Kojonkoskelle kenkää!

[BlackWolf]

Äärimmäisen harmillinen tapaus. Kuitenkin mitä itse olen tapauksesta kuullut on se, että mitään patruuna merkin vaihtamiseen liittyviä pakottamisia ei ole tapahtunut. Ongelmana on ollut että hän ei ole halunnu pukea Lapua-merkki koristeisia verkkareita päälle. Liitolla on sopimus Lapuan kanssa niin, että mainospaikan lisäksi liitto saa patruunoita johonkin sopivaan hintaa. Jos haluat ampua omilla patruunoilla niin siitä vain, kunhan maksat itse Lisäksi tuo puhe RWS patruunoiden kovemman rekyylin vaikutuksesta on paska puhetta. Patruunoiden lähtönopeus kyseisten patruunoiden välillä ovat niin pienet, että vaikutus on aivan sama kuin lyötkö kärpästä yhdellä vai kahdella A4:lla.

Pakko vielä sen verran sanoa, että en puollusta tuota liittoa yhtään. Siinä hän on oikeassa, että liitossa täytyisi muuttua ja PALJON.

Olisiko sinulla tähän vielä jotain lähteitä tai muuta heitellä? Kuulosta aika omituiselta, että ihan merkittävä mediataho kuten Suomen Kuvalehti on, alkaa heittelemään hatusta jotain juttuja Lapuan laatikoista. Varmasti näkemyseroja on ollut, niitä on aina, mutta väitteet on nyt sellaisia, että vähän on pakko ihmetellä.

 

[Pipolätkä]

@Pipolätkä No joo, olin ehkä hieman kärkäs. Mutta on se mielestäni silti vähän outoa, että sponssaamista rajoitetaan. Varsinkin kun pienessä maassa ei näissä "pikkulajeissa" liikaa rahaa pyöri. Ja eikös yritykset aika usein sponsoroi mieluummin yksittäisiä urheilijoita kuin kokonaista maajoukkuetta?

Tätä sponsoreiden rajoittamistahan on nähty muistaakseni Hiihtoliitonkin puolella esim. Janne Ahosen Red Bull sopimus.
Tottakai se on outoa, mutta kuitenkin kun mietit, että annatko joidenkin urheilijoiden sooloilla sponsoreiden kanssa esim. sillä uhalla että sitten patruunoista maksetaan vaikka tuplahintaa?

 

[erku]

Tuo Tiia Törmälän keissi antaa aika paljon ajattelemisen aihetta. Se on ymmärrettävää, että lajiliitto tekee sponsorisopimuskia, jotka estävät urheilijoita solmimasta samalla toimialalla toimivien firmojen kanssa diilejä. Mutta se on erikoista, että tällainen sopimus tehdään välineiden, tässä tapauksessa patruunoiden, kanssa. Siis vähän sama kuin Hihtoliitto tekisi sopimuksen, joka velvoittaisi kaikki maajoukkuehiihtäjät käyttämään Peltosen suksia.

Noin muutenkin ihmetyttää tuo Ampumaurheiluliiton ylimielisyys asiassa. Tiia Törmälän kohdalla kuitenkin puhuttiin ihan poikkeuksellisesta lahjakkuudesta, joka ampui jo junnuna tuloksia, joilla olisi pärjätty aikuisten kansainvälisissä kinkereissä. Nyt tuo lahjakkuusreservi päätettiin jättää hyödyntämättä ja tilanne on se, että naisten kivääriammunta on äärimmäisen heikossa hapessa.

 

[Pipolätkä]

Olisiko sinulla tähän vielä jotain lähteitä tai muuta heitellä? Kuulosta aika omituiselta, että ihan merkittävä mediataho kuten Suomen Kuvalehti on, alkaa heittelemään hatusta jotain juttuja Lapuan laatikoista. Varmasti näkemyseroja on ollut, niitä on aina, mutta väitteet on nyt sellaisia, että vähän on pakko ihmetellä.

Tottakai en pysty sanomaan tarkkoja yksityiskohtia asiaan, koska en ole asianosainen. Lähteeni ovat yksittäisiltä henkilöiltä kuultu. Lisäksi olen kyseisen sopimuksen aikoinaan itsekkin allekirjoittanut.

 

[BlackWolf]

Kun nämä keskustelut menee aina, vähän väkisinkin, rahasta puhumiseen, niin väännetään sit sitä rautalankaa. Alla siis nopea laskelma:

Rio 2016: urheilijoita 54
Sotshi 2014: 103 (mukaanlukien kovapalkkaiset NHL ammattilaiset)

Yhteensä kaksissa viime olympialaisissa on siis kilpaillut 157 suomalaista.
Keskipalkka on 3503€, ainakin nopean googlailun perusteella. Se kertaa kuukaudet = 42 036€/vuosi.
Tämä voidaan ottaa lähtökohdaksi, voimme samalla sopia, että jokainen urheilija omaa valmentajan ja sovitaan vaikka että valmentaja tienaa yhtä paljon kuin urheilija.
Eli siis 157*2*42 036 = 13 199 304€
Tällä vähän reilu 13 miljoonalla on(olisi) siis palkattu jokainen urheilija suomalaisten keskipalkalla ja vielä valmentaja päälle. Tai no minun laskelmat sanoo näin, jos niissä on virhe, niin saa korjata. Vale, emävale ja tilasto.

