Kommunismi tappaa enemmän kuin syöpä?

[mjr]

Viestin lähetti rapster
Mielestäni muuten natsikrääsä ja kommarikrääsä vertautuvat hiukka huonosti keskenään, koskapa on yleisesti tunnettu tosiasia, että natsisymbolit ovat vielä tänäkin päivänä yhteiskunnassamme täysin ylivertainen tabu ja punainen (heh)vaate. Ainakin joskus Saksassa käyneet voinevat vahvistaa tämän havainnon. Useassa maassahan käsittääkseni rangaistukset kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan tms. rikoksista ovat itseasiassa jonkin verran rankemmat, jos mukana on ollut "natsimeininkiä". Natsisymboliikkaa käytettäneen niin harvoin tähän tarkoitukseen, että niin monen ymmärtäessä aatun kuva rinnassaan hilluvan suoraan natsiksi, ei tuollainen ajatusleikki näillä symboleilla ole mielekästä, eli mahdollista. Nämä symbolit yksinkertaisesti herättävät ihmisissä erilaisia konnotaatioita. Esimerkiksi Mötley Cruehan (loistava elämäkerta) yritti aikoinaan samaa, eli mm. marssia ympäri lavaa natsiunivormuissa, joiden hihassa oli pinkit, karvaiset hakaristit. Kokeiluksi jäi.EDIT: lause olikin ihan mieletön

No, ensinnäkin sanoisin että natseilla ja kommunisteilla oli erittäin vähän käytännön eroa, ja siksi on vaarallista ja väärin että kommunistien uhrit ja teot on niin paljon enemmän unohdettu kuin natsien. Sitten tämä laajempi kysymys: väittäisin että liberaali yhteiskunta, tämä meidän, jossa vähemmistöillä ja marginaaleilla on paljon oikeuksia ja kriittisiä mielipiteitä voi esittää vapaasti, on kerta kaikkisesti erilainen kuin totalitaarisen väkivallan yhteiskunta. Tälläistä oikeuksiin ja vapauksiin perustuvaa yhteiskuntaa ei ole koskaan ollut, ja meidän kriittisestä ja emansipatorisesta näkökulmastamme esim. jokin esimoderni elämä on vähin poikkeuksin ollut hidasta kansanmurhaa.

Eli tokihan kapitalismi on huono ja riistävä systeemi. Toki liberaalidemokratia toimii huonosti, materialistisesti ja lyhytnäköisesti. Mutta yhteiskunnan oikeudenmukaisen järjestämisen ongelma on universaali, koko ihmiskuntaa ja kaikkia kulttuureja koskeva, se on ollut sitä ennen lännen dominaatiota ja tulee olemaan olemassa lännen hallinnan hävittyäkin. Mikä on poikkeuksellista on tämä vapaan keskustelun yhteiskunta. Sellaista ei ole koskaan aiemmin ollut. Sääli että sitä ei juuri enää meillä ymmärretä, miltä tuntuisi jos mielipiteistä seuraisi fyysista väkivaltaa, mikä vaikutus sillä olisi keskusteluun. Eli väittäisin että kriitikot pitävät hyviä puoliamme aivan liian itsestään selvinä ja huonoja aivan liian ainutlaatuisina ja vain länttä koskevina. Leif Salmen sanoi taannoin että "näkymättömät kahleet ovat yhtä pahoja kuin näkyvät." Sanoisinpa etteivät tosiaankaan ole, että on tosiaan eri asia olla kunnioitettu ja siteerattu toisinajattelija Suomessa kuin vaikkapa mielipidevanki Irakissa. Hyvin helppo lause tietysti sanoa televisio-studion nojatuolissa - tuskinpa rupeaa Ruben Stiller asettelemaan elektrodeja kiveksiin. Tai mitä olisi olla sukupuoliseen vähemmistöön kuuluva Saudi-Arabiassa? Tai eri uskontokunnan kannattaja? Kummatkohan sitä valitsisi: näkyvät vai näkymättömät kahleet?

Eli tämä liberaali läntinen sivilisaatio on seurauksiltaan aivan eri asia kuin totalitääriset tai teokraattiset diktatuurit, ja nämä yksi-yhteen väitteet, karmeimmillaan Bush=Hitler -tyyppiset vertaukset paljastavat sen että ei tunneta Hitleriä. Tai Leniniä. Tai Chetä. Onneksi tietysti, mutta jos ei tunneta niin osataanko enää pitkään varoa...

