Viestin lähetti sampio
Tarkennapa vähän tuota hihhuliuskovais-termiä, kiitos. Lupaan palata asiaan loppuviikosta, ennen en ehdi, valitettavasti. Ihmeen katkeraa paatosta sinulta aina tulee, kun puhe kääntyy uskovaisiin ja uskontoon. No, jälkimmäisestä minäkään en pahemmin välitä, usko ja uskonto kun ovat melkolailla eri asioita.
Asia pihvi, minä hiukan tarkennan.
Ensinnäkin, ihminen on lapsellinen, tietämätön ja auttamatta liian tyhmä. Meillä ei ole kykyä ymmärtää ympärillämme tapahtuvia asioita, siispä täytämme ymmärtämättömyyden tyhjiötä kaikenlaisilla saduilla ja muinaisten legendojen johdannaisilla. Aina on puhuttu esim. kummituksista tai vaikkapa ufoista, suurin osa ihmisistä pitää niitä satuina, vaikka selittämättömiä ilmiöitä molempien suhteen tiedetään tapahtuneen jo vuosisatoja. Lasten juttuja, ei kukaan aikuinen ja "fiksu" niihin usko.
Sitten, loppuosa tyhjiöstä täytetään ottamalla osa näistä saduista tosissaan, ja aletaan elää niiden mukaan. Ei siinä mitään, uskokoon kukin mihin haluaa, mutta siinä kohtaa kun sitä aletaan tyrkyttämään toisille ja kertomaan mikä on oikein, mikä väärin, jopa miekan voimalla, minulta keittää yli totaalisesti.
Usein sitten nämä "hihhuliuskovaiset" naureskelevat muinaisille legendoille satuina, mutta eivät hetkeäkään epäile etteikö se heidän satunsa sitten olisi totta. Taas ummistetaan silmät, ja uskotaan siihen mihin halutaan uskoa. Kyllähän minäkin voin ottaa vaikka tämän kannettavani jumalakseni, ja voin vakuuttaa että parin vuoden aktiivisella yrittämisellä, se todella alkaisi tuntua siltä. Ihmisen mieli sopeutuu mitä uskomattomampiin asioihin.
Viimeistään minulta meni hermot uskontoon/uskovaisuuteen siinä vaiheessa kun presidentti "ratkaistiin" sen perusteella kumpi uskoo jumalaan. Toinen oli rehellinen ja sanoi ettei ole varma, toinen sanoi uskovansa (en sitten tiedä onko tämä totta vai nou), ja valittiin presidentiksi. Kaukaa haettu, tiedän, mutta että sitä vielä sitten puidaan oiken lehdistössä päivätolkulla... just joo. Sadut satuina ja presidentit erikseen.
Juu, eli luokittelen hihhuliuskovaisiksi ihmiset jotka ovat niin siinä uskonnossaan kiinni että he eivät näe ympärilleen yhtään. Haudataan pää pensaaseen ja todetaan että vain se mitä lukee raamatussa/koraanissa/talmudissa, jne, on totta, kaikki muu valhetta/vääräuskoisten toimintaa. Ja edelleen, olkoon se heidän ongelmansa, mutta jos jonkun piirin uskomus vaikuttaa toisten elämään jollain lailla, se menee liian pitkälle. Eli lahdataan ihmisiä ja "levitetään jumalan sanaa", tai kielletään joltain tv:n katsominen tai vaikka sitten kortinpeluu sen takia että se on "syntiä". Tai vaikka kielletään naisten kouluun meno.
Jos joku sitten on harras uskovainen, niin olkoon, "se kel onni on se onnen kätkeköön". En luokittele heitä hihhuleiksi. Uskonnoilla on hyvin usein tapana tappaa ihmisiltä objektiivinen ajattelukyky, ja varsinkin sen takia en pidä himouskovaisista, he ovat tavallaan sokeita. He saattavat tietää tai luulla tietävänsä jotain mitä minä en tiedä, mutta ainakin minulla on avoin mieli kaikelle. Heidän kanssaan on mahdotonta käydä syvällisiä keskusteluja, koska usein he eivät ajattele omilla aivoillaan, he puhuvat vain sitä mitä ovat lukeneet esim. raamatusta tai kuullet joltain gurultaan.
Olen itse asissa tutustunut kohtalaisesti moniin eri uskontoihin, ja niistä kaikista löytyy kyllä jotain hyvää, ja ne kaikki sopivasti yhdistämällä voisi saadakin hyvän elämänohjeen itselleen. Mutta vain ohjeen, ei säännön. Varsinkin näihin eri uskontoihin tutustumisen ja historian lukemisen ansiosta en voi ymmärtää ihmisiä jotka pitävät sitä omaa uskontoaan absoluuttisena ja ainoana totuutena. Minun mielestäni he ovat aivopestyjä, ja en todellakaan halua että ihmisiä kuolee sen takia, tai edes että joku aivopesty tulee kertomaan minulle jeesuksen rakastavan meitä kaikkia.
Muutenkin, miksi uskonnot yleensäkään tarvitsevat sitä lammaslaumaa? Luulisi että uskonto olisi semmoisenaan ihan ok, jokaiselle ihmiselle sitä mitä hän haluaa, jokainen saisi tutkia mieltään vapaasti kuten haluaa ja jutella yläkerran kanssa kuten haluaa. Jos jonkunlainen jumala on olemassa, niin kyllä varmasti jokainen löytäisi oman tiensä ihan yhtä lailla, tutkiskelemalla ja mietiskelemällä. Siihen ei tarvittaisi mitään valmiiksi pureskeltuja oppeja minkä mukaan täytyy elämänsä sovittaa.
Kautta historian uskontoja on levitetty verellä, jos niissä olisi oikeasti jotain ideaa, niin ei kai niitä olisi koskaan tarvinnut väkivalloin tuputtaa ihmisille?
Tämä meni vähän sekavaksi, mutta ehkä ymmärsit mitä tarkoitan?
