Koiraihmisistä

[Rööri]

<BR>
<BR>
<BR>Pohdintaa, asiakasta odotellessa [17:26, 10. Tammikuuta 2000]
<BR>
<BR>Kuuluuko tuttaviinne, vai oletteko kenties itse,
<BR>koiraihmisiä. En nyt tarkoita mitään ihmissuden
<BR>kaltaista mutaatiota, vaan päällisinpuolin
<BR>normaaleilta vaikuttavia ihmisiä, joiden elämän
<BR>ovat koirat saattaneet uuteen uskoon.
<BR>Minä pidän koirista, mutten koiraihmisistä.
<BR>
<BR>Vanha ystäväni meni ja rakastui naiseen, jolla on
<BR>kolme Belgianpaimenkoiraa ja yksi mäyräkoira.
<BR>Kehui tätä ensitapaamisen jälkeen herkäksi ja
<BR>tuntevaksi luonnonlapseksi. Eittämättä hän sitä
<BR>onkin, mutta eikö nyt voisi soveltaa jotakin
<BR>kohtuutta tuossa elukoidenkin pidossa, etenkin
<BR>kaupunkiasunnossa.
<BR>
<BR>Ystäväni on muuttunut. Rakkaus on kaiketi hänet
<BR>sokaissut -järkimiehen. Kyläillessäni hänen
<BR>luonaan, ennen niin viihtyisän siistissä ja
<BR>hyvällä maulla sisustetussa asunnossaan, meinaa
<BR>itku tulla. Parketti on laikkuuntunut koirien
<BR>eritteistä, tyylikkäät kalusteet revitty ja
<BR>järsitty piloille, nurkissa pyörteilee nyrkin
<BR>kokoiset karvapallerot, yhdessä laitetut tapetit
<BR>ovat ryönääntyneet puoleentoista metriin saakka
<BR>kuolasta. Hyi helvetti, kämppä on kuin navetta,
<BR>ja mies vaan hymylee kuin edesmennyt Jaska
<BR>Jokunen typerän näköisenä.
<BR>Joudun myös joka kerta miettimään oman
<BR>alapäähygieniani riittävyyttä, sillä niin
<BR>innokkaasti nuo hurtat tunkevat sisäään päästyäni
<BR>kuonojaan haaruksiini. Toinen edestä ja toinen
<BR>takaa äänekkäästi hörskähdellen.
<BR>
<BR>Ensivieraillullani odotin isäntäväen rientävän
<BR>lähes raiskatuksi tulleen vieraansa avuksi, mutta
<BR>selvittäessäni eteisestä kauhun värittämällä
<BR>äänellä tapahtumien kulkua sain kulla, etteivät
<BR>ne ole vihaisia, noh -mikäs siinä sitten on
<BR>keekoillessaan kirsu perseessä, ja toinen
<BR>kääntelemässä sukukalleuksiani. Oma lukunsa on
<BR>vielä tuo pieni vanuteltu pötkö, joka tarvitsisi
<BR>kipeästi aivojen ohella kolmannen jalkaparin
<BR>keskivartaloonsa. Tämä koiran irvikuva taasen on
<BR>ottanut tavakseen tyydyttää itsensä kanin
<BR>intensiteetillä sääreeni -siihenkään kummankaan
<BR>isäntäväestä puuttumatta. Se on kuulemma ihan
<BR>luonnollista. Ei tartte kyllä mitään !
<BR>
<BR>Näitä koiran omistajia ei perhesovun puitteissa
<BR>voi pyytää edes kesällä mökille viettämään ennen
<BR>niin riehakkaita ryppy/sauna sessioita. Ainakaan
<BR>neljän koiran kanssa, jos et ole valmis
<BR>sunnuntai-krapuloissasi keräämään pihoilta
<BR>saavillista koiran paskaa, sekä mullittamaan
<BR>nurmikkoa uudestaan, puhumattakaan istutusten ja
<BR>kasvimaan uudelleen asetteluista. Mökin sisätilat
<BR>eivät myöskään miellytä enään vierailun jälkeen
<BR>vaimosi silmää ilman täydellistä remonttia.
<BR>Helpompaa siis jättää kutsumatta.
<BR>
<BR>Mitä siis opimme tästä -emme todennäköisesti
<BR>mitään, mutta varjelkaa hyvät ihmiset ystäviänne
<BR>rakastumasta koiraihmiseen. Itse en osannut olla
<BR>varuillani. Luulen menettäväni yhden harvoista
<BR>ystävistäni koirille... Elämä on julmaa...
<BR>
<BR>Rööri
<BR>
<BR>
<BR>

 

