Jepulis, homman nimi on seuraava: kokoa all-time cd-levyllinen (omasta mielestäsi hyvää) musiikkia bändeiltä ja artisteilta, jotka ovat samasta pitäjästä kuin sinä. Maksimissaan yksi biisi/esittäjä.
Helsinkiläislle, tamperelaisille, oululaisille ja porilaisille homma on varmaankin helppo - tai sitten runsaudenpulan takia vaikea, mutta mielenkiinnolla odottelen listauksia kaikkialta. Löytyykö esim. Raumalta edes EP-levyllistä musiikkia, vai onko minun tiedoissani vain aukko?
Oman kokoelmani rajasin kahteenkymmeneen biisiin, vaikka enempäänkin mahkuja olisi ollut. Toki saatte kasata vaikka tuplalevyjä, tai bokseja :-)
Jostain syystä Kouvolasta on tullut runsaasti musiikintekijöitä - ja vieläpä sellaisia jotka makuani miellyttävät, eli yhtään sellaista kappaletta, josta en pidä ei mukaan tarvinnut ottaa.
Tässä siis meikäläisen levyllinen Kouvolaa...
1. Mahoneitsyt: Ydinaseeton hautausmaa
2. Peer Günt: Bad boys are here
3. Haukka: Suomiäiti sairastaa
4. Loose Prick: Mua potkitaan päähän
5. Going Public: Velvet song
6. Cheerleaders United: Electric blue
7. Homespun: Penthouse baby
8. Mary-Ann: Vampire love
9. Isebel's Pain: Ordinary case
10. The Blue Yodle: Purple day
11. Barefoot Brothers: Loving is easy
12. Dildo Mania: Stoned in the Mario Bros. land
13. Weirdtones: Stolichnaya
14. Top Rank: London
15. Hämärän airut: Yötä päin
16. Viikate: Koiran tuokio
17. Jessie Garon & The Sexorcists: I'm my biggest fan
18. Raivopäät: Kaupallinen identiteetti
19. Mistreat: Fuck the drugs
20. Tipi ja ministerit: ATK
Kokoelman itseoikeutettu aloittaja on tottakai Maho Neitsyt. Yhtyettä tuskin tarvitsee esitellä kenellekään. Mahot ovat vaikuttaneet moneen bändiin, ja sitä kautta suomalaiseen musiikkiin todella paljon, vähän TeeKoon tapaan. Peksi ja kumppanit aiheuttivat kylläkin positiivisen pulman, sillä loistokappaleita on monia: Tokio palaa, Aku Ankka raskaana ja Mikä mun päässä nykii jäivät kuitenkin himmeimmille sijoille, kun muistini virkistämiseksi ja valintaprosessin helpottamiseksi kuuntelin muutaman biisin. Kyllä tuo hautuumaa on niin täydellinen punk-tsipale, että.
Räimeellä jatketaan: myös Peer Günt lienee kaikille tuttu. Onhan tässä Nikille, Tsöötzille ja TwistTwistille naureskeltu, mutta pakko tunnustaa, että kun Backseat tai valitsemani Bad boys... jossain pyörähtää soimaan, niin... Aika paha pistää paremmaksi tuolla musiikinsaralla. Haukka puolestaan on rock-mestari vuodelta 1978. Ura jäi lyhkäiseksi, mutta muutama ihan mukava biisi on kuitenkin korviini kantautunut.
Seuraavaa kolmikkoa yhdistää nykyinen Kouvolan Sanomien urheilutoimittaja Timo Ranta. Loose Prick oli uuden aallon kärkinimiä Suomessa 70-80-lukujen vaihteessa, tehden yhteistyötä Veltto Virtasen kanssa. Going Public ja Cheerleaders United puolestaan ovat kitarapoprokkia lontoonkiälellä. Ensin mainittu vaikutti -90-luvulla, tehden ymmärtääkseni pari pitkäsoittoakin, jälkimmäinen on tuoreempi tuttavuus. Homespun soveltuu kolmikon peesiin loistavasti. Erittäin nukkavierua poppista, todennäköisesti jo hajonneelta yhtyeeltä. Homespun oli pakko ottaa mukaan siksi, että voisin todistaa pystyväni muuttamaan mielipiteeni. Ensi kosketus yhtyeeseen oli nimittäin erittäin negatiivinen: punk-henkisenä bändi joka ei liiku ja vain mumisee mikkiin ei ole kaikkein kovimpia sanoja... Joka tapauksessa levyltä kuunneltuna muutama vuosi myöhemmin biiseistä alkoi löytyä jo hyvääkin. Olisikohan EP:n ja pari sinkkua levyttänyt.