EDIT: muutama lisälause

 

[mjr]

re: vlad

Eipä juuri ole kiistanaihetta näistä asioista - luullakseni kun lähtökohdat on ymmärretty realistisesti niin sitten ainakin minulla on vähän huomautettavaa, muuten kuin oma kantani asiaan. Voin hyvin ymmärtää Leninin ihailun, jos se ei ole älyllisesti epärehellistä. Lenin teki sen mistä monet intellektuellit ja poliitikot vain syyllisesti haaveilevat: otti vallan suoralla toiminnalla käsiinsä ja käytti sitä häikäilemättä ja systemaattisesti luodakseen haluamansa yhteiskunnan.

Kunhan prosessia ei kaunistele, en näe mitään automaattista syytä pitää ihailua vääränä vaikka pidänkin sitä vääränä.

Laitan vielä lainauksen Orwellilta, joka sanoo saman asian tuhat kertaa iskevämmin:

"Millions of peasants are robbed of their farms and sent trudging along the roads with no more than they can carry: this is called transfer of population or rectification of frontiers. People are imprisoned for years without trial, or shot in the back of the neck or sent to die of scurvy in Arctic lumber camps: this is called elimination of unreliable elements. Such phraseology is needed if one wants to name things without calling up mental pictures of them. Consider for instance some comfortable English professor defending Russian totalitarianism. He cannot say outright, "I believe in killing off your opponents when you can get good results by doing so." Probably, therefore, he will say something like this:

While freely conceding that the Soviet regime exhibits certain features which the humanitarian may be inclined to deplore, we must, I think, agree that a certain curtailment of the right to political opposition is an unavoidable concomitant of transitional periods, and that the rigors which the Russian people have been called upon to undergo have been amply justified in the sphere of concrete achievement."

Tämä on esseestä Politics and the English Language, joka on niin hyvää tekstiä että on vaikea uskoa että se on tältä planeetalta.

Edit: sanoja jäänyt pois

 

[sampio]

Lupasin tiistaina, että palaan asiaan perjantaina, elikkästä tänään. Nyt on kuitenkin niin, ettei minulla ollut tänään luentoja, joten jätin menemättä koululle. Kirjoittelen tätä hädissäni kirjaston koneelta, eikä tässä ajassa voi keskittyä kunnollisiin vastauksiin. Halusin kuitenkin tulla ilmoittamaan asiasta ihan vain sen vuoksi, ettette luule minun luistavan keskustelusta. Hyvää viikonloppua kaikille, toivottavasti ehdin maanantaina raapustamaan jotain.

Salin kautta auton rattiin.

Ciao!

 

[Viikate]

Ei ole ollut aikaa paneutua tähän keskusteluun aiheen vaatimalla painoarvolla...

Olen samaa mieltä mjr:n kanssa siitä, että totalitarististen yhteiskuntamuotojen varjoisa historia on syytä pitää mielessä ja toimia nykyisen, sangen menestyksekkääksi osoittautuneen järjestelmän säilyttämiseksi. Tämän periaatteen suhteen Che-paitoihin ja vastaaviin pukeutumistyyleihin ajattelen vain melko tavalla toisin.

En nimittäin menisi aivan varmaksi sanomaan, että ääriaatteiden muuttuminen t-paitojen innoittajaksi olisi niille eduksi. Pikemminkin voisi kysyä, onko sellainen aate enää vakavasti otettava, joka kelpaa t-paitoihin? Päätyessään tekstiilien koristeiksi poliittiset utopiat rinnastuvat mielikuvateollisuuden tuotteisiin tai erilaisiin tuotemerkkeihin, ja ainakin toistaiseksi valtaosa ihmisistä on kyennyt erottamaan suhteellisen hyvin toisistaan poliittiset kysymykset ja viihteenhajuisen puolifiktion. Viihteellisyys on pikemminkin vähentänyt kuin nostanut politiikan uskottavuutta, ja politiikan julkkisehdokkailla, noilla reaalipolitiikkojen ja mielikuvatuotteiden sekasikiöillä, on ollut saumoja kohota poliittisiksi vaikuttajiksi vain tuttujen puolueiden ja aatteiden kannattajina, perinteisten poliitikkojen keskellä. No, Veltto Virtanen on poikkeus, mutta eipä hänkään ole toiminnallaan jättänyt syviä jälkiä tähän yhteiskuntaan.