Tottakai siis pitää ajatella asiat pontenssiin, eli siis montako urheilijaa tarvitsee sen palkan, jotta saadaan se 157 urheilijaa kisoihin, sovitaan, ainakin minun puolesta, että 10x.. eli 130 miljoonaa ja 1570 urheilijaa (ja valmentajaa). Voidaan myös ajatella, että miksi urheilija urheilee? Miten se asia meneekään muualla? Miten jos vaikka se urheilija saisikin siitä olympiamitalista tai MM-mitalista takuueläkkeen, kuten muualla saadaan? Voisiko olla sitä kiinnostusta hieman enempi, kuin katsoa kolmekymppisenä sitä työeläkeotetta ja lukea summa 0€, kun on eletty kädestä suuhun koko ura?

Eli paljon maksaa yhden urheilijan eläke boonuksineen? Sovitaan nyt vaikka että kullasta saisi 100 000€ rahaa, ihan vain sen vuoksi, että asiasta voisi keskustella. Loppu uralle voinemme ajatella, että se "urheilijan eläke" olisi vaikka 2800€/kk. (perus eläkelaskelma eli n. 80% normi työstä sasdusta rahasta).
Urheilija saavuttaa kultaa vaikka 25 vuotiaana ja saa sen eläkkeen, sekä boonuksen. Toki tässä voisi olla jokin ikäraja, ennen kuin eläke menee maksuun, mutta lasketaan nyt koko iältä. Tämä summa olisi siis 100 000€+ 2800€*12kk* (eliniänodote miehet 78,17 ja naiset 83,87 valitaan naiset koska suurempi luku) (83,87-25) = 2 078 032€
Kerrotaan tuo urheilijoiden määrällä (1570) ja saadaan luvuksi 3 miljardia 262 miljoonaa ja jotain satoja tuhansia. Tämä siis n. 55 vuoden aikajänteellä. Summa on siis 55 vuodessa sama kuin mitä kehitysapurahoina maksettiin 3 vuodessa, tai mitä maksetaan EU:hun joka vuosi (viimevuonna 488miljoonaa) kerrottuna luvulla 6,6.

Tämän verran siis voidaan laskea maksavan yhden urheilijan mitali Suomelle, jos niitä siis realistisesti haluttaisiin. Summa on toki karrikoitu ja ihan tarkoituksella, sekä vahvasti yläkanttiin. Mutta jos aseteaan se perspektiiviin, niin se yksi mitali ja sen tuoma tunne kansassa ja markkinointinäkyvyys, ei edes tuettuna vaikuta kauhean kalliilta. Tai no joku valittaa aina, mutta allekirjoittanut pitää tätä touhua aika saamarin naurettavana. Eikä tarvitse kuin miettiä urheilun nykyisin saamia tukimääriä, saati miten alv yms. vaikuttaisi asioihin, koska kaikki on laskettu verotta, niin paljonko se todellinen summa sitten olisikaan.

Tässä nyt allekirjoittaneen näkemys asiaan, saa korjata jos löytyy virheitä, sekä olla eriävää mieltä.

 

[Kirjoittelija]

Summa on siis 55 vuodessa sama kuin mitä kehitysapurahoina maksettiin 3 vuodessa

Ruvetaanko sitten 55 vuoden päästä tavoittelemaan seuraavan kerran mitaleja?

 

[mjr]

Vaikea arvioida, mikä on Kojonkosken panos ja mahdollisuudet tässä pestissä. Noin yleensä sanoisin että suomalaisen olympiaurheilun ylivoimaisesti suurin ongelma ovat resurssit, niiden puute, eli raha, sen puute. Jos halutaan menestystä, pitää myös olla valmis panostamaan ihan eri volyymeillä kuin tähän asti. Niin yksinkertaista se on eikä kysymys siis ole kansanluonteesta, nyky-yhteiskunnasta tai mobiilipeleistä, joiden suhteen tilanne lienee muissa pohjoismaissa aika lailla sama kuin Suomessakin.

 

[Huerzo]

@mjr, rahaa ei minun mielestäni ole tarpeen lisätä isolla lapiolla. Raha vain kohdentuu väärin. Raha jää liian suurelta osin organisaatioiden rattaisiin, eikä tämä ole pelkkä populistinen, herravihainen hokema. Suomalaisessa urheilussa on omaksuttu ammattiliittojen ja -järjestöjen "parhaat käytännöt" ja hallinto on paisutettu suhteessa urheilijamäärään. (Ylen Aamu-TV:ssä oli aiheesta hyvää keskustelua, mutta siitä ei ollut vielä materiaalia Areenassa linkitettäväksi.)

Ehkä 80-luvulla (ja jääkiekossa vieläkin) tähän oli varaa, mutta ei nykyisin. Urheilu heijastaa tässä(kin) muuta yhteiskuntaa. Mutta kukapa itsensä tai kaverinsa erottaisi. Organisaatio keksii olemassaololleen useimmiten jonkun tarkoituksen, TUL hyvänä esimerkkinä.

No, nythän Olympiakomitea ja Valo jo yhdistävät organisaatioitaan ja väkeä poistuu palkkalistoilta kymmenen henkilötyövuoden edestä. Aika näyttää siirtyykö tämä paperilla säästyvä raha palveluostoiksi ja/tai mihin säästöt kohdistuvat.

Perverssillä tavalla "urheilu keskiössä"-ajattelussa urheilijat valmentajineen tuppaavat olemaan osa-aikaisia ja hallintokaarti kokopäiväistä väkeä. Se ei ole Kojonkosken syy tai vika, mutta hänen tulisi vahtia jämäkämmin huippu-urheilijoiden etua, vaikka se vesilasia läikyttäisikin.