Sitten toisenlaiseen musiikkiin. Rokkivaihteen iskee silmään taas Mary-Ann, joka tunnetaan myös To/Die/Forin esiasteena. Mary-Annin ensimmäinen levy oli varmastikin parasta suomalaista katurokkia sitten Smackin, mutta valitettavasti homma alkoi lipumaan kohti metallisempaa meininkiä. Vampire love -tsipale todistaa Japen laulajantaidot, vaikka lausuminen vielä vähän tökkiikin. Isebel's pain lisää vauhtia peliin. Keski-Euroopassakin mainetta niittänyt IP on ehdottomasti suomalaisen rockhistorian kipeimmän hauskoja yhtyeitä. Onneksi ehdin nähdä yhden bändin viimeisimmistä esiintymisistä, vaikkei tuossa show'ssa rullatuolia tai megafonikypärää enää messissä ollutkaan...
The Blue Yodle soi muistaakseni ratiossa ahkerasti silloin joskus Mafian alkuaikoina. Juurekasta rockia varustettuna kauniin äänisellä naislaulajalla. Tulee kuunneltua säännöllisesti, varsinkin tätä helmeä. Ilmeisestikin yhtyeen jäsenet puuhastelevat musiikin parissa vieläkin? The Barefoot Brothers puolestaan on eräänlainen kulttibändi. Joinain 90-luvun vuosina yhtye taisi jopa olla ahkerimmmin Suomea kierrellyt bändi. Valintani on vähän lössö kappale, varsinkin alkupään tuotoksiin verrattuna, mutta takuulla upea mestariteos. Jonkunlaisia revival-keikkoja on näiltä stones/byrds/kinks/doors-heeboilta nähty, ja toivottavasti lisää on tulossa. Ehdottomasti näkemisen arvoinen combo.
Jos edellinen BB oli hippimeininkiä, niin Dildo Mania on sitten ööh... No, jo kappaleen nimestä voi päätellä oleellisen. Joka tapauksessa: varsinkin varhaiset räväkät viisut ovat suuresti mieleeni. Kitarasankari Jairen sitar-soololevytykset eivät niinkään... Weirdtones on ymmärtääkseni myös Kouvolasta lähtöisin, vaikkakin muualla sittemmin vaikuttaa/vaikuttikin. Paljasjalkaiset veljekset ja Vilungin tuotoksethan tästä jotenkin mieleen tulevat. Top Rankin tungin sitten tähän väliin, kun en muuallekaan keksinyt sitä pistää. Alkupään englanninkielistä matskua tuo, olisiko jopa ekalta sinkultaan. Eli 70-luvun loppua eletään.
Tietoni yhtyeestä Hämärän airut ovat hivenen heikot. Mutta kappale on erinomainen, mikä lienee pääasia. Lapsuudenkaverin isoveli ja mm. Viikatettakin äänittänyt JJ Nippala tässä soittivat, mutta sitä en tiedä päätyikö koskaan yhtä demoa pidemmäksi. Jos en väärin muista, niin nimenomainen kappale kyllä jossain radion demoskabassa pärjäsi ihan hyvin. Hivenen CMX-tyylinen. Viikate lienee taasen tuttu kaikille viimeisen vuoden aikana musiikkielämää seuranneille. Mainioita kappaleita on paljon, mutta kun tuo koira tuossa vinkuu, niin pistetään toinen karvainenkaveri-aiheinen biisi ilmoille. Olikohan tämä nyt se allergialiiton virallinen kesäbiisi, vaiko tuo Ei Koiria?
Jessie Garon &... vaihtaa kielen kansainväliseen rokkiin. Muutama pikkuplatta rokettirollia, ja sen jälkeen erinäisiä muita pikkubändejä. Tässä vielä asiallinen meininki. Raivopäät puolestaan lienee eniten minuun vaikuttanut yksittäinen yhtye. Koska bändissä soitti "tuttuja, isoja poikia", avautui orkesterin mukana uusi kiehtova maailmansa... Lukuisia hienoja keikkoja ja neljä ensimmäistä älpeetä. Nykyisestä olemuksesta ei kyllä ole kannattanut edes keskustella about viiteen vuoteen...
