Kokemuksiamme maa- ja metsätaloustöistä

[Pisin Kääpiö 186cm]

Oletko näyttänyt tekijämiehen tai -naisen otteita agro- tai silvikulttuurillisessa katsannossa? Toisin sanoen, oletko kenties talikoinut lantaa, kyntänyt, puinut, paalannut, tekaissut tuorerehua, kylvänyt, lypsänyt, ruokkinut lehmiä/sikoja/lampaita jne., harjannut hevosta, laittanut mullikkaa teurasautoon, istuttanut puuntaimia, tehnyt männikön pystykarsintaa, perannut vesakkoa, kaatanut tukkipuita, räknännyt metsänhoidollisia toimenpiteitä, ajanut tukkikärryä, hoitanut viljankuivaamoa, hommaillut salaojaporukassa, ratsannut viljahalmeesta hukkakauraa, ollut poi'ittamassa lehmää, levittänyt torjunta-aineita pellolle tai puutarhaan, äestänyt, tehnyt heinäkuormaa, tai vetänyt sähkö- tai piikkilanka-aitaa laitumen ympäri?

Olen tehnyt henkilökohtaisesti kaikkia edellä mainittuja töitä. Vietin lapsuuteni pienehköllä maatilalla, jossa oli peltoa, metsää ja nautakarjaa. Hevosiakin olen hetken hoitanut, muualla tosin. Varsinaisen työurani aikana en ole tehnyt maa- ja metsätaloustöitä elääkseni minkään vertaa, en edes sivutoimisesti. Jotain pientä jelppiä olen myöhemmälläkin iällä tehnyt toisten hyväksi, vaikka vastapalveluksena jostakin. Sen sijaan lapsuudessa ja nuoruudessa alan työt tulivat kovasti tutuiksi ympäri vuoden.

Alussa mainitun tapaiset toimet ovat maa- ja metsätaloustöiden kovaa operatiivista ydintä. Maanviljelijät, metsätöihin itse osallistuvat metsäomistajat, sekä edellisten perheenjäsenet ovat päässeet näistä hommista itsestään selvästi osallisiksi. Heitäkin on Jatkoajan kirjoittajissa. Tosin maatilataloudesta elantonsa saavien ja heidän perheenjäsentensä lukumäärä on supistunut viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Tästä huolimatta yllättävän moni maatilan lähipiiriin milloinkaan kuulumaton on tullut hankkineeksi satunnaista kokemusta maa- ja metsätaloustöistä. On käyty sukuloimassa maalla ja ehkä autettu perunannostossa, poimittu talkoilla viljeltyjä puutarhamarjoja, jeesattu kaveria heinäsesongin aikana vaikka paalikuormien ajossa, tai kokeiltu miltä traktorilla kyntäminen tuntuu.

Tässä ketjussa jokainen voi käydä kertomassa kokemuksiaan maa- ja metsätalouden piiriin kuuluvista töistä. Toivotan tervetulleeksi myös nykyiset, entiset ja tulevat isännät sekä emännät turinoimaan, samoin kuin maatilalla varttuneet ja muihin töihin elämässään päätyneet. Ja tietenkin kaikki ne, joilla ei ole mitään henkilökohtaista suhdetta maatiloihin tai oikeastaan edes koko maaseutuun, mutta joiden polulle on syystä tai toisesta osunut jotain maahommien tynkääkin!

 

[Jäävuorineuvos]

Neuvos antoi historian siipien havista ja uppoutui muistoihinsa.

1980-luvulla ala-asteikäisenä tuli kesäisin osallistuttua maataloustöihin kesämökkikunnassamme Rymättylässä - nykyisin osa Naantalia - ja sattui hauska muistelo niiltä ajoilta.

Olin jo hyvin nuorena tutustunut kirjailija Veikko Huovisen kirjallisuuteen ja sen humoristisiin ihmisnimiin. Keräsimme nimittäin varhaisperunaa suoraan tilaajien laatikoihin. Niissä vilisi nimiä kuten: Kalastajatorppa, Inter-Continental, Palace, Hesperia jne. Ihmettelin, että ompas ihmisillä nykyään erikoisia sukunimiä. Juttu valkeni ajallaan ja nauratti......

Siihen maailman aikaan ensimmäisten varhaisperunoiden poimijallekin tuli muuten kunnon tili.