 

[mjr]

@mjr, rahaa ei minun mielestäni ole tarpeen lisätä isolla lapiolla. Raha vain kohdentuu väärin. Raha jää liian suurelta osin organisaatioiden rattaisiin, eikä tämä ole pelkkä populistinen, herravihainen hokema.

Kyllä se vähän populistiselta kuulostaa... Varmasti on ylimääräistä löysää hallintorakenteissa, mutta epäilenpä sieltä tuskin löytyvän niin suuria summia kuin tarvittaisiin merkittävään menestykseen. Toki olisi mielenkiintoista nähdä myös vertailuja vastaavien rakenteiden henkilöstössä muissa pohjoismaissa.

 

[teroz]

Vaihdoin kanvaa siinä kohtaa, kun Kojonkoski kertoi yhtenä onnistumisena/eteenpäin menemisen merkkinä "osallistuvien asiantuntijoiden verkoston luomisen". Tätä ennen tuli jo ilmoille miete, että seuraavissa kisoissa on tarpeen saada mukaan enemmän mitalitoivoja lajeittain. Niin pitääkin, mutta tämä nyt tuntui enemmänkin olevan vain joka pitää muuttaa - konreettisia toimenpiteitä sille, että miten sinne päästään ei taas tuntunut olevan.

Pestihän on kauhea, ei siinä mitään ja moni juurisyy on toki resursseissa, mutta että osallistuvien asiantuntijoiden verkosto.

 

[Byvajet]

Kyllä se vähän populistiselta kuulostaa... Varmasti on ylimääräistä löysää hallintorakenteissa, mutta epäilenpä sieltä tuskin löytyvän niin suuria summia kuin tarvittaisiin merkittävään menestykseen.

Huippu-urheilun muutosryhmän raportti oli silkkaa paskaa. Sen hinnaksi on mainittu 2,5 miljoonaa euroa. Vaikka olettaisi, että paskan tuottaminen ei maksanut kuin miljoonan, niin sillä rahalla olisi pystynyt maksamaan jollekin urheilijalle 1500 euron kuukausipalkkaa 55 vuotta eli kymmenelle urheilijalle noin viisi vuotta. .

Onhan se vähän surkiaa, että Sanni Utriainen teki kahta työtä ja otti lainaa, mutta herrat nostavat kymppitonnin kuukausipalkkoja ilman tulosvastuuta. Ei minulla ole mitään herrojen palkkoja vastaan, jos siihen liittyy tulosvastuu, mutta niin kauan kuin vastuuta ei voi konkretisoida ja mitata, ei myöskään pitäisi kaataa rahaa toimintaan miten tahansa.

Kojonkoski jatkaa tehtävässään hyvällä palkalla, mutta tulokset voivat olla millaisia tahansa, eikä Kojonkoski joudu niistä vastuuseen. Tuohon hommaan löytyisi pätevämpi mies (esimerkiksi tutkijakoulutuksen saanut) 4-5 tonnilla.

SK selvitti: Näin huippu-urheilun muutosryhmä törsäsi, kopioi ja petti lupauksensa - Suomenkuvalehti.fi

Urheilupomojen harhapolku: Huippu-urheilun muutosryhmä tuhlasi – näin kohuraportti syntyi - Suomenkuvalehti.fi

Humun raportti kallis kupla | Apu

 

[Huerzo]

Kyllä se vähän populistiselta kuulostaa... Varmasti on ylimääräistä löysää hallintorakenteissa, mutta epäilenpä sieltä tuskin löytyvän niin suuria summia kuin tarvittaisiin merkittävään menestykseen. Toki olisi mielenkiintoista nähdä myös vertailuja vastaavien rakenteiden henkilöstössä muissa pohjoismaissa.

Ovatko jo Olympiakomitean ja Valon järjestelyistä säästyvät 10 henkilötyövuoden kulut merkittäviä? Mielestäni ovat - paljonko vastaavia vielä löytyisi, jos rakenteet tasoitetaan? Kaikki kentälle päätyvä raha parantaa menestysmahdollisuuksia. Tässä taloustilanteessa ei ole realistista mennä nokka auki valtiojohdon eteen ja toivoa saavansa tyhjiä lupauksia enempää.

Jyväskylän kenttäurheilijoiden Jarkko Finni kirjoittaa blogissaan otsikolla "Urheilu keskiö(i)ssä" ruohonjuuritason havaintoja yleisurheilun näkökulmasta. Kannattaa lukea koko kirjoitus, mutta lainaus blogista:

Ongelmana on urheilun kokonaisrahoituksen riittävyys ja rahan kohdentuminen. Suomalaiseen urheiluun tuntuu kerääntyvän ja kasaantuvan paljon toimijoita ja tasoja. Suomessa on pitkään ollut taipumus satsata urheilun julkista rahaa paljon päälliköintiin ja johtamiseen. (clip) Hallinto paisuu. Rahaa kuluu. Meitä urheiluhesseleitä on paljon. Liikaa? Haluan uskoa, että kaikilla toimijoilla on urheilija keskiössä. Ongelmana on vaan se, että talousresurssit itse urheilutuloksentekijöille, urheilijoille ja valmentajille, tuntuvat olevan häviävä luonnonvara, katoavaa kansanperinnettä…

Paljonko rahaa menestymiseen tarvitaan, on varmasti ikuisen kiistan aihe. BBC on tehnyt hyvän kirjoituksen olympiaurheilun ja menestyksen kustannuksista (euromuunnos allekirjoittaneen). (En osaa ottaa kantaa brittien tapaan rahoittaa urheilutoimintaa tai tunne heidän urheiluorganisaatioitaan, joten omena vs. omena -vertailu Suomeen ei ehkä toimi.)