Niille, kelle yhtyeen nimi Mistreat sanoo jotain, se luultavasti sanoo paljon. Niiden, kelle se ei kelloja kilkuta, ei sen tarvitsekaan. Yhtyeestä voi - ja pitääkin - olla montaa mieltä, ja järveät ihmiset voivat vetää omat johtopäätöksensä sanoituksista, mutta musiikki on oma kielensä. Ensimmäinen EP on parasta "earlyeighties" oi-tyylistä punkkia, mitä Suomessa on tehty. Seuraavat tuotokset puolestaan todistavat kuinka kyseessä oli luultavasti Suomen tiukimmin yhteen soittavia yhtyeitä. Uuteen materiaaliin ei minulla ole ollut syytä tutustua, mutta ainakaan HIFK:n kannatuslaulu uusilla sanoilla varustettuna ei jostain syystä sytyttänyt. Tipin bändi puolestaan on Mahojen esiaste, yhden sinkunkin levyttänyt, joten se saakoon kunnian lopettaa levy. ATK - jätkät olivat ajantasalla silloin reilut parikymmentä vuotta sitten!
Ja ulkopuollehan jäi mm. seuraavia esiintyjiä, jotka jonkun muun kouvolalaisen listalla olisivat:
Ehkäpä nykyisistä kouvolalaisbändeistä tunnetuin on To/Die/For. Ei kuitenkaan iske meikäläisen makuun. Kuten ei myöskään ex-HIM-kosketinsoittaja Juskan New dawn foundation. Raskaammasta jyskytyksestä oikeastaan levylle olisi kuulunut Filthersin Walk away, mutta sitä ei kai ole koskaan edes nauhotettu?
Iskelmäpuolelta löytyy seuraavia nimiä, jotka kolkuttelevat ainakin tanssikansaa... Toni Rossi & Sinitaivas, Raili Eronen, Tero Tapola ja tottakai aikoinaan ovedosen aiheuttaneet "pikkukaupungin pojat" Kalevi Kullasvaara & Tom Roinila. En ole varma kannattaisiko XL5-kopio-orkesteria nimeltään 7.Taivas edes mainita. Joten en mainitse.
Sitten jos mennään tuohon vanhempaan osioon, joka ei minulla ole kovin hyvin hallussa, niin eikös rautalankaorkka Charlies
tullut täältä? Alaston lounas, Whizz kids ja Noise in dirt ovat minulle vain niminä tuttuja, mutta ainakin osaavia soittajia on yhtyeissä vaikuttanut. Dragons tailin rokkia olen puolestani joskus kuullutkin levyltä :-)
Suomenkielistä muziikkia edustavat vielä hauskasti nimetty Pavlovin koirat (en tiedä onko vielä kasassa), kansanmusiikkia veivaava Rymäkkä, hämärä Sähkölintu sekä kiinnostusta herättänyt uusi tuttavuus Tarmo.
Rajasin (tai ainakin pyrin siihen) myös urheasti kaikki lähikunnat ja epäselvät tapaukset pois. Kuusankoski voisi hätätilanteessa lainata Harri Marstiota ja Pirkka-Pekka Peteliusta, sekä jo hajonneita demobändejä: Mutaatiot (joka soitti American Jesus -coveria keikoillaan), Alkosolistit (jep, nimestä pitäen legendaarinen) sekä Musta jää. Naapuripitäjän Toby taisi soida omakustannepopbiisillään radiossakin. Ei vain muistu biisin nimi mieleen. Hietasen Pedro on Jaalasta, ja Kaipiaisten pophelmi tottelee nimeä Los Jacopablos. Anjalankoskelainen Kooma vetäisi aikoinaan jonninlaisia punkbiisejä, ja Malpractisen sankarihevi oli kotoisin sanonko mistä...
Vilunki (=½ Opel Bastardeista ja kolmannes & Lefthandedista) on Kouvolasta, samoin kuin Ultra Bimbojen Suffeli. Instrubändeissä
Mutants ja Bombers vaikuttaa niinikään reippaasti tuttuja miehiä edellämainitusiat yhtyeistä, mutta kotimaa taitaa näillä olla nykyään Kallio.