[Paitselo]

hämähäkki-ihmisistä....
<BR>Joopa joo, jotkut tykkää koirista, toiset taas ehkä hämähäkeistä...
<BR>Meidän huusholliin tuli neljä vuotta sitten tommoinen ison äijän kämmenen kokoinen, karvainen tarantula-hämähäkki. EI, se EI tullut vahingossa, vaan se ostettiin ihan virallisesti alan kauppiaalta. Hämikselle laitettiin tietysti viihtyvyyden takaamiseksi kunnollinen terraario, ja aina välillä hämis otetaan sieltä \"himastaan\" oikomaan jalkojaan meidän \"isäntäperheen\" käsivarsille. Tämä hyönteinen on erittäin myrkyllinen (purema vastaa noin kahdenkymmenen kotimaisen ampiaisen piston myrkyllisyyttä), joten meillä kotona käyville vieraille tehdään selväksi että sitä terraarion kantta ei avata ilman meikäläisen valvontaa. Hämis ei kuitenkaan pure, paitsi jos se tuntee olevansa uhattuna.
<BR>Ja onhan tällä meidän hämiksellä nimikin, se on nimittäin nimeltään SAKKE... nuorin poikani nimesi sen IFK:n veskari Lindforsin mukaan sen takia että sillä on tarvittaessa vähintään Saken veroinen spagaati, tosin tällä meidän Sakella on jalkoja huomattavasti enemmän kuin Lindforsilla!
<BR>Ai niin, aina kun meille tulee kylään vieraita, jotka ei tajua lähteä himaan ajoissa, niin minä yleensä vihjaan että \"hups, se terraarion kansi taisi jäädä raolleen, taitaa Sakke olla liikenteessä\"...[addsig]

 

[Rööri]

No voi helvetti, oletko tosissasi, hämähäkki lemmikkinä? Mitä ihmeen iloa siitä on, jollei oteta huomioon tuota sinänsä varsin kätevää peloiteaspektia asumaan jääneiden vieraiden suhteen? Tai no, miksi ei. Tokihan hämiksenkin kanssa voi harrastaa kaikenlaista. Eihän noiden aktiviteettien tarvitse ainoastaan koiriin ja rajoittua.
<BR>
<BR>Kuka kieltää esim. lenkkeilemästä hämähäkin kanssa. Hihna vaan kaulaan ja menoksi. Tuon sorttinen ulkoileminenhan on kaiketi melko sosiaalista kanssakäymistä toisten koirien kusettajien kanssa. Kyselet maanittelevalla äänellä saisiko Sakke vähän haistella tapaamianne hauvoja, ja tokihan nuo vastavuoroisesti saavat nuuhkia Sakarin persettä. Vihaisia yksilöitä kannattaa tosin vältellä, etteivät nuo hotkaise Sakua niin sanotusti parempiin suihin.
<BR>
<BR>ps. Muista varata kakkapussi mukaan.
<BR>
<BR>terv. Rööri

 

[Paitselo]

Rööri-Roope... duoda duoda, muuten sitä Sakkea voisi hihnassa ehkä ulkoiluttaakin, mutta kun ei sillä perhanalla ole kaulaa! Ja muutenkin se vaatisi kyllä näillä keleillä villahousut jokaiseen jalkaansa (ai niin, ei sillä kyllä ole vyötäröäkään). Sitten taas jos sen veisi kesähelteellä ulos, niin siitähän vasta show syntyisi. Nimittäin kesällähän ilmassa pörrää karmea määrä hämiksen mieliravintoa, siinä voisi Sakke kyllä seota! Kuvittele nyt itse jos olet helteisenä kesäpäivänä kävelyllä ja pääsi ympärillä lentelee koko ajan pizzoja, pihvejä, ym. herkkuja, tämä vaan noin-niinkuin vertauksena kun et sinä kuitenkaan kärpäsistä tai hyttysistä gastronomisessa mielessä tykkää. Vai?[addsig]

 

[koo]

Mustasukkaisuutta

Viestin lähetti Rööri
[B
<BR>Mitä siis opimme tästä -emme todennäköisesti
<BR>mitään, mutta [/B]

Ajattelin laittaa Röörille "Kummitytön kuulumisia" kun sellainen kai kuuluu hyviin tapoihin.
No, yritän myöskin olla vähän tohkeissani tästä kaksitoistaviikkoisesta söpöliinistä ja oletan, että kaikki muutkin haluavat seikkaperäisen selostuksen eläintarhamme arjesta.

Aika tietysti näyttää olisiko pitänyt ottaa opikseen tuosta Röörin kaverin tarinasta, mutta toistaiseksi elämä pentukoiran kanssa on sujunut...kohtalaisesti.