There are ethical and economic debates raised by this maximum sum game. Team GB's 67 medals won here in Brazil cost an average of £4,096,500 (4,6 milj. €) each in lottery and exchequer funding over the past four years.
...
Olympic programme to each Briton - a reported £1.09 (1,26 €) per year - represents extraordinary financial and emotional value.

Rio Olympics 2016: How did Team GB make history? - BBC Sport

(Iso-Britanniassa asukkaita on n. 64 miljoonaa, joten hintalappu/mitali on siksi vuositasolla alhainen.)

En nyt ehdi penkomaan enempää paljonko Suomen ainokaisen olympiamitalin hinnaksi tulee, mutta katsotaan sitä illemmalla, jos kukaan muu ei sitä ennen ehdi.

Ohessa vielä yllä viittaamani Ylen Aamu-TV:n keskustelu, jossa mukana Sami Kalaja KIHU:sta ja Nuorisotutkimusseurasta Mikko Salasuo. Salasuon ryöpytys huippu-urheilun johtamista kohtaan on reippaanlaista.
Mikä suomalaisessa huippu-urheilussa mättää? | Ylen aamu-tv | TV | Areena | yle.fi

 

[DAF]

Kun nyt tämä "liitot porsastelevat" -mantra koko ajan toistuu, kannattaa tutustua oikeasti siihen, mitä ne lajiliitot ovat ja miten toimintansa järjestävät. Valtaosa, poikkeuksena lähinnä ehkä jääkiekko, jalkapallo ja SUL ovat parin ihmisen kioskeja, joissa ne HALLINNON PALKAT eivät päätä huimaa. Aivan jonninjoutava syyttelyn kohde. Paremminkin ovat niin pieniä, että järkevän toiminnan järjestäminen tuottaa hankaluuksia. Joku olympiakomitea voi olla eri asia, muttei liittoja pidä sotkea siihen.

 

[mjr]

(Iso-Britanniassa asukkaita on n. 64 miljoonaa, joten hintalappu/mitali on siksi vuositasolla alhainen.)

Linkitin tuohon mitaliketjuun Guardianin jutun sikäläisestä systeemistä - eli keskitetysti meni 274 miljoonaa puntaa (kai noin 300 miljoonaa euroa) olympiaurheiluun olympiadin aikana. Suomalaisittain kai pitäisi siis suhteessa olla n. 30 miljoonaa euroa, jos puhutaan kuluista per asukas. Tuo siis sikäläisistä lottovaroista (75%) ja valtion suorana tukena (25%) Tämän lisäksi olettaisin että eri lajiliitoilla ja yksittäisillä urheilijoilla on myös omia rahanlähteitä ja sopimuksia.

Great Britain finish second in Rio 2016 Olympic medal table | Sport | The Guardian

 

[Fordél]

Kyllä se vähän populistiselta kuulostaa... Varmasti on ylimääräistä löysää hallintorakenteissa, mutta epäilenpä sieltä tuskin löytyvän niin suuria summia kuin tarvittaisiin merkittävään menestykseen. Toki olisi mielenkiintoista nähdä myös vertailuja vastaavien rakenteiden henkilöstössä muissa pohjoismaissa.

Kun on lukenut uutisia Olympiakomitean ja Valon rahankäytöstä, ei liikunta- ja urheilukentän rahankäytön löysyys ole vain populistinen heitto. Strategiassa julistetaan kuinka urheilijan pitäisi olla keskiössä, mutta resurssien käytön suhteen ei näytä olevan näin.

Ovatko jo Olympiakomitean ja Valon järjestelyistä säästyvät 10 henkilötyövuoden kulut merkittäviä? Mielestäni ovat - paljonko vastaavia vielä löytyisi, jos rakenteet tasoitetaan? Kaikki kentälle päätyvä raha parantaa menestysmahdollisuuksia. Tässä taloustilanteessa ei ole realistista mennä nokka auki valtiojohdon eteen ja toivoa saavansa tyhjiä lupauksia enempää.

Ne ovat todella merkittäviä, kun peilataan niiden kokonaisresursseihin, mutta toisaalta pitää kysyä, että mistä nämä kymmenen henkilötyövuotta säästetään?

Mitä tulee rahanhakuun valtion suunnassa niin näillä viime aikaisilla näytöillä (ja nyt ei ole kyse Rion menestyksestä) ei ole lupa toivoa edes viime vuosien resursseja, saati sitten niihin korotuksia.

 

[Fordél]

Kun nyt tämä "liitot porsastelevat" -mantra koko ajan toistuu, kannattaa tutustua oikeasti siihen, mitä ne lajiliitot ovat ja miten toimintansa järjestävät. Valtaosa, poikkeuksena lähinnä ehkä jääkiekko, jalkapallo ja SUL ovat parin ihmisen kioskeja, joissa ne HALLINNON PALKAT eivät päätä huimaa. Aivan jonninjoutava syyttelyn kohde. Paremminkin ovat niin pieniä, että järkevän toiminnan järjestäminen tuottaa hankaluuksia. Joku olympiakomitea voi olla eri asia, muttei liittoja pidä sotkea siihen.

Eiköhän tässä nimenomaan katseet ole suuntautuneet tonne olympiakomitean suuntaan, ei yksittäisiin lajiliittoihin, joista tosiaan valtaosa on noita pieniä muutaman henkilön puljuja. Toki niissäkin löytyy isoja liittoja, joissa voidaan miettiä mikä on olennaista ja voitaisiinko jossain tehdä yhteistyötä tekemällä säästää resursseja.