Pankaahan kooten levyjä :-)
Helsinkiläislle, tamperelaisille, oululaisille ja porilaisille homma on varmaankin helppo - tai sitten runsaudenpulan takia vaikea, mutta mielenkiinnolla odottelen listauksia kaikkialta. Löytyykö esim. Raumalta edes EP-levyllistä musiikkia, vai onko minun tiedoissani vain aukko?
Oman kokoelmani rajasin kahteenkymmeneen biisiin, vaikka enempäänkin mahkuja olisi ollut. Toki saatte kasata vaikka tuplalevyjä, tai bokseja :-)
Jostain syystä Kouvolasta on tullut runsaasti musiikintekijöitä - ja vieläpä sellaisia jotka makuani miellyttävät, eli yhtään sellaista kappaletta, josta en pidä ei mukaan tarvinnut ottaa.
Tässä siis meikäläisen levyllinen Kouvolaa...
1. Mahoneitsyt: Ydinaseeton hautausmaa
2. Peer Günt: Bad boys are here
3. Haukka: Suomiäiti sairastaa
4. Loose Prick: Mua potkitaan päähän
5. Going Public: Velvet song
6. Cheerleaders United: Electric blue
7. Homespun: Penthouse baby
8. Mary-Ann: Vampire love
9. Isebel's Pain: Ordinary case
10. The Blue Yodle: Purple day
11. Barefoot Brothers: Loving is easy
12. Dildo Mania: Stoned in the Mario Bros. land
13. Weirdtones: Stolichnaya
14. Top Rank: London
15. Hämärän airut: Yötä päin
16. Viikate: Koiran tuokio
17. Jessie Garon & The Sexorcists: I'm my biggest fan
18. Raivopäät: Kaupallinen identiteetti
19. Mistreat: Fuck the drugs
20. Tipi ja ministerit: ATK
Kokoelman itseoikeutettu aloittaja on tottakai Maho Neitsyt. Yhtyettä tuskin tarvitsee esitellä kenellekään. Mahot ovat vaikuttaneet moneen bändiin, ja sitä kautta suomalaiseen musiikkiin todella paljon, vähän TeeKoon tapaan. Peksi ja kumppanit aiheuttivat kylläkin positiivisen pulman, sillä loistokappaleita on monia: Tokio palaa, Aku Ankka raskaana ja Mikä mun päässä nykii jäivät kuitenkin himmeimmille sijoille, kun muistini virkistämiseksi ja valintaprosessin helpottamiseksi kuuntelin muutaman biisin. Kyllä tuo hautuumaa on niin täydellinen punk-tsipale, että.
Räimeellä jatketaan: myös Peer Günt lienee kaikille tuttu. Onhan tässä Nikille, Tsöötzille ja TwistTwistille naureskeltu, mutta pakko tunnustaa, että kun Backseat tai valitsemani Bad boys... jossain pyörähtää soimaan, niin... Aika paha pistää paremmaksi tuolla musiikinsaralla. Haukka puolestaan on rock-mestari vuodelta 1978. Ura jäi lyhkäiseksi, mutta muutama ihan mukava biisi on kuitenkin korviini kantautunut.
Seuraavaa kolmikkoa yhdistää nykyinen Kouvolan Sanomien urheilutoimittaja Timo Ranta. Loose Prick oli uuden aallon kärkinimiä Suomessa 70-80-lukujen vaihteessa, tehden yhteistyötä Veltto Virtasen kanssa. Going Public ja Cheerleaders United puolestaan ovat kitarapoprokkia lontoonkiälellä. Ensin mainittu vaikutti -90-luvulla, tehden ymmärtääkseni pari pitkäsoittoakin, jälkimmäinen on tuoreempi tuttavuus. Homespun soveltuu kolmikon peesiin loistavasti. Erittäin nukkavierua poppista, todennäköisesti jo hajonneelta yhtyeeltä. Homespun oli pakko ottaa mukaan siksi, että voisin todistaa pystyväni muuttamaan mielipiteeni. Ensi kosketus yhtyeeseen oli nimittäin erittäin negatiivinen: punk-henkisenä bändi joka ei liiku ja vain mumisee mikkiin ei ole kaikkein kovimpia sanoja... Joka tapauksessa levyltä kuunneltuna muutama vuosi myöhemmin biiseistä alkoi löytyä jo hyvääkin. Olisikohan EP:n ja pari sinkkua levyttänyt.