Toki on käynyt niinkin, että perinteiset poliittiset puolueet ovat laajenevan konsensuksen myötä siirtyneet entistä enemmän mielikuvien tasolle, mutta silti ne operoivat nähdäkseni edelleen tiukasti "politiikka"-viitekehyksen sisällä. Pelkkänä mielikuvatuotteena ei ole vielä yksikään puolue eikä poliitikko pitkälle pötkinyt.

Ei tietysti ole pois suljettua, että jokin helppojen ratkaisujen ja mielikuvien varaan rakennettu aate voisi saada jalansijaa nyky-yhteiskunnassa. Tällaisen uhan kannalta pidän kuitenkin huolestuttavampana ihmisten vieraantumista politiikasta ja yhteiskunnallisista kysymyksistä kuin Che-paitojen kantamista, joka lienee lähinnä merkki orastavasta kiinnostuksesta yhteiskunnallisia asioita kohtaan. Ja kun kiinnostus on olemassa, on nykyään saatavilla olevan tiedon määrä huomioiden todennäköistä, että Che-paitainen nuori joutuu jossain vaiheessa kyseenalaistamaan ajatuksensa ja miettimään niitä uudelleen. Politiikasta tyystin vieraantunut ihminen sen sijaan ei välttämättä joudu tekemään koskaan niin.

Ja takaisin pääladulle... Chen väkivaltainen toiminta ja ajatukset eivät tietenkään ollet viihteellistä puolifiktiota, mutta Chen kuva (nimenomaan se Jeesus-henkinen ikoni) on tuttu jo niin monista yhteyksistä ja saanut niin monia sivumerkityksiä, että ainakin minä tulkitsen sen elävän omaa elämäänsä mielikuvana, tuotteena, vailla välitöntä yhteyttä Ernesto Guevaran tekoihin ja ajatuksiin. Kuten rapster ja vlad ovat maininneet, voi noin paljon sivumerkityksiä saaneella kuvalla viestiä jo hyvinkin monenlaisia asioita.

Leninin tapauksessa ensisijainen luentatapa on sen sijaan paljon vahvemmassa asemassa. Yhteys tekoihin ja aatteeseen on suorempi, koska Leninin kuvan olemme nähneet etupäässä poliittisissa merkityksissä. ja siksi Leninin paidan kantamisesta muodostuu kovemman luokan poliittinen kannanotto. Stalinin tai mjr:n mainitseman Himmlerin kohdalla yhteys politiikkaan on vielä suorempi, oikeastaan välitön - ja siksi näitä paitoja ei kadulla näekään.

On tietysti suotavaa ottaa selvää, minkä luontoisen ukon naamalla vaatteensa koristaa. Chen tapauksessa en kuitenkaan tohdi tuomita ketään paidan kantajaa tietämättömäksi väkivallan palvojaksi, koska herran kuva on saanut vuosien varrella koko joukon vaihtoehtoisia tulkintoja. Noiden muiden mainittujen herrojen kohdalla ajattelisin varmaankin toisin.

Edellisen kirjoitukseni osuus Leninin rintakuvasta perustui osin väärinkäsitykseen. Luulin, mjr, että olit poiminut sen minun aiemmasta viestistäni. Aktivistiryhmän vappumarssilla rintakuvan merkitys on toki aivan toisenlainen kuin tv:n päällä.

Muksun markkinointipuhe humaanin oikeistolaisuuden puolesta oli niin vakuuttava, että olisin jo melkein valmis vaihtamaan puolta, jos tämän maan oikeistopoliitikot esittäisivät asiansa noin. Vaan eivätpä esitä. Eikä polvi pojasta ainakaan parane, jos kokoomusnuorten yhteiskunnallisista linjauksista on mitään pääteltävistä.

 

[ms.qvist]

Pikaisesti muutama ajatus.

Viestin lähetti mjr

Leif Salmen sanoi taannoin että "näkymättömät kahleet ovat yhtä pahoja kuin näkyvät." Sanoisinpa etteivät tosiaankaan ole, että on tosiaan eri asia olla kunnioitettu ja siteerattu toisinajattelija Suomessa kuin vaikkapa mielipidevanki Irakissa.