 

[DAF]

Eiköhän tässä nimenomaan katseet ole suuntautuneet tonne olympiakomitean suuntaan, ei yksittäisiin lajiliittoihin, joista tosiaan valtaosa on noita pieniä muutaman henkilön puljuja. Toki niissäkin löytyy isoja liittoja, joissa voidaan miettiä mikä on olennaista ja voitaisiinko jossain tehdä yhteistyötä tekemällä säästää resursseja.

Silloin pitää puhua olympiakomiteasta eikä liitoista. Jengi vaan tuppaa kuvittelemaan kovasti, että lajiliitto = Palloliitto tai Jääkiekkoliitto.

 

[JypFabu]

Vaikea arvioida, mikä on Kojonkosken panos ja mahdollisuudet tässä pestissä. Noin yleensä sanoisin että suomalaisen olympiaurheilun ylivoimaisesti suurin ongelma ovat resurssit, niiden puute, eli raha, sen puute. Jos halutaan menestystä, pitää myös olla valmis panostamaan ihan eri volyymeillä kuin tähän asti. Niin yksinkertaista se on eikä kysymys siis ole kansanluonteesta, nyky-yhteiskunnasta tai mobiilipeleistä, joiden suhteen tilanne lienee muissa pohjoismaissa aika lailla sama kuin Suomessakin.

Ehkäpä pihvi on paradoksaalisesti siinä, että täällä todellakaan ei kaikki pelaa. Tarkoittaa sitä, että muutenkin pienistä ikäluokista se kolmasosa syrjäytyy myös liikunnasta, koska puuttuu se hupaisa visio sekä kansanterveydellisestä merkityksestä, kuin myös olevasta lahjakkuusreservistä, kun ei ymmärretä mikä olisi tie niiden huippujen kasvattamiseen. Ihan tyvestä kun puuhun pitäisi kiipeillä turhien projektien, jotka on tyhjän päälle kyhätty, sijaan.

Jos miettii vaikka islannin järjestelmää ja tuloksia, ei maan saavutukset väestöpohjaan nähden enää ihmetytä ja ihan sama osaltaan pätee tanskaankin. Esim norjan päätös, ettei alle 12v. junioreilla saa olla tulos ja kilpaurheilutavoitteita ollenkaan, mutta liikkumaan halutaan mahdollisimman moni, on ihan oikean suuntaista filosofiaa, kilpailla ehtii riittämiin myöhemminkin. Miljoonien syytäminen lajiliitoille ei tuo ainuttakaan uutta junnua mihinkään lajiin, mutta jos täällä saataisiin edes kaikille lajeille yhteinen lisenssi, jonka puitteissa lapsilla olisi vapaa mahdollisuus liikkua lajista toiseen, oppia monipuolisesti ja mahdollisesti löytää se oikea lajinsa kokeilun ja kokemisen myötä. Yleensäkin juniorina mahdollisen monipuolinen liikkuminen, myös mahdollisen huippu - urheilun vinkkelistä tiedetään tärkeäksi tekijäksi.

Kojonkoskea saa tietenkin ruoskia, niin paljon kuin halajaa, mutta eipä tuolla ole lopulta mitään mahdollisuutta minkään fundamentaalin asian muuttamiseksi. Sylttytehdas löytyy sieltä takaa, jonka lauluja Kojonkoski on palkattu laulamaan. Poliittisellakin koneistolla on näppinsä pelissä, vaan liian rajallisesti ymmärrystä käsittelemiensä asioiden merkityksistä ja vaikutuksista, tai vaihtoehtoisesti ei kiinnosta edes vähää alusta. Tämähän on yhteiskuntapoliittisesti vallitseva trendi, ollut jo vuodesta 1987 ja jälki on kaikilla sektoreilla ollut tuhoisaa, eikä muutosta ole näköpiirissäkään, jos kansan sivistystasoa ja ymmärrystä täällä minä minä maassa katselee. Urheiluun siis tulee rahaa, mutta se kohdentuu liituraitojen virkistystoimintaan ja sponsoriurheilu taas toteutuu pelkästään liiketoiminnan ehtojen mukaiseen puuhasteluun, mistään mesenaateista suomen oloissa ei edes kannata puhua. Tulema on siis, että suomalainen huippu - urheilu keskittyy enemmän ulko - urheilulliseen kekkalointiin ja tulokset tangenteeraa tähän täysin.

Mikäli joku oikea ja ymmärrystä sisältävä muutos saataisiin käyntiin nyt, senkin tulema olisi aikaisintaan vuosikymmenen takana, siihen asti löytyy aina ne pari, jotka lahjakkuutensa ansiosta kykenevät paikan maailman huipulla lunastamaan, mutta pohjan ollessa aivan liian kapea, matkaa islanteihin ja tanskoihin pysyy sen valovuoden verran. Näin sen minä näen juniori - ikäisen harrasteurheilijan isänä.

 

[BlackWolf]

Ruvetaanko sitten 55 vuoden päästä tavoittelemaan seuraavan kerran mitaleja?

Täh? Jos minä puhun urheilijan eläkkeestä, niin miten se liittyy tähän?

 

[TAM]

Ehkäpä pihvi on paradoksaalisesti siinä, että täällä todellakaan ei kaikki pelaa. Tarkoittaa sitä, että muutenkin pienistä ikäluokista se kolmasosa syrjäytyy myös liikunnasta, koska puuttuu se hupaisa visio sekä kansanterveydellisestä merkityksestä, kuin myös olevasta lahjakkuusreservistä, kun ei ymmärretä mikä olisi tie niiden huippujen kasvattamiseen. Ihan tyvestä kun puuhun pitäisi kiipeillä turhien projektien, jotka on tyhjän päälle kyhätty, sijaan.