Sitten toisenlaiseen musiikkiin. Rokkivaihteen iskee silmään taas Mary-Ann, joka tunnetaan myös To/Die/Forin esiasteena. Mary-Annin ensimmäinen levy oli varmastikin parasta suomalaista katurokkia sitten Smackin, mutta valitettavasti homma alkoi lipumaan kohti metallisempaa meininkiä. Vampire love -tsipale todistaa Japen laulajantaidot, vaikka lausuminen vielä vähän tökkiikin. Isebel's pain lisää vauhtia peliin. Keski-Euroopassakin mainetta niittänyt IP on ehdottomasti suomalaisen rockhistorian kipeimmän hauskoja yhtyeitä. Onneksi ehdin nähdä yhden bändin viimeisimmistä esiintymisistä, vaikkei tuossa show'ssa rullatuolia tai megafonikypärää enää messissä ollutkaan...
The Blue Yodle soi muistaakseni ratiossa ahkerasti silloin joskus Mafian alkuaikoina. Juurekasta rockia varustettuna kauniin äänisellä naislaulajalla. Tulee kuunneltua säännöllisesti, varsinkin tätä helmeä. Ilmeisestikin yhtyeen jäsenet puuhastelevat musiikin parissa vieläkin? The Barefoot Brothers puolestaan on eräänlainen kulttibändi. Joinain 90-luvun vuosina yhtye taisi jopa olla ahkerimmmin Suomea kierrellyt bändi. Valintani on vähän lössö kappale, varsinkin alkupään tuotoksiin verrattuna, mutta takuulla upea mestariteos. Jonkunlaisia revival-keikkoja on näiltä stones/byrds/kinks/doors-heeboilta nähty, ja toivottavasti lisää on tulossa. Ehdottomasti näkemisen arvoinen combo.
Jos edellinen BB oli hippimeininkiä, niin Dildo Mania on sitten ööh... No, jo kappaleen nimestä voi päätellä oleellisen. Joka tapauksessa: varsinkin varhaiset räväkät viisut ovat suuresti mieleeni. Kitarasankari Jairen sitar-soololevytykset eivät niinkään... Weirdtones on ymmärtääkseni myös Kouvolasta lähtöisin, vaikkakin muualla sittemmin vaikuttaa/vaikuttikin. Paljasjalkaiset veljekset ja Vilungin tuotoksethan tästä jotenkin mieleen tulevat. Top Rankin tungin sitten tähän väliin, kun en muuallekaan keksinyt sitä pistää. Alkupään englanninkielistä matskua tuo, olisiko jopa ekalta sinkultaan. Eli 70-luvun loppua eletään.
Tietoni yhtyeestä Hämärän airut ovat hivenen heikot. Mutta kappale on erinomainen, mikä lienee pääasia. Lapsuudenkaverin isoveli ja mm. Viikatettakin äänittänyt JJ Nippala tässä soittivat, mutta sitä en tiedä päätyikö koskaan yhtä demoa pidemmäksi. Jos en väärin muista, niin nimenomainen kappale kyllä jossain radion demoskabassa pärjäsi ihan hyvin. Hivenen CMX-tyylinen. Viikate lienee taasen tuttu kaikille viimeisen vuoden aikana musiikkielämää seuranneille. Mainioita kappaleita on paljon, mutta kun tuo koira tuossa vinkuu, niin pistetään toinen karvainenkaveri-aiheinen biisi ilmoille. Olikohan tämä nyt se allergialiiton virallinen kesäbiisi, vaiko tuo Ei Koiria?
Jessie Garon &... vaihtaa kielen kansainväliseen rokkiin. Muutama pikkuplatta rokettirollia, ja sen jälkeen erinäisiä muita pikkubändejä. Tässä vielä asiallinen meininki. Raivopäät puolestaan lienee eniten minuun vaikuttanut yksittäinen yhtye. Koska bändissä soitti "tuttuja, isoja poikia", avautui orkesterin mukana uusi kiehtova maailmansa... Lukuisia hienoja keikkoja ja neljä ensimmäistä älpeetä. Nykyisestä olemuksesta ei kyllä ole kannattanut edes keskustella about viiteen vuoteen...