...

Kummatkohan sitä valitsisi: näkyvät vai näkymättömät kahleet?

On suorastaan häpeä tyytyä pikaisesti laadittuihin viesteihin tässä ketjussa, aihe on mitä mielenkiintoisin ja vaatisi ehdottomasti syvällisempää pohdintaa mutta ehkäpä kaikesta huolimatta parempi edes jotain kuin ei mitään.

On totte, että "näkyvät kahleet" ovat useimmissa tapauksissa selkeästi pahemmat kuin "näkymättömät kahleet", mutta modernissa yhteiskunnassa voidaan monasti saavuttaa juuri niillä "näkymättömillä kahleilla" aikaan lähes samantasoista sensuuria ja mielipidemuokkausta kuin niillä "näkyvillä kahleilla", sillä erotukselöla, että niiden näkymättömien kahleiden käyttöä pidetään huomattavasti sivistyneempänä ja niiden olemassa oloa ei aina edes täysin tiedosteta, joten eikö tuolloin tällaistenkin kahleiden olemassa olo ole varsin vaarallista?

Taiten suoritetulla näkymättömien kahleiden käytöllä voidaan saada aikaan sama kuin näkyvien kahleiden käytöllä mutta siten ettei valtaapitäjien kasvot välttämättä mene tai heitä ei syyllistetä ulkovaltojen taholta siinä määrin kuin näkyvien kahleiden käyttäjiä, ts. heitä ei samalla tavoin mielletä sortajiksi kuin niitä jotka käyttävät juuri niitä näkyviä kahleita (brutaaleja otteita). En edes ryhdy väittämään, että esim. Yhdysvalloissa tämä näkymättömien kahleiden käyttö vaikuttaisi kovinkaan paljon sananvapauteen mutta periaatteessa sillä voidaan saada aikaan sama sensuurin ja ilmapiirin ahdistumisen taso kuin näkyvien kahleiden käytöllä. Kun valtaapitäjien kädet ovat vieläpä verestä puhtaat ei tällaisten näkymättömien kahleiden olemassa oloa mielletä kovinkaan pahaksi asiaksi.

Rohkenen sanoa, että molempi paha, mitä modernimpi yhteiskunta sitä tehokkaamman sensuurin näkymättömillä kahleilla voi saada aikaan.

Itse en haluaisi kumpaisiakaan kahleita, katson sananvapauden kuuluvan sellaisiin perusoikeuksiin joiden rajoittamiseen tarvitaan todella pätevät syyt, eikä tuolloinkaan rajoittaminen saisi olla kuin hetkellinen tapahtuma, esim. sotatila tms.

Pukeutumisesta vielä jokunen sana.

Pukeutumisen avulla voi viestiä monia asioita, ottaa kantaa, ilmaista kannattamaansa ideologiaa, protestoida, osoittaa kunnioitusta. Samalla monet ovat valmiit leimaamaan tiettyyn tyyliin sonnustautuneet jopa hyvin ahdasmielisesti (edellistä ei ole kohdistettu kehenkään henkilönä, tämä täsmennyksenä), mutta kuinka yksisilmäistä tämä tällainen toiminta voikaan olla. Siinä missä moni on valmis tuomitsemaan Leninin ja Hitlerin kuvat paidoissa saattavat he sonnustautua paitaan jota koristaa Japanin Keisarillisen Armeijan sotalippu muodossa tai toisessa vain ja ainoastaan sen tähden koska kuva on niin "cool". Kuinka vakuuttavan kuvan itsestään ja tietämyksestään tällainen henkilö antaa? Mielestäni ei kovinkaan vakuuttavaa. Tällaiseen paitaan sonnustautunut on valmis tuomitsemaan meidän tuntemat "pahanleiman" saaneet henkilöt mutta paidassaan kantaa kuvaa joka leimataan monessa Kauko-idän maassa kaikkea muuta kuin hyvään. Menepä Kiinaan tai Koreaan kävelemään kadulle päälläsi paita jota koristaa Japanin sotalippu...

vlad#16.