Jos miettii vaikka islannin järjestelmää ja tuloksia, ei maan saavutukset väestöpohjaan nähden enää ihmetytä ja ihan sama osaltaan pätee tanskaankin. Esim norjan päätös, ettei alle 12v. junioreilla saa olla tulos ja kilpaurheilutavoitteita ollenkaan, mutta liikkumaan halutaan mahdollisimman moni, on ihan oikean suuntaista filosofiaa, kilpailla ehtii riittämiin myöhemminkin. Miljoonien syytäminen lajiliitoille ei tuo ainuttakaan uutta junnua mihinkään lajiin, mutta jos täällä saataisiin edes kaikille lajeille yhteinen lisenssi, jonka puitteissa lapsilla olisi vapaa mahdollisuus liikkua lajista toiseen, oppia monipuolisesti ja mahdollisesti löytää se oikea lajinsa kokeilun ja kokemisen myötä. Yleensäkin juniorina mahdollisen monipuolinen liikkuminen, myös mahdollisen huippu - urheilun vinkkelistä tiedetään tärkeäksi tekijäksi.

Itse olen tästä hyvinkin paljon samaa mieltä. Omasta mielestäni olisi tärkeää saada kaikki lapset ja nuoret liikkumaan ja antaa mahdollisuus kokeilla eri lajeja. Ja omasta mielestäni paras paikka saada lapsia liikkumaan on koulu. Ikävä kyllä luulen, että koululiikunnassa on edelleenkin se sama ongelma kuin omina kouluaikoinani, että ei siellä varsinaisesti saada kipinää syttymään niille, jotka eivät jo valmiiksi ole liikunnallisia. Eli varmaankin edelleen koululiikunta on osalle porukasta ihan pakkopullaa.

Toinen asia on sitten urheiluseurojen rakenne. Omalla asuinalueellani on varsin paljon eri urheiluseuroja, jotka ovat aika pitkälti erikoistuneet tiettyihin lajeihin. Mielestäni olisi parempi jos olisi enemmän yleisseuroja tai seurojen yhteistyötä, jotta tosiaan voisi kokeilla eri lajeja helposti. Nythän homma menee helposti siten, että kokeillaan nyt puoli vuotta (mikä on jo maksettu) jotain lajia seurassa A ja sitten jos ei maistu, niin mennään keväällä seuraan B kokeilemaan toista lajia. Näin se on osittain omienkin lasteni kohdalla mennyt. Tämä siis jo ihan kustannussyistä, koska jokaiselle seuralle pitää kuitnekin maksaa joku jäsen- tai kausimaksu. Ja jos kilpailee, niin sitten lisenssi jokaiseen lajiin erikseen (vaikka ne montaa euroa eivät olekaan).
Lisäksi jos seurat olisivat suurempia, niin uskoisin niiden pystyvän tehokkaampaan toimintaan hallinnollisesti ja esimerkiksi joustavuuteen harjoitusryhmien suhteen. Tietenkään seuroja ei voi mihinkään velvoittaa, mutta omasta mielestäni seurarakennetta kannattaisi yrittää muuttaa. Ja tämä siis nimenomaan siellä nuorimpien lasten liikunnassa. Eihän erikoistuminen ole mikään ongelma sitten vanhemmilla lapsilla tai nuorilla, jotka ovat lajinsa löytäneet ja haluavat siihen panostaa.

 

[Merovingi]

Mielestäni Tanska on oikein hyvä verrokki. Ja Kojonkoski lässytti kuinka me laitetaan Tanskaa pataan talvikisoissa. Tämä on toki totta, mutta jos lasketaan Sotshin ja Rion mitalisaldot yhteen, on Suomella kuusi mitalia, Tanskalla 15.

Vertaaminen Tanskaan jossain talvikisoissa herättää kyllä huutonaurua. Sama kuin sanoisi että hei, me saatiin Sotshissa enemmän mitaleja kuin Kenia. Helkkari, ei Tanska kyllä ole minusta mikään perinteinen talviurheilumaa johon Suomen pitäisi itseään verrata. Jos meillä urheilujohto vertaa talviurheilussa menestystä jo Tanskaan ja sanoo asioiden olevan hyvin, niin huonosti menee ja en omaa kyllä suurta toivoa tilanteen parantumisesta.

Talviurheilussa pitäisi verrata menestystä Ruotsiin, Norjaan yms. perinteisiin talviurheilumaihin. Toki Norja on jo vähän kyseenalainen, kun sillä on niin vahva hiihtoperinne, mutta toisaalta, niin on täälläkin ollut.

Tanskalla on jotain 300 000 asukasta enemmän, mutta BKT on aivan samoilla tasoilla. Jos ero on jo noin valtava Tanskan hyväksi kesäkisoissa, niin pitää kyllä oikeasti jo miettiä tosissaan että mitä täällä tehdään väärin ja miksi homma ei toimi.

Kojonkosken selitykset ovat niin naurettavia, että mies sai kyllä saada kengänkuvan perseelleen. Suomen kannattaisi tuoda vaikka muista pohjoismaista ulkopuolista porukkaa tutkimaan mitä täällä tehdään oikein ja mitä ei. En usko suomalaisen tahon pystyvän täysin hahmottamaan kuvaa, nyt tarvitaan kyllä jo ulkopuolisen silmiä, jolla on vapaus myllertää järjestelmää.