Kaunis ja söpö hän on, kieltämättä, varmasti rotunsa valio.
Kaikki mittasuhteet just kohdallaan voittamaan vaikka miss America Dog Grand Prix jne...Oranssi turkin väri korostaa herttaisen älykkäiden silmien katsetta. Älykkyys ei jää pelkkään ulkonäköön sillä hauveli osaa valita myös TV-ohjelmansa.
Kaikki Muumit, Salkkarit ja jopa Uutisvuodonkin hän sivuutti silmät ummistamalla. Ehdin jo hätistelemään sähkäriäkin asentamaan Canalin piuhoja, mutta koirapa yllätti. Tasan silloin kun Favorin pudotti aloituskiekon Sunnuntaina jäähän, koira asettui telkkarin eteen ja alkoi seuraamaan peliä. Hievahtamatta tuo elukka istui koko erän ja alkoi haukkumaankin vasta kun Peltomaata haastateltiin. Tokaerän puolivälissä hän nukahti, eikä syyttä, tuota minä sanoisin jo korkeamman luokan asiantuntemukseksi.
Ties vaikka ostaisin hänelle kausarin ensi kaudeksi...

Luonteeltaan hän on nykynaisen tavoin päättäväinen ja määrätietoinen. Päättäväisin illalla kun kaikki muut jo nukkuu ja minun pitäisi vielä jotakin pientä löytää jääkaapista, huomiota herättämättä. Silloin tuo suursyömäri hyppii ja ulisee, yrittäen ryöstää minun herkkulautaseni. Jos en luovu saaliistani hänen hyväkseen alkaa vimmattu haukkuminen joka herättääkin sitten koko porukan.
Siinä sitä onkin selittelemistä varhaisista "aamiaisaskareista" koiran repiessä Aurajuustovoileipää aamutakin taskusta.

Pahanteko ja eritepuoli hänellä on myöskin tyttömäisen huomaamatonta ja pienimuotoista. Ainakin sisätiloista on kaikki jätökset jaksettu neljän ihmisen voimin siivota. Myöskin tuttu mattopyykkäri on mielissään jokaviikkoisesta asiakassuhteesta,
"näin Joulun alla kun on noita rahareikiä".
Uudet tapetit taitaa jäädä kuitenkin haaveeksi sillä tämä rotu ei kuolaa.
Lenkkikaveriksi hänestä ei minulle ole vaikka sitä eniten toivoin.
Pari kertaa olen yrittänyt lähteä tyttöjen kesken, mutta koira juoksee paniikissa perimmäiseen nurkaan kun näkee minut verkkareissa. Tuosta voisi vaikka loukkaantua, herkempi ihminen.
Minä sitten kannan koiran väkisin ulos ja muutaman askeleen otettuaan hän istahtaa ulisemaan, kääntyy ja juoksee ovelle.
Kotiuduttuani yksinäiseltä lenkiltäni herttaiseen, koira makaa tyynyllä isännän jaloissa - idylliin, minulla saattaa häivähtää mielessäni eräs toinenkin koiratarina.
Pitäisiköhän minunkin alkaa pitään siankorvia taskussani?
Voisin ehkä kesken työpäivän soittaa koiralle ja kysäistä mitä äidin pikku höpönassu oikein riehuu?
Ainakin aamupuuron alan keittämään hänelle perinteisesti hauduttamalla, kuka sitä nyt mikrossa koiralle.
Luultavasti luovun myös epähienosta tavastani rynnätä vessaan kotiin tultuani. Samapa tuo vaikka tulis pissat housuun kunhan koira saa heti ensimmäisenä huomionsa...

No ei vais, mutta melkein...


Terveisin koo

 

[Rööri]

Palasta yön painikkeeksi

Kiitoksia nyt aluksi kummitytön kuulumisista. Tuntuu olevan topakka ja määrätietoinen yksilö, joka kykenee antamaan kaivattua haastetta kasvattajilleen. Tiukan paikan tullen olen kyllä käytettävissä – kummiuden suomin valtuuksin.

Vai ei tuo anna emäntänsä noutaa huomiotta huikopalaa aamuyön tunteina, vaikka heräät kesken makoisten uniesi huutavaan nälkään? Oikeastaan saisit rauhassa riutua yöpalasi puutteessa, jos et kerran itse ongelmaan ratkaisua keksi. Autan nyt kuitenkin, koska tiedän kuinka raastavaa, tukevasta iltapalasta huolimatta, on jättää jännimässä vaiheessa oleva rem-uni kesken vatsan vaativan kurnimisen vuoksi. Minunkin on aina nälkä, ja koko ajan jano!

Toimi siis ensi yönä näin: Suorita muina naisina iltatoimesi entiseen malliin, vaikka tulevan yön hekumalliset syömingit kangastelevatkin jo mielessäsi. Iltalypsyltä palailtuasi keität entiseen malliin perheellesi teetä ja katat kunkin nimellä varustetun Kermansavi-mukin käytännön muovaamille paikoilleen. Voileipävuorta kasaillesasi hyräilet hyväntuulisena Abban ikivihreitä.