 

[kahden suunnan sentteri]

Äskettäin kävin sahaamassa muutaman pellolle kaartuvan oksan, kun EU vaatii, että pellot täytyy olla ilmasta kokonaisuudessaan kuvattavissa. Mukavaa hommaa. Hyvää liikuntaa ylävartalolle, ja sopivissa määrin myös kevyttä aivotyötä, ettei oksasaha jää nalkkiin sinne viiteen metriin. Myös GPS:llä hahmottelin rajalinjoja, jos sellaiset saisi joskus naapurin kanssa aikaiseksi. Mutta ei siinä hommassa juoksukellon tai älypuhelimen GPS:llä paljon tehnyt. Nurkat toki löytyi kun oli hyvät merkit. Maataloustöistä ei ole kokemusta, niistä on meidän perheessä hankkiuduttu eroon jo 60-luvulla. Se on toki hyvä, että navetat ovat nykyään pitkälti automatisoituja. Vähän kuin juutalaiset olisi keskitysleirien sijaan teljetty Maltalle ja muille kivoille saarille viihtymään.

EDIT: Niin joo oonhan mäkin hevostallilla pyörinyt, tyttöjen perässä, siinä 12-13-vuotiaana. Mutta ei siellä jaksettu muutamaa kuukautta kauempaa katsella kaveria joka ei kanna taloon rahaa. Puolen tunnin ratsastus maksoi 50 markkaa (nykyrahassa 11 euroa) ja viikkorahani oli 20 markkaa (4,4 euroa). Katsoin playstation-pelit (piraattikopioita venäjänkävijöiden peräkonteista, tottakai) järkevämmäksi investoinniksi, eikä ole tarvinut tuotakaan päätöstä myöhemmin katua. Tytötkin kävivät katsomassa lätkää joka oli paljon kivempi juttu kuin siellä paskanhajussa oleminen ja niiden ratsastelun katsominen.

 

[Turha Kaukalo]

Toi ylhäältä kolmas. Pakenin landelta hetki kun pystyin. En tullut toimeen lainkaan jyväjemmarien kanssa (hekin vihasivat minua).

 

[pernaveikko]

Jopas onkin näistä kokemusta. Kultaisella ysärillä olin neljä kesää englantilaisella hevostallilla hommissa. Paljon on paskaa lapioitu ja hevosia harjattu, vaikka en olekaan tyttö enkä ymmärrä miksi siitä haaveillaan. Ehkä siksi, että kivaahan se oli.

 

[apulais-GM]

Molemmilla tädeillä oli maatilat, ei kovin monen kilometrin päässä. Onhan niissä hommissa jotakin hyvin mielenkiintoista, ja toivon hyvää tämän päivän ja tulevaisuuden viljelijöille. Olisihan se kansallinen järkytyksen aihe, jos maatalous häviäisi sillä tavalla että suurin osa maidosta tulisi jostain ulkomailta.
On suorastaan ihmeellistä, miten paljon on lopettanut maatiloja (en nyt jaksa kaivaa tilastoja), vai pitäisikö ennemmin ihmetellä sitä, miten ennen oli niin paljon maatiloja.

Kenelläpä ei olisi sukulaisia, jotka ovat maalta kotoisin.

 

[pettter]

Joo teini-iässä tuli tehtyä hommia tai siis enimmäkseen puumetillä ja traktoriakin tuli joskus ajettua pellolla. Yhtenä kesänä olin taimitarhallakin kitkemässä rikkaruohoja, jos se tähän liittyy. Ei ole kaupunkilaispojalle kutsumusammatti, mutta sama kait sitä mitä tekee. Kunhan välillä jotain.

 

[Hippi Hiiri]

Metsätöitä lukuun ottamatta minulla on aika sama setti takana kuin ketjun avaajalla. Missään vaiheessa en tuntenut mitään poltetta alan töihin, enkä niihin rehellisyyden nimissä osallistunutkaan kuin koulun loma-aikoina ja hätätilanteissa.

Pienen maitotilan pitäminen on varmaan yksi työläimmistä tavoista ansaita elantonsa Suomessa. Koko hommassa ei ole yhtään mitään järkeä, ellei unelmana ole pienen maitotilan pitäminen. Jos joku harkitsee alaa, tee hyvä ihminen ihan mitä tahansa muuta.