Niille, kelle yhtyeen nimi Mistreat sanoo jotain, se luultavasti sanoo paljon. Niiden, kelle se ei kelloja kilkuta, ei sen tarvitsekaan. Yhtyeestä voi - ja pitääkin - olla montaa mieltä, ja järveät ihmiset voivat vetää omat johtopäätöksensä sanoituksista, mutta musiikki on oma kielensä. Ensimmäinen EP on parasta "earlyeighties" oi-tyylistä punkkia, mitä Suomessa on tehty. Seuraavat tuotokset puolestaan todistavat kuinka kyseessä oli luultavasti Suomen tiukimmin yhteen soittavia yhtyeitä. Uuteen materiaaliin ei minulla ole ollut syytä tutustua, mutta ainakaan HIFK:n kannatuslaulu uusilla sanoilla varustettuna ei jostain syystä sytyttänyt. Tipin bändi puolestaan on Mahojen esiaste, yhden sinkunkin levyttänyt, joten se saakoon kunnian lopettaa levy. ATK - jätkät olivat ajantasalla silloin reilut parikymmentä vuotta sitten!
Ja ulkopuollehan jäi mm. seuraavia esiintyjiä, jotka jonkun muun kouvolalaisen listalla olisivat:
Ehkäpä nykyisistä kouvolalaisbändeistä tunnetuin on To/Die/For. Ei kuitenkaan iske meikäläisen makuun. Kuten ei myöskään ex-HIM-kosketinsoittaja Juskan New dawn foundation. Raskaammasta jyskytyksestä oikeastaan levylle olisi kuulunut Filthersin Walk away, mutta sitä ei kai ole koskaan edes nauhotettu?
Iskelmäpuolelta löytyy seuraavia nimiä, jotka kolkuttelevat ainakin tanssikansaa... Toni Rossi & Sinitaivas, Raili Eronen, Tero Tapola ja tottakai aikoinaan ovedosen aiheuttaneet "pikkukaupungin pojat" Kalevi Kullasvaara & Tom Roinila. En ole varma kannattaisiko XL5-kopio-orkesteria nimeltään 7.Taivas edes mainita. Joten en mainitse.
Sitten jos mennään tuohon vanhempaan osioon, joka ei minulla ole kovin hyvin hallussa, niin eikös rautalankaorkka Charlies
tullut täältä? Alaston lounas, Whizz kids ja Noise in dirt ovat minulle vain niminä tuttuja, mutta ainakin osaavia soittajia on yhtyeissä vaikuttanut. Dragons tailin rokkia olen puolestani joskus kuullutkin levyltä :-)
Suomenkielistä muziikkia edustavat vielä hauskasti nimetty Pavlovin koirat (en tiedä onko vielä kasassa), kansanmusiikkia veivaava Rymäkkä, hämärä Sähkölintu sekä kiinnostusta herättänyt uusi tuttavuus Tarmo.
Rajasin (tai ainakin pyrin siihen) myös urheasti kaikki lähikunnat ja epäselvät tapaukset pois. Kuusankoski voisi hätätilanteessa lainata Harri Marstiota ja Pirkka-Pekka Peteliusta, sekä jo hajonneita demobändejä: Mutaatiot (joka soitti American Jesus -coveria keikoillaan), Alkosolistit (jep, nimestä pitäen legendaarinen) sekä Musta jää. Naapuripitäjän Toby taisi soida omakustannepopbiisillään radiossakin. Ei vain muistu biisin nimi mieleen. Hietasen Pedro on Jaalasta, ja Kaipiaisten pophelmi tottelee nimeä Los Jacopablos. Anjalankoskelainen Kooma vetäisi aikoinaan jonninlaisia punkbiisejä, ja Malpractisen sankarihevi oli kotoisin sanonko mistä...
Vilunki (=½ Opel Bastardeista ja kolmannes & Lefthandedista) on Kouvolasta, samoin kuin Ultra Bimbojen Suffeli. Instrubändeissä
Mutants ja Bombers vaikuttaa niinikään reippaasti tuttuja miehiä edellämainitusiat yhtyeistä, mutta kotimaa taitaa näillä olla nykyään Kallio.
Pankaahan kooten levyjä :-)