Vormulamatkailua
Kuten arvata saattaa, varsin nestepitoisilla formulamatkoilla sattuu ja tapahtuu runsaasti ja osa kommelluksista jää savuverhon taa unholaan, mutta tässä pari päällimmäisenä mieleen jäänyttä.
Vuonna 98 lähdimme bussimatkalle Unkariin Hungaroringille. Reissu oli ilmeisesti halvimmasta päästä ja porukka sen mukainen, osa oli mukana vain eukkoa paossa ja jätti rehellisesti myös kisan väliin vain juodakseen antaumuksella. Reitti kulki Baltian maiden halki Puolaan ja siitä edelleen Slovenian läpi Unkariin.
Parin epämukavan rajaylityksen jälkeen selvisimme Puolaan asti ja vietimme villin yön Krakovassa. Seuraavana iltana/päivänä keskellä Puolaa myöhemmin passipoliisiksi nimetty henkilö huomasi hukanneensa passinsa. Eihän siinä auttanut muu kuin koko konkkaronkka bussista pihalle ja penkkien alle ryömimään passin perässä. Koko bussi ja kaikkien vaatteet ja laukut pengottiin perusteellisesti. Kun aikataulu viivästyi siinä sivussa muutaman tunnin, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää tämä reppana etsimään konsulaattia Varsovasta, koska näillä rajoilla passit todella tarkastettiin jäätävällä ilmeellä ja rynnäkkökiväärillä maustettuna.
Kaveri pudotettiin Varsovan keskustaan ja konsulaattia etsimään samalla kun muu ryhmä jatkoi matkaansa kohti raja-asemaa. Noin puolen tunnin ajon jälkeen sitten kuskin puhelin soi ja kukapa muu kuin juuri nimetty passipoliisihan siellä soitteli. Oli löytänyt passinsa collegehousujensa puntista! Voi taivas sitä naurunremakkaa ja koko loppumatkan kestänyttä vittuilua kun kaveri sitten otti meidät kiinni taksilla ja hyppäsi takaisin bussiin. Jostain syystä loppumatkan kaikkien passeja säilytettiin kuljettajan hallussa.
Nöyränä ja reiluna miehenä tämä armoitettu HIFK-fani lupasi korvata aiheuttamansa vahingon tarjoamalla oluet koko porukalle Sloveniassa, jossa puolikas tölkki maksoi 0,7 mk, mutta kuinka ollakaan rahat olivat juuri tuolla hetkellä loppu. Olisihan se ollutkin peräti 35 mk:n kierros koko bussille. Eli jos passipoliisi jääkiekkomiehenä luet tätä palstaa ja tunnistat itsesi, niin muistathan että meitä on vielä monta katkeraa, janoista suuta ruokittavana...
Toinen kommellus sattui viime vuodelle Belgian Span radalle, jonne matkustimme matkailuautolla. Kaikki meni railakkaasti aina itse kisaan asti, jossa paloviinalla kyllästetyllä serkullani tuli sitten tunnit täyteen. Pari kierrosta startin jälkeen uni vei miehestä voiton ja useista herättely-yrityksistä huolimatta serkku veteli unta muina maunoina loppuun asti.
Tässä oli tietysti oli pienen pilan paikka. Uskottelimme serkulle koko matkan ajan, että Häkkinen nousi fantastisella ajolla toiseksi ja Räikkönenkin oli peräti viides. Todellisuudessa Häkkinen taisi olla nipin napin 4. ja Räkä keskeytti. Kusetus oli mennä syteen Saksassa, kun serkku osti huoltikselta sanomalehden, mutta onnistuimme vaivihkaa repäisemään tulossivut lehdestä, eikä miesparka ymmärtänyt tekstistä tuon taivaallista, saati sitten huomannut että formulapitoista lehteä oli sabotoitu.
Vasta Suomessa eräs hyväsydäminen porukastamme otti asiakseen kertoa, ettei kisa nyt ihan niin mennyt. Hieman jäi harmittamaan että todellisuus valkeni jo siinä vaiheessa, mutta olisi se ehkä ollut turhan noloa jos ao. henkilö olisi myyntiedustajan työssään kertonut villiä legendaa kisasta asiakkailleen, saati sitten vaimolle kotona.
Tällaista kaikkea formulareissuilla. Paljon olisi tarinoita näiltä kerrottavana, mutta uskallan epäillä etteivät muut näistä innostu niin kuin allekirjoittanut. Se oma kokemushan on väistämättä ihan eri luokkaa kuin lukea toisten juttuja ruudulta.