 

[Kourujärven Ponnistus]

En tiedä lasketaanko ketjuun, vai onko liian nössöä, mutta faija päätti viime kesänä, että kaikki ok-talon nurmikon epämuotoudet pitää saada tasattua ja sieltähän paljastui vanhaa kantoa niin maan perkeleesti ja yksi jumalattoman iso kivi.
Traktoria ja jyrsintä kun ei ole, niin käsipelillä puutavara ylös ja kiven kohdalla oli pakko tukeutua vähän spesiaalimpaan vaihtoehtoon, eli etanadynamiittiin. Hyvää tavaraa muuten.
Meniköhän kaksi viikkoa, että oltiin saatu viimoinen kanto nurmesta ylös. Kyllä muuten vitutti kesäloma moiseen tuhlata.

 

[Grainger]

Jos puutavara-autoilu lasketaan, niin perhepiiristä löytyy kokemusta noin 60 vuoden ajalta, nyt kolmannessa polvessa. Voisi todeta, että tämä suku on ollut varsin pitkälti riippuvainen metsätaloudesta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Jos puutavara-autoilu lasketaan, niin perhepiiristä löytyy kokemusta noin 60 vuoden ajalta, nyt kolmannessa polvessa. Voisi todeta, että tämä suku on ollut varsin pitkälti riippuvainen metsätaloudesta.

No ei varsinaisesti lasketa maa- ja metsätaloustyöksi, mutta hyvä kun nostit tämän työn esille. Yksityismetsätalous tuo edelleen, suoraan tai välillisesti, huomattavalle joukolle suomalaisia leipää pöytään. Toki koko metsäklusteri ja siihen kytkeytyvät eri alat ovat mainitsemiesi 60 vuoden aikana muuttuneet mm. työn automatisaation ja yhteiskunnallisen sekä kansainvälisen rakennemuutoksen myötä todella paljon, ja henkilötyön määrä on kokonaisuutena vähentynyt. Puutavara-ajoa kyllä tarvitaan jatkossakin, ainakin niin kauan kuin puuta ylipäätään hyödynnetään eriasteisiin teollisiin tarkoituksiin, ja talousmetsän käsite on olemassa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Pienen maitotilan pitäminen on varmaan yksi työläimmistä tavoista ansaita elantonsa Suomessa. Koko hommassa ei ole yhtään mitään järkeä, ellei unelmana ole pienen maitotilan pitäminen. Jos joku harkitsee alaa, tee hyvä ihminen ihan mitä tahansa muuta.

Absolut, ja taitaa olla sama juttu vähän isommankin tilan kohdalla nykyään. Menemättä maatalouspoliittisiin yksityiskohtiin ja taloudellisiin realiteetteihin sen syvemmälle, maitotilan hoitaminen on perinteisen perhetilamallin pohjalle rakentuen älytön taakka. Jos joku tuollaiseen liekaan päätyy itsensä nykypäivänä kytkemään, niin toivotan hänelle onnea ja jaksamista.

Isäntien asenteet tuntien voi olla hankala aloittaa keskustelua, mutta näkisin että nykyistä isompia maidontuotantoyksikköjä kannattaisi perustaa niinkin radikaalilla tavalla kuin yhdistämällä tiloja osakeyhtiöiksi. Isännät voisivat jakaa keskenään työvuoroja entistä joustavammin, järjestää kullekin vuorollaan aiempaa helpommin loma-aikoja, ja tehdä isoja investointeja pienemmin riskein. Kiinteiden investointien ja tuotettujen maitolitrojen suhde kehittyisi aika äkkiä suotuisaan suuntaan. Nykyteknologian avulla varsin isokaan navettayksikkö ei vaadi normaalioloissa kuin yhden työntekijän, toki seitsemänä päivänä viikossa.

 

[alwahla]

Keräsin 19 vuotta sitten kiviä eräältä juvalaiselta pellolta ja nakkasin ne työn tarjonneen maatilallisen traktorin lavalle. Työstä ei saanut senttiäkään, mutta ainakin ruokaa tuli.

 

[MunkADunk]

Neljäs ylhäältä. Kaikenlaista pientä nikkarointia, rankametsähommia, sähkölanka-aidan vetoa ja heinän seipääseen laittoa on tullut tehtyä ns. talkoohommina. Lasketaanko sitten hevostilallisen henkilön pellolle laitumen tekoa maataloustöihin, tuskin.