 

[mjr]

Olennaisia vastauksia sekä Viikatteelta että vladilta. Aika ei nyt riitä muuhun kuin pariin hajahuomioon, mutta toivottavasti ehdin palaamaan paremminkin asiaan. Kysymys "näkymättömistä kahleista" on erittäin keskeinen, ja olisi todella lapsellista kieltää näiden sivilisaation rautaisten rakenteiden olemassaolo. Silti väitän että on kerta kaikkiaan eri asia kohdata fyysistä kidutusta kuin kapitalistisen yhteiskunnan valtavirran pohjimmiltaan poissulkevaa "sallivuutta". On kokonaan, totaalisesti eri asia joutua salaisen poliisin kuin Päivärinnan haastattelemaksi. Tämä läntinen yhteiskuntamme sallii ja edellyttää keskustelua ja debattia, se antaa jopa tahtomattaan tilaa aktiiviselle ja passiiviselle vastarinnalle. Se ei tukahduta kritiikkiä alkuunsa ja mykistä kansaa yhtenäiseksi orjuutetuksi ja väkivallalla pelotetuksi massaksi. Toki se ei ole valistunut yhteiskunta, ei rationaalinen, ei aidosti humaani ja kestävälle kehitykselle rakentuva. Mutta toistaiseksi mikään inhimillinen kulttuuri ei tätä ole ollut. Ongelma on universaali. Missä meidän yhteiskuntamme poikkeaa kaikista aiemmista on siinä että se edes haparoiden ja satunnaisesti antaa jäsenilleen työkaluja tilanteen hitaaksi muuttamiseksi parempaan suuntaan. Emansipaation projekti on edes heikosti ja osittain toiminnassa meillä - muualta se puuttuu kokonaan.

 

[sampio]

Tässä ketjussa en käsittele uskontokysymyksiä, jottei juttu lähde turhille sivupoluille, kuten t4 varoitti. Sen verran kuitenkin haluan kysyä t4:ltä, että mikä tekee uskonnosta ideana sen olemattomamman kuin jostain aatteesta?

Se, että tapetaan vielä ihmisiä tämän "olemattoman" takia antaa jo natseille ja kommunisteille oikeutuksen tekoihinsa - uskontoon verrattuna.

Mielestäni ideologian tai uskonnon nimeen tapettu on aina yhtä turhan ja tyhjän asian edestä tapettu. Yleensä ihminen on silloin kuollut vain sen vuoksi, ettei ole halunnut taipua jonkin pakkosyötön uhriksi, tai että kuuluu johonkin tiettyyn rotuun, uskontoon tai kansaan. Mikä ideologioissa on se "olevainen", joka antaa oikeutuksen tappaa toisen ihmisen verrattuna uskontoon? Jos tarkoitat olemattomalla Jumalaa, niin on kuitenkin olemassa kirja ja eri tulkinnat siitä. Mikä silloin on olematon, ja mikä tekee esimerkiksi poliittisesta ideologiasta sen perustellumman syyn tappaa toinen ihminen?

Muok.
Carlos ja kumppanit, palataan asiaan toisessa ketjussa myöhemmin. Nyt on liian kiirus. Kiitos ja anteeksi.

 

[Ramchester]

Viestin lähetti sampio
Tässä ketjussa en käsittele uskontokysymyksiä, jottei juttu lähde turhille sivupoluille, kuten t4 varoitti. Sen verran kuitenkin haluan kysyä t4:ltä, että mikä tekee uskonnosta ideana sen olemattomamman kuin jostain aatteesta?

Jutilan pitäisi tässä kohtaa huutaa tämä surullisen kuuluisa myöhästynyt "älä lähre shinne!"-varoituksensa - ehdin jo lähteä.

Aate on yleensä yksittäisen ihmisen keksimä ajatusmalli paremmasta maanpäällisestä elämästä joko hyvinkin suppealle yhteisölle tai sitten kaikille maailman kansoille. Aatteen vaikutus yksilössä kestää ihmisen eliniän, eikä aatteen oleteta vaikuttavan kuoleman jälkeen.

Uskontojen tarkoituksena on viettää helvetillinen vaellus maanpäällä täyttää maa uskovaisista ja voittaa Jackpot kuolemassa.

Yhteenveto:

Aatteessa ihmisillä on mahdollisuus saavuttaa jotain parempaa ja enemmän elinaikanaan esim. natseilla oli mahdollisuus nostaa elintasoaan juutalaisten rahoilla tai kommunismissa köyhät saavat rikkaiden osan.