 

[LaTe_Show]

Vaikea arvioida, mikä on Kojonkosken panos ja mahdollisuudet tässä pestissä. Noin yleensä sanoisin että suomalaisen olympiaurheilun ylivoimaisesti suurin ongelma ovat resurssit, niiden puute, eli raha, sen puute. Jos halutaan menestystä, pitää myös olla valmis panostamaan ihan eri volyymeillä kuin tähän asti.

Panostamaan jokaisella osa-alueella. Nyt ollaan puhuttu siitä valtion "taikaseinästä" jonka pitäisi tuottaa rahaa urheilulle tuosta vaan. Loppujen lopuksi me kaikki voimme vaikuttaa tähän, sillä urheilun kokonaiskiinnostavuutta tulisi lisätä. Nythän vain jääkiekko, osittain jalkapallo ja erinäiset maajoukkuetapahtumat keräävät massoja urheilua seuraamaan, mutta tätä tarvittaisi myös kansallisella tasollakin. Yleisöä enemmän katsomoissa = yhteistyökumppanit haluavat sijoittaa = seurat saa varoja mitä panostaa jne.

Kojonkoskea on helppo syyllistää näistä hänen kauniista sanoista ja visioista, kun lopulta yksi suurimmista syyllisistä suomalaisen urheilun lamaan löytyy kun katsoo peiliin.

Kysyn yleisesti - en viitaten mjr:n mutta, kuinka paljon Sinä käytät vapaa-aikaasi suomalaisen nuorisourheiluun? Kuinka paljon rahaa sijoitat erinäisiin suomalaisiin urheilutapahtumiin?

Suomalaisten urheiluihmisten tulisi vihdoinkin "put their money where their mouth is". Sanoista tekoihin, perseistä penkeille ja makkaraa ostamaan tai olkaa urheilukisojen järkkärinä/lipunmyyjä jne! Sijoittakaa kansalliseen urheiluun lajista riippumatta, naisurheiluun ja junioriurheiluun aikaanne ja rahanne! Urheilu on parasta paikan päällä.

 

[BlackWolf]

Toinen asia on sitten urheiluseurojen rakenne. Omalla asuinalueellani on varsin paljon eri urheiluseuroja, jotka ovat aika pitkälti erikoistuneet tiettyihin lajeihin. Mielestäni olisi parempi jos olisi enemmän yleisseuroja tai seurojen yhteistyötä, jotta tosiaan voisi kokeilla eri lajeja helposti. Nythän homma menee helposti siten, että kokeillaan nyt puoli vuotta (mikä on jo maksettu) jotain lajia seurassa A ja sitten jos ei maistu, niin mennään keväällä seuraan B kokeilemaan toista lajia. Näin se on osittain omienkin lasteni kohdalla mennyt. Tämä siis jo ihan kustannussyistä, koska jokaiselle seuralle pitää kuitnekin maksaa joku jäsen- tai kausimaksu. Ja jos kilpailee, niin sitten lisenssi jokaiseen lajiin erikseen (vaikka ne montaa euroa eivät olekaan).
Lisäksi jos seurat olisivat suurempia, niin uskoisin niiden pystyvän tehokkaampaan toimintaan hallinnollisesti ja esimerkiksi joustavuuteen harjoitusryhmien suhteen. Tietenkään seuroja ei voi mihinkään velvoittaa, mutta omasta mielestäni seurarakennetta kannattaisi yrittää muuttaa. Ja tämä siis nimenomaan siellä nuorimpien lasten liikunnassa. Eihän erikoistuminen ole mikään ongelma sitten vanhemmilla lapsilla tai nuorilla, jotka ovat lajinsa löytäneet ja haluavat siihen panostaa.

En minä näe ettei asioihin voisi puuttua. Yksi vaihtoehto olisi sellainen, että lajiliitoille/seuroille tuleva tuki velvoittaa vaikka kuukauden kokeuilujaksoon. Jos et tukea ano, niin sitten voit toki vaatia mitä vain, mutta tukea hakiessasi sitoudut siihen, että kuka tahansa voi tulla sinne urheilemaan kuukaudeksi, viikoksi tms. Ei nämä asiat aina ole niin vaikeita, kuin mitä niistä halutaan tehdä. Ennemminkin, ainakin allekirjoittanutt häiritsee se, miten huonosti asioista tiedotetaan, sekä hieman tämä @erku tyylinen "pitää kohdentaa" mantra.

Nyt jo kohdenetaan rahaa helvetin hyvin, niille johtajille. Sitten jos aletaan rahaa kohdentamaan vaikka pois lentopallosta, niin ei se nyt ainakaan asiaa auta. Eikä mikään valitaan XX määrä lajeja ja muita ei ollenkaan tueta. Se kuulostaa aivan järkijättöiseltä ajatusmallilta. Ennemmin pitäisi mennä niin, että jos urheilija pystyy osoittamaan kykynsä, oli se laji sitten vaikka runkkaus, niin siihen kohdistettaisiin sitten sitä tukea. Varsinkin siellä nuorissa, joiden seuraava askel olisi siirtyä aikuisten sarjoihin ja tämän jälkeen sen tuen käytön seuranta ja jatkuvuus pitäisi taata, sekä sen määrän olla sellainen, että urheilija voi täysipäiväisesti keskittyä siihen urheilemiseen ja näyttää sen tasonsa. Sitten jos alkaa vaikuttaa siltä, että potentiaali ei lunastu, niin aletaan vähentämään sitä rahamäärää ja jossain vaiheessa ne hanat menee kiinni.