 

[Noitarumpu]

En pystynyt laittamaan itteäni mihkään kohtaan kuuluvaksi. Olen siis syntyjäni ihan kaupunkilainen ja suuren osan varhaislapsuudestani viettänyt betonikylässä. Olosuhteiden johdosta jouduin tai pääsin, miten kukin tuon katsoisi, maaseudulle aikuisikääni asti iäkkäämmän maanviljelyspariskunnan hoteisiin. Isosisko oli samassa paikassa. Veli ei päässyt, kun oli sydänvikainen, eikä siis kyennyt työntekoon kunnolla. Töitähän siellä sai todellakin paiskoa! Siksihän meidät sinne hommattiinkin ja saivatpa vielä korvauksenkin meistä.

Isosisko lypsikin, mutta itse en, vaikkakin laitoin muutaman kerran imukupit tisseihin. Heinäntekoa, kasvimaata, potunottoa-ja panemista maahan, taimenen istutusta, navetan pesua ym. mitä nyt kaikkea maatalossa voi joutua tekemään. Laiskoina siellä ei oltu kyllä pätkääkään. Liekö siitä johtuen, että melkoisen terveitä oltiin, harvoin kipeinä eikä painonkaan kanssa ollut ongelmia, mene ja tiedä.

Nythän sitä on päässyt paljon helpommalla, kun se maatilakin meni muille kuin mulle ja sisarelleni. Tämä muuten oli melkoinen skandaali sillä kylällä, sillä juttu oli kovasti paheksunnan kohteena ja saatiin systerin kanssa paljon myötätuntoa. En ole katkera asioista, ne menee miten menee ja itestä on kiinni jääkö piehtaroimaan vanhaan. Osaapahan tehdä jotakin muutakin kuin pyöritellä peukaloitaan=)Asiat on kivasti mallillaan silti, kun arvot on oikeat.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Nythän sitä on päässyt paljon helpommalla, kun se maatilakin meni muille kuin mulle ja sisarelleni. Tämä muuten oli melkoinen skandaali sillä kylällä, sillä juttu oli kovasti paheksunnan kohteena ja saatiin systerin kanssa paljon myötätuntoa. En ole katkera asioista, ne menee miten menee ja itestä on kiinni jääkö piehtaroimaan vanhaan. Osaapahan tehdä jotakin muutakin kuin pyöritellä peukaloitaan=)Asiat on kivasti mallillaan silti, kun arvot on oikeat.

Olet ihan oikeassa siinä, että asiat menevät miten menevät. Henkistä painolastia ei kannata kerätä mieleensä ainakaan niillä asioilla, jotka eivät ole olleet oman vaikutusvallan piirissä. Tietysti kertomuksesi perusteella voidaan päätellä, että sinä ja sisaresi ette olleet viljelijäpariskunnan perillisiä, ettekä ilman testamenttia olisi muutenkaan olleet perimässä mitään. Eipä tietysti olisi vallan harvinaista, että lapseton pariskunta tai yksineläjä tekee eläessään testamentin jonkun ei-sukulaisen hyväksi, jota kohtaan testamentin tekijä on eläessään tuntenut arvostusta tai sympatiaa. Kaikki testamentit eivät aina näytä reiluilta, eivätkä niitä ole välttämättä reiluiksi ajateltukaan.

Onhan näitä ollut tapauksia, joissa esimerkiksi tiettyjen uskonlahkojen saarnamiehet ovat kärkkyneet ikäihmisten maita ja taloja. Joskus he ovat onnistuneetkin saamaan perinnöt testamentilla haltuunsa. Silloin tuo kuvio menee varsin ikäväksi, jos tuon tapaisen testamentin tehneillä on rintaperillisiä, eli lapsia, lapsenlapsia, jne. suoraan alenevassa polvessa. Rintaperillisillä kun on oikeus lakiosaan, jota testamentilla ei voi loukata. Siinäpä menee sitten tila herkästi myyntiin, ja käyvän hinnan saamisen kanssakin voi olla niin ja näin. Varmasti uskonveljille kelpaa lakiosalla suojaamaton puolikaskin perinnöstä, mutta vielä kiinnostavampi kohde heille on tietenkin sellainen, johon ei kohdistu rintaperillisten perintöoikeutta.