Uskonnossa ihmisillä on mahdollisuus ikuiseen elämään kuoleman jälkeen, ei siis mitään konkreettista elinaikanaan. Lisäksi Jackpotista ei ole kenelläkään mitään todisteita - ehkä kuoleman jälkeen onkin vain pari metriä multaa ruumin päällä, eikä mitään sielua ole olemassakaan...

 

[sampio]

Mutta mikä tekee idelogian nimissä tappamisesta sen perustellumpaa, kuin uskonnon nimissä tapahtuvasta? Minkä uskonnon päämäärä on viettää helvetillinen elämä maanpäällä? Eikö vaikkapa David Koreshilla ollut mahdollisuus muhinoida jokaisen lahkoon kuuluneen naisen kanssa, jonkinlainen henkilökohtainen saavutus kai sekin. Jos uskontojen vaikutusta tarkastellaan vain ihmisen elinkaaren aikana, voi ne rinnastaa melkeinpä täysin ideologioihin. Siispä tähän vielä kerran tuo ensimmäinen kysymykseni.

Ja nyt takaisin kuvankäsittelyn ihmeelliseen maailmaan.

 

[Carlos]

Viestin lähetti sampio
Jos uskontojen vaikutusta tarkastellaan vain ihmisen elinkaaren aikana, voi ne rinnastaa melkeinpä täysin ideologioihin. Siispä tähän vielä kerran tuo ensimmäinen kysymykseni.

Kun soppa kerran on tulella, niin eihän siitä lusikkaansa voi poissa pitää, eli minäkin liityn offtopic -kerhoon, vaikka kyllähän tämä oikeastaan kuuluu topicciinkin.

No uskonnon tekee erilaiseksi se että niissä pyrkimys on aina miellyttää jotain mielikuvitus/taruhahmoa. Kuvitellaan että jos me nyt toimimme näin, niin sitten olemme eläneet "hyvän elämän" ja pääsemme paratiisiin. Eli yritetään miellyttää jotain olematonta, jolloin tämän vuoksi tappaminen on kyllä jotain niin turhaa, että jopa Iltiksen lukeminen on merkittävää sen rinnalla. Ihan sama jos minä lähtisin listimään jokaisen joka ei rukoile joka ilta punahilkkaa, "Perkele, varmaan on punahilkka olemassa, ja kaikki palvoo sitä nyt tai alkaa verilöyly!"

Ideologiat taas, kuten jo edellä mainittiin, pyrkivät parantamaan/heikentämään/muuttamaan ihmisten elinolosuhteita, ja vaikuttamaan niihin siten että vaikutukset ovat konkreettisesti nähtävissä. Siinä ei siis palvota jotain olematonta, vaan oikeasti tehdään jotain kouriintuntuvaa.

Ja vielä mitä uskontoihin tulee, kehoittaisin jokaista tutustumaan maapallon ja ihmisen muinaishistoriaan hiukan enemmän. Vaikkakin sattuneesta syystä luotettavaa materiaalia on vaikea löytää, mutta silti penkomalla voi selvitä monta mielenkiintoista asiaa, tai vähintäänkin moneen asiaan voi löytää ihan järkeenkäypiä, vaihtoehtoisia selityksiä.

Alkaa pikkuhiljaa naurattaa uskonnot ja ihmisen tyhmyys. Uskokaa huviksenne, jos 500 vuoden päästä joku on vielä täällä, meidän ajalle, uskomuksille ja tieteille nauretaan kyllä ihan täysillä.

 

[Ramchester]

Viestin lähetti sampio
Mutta mikä tekee idelogian nimissä tappamisesta sen perustellumpaa, kuin uskonnon nimissä tapahtuvasta? Minkä uskonnon päämäärä on viettää helvetillinen elämä maanpäällä? Eikö vaikkapa David Koreshilla ollut mahdollisuus muhinoida jokaisen lahkoon kuuluneen naisen kanssa, jonkinlainen henkilökohtainen saavutus kai sekin. Jos uskontojen vaikutusta tarkastellaan vain ihmisen elinkaaren aikana, voi ne rinnastaa melkeinpä täysin ideologioihin. Siispä tähän vielä kerran tuo ensimmäinen kysymykseni.