Voikkareiden mukutuksen ja teen ryystämisen päälle käyt iltapesulla totuttuun tapaan. Puet sen viime jouluna saamasi niukka kankaisen ”yöpaidan” sijaan tätä nimenomaista tarkoitusta varten hankkimasi pitkähelmaisen, mutta mielenkiintoa herättävän läpikuultavan pitsisomisteisen ”täyden kuun unelman” yllesi, ja supattelet vällyissä mukavia Sepon suuntaan.

Tällä kohdin Puutteen perän isännän pitäisi murahtaa jotakin tyyliin: ”noh, käyhän kontilles siitä kyhnyttämästä”. Tässä vaiheessa suunnitelma sujuu kuin rasvattu ilman lisäluistoakin. Hifkiläisen mölähdettyä seisovin silmin, asentoa vielä hakiessasi, voit irrottautua huoletta ja hipsiä haarukkaasi kuuraamaan. Virautat alapääsi pikaisesti ja lukitset bideen liipasimen pohjaan esim. hammastikulla. Veden pöhistessä kaivat iltapalan jälkeen jemmaamasi verkkaripuvun kylppärin alakaapista ja puet sen yöpaitasi alle. Aamutohvelit vaihdat vaivihkaa lenkkareihin.

Vuoteeseen palailessasi isäntä todennäköisesti kuorsaa jo täyttä huutoa, hengityskatoilla suutaan äänekkäästi massautellen. Jos tuo nyt kuitenkin tyydytyksestään huolimatta olisi tolkuissaan, niin tuskinpa huomaisi raukeudeltaan pikku petostasi.

Loppu onkin sitten yhtä juhlaa. Talon hiljennettyä könyät ylös vuoteesta ja vedät ”täyden kuun unelmasi” verkkarien päältä, sujautat lenkkarit jalkaasi ja suunnistat kostein suupielin jääkaapille. Tarpeen vaatiessa voit tehostaa tunnelmaa vielä kietaisemalla talutushihnan harteillesi. Takaan, että saat mässäillä herkullisia yömöyhteitä koiraltanne rauhassa läpi yön, ja virota uuteen aamuun täysin vatsoin. Kätevää, eikö?

Niin, minkä nimiseksi hänet kastettin, ja tuoksuuko sen suu vielä vauvalle?

Juohtuipa vaan mieleeni…

 

[koo]

Niin, haasteita ainakin minulla riittää yli omienkin tarpeiden ilman tätä todella haasteellista koiranpentua, joten Sepolle lankeaa nämä kasvatus- ja koulutustehtävät. Enkä minä enään taitaisi yhtäkään "pentua" viitsiä johdonmukaisesti "kouluttaa" aikuisuutta varten. Eilenkin annoin pennun nukkua sohvalla kun en enään jaksanut sadattakymmenettätuhannetta kertaa komentaa "ALAS". Lisäksi nappasin häntä kevyesti kuonolle kun hän varasti kaulimen jolla oli tarkoitus tehdä korvapuusteja. Koira juoksi ympäri kämppää raahaten kaulinta suussaan...

Myöskään vauvantuoksuisesta suusta en ole tehnyt tarkempia hajuanalyysejä, mutta epäilen. Tämä kummityttösi nimittäin syö kaiken mahdollisen sekä ulkoa, että sisältä. Ruokavalioon kuuluu normaaliruoan lisäksi puutarhajätteitä, muovisia kukkasipulipurkkeja, farkut, jalkalistanpätkiä, joku sosiaaliesite mitä en ehtinyt lukea ja kissanpaskakakkaroita.
Ei ihme, että pentu kasvaa 2:n kg:n viikkovauhtia.

Eilen hän kävi ekassa rokotuksessa ja tapasi eläinlääkärillä Pässin. Pässi oli onneksi narussa eikä oikein noteerannut koiraa mitenkään. Taisi olla jotain leuhkaa rotua kun oli vain kuono pystyssä kävellyt isäntäparinsa kanssa ulos.

Kaikenlaisia lemmikeitä sitä ihmisillä on. Tosin on meilläkin ollut joskus Sauvasirkkoja ja Predatorilla tuo tässäkin ketjussa mainittu "Sakke". Muistelen sellaistakin että Sinulla oli joskus tarkoitus hankkia Koppakuoriaisia. Hankitko?

Ja, täydenkuununelman ompelen heti kun kiireiltäni kerkiän.
Tänään ostin jo kankaan vaikka minun annettiinkin ymmärtää, että Röörikorneria ei tarvitse lukea kuin Raamattua.