Takaisin aiheeseen. Menneinä vuosikymmeninä oli ihan normihommaa, että maatilan lapset saivat tehdä jo pienestä pitäen osansa tilan töistä, etenkin kesäaikaan. Minun lapsuudessani ja nuoruudessani oli toki kesällä aikaa muuhunkin, mutta kaikenlaisia tilan töitä pyrki kyllä tehokkaasti ilmaantumaan, jos jälkikasvulla näytti olevan "liikaa" omaa aikaa. Eritoten heinänteko- ja viljankorjuusesongit olivat aikaa, jolloin perheen kaikki liikenevät käsiparit pyrittiin ottamaan käyttöön. Tosin puintiaikoihin koulut olivat jo alkaneet, mutta kaikenlaista kauranlapiointia ja muutakin askaretta riitti syksyisin myös koulusta kotiin palaavalle.

Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi siitä, että työnteko opettaa. Kaikenlaisten asiallisten töiden oppiminen merkitsee potentiaalista hyötyä myöhempää elämää ajatellen, ja suurin hyöty taitaa olla työntekoon totuttautumisesta jo itsessään.

 

[FASlapsi]

Mä näin kerran lehmän. Se oli ihan ku koira, paitsi että se oli isompi ja se söi ruohoa. Ei helvetti mä nauroin ku näin sen, katoin että ei jumalauta, noin läski koira ja vieläkin syö ruohoa kun ei vissiin oo tarpeeks muka ruokaa saanu! Oli sillä kyllä sarvetkin päässä, ei koirilla normaalisti oo.

Kerran näin kanssa maalaisen. Se oli kaupassa, sillä oli kumisaappaat ja se sano semmosia sanoja ku mie ja hesaa. Se haisi ihan paskalta, ja näyttikin vähän.

 

[Rainer Zufall]

Olen kotoisin maalta mutten maatilalta. Perheeni kuitenkin on elänyt metsätaloudesta, joten metsässä olen liikkunut koko lapsuuteni. Varsinaisesti en ole kuitenkaan metsätöitä tehnyt lukuun ottamatta harrastelua äidin palstalla. Se on muuten mukavaa puuhaa, kun saa heilua moottorisahan kanssa itsekseen omaan tahtiin ja paistaa välillä makkaraa.

Mummolan naapureissa oli lehmiä, lampaita ja muuta maataloutta, ja siellä on tullut häärättyä heinätöissä ja perunannostossa, poikimisapulaisena, kulotusvahtina ja paskaa lapioimassa ym. Kanoja mestattiin vesurilla ja katsottiin kuinka pitkälle lensivät pääamputaation jälkeen. Hauskoja hommia nekin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Mä näin kerran lehmän. Se oli ihan ku koira, paitsi että se oli isompi ja se söi ruohoa. Ei helvetti mä nauroin ku näin sen, katoin että ei jumalauta, noin läski koira ja vieläkin syö ruohoa kun ei vissiin oo tarpeeks muka ruokaa saanu! Oli sillä kyllä sarvetkin päässä, ei koirilla normaalisti oo.

Kerran näin kanssa maalaisen. Se oli kaupassa, sillä oli kumisaappaat ja se sano semmosia sanoja ku mie ja hesaa. Se haisi ihan paskalta, ja näyttikin vähän.

Puheenpartesi heijastaman detalistisen perehtyneisyytesi perusteella epäilen vahvasti, että toimit siviilissä maatilojen EU-tukitarkastajana.

 

[apulais-GM]

Yksityismetsätalous tuo edelleen, suoraan tai välillisesti, huomattavalle joukolle suomalaisia leipää pöytään. Toki koko metsäklusteri ja siihen kytkeytyvät eri alat ovat mainitsemiesi 60 vuoden aikana muuttuneet mm. työn automatisaation ja yhteiskunnallisen sekä kansainvälisen rakennemuutoksen myötä todella paljon, ja henkilötyön määrä on kokonaisuutena vähentynyt.

Viime talvena luin kirjan nimeltä Hongan tarina, joka kertoi Honkarakenteen perustaneesta perheestä, sota-ajoista lähtien. Oli hieman runollisella otteella kirjoitettu teos, jossa fiktio ja tositarina yhdistyivät, Mielenkiintoisella tavalla kyllä valaisi käsitystä metsätaloudesta.

Ei muuten ole kuin viikko siitä kun sahasin moottorisahalla.