Toinen on sitten tuo tiedotus. Tässä maassa on sen sataa lajiliittoa, on erilaisia kattojärjestöjä yms. ja joka saatanan taho tuuttaa sitä omaa shaibaansa milloin mitäkin kautta ja suurin osa jää ihmettelemään ja ei edes tiedä koko asiasta. Missä on yksi keskitetty tiedotuskanava kaikkien lajien kohdalle? Ei ole edes mikään iso panostus, jos se tiedotus koottaisiin yksiin kansiin tai paikkaan. Minä voisin hyvinkin nähdä kannattavana, että olisi yksi keskitetty taho, mistä saisi kaikki saman alueen urheiluseurat ja mahdollisuudet esiin. Lisäksi kotiin voisi hyvinkin tipahtaa kerran, pari vuodessa sellainen puhelinluettelo missä olisi lajiesittelyt, yhteystiedot yms. se on tämän maan rahankäytössä tuollaisen tekeminen ihan pieru saharassa, mutta se olisi jotain oikeasti konkreettista.

 

[Kirjoittelija]

Täh? Jos minä puhun urheilijan eläkkeestä, niin miten se liittyy tähän?

Sinä laskeskelet, että tämä sun menestystä tuottava systeemisi maksaa 55 vuodessa yhtä paljon kuin kehitysapu kolmessa vuodessa. Mutta 55 vuodessa ehditään pitää aika monet olympialaiset, joita tuskin pystytään kaikkia kahlaamaan läpi samoilla urheilijoilla.

 

[JypFabu]

Missä on yksi keskitetty tiedotuskanava kaikkien lajien kohdalle?

Sellainen taho on ilman muuta koulu. Niitä liittojen ja komiteoiden rahoja voisi suunnata sinne ruohonjuureen niin, että kaikki lapset saisivat harrastusvälineet, ilman, että vanhempien varallisuus sitä rajoittaisi. Panostaa pitäisi myös siihen, että aloittavan juniorin valmennus tulisi ammattivalmentajalta, palaan myös tuohon lisenssi asiaan, jonka aiemmin mainitsin, yksi liikunta lisenssi pitäisi riittää lapselle ja vapaus innostuksen mukaan harrastaa eri lajeja. Tähän voisi myös koulu panostaa, antamalla liikunnan arvostelussa plussia arvosteluun, mitä monipuolisemmin lapsi erilaisiin liikunnan muotoihin tutustuu. Koko liikunnan ruohonjuuri olisi luontevinta koordinoida juuri koulun kautta ja siihen pitäisi kuulua myös tasaveroisena myös sirkuskoulut, joissa saa loistavaa evästä kehonhallintaan, jota sitten tarvitsee ihan kaikissa lajeissa, mitä kuvitella saattaa. Aina pitäisi olla olemassa myös tasa - arvoisena harrasteliikunta ilman päämäärää huipulle, jotta liikunnallinen elämäntapa iskostuisi mahdollisimman monille. Mitä useamman lapsen saa kiintymään liikkumiseen, sitä isompi joukko siitä valikoituu sinne huippu - urheilijan polulle. Mikään luetelluista ei kustanna enempää kuin nämä kahvikerhot joissa visioidaan. Hankalampi näin maallikolle on analysoida sitä, mitä kaikkea voitaisiin ilman ylenmääräistä rahan tuhlausta saada aikaan, jos se urheilijan polku olisikin monikossa ja yksilöllisempänä, jotta esim. työn, opiskelun ja perhetilanteiden muutoksista huolimatta olisi mahdollista sille polulle palata tilanteen sen salliessa.

Minä en usko mihinkään kuukauden kokeilujaksoihin, oma kokemus kentältä on, että ujommat lapset ei tuossa ajassa saa mitään irti koko harrastuksesta, saati ehdi kokemaan mitään me elämyksiä, ne kun on myös todella tärkeitä asioita sen lajiharjoittelun lomassa. Toivoisin myös, että maahanmuuttalapsiin pureuduttaisiin jo samantien, vaikka valtion ylimääräisellä satsauksella, niissä on potentiaalia olemassa, mutta myös voimaa integraatioon koko perheelle. Monelle lapselle laadukas harrastaminen voi toimia henkisenä eheyttäjänä kovien kokemusten jälkeen, mutta myös viimein kuulua johonkin ja olla välitetty.

Viimein, jos tuo on totta, mitä joku aiemmin tarinoi, että tämän nais keihäänheittäjän piti tehdä kahta duunia mahdollistaakseen huippu - urheilunsa, ei todellakaan tarvitse ihmetellä karsinnan jumbosijaa, enemmänkin sitä, että sinne asti yleensä selviytyi. Lähtökohdan on oltava se, että urheilijan, jos tuolle tasolle yltää, pitää voida tehdä sitä täyspäiväisesti, muuten saa herrakerho ryypätä kelomajoissaan vaikka maailman tappiin ja ihmetellä, miksi visio ei toteudu, vaikka power pointtija näytti niin hyvältä.

Niin tai näin, muutos, jos sen oikeasti meinaa tehdä, pitää alkaa sieltä ruohonjuuresta ja sitä mukaa kun homma toimii, rakentaa muuta infraa optimaaliseksi. Itsestään selvää on, että seurat ja lajit pitää kuulua saman sateenvarjon alle ja toimia yhdessä ilman keskinäistä nokittelua, joka vie vaan kykyjä ja energiaa täysin toisarvoiseen puuhasteluun.

editoin vielä sloganin: Liikunnasta pitää tehdä kansalaisoikeus.