (Down on the Inside, 1996)
Rusty Cage (Badmotorfinger, 1991)
Encore:
Incessant Mace (Ultramega OK, 1988)
Black Hole Sun (Superunknown, 1994)
Beyond the Wheel (Ultramega OK, 1988)

 

[ElmerMoody]

Olin keikalla ja bändistä kyllä tykkään, mutta tuo äänentoisto tuolla areenalla, ainakin tällä keikalla, oli jotain sanoinkuvaamattoman hirveätä! Istuttiin niin kaukana kun tuolla keikalla oli mahdollista joutua (katsomossa 110), ja koko keikka kuulosti lähinnä suurelta kohinalta ja melulta, jonne väliin kuului aina Cornellin kiekaisut lähinnä korkeina vihellyksinä. Olin kyllä niin pettynyt tuohon että meinasin lähteä menemään kesken kaiken.. ja tämä ei millään tavalla pois bändin esityksestä. Uskon, että siellä edessä saattoi olla oikeinkin mukavaa kuunneltavaa, mutta taaempana oli kyllä kaukana mistään nautittavasta.

En tiedä kenelle tuosta pitäisi laittaa palautetta, mutta pettynyt olen.

Lämppäri Graveyard, jota kovasti odotin mahtavien levyjen johdosta, vei kyllä minulle voiton eilen illalla. He kun soittivat snadisti hiljempaa ja oman tavaramerkkinsä mukaisesti raskaalla bassolla, niin kuulosti oikein hyvältä tuollakin paskalla äänentoistolla. Ja onnistuivat vielä luomaan upean tunnelman niillä matalilla spottivaloilla.

Graveyardia menen kyllä ehdottomasti katsomaan uudestaan. Soundgarden, jos jonnekin pienempään paikkaan tänne vielä eksyvät, niin mikä ettei. Muuten ei kiitos.

 

[Rod Weary]

Jees, Hesarissakin moitittiin äänentoistoa. Olin itse sen verran lähempänä, että siihen ei tullut sitä ylimääräistä kaiusta johtuvaa puuroutumista. Ja poikkeuksellisesti piti mennä paikalle sen verran aikaisemmin, että ehti nähdä Graveyardin, josta olin ottanut maistiaiset keväällä. Toimivaa mättöä oli.

 

[Individual]

Soturimetallin raskassarjalainen Manowar tuo Magic Circle-festivaalinsa ensi kesänä Suomeen, tarkemmin sanottuna Helsingin Suvilahteen. Ajankohtana heinäkuun 25. ja 26. päivä.

Aamulehti

 

[Kampitus]

Ajatteliko joku testata ensikuussa Dregenin soolokuntoa? Mitään tietoa millä kokoonpanolla meinaa lykätä nuo suomen keikat, tuskin nyt yksin kuitenkaan? Eli siis 6.11 Turku Klubi, 7.11 Helsinki Circus ja 8.11 Tampere Klubi.

 

[oiler99]

Peter Gabriel tulossa ensi keväänä Suomeen?

Paljastuiko yksi ensi vuoden isoimmista keikoista etukäteen? - Rumba.fi

 

[oiler99]

Motorheadin keikkapäivä vaihtuu maaliskuulle 2014.

http://www.mesta.net/musa/uutiset/?aid=30318