Ensinnäkin, minullakin on ollut koira, joten luulen tietäväni mitä sen kanssa eläminen on, en saarnaa kaikkitietävänä ilman mitään todellisuuden tajua.
Nykyisellä asuinalueella koirat saavat kuitenkin lähes viikoittain kirjoittamaan vitutusketjuun. Enkö huomaa fiksuja koiranomistajia vai onko koiranomistaminen joku idioottien/vastuuttomien ihmisten erikoisoikeus? Pari esimerkkiä:
- paikallinen pururata. Kierrän sitä kesät talvet, useita kertoja viikossa ja talvella useita kierroksia kerralla. Kesällä tai syyspimeällä, jolloin se on ainoa valaistu metsänpätkä, siellä ei näy yhtään koirankusettajaa. Esim. kahden viime viikon aikana olen nähnyt marjastajia ja lenkkeilijöitä kymmenittäin ja vain yhden koiran. Mutta annahan kun ensilumi sataa maahan. Lähes joka ilta siellä joku idiootti lampsii hiihtoladulla koiran kanssa. Perkele.
- naapuritalon päädyssä asuu pariskunta, jolla on kolme jotain pientä koiranperkelettä. Naapuritalon piha on rakennettu tiehen kiinni, eli siinä ei ole mitään ojan penkkaa, pusikkoa tai muutakaan kusipaikkaa. Niinpä nämä pässinpäät tuodaan kuselle/paskalle meidän talon kohdalla olevaan penkereeseen, joka viettää alaspäin suoraan autopaikoillemme. No se on ojaa, eikä siinä ketään muita liiku kuin lapsia, nii-in, lapsia. Lisäksi kun tietä aurataan, tuo lumipaskaseos tulee autopaikoillemme ja sulaa siihen. Ei, kertaakaan nämä eivät kerää tuolta paskoja pois, koska se penger on kuulemma niin jyrkkä ettei sinne ihminen voi mennä. Virallisestihan tuo ei varmaan ole meidän tonttia vaan kadun reunaa, mutta vituttaa se silti. Samainen pariskunta valittaa, jos auraamme omasta pihasta lumia siten, että se lumi menee heidän puolelle. Siitä kun on hirveästi haittaa kenellekään liikkumattomalla alueella.
- naapuritalon toisessa päässä asuu vanha pariskunta, jolla on myös kolme kappaletta pieniä, kovaäänisiä räkyttäjiä. Joka kerta kun he avaavat ulko-oven, nuo riiviöt juoksevat ovesta, jokainen eri suuntaan ja ensimmäiseen tolppaan/lipputankoon/pensaaseen/puuhun jalkaa nostamaan ja pihalla leikkiviä lapsia säikyttämään räkyttämällä. Sitten tämä pariskunta klenkkaa koirien perässä kovaan ääneen huutaen ja kahdelle huonojalkaiselle kolmen koiran kiinni saaminen ei ole helppoa. Ei ole minuutin homma. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olen joutunut lohduttelemaan koiria säikähtäneitä lapsiani. Plus vahtimaan, että keltaista lunta ei saa leikkipaikallakaan syödä. Tästä pariskunnasta on valitettu isännöitsijälle, mutta aina se vaan tulee yllätyksenä heille, että ovea avatessa koirat säntäävät pihalle. Jännä.