 

[Noitarumpu]

Olet ihan oikeassa siinä, että asiat menevät miten menevät. Henkistä painolastia ei kannata kerätä mieleensä ainakaan niillä asioilla, jotka eivät ole olleet oman vaikutusvallan piirissä. Tietysti kertomuksesi perusteella voidaan päätellä, että sinä ja sisaresi ette olleet viljelijäpariskunnan perillisiä, ettekä ilman testamenttia olisi muutenkaan olleet perimässä mitään. Eipä tietysti olisi vallan harvinaista, että lapseton pariskunta tai yksineläjä tekee eläessään testamentin jonkun ei-sukulaisen hyväksi, jota kohtaan testamentin tekijä on eläessään tuntenut arvostusta tai sympatiaa. Kaikki testamentit eivät aina näytä reiluilta, eivätkä niitä ole välttämättä reiluiksi ajateltukaan.

Juu, testamenttihan heidän olisi pitänyt tehdä, jotta olisimme jotain voineet saada. Kuolivatkin peräkanaa, kuten usein vanhoille pariskunnille käy. Se, ettemme olleet verenperintönä mitään sukua oli ratkaisevaa ja siksi meitä ei noteerattu muistamisilla. Jokainen taaplaa tyylillään, mutta onhan se kieltämättä vähän kummallista, että alle kouluikäisestä kuitenkin heillä olimme, eikä sillä ollut merkitystä. Mut se tästä.

 

[Pavlovin Koira]

Ai saatana, lapsuuden traumoja oli kun mummolassa patistettiin mansikkamaalle. Oli raskas paikka kuumina kesäpäivinä. Heinäpellollekin minut kerran vietiin mutta sieltä vapauduin äkkiä pois vittumaisen allergisen nuhani ansiosta. Kerrankin siitä on ollut jotain hyötyä.

 

[Salama44]

Mä näin kerran lehmän. Se oli ihan ku koira, paitsi että se oli isompi ja se söi ruohoa. Ei helvetti mä nauroin ku näin sen, katoin että ei jumalauta, noin läski koira ja vieläkin syö ruohoa kun ei vissiin oo tarpeeks muka ruokaa saanu! Oli sillä kyllä sarvetkin päässä, ei koirilla normaalisti oo.

Kerran näin kanssa maalaisen. Se oli kaupassa, sillä oli kumisaappaat ja se sano semmosia sanoja ku mie ja hesaa. Se haisi ihan paskalta, ja näyttikin vähän.

Tuo lehmä varmaan ajatteli sinustakin yhtä hullusti. Mikä on tuo 2 lahkeinen otus joka on eksynyt betoniviidakosta oikeaan luontoon ja on niin vieraantunut luonnosta ettei erota lehmää koirasta. Ei se varmaan erota kuustakaan männystä. Se on varmaan joku betonilaatikkoon syntynyt cityihminen:)

 

[Hippi Hiiri]

Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi siitä, että työnteko opettaa. Kaikenlaisten asiallisten töiden oppiminen merkitsee potentiaalista hyötyä myöhempää elämää ajatellen, ja suurin hyöty taitaa olla työntekoon totuttautumisesta jo itsessään.

Tästä olen samaa mieltä. Kaikki aikuisiällä tekemäni työt ovat olleet sekä tehtävänkuvaltaan että palkkaukseltaan todella miellyttäviä, kun verrokkina on eläimen ulosteessa tarpominen ja sen mättäminen kärryyn tai vaikkapa lehmän sarven nupotus vaijerilla leikkaamalla niin että veri lentää. Esimerkiksi joku kaupan kassan homma oli tuollaisen jälkeen ihan naurettavan helppoa rahaa puhumattakaan nykyisistä tietokoneennäpyttelyhommista.

 

[apulais-GM]

Tuo lehmä varmaan ajatteli sinustakin yhtä hullusti. Mikä on tuo 2 lahkeinen otus joka on eksynyt betoniviidakosta oikeaan luontoon ja on niin vieraantunut luonnosta ettei erota lehmää koirasta. Ei se varmaan erota kuustakaan männystä. Se on varmaan joku betonilaatikkoon syntynyt cityihminen:)

Luultavasti kieltäytyi myymästä maitoaan ja lihaansa tälle vieraaseen ympäristöön eksyneelle pystyihmiselle.