Ja nyt takaisin kuvankäsittelyn ihmeelliseen maailmaan.

Miten tässä nyt sitten pitäisi tarkentaa edellistä - yritetään.

Sekä aatteen että uskonnon puolesta tapetaan lähinnä kolmesta eri syystä a) aatteen/uskonnon piiriin sopimattomien ihmisten tuhoamien b) uusien alueiden valloitus c) alueiden hallinta

Uhreilla onkin sitten jo enenmän eroja. Aatteiden uhrit ovat rodullisesti tai taloudellisesti ristiriidassa aatteenharjoittajien kanssa. Nämä ovat melko konkreettisia asioita, kun taas uskontojen uhrit kuolevat vain ja ainoastaaan uskonsa takia.

Kärjistetty esimerkki:
A) TPS-kannattajat voisivat perustaa uskonnon, jonka mukaan kaikkien on uskottava siihen, että TPS voittaa Suomen mestaruuden ensi keväänä - käännytystyö alkaisi ja niiltä otettaisiin henki pois, jotka eivät Tepsin entisistä meriiteistä huolimatta uskoisi ja kääntyisi TPS-kannattajiksi.

B) TPS-kannattajat voisivat perustaa aatteen, jonka mukaan SM-liigasta pitäisi tehdä tasaisempi - Jokereiden, Hifkin ja muiden suurseurojen johtajat tapettaisiin, rahat ryöstettäisiin ja jaettaisiin Tepsille, Saipalle ja muille pienseuroille.

C) TPS-kannattajat voisivat perustaa aatteen, jonka mukaan Oululaiset, nämä porojen jälkeläiset, jotka eivät ole edes ihmisiä pitäisi poistaa SM-liigasta - Oululaisten joukoteurastus alkaisi.

Eikö A, B ja C kohdilla olekin eroa? Usko - mitä se on? Usko ei ole syy eikä se ole seuraus. Usko on mitättömyyksien mitättömyys. Aina löytyy parempi syy kuin usko - väärä silmien värikin on parempi syy tappamiseen kuin usko. Tiedätkö mikä on uskon puolesta tappamista turhamaisempaa? Uskon puolesta kuoleminen.

Mieti itseäsi vastaamassa kysymykseen, "uskotko, että TPS voittaa ensi keväänä mestaruuden?" Väärästä vastauksesta henki pois - mikä olisikaan sen turhamaisempaa?

 

[Carlos]

Viestin lähetti t4
Mieti itseäsi vastaamassa kysymykseen, "uskotko, että TPS voittaa ensi keväänä mestaruuden?"

- No kun oikeastaan mä en ole ihan varma. Siis tavallaan kun asiaa ajattelee, niin pakkohan sen on voittaa mestaruus jo ens vuonna, mutta toisaalta mitä jos kaikki onkin vaan propagandaa ja Tepsi ei voita koskaan mestaruutta? Tai ehkä ne pääsee vaan pronssille, tai ehkä ne liittyy vaikka EHL:ään ja voittaa sen. Tai ehkä perustetaan joku kokonaan uus sarja, mitä ei osata vielä kuvitellakkaan, ja ne sitten voittaa sen?

Onhan olemassa se ikivanha TPS:n historiikki, jossa vähän hymistellään menneille ajoille ja kerrotaan kaiken olleen niin hienoa, juhlallista -jopa suorastaan mystistä, mutta onko se totta? Kyllähän ne tapahtumat ihan varmasti pohjautuvat todellisuuteen, mutta todennäköisesti niitä on liioteltu vuosien kuluessa aika paljon, ja muutenkin legedat ovat eläneet. Jos uskoo tätä kirjaa sanasta sanaan, kyllähän siitä saa voimakkaasti semmoisen käsityksen, että TPS:n on kertakaikkiaan pakko voittaa se mestaruus jo ensi keväänä, mutta en sitten tiedä...


Mikä tosiaan erottaa nämä kaksi asiaa, jumalan ja TPS:n mestaruuden ensi keväänä?
-TPS:n aikaisemmista vaiheista on olemassa videokuvaa.

Muuten, molemmista on jotain havaintoja menneiltä vuosilta, ja kummassakin leirissä uhotaan näiden aikojen palaavan, tosin tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä.