Vaan eipä ole, suurten ikäluokkien merkityksessä suurin paino on sillä että heitä on vielä nyt töissä ja he siirtyvät eläkkeelle. Eli poistuvat huoltajista ja siirtyvät huollettaviksi, tuplavaikutus huoltosuhdetta heikentävästi.
Lisäksi heiltä ei juuri vapaudu työpaikkoja, vaan useimmat työpaikat jäävät täyttämättä työelämän murroksessa. Joten jos jostain syystä tulevat ikäluokat olisivatkin taas suurempia mitä ne tällä hetkellä eivät suinkaan ole, niin pyramidiin ei Suomessa päästä ilman maahanmuuttoa. Toisaalta väkiluvun lisäys ei auta jos töitä juuri heille ei ole.
Sillä taloudellinen huoltosuhde kärsii ennen kaikkea siitä että suurempi osa porukasta on jäänyt syystä tai toisesta pysyvästi ilman yhteyksiä työelämään, sellaisia töitä joihin suuren ikäluokan edustajia otettiin 1960-1970 luvuilla töihin ei tänä päivänä uusille avaudu. Voi olla vaikea uskoa, mutta monissa yrityksissä on vieläkin ihmisiä joiden työpanosta ei loppujen lopuksi tarvittaisi mutta jotka pidetään töissä kunnioituksesta pitkää työuraa kohtaan. Niihin tehtäviin ei uusia palkata.
Työelämässä eivät siis tarjolla olevat ja tarvittavat resurssit kohtaa, ja tätä asiaa tulisi lähestyä molemmista suunnista. 1. Millaisia resursseja meillä on ja mihin niitä voisi käyttää? 2. Miten ja mistä saataisiin resurssit suorittamaan niitä töitä joita on tarjolla?
Koulutusjärjestelmä on koko ajan jälkijunassa, pahimmassa tapauksessa tällä hetkellä työvoimapulasta kärsiville aloille koulutetaan 5-10 vuoden päästä ihmisiä joille ei sitten olekaan töitä kun ajat ja tarpeet ovat taas muuttuneet. Valtio ei voi taloudellisista ja poliittisista syistä investoida pitkäaikaisiin mittaviin hankkeisiin kuten jäämerenrataan tai energiateollisuuteen.
Yhteinen suunta puuttuu, ja pitkäjänteisyys. Jotenkin lohdullista on kuitenkin se, että koska poliittisilla toimijoilla näyttää olevan vieläkin varaa kinastella keskenään niin ei tässä kai sitten kovin huonosti asiat voi olla.
Viimeksi muokattu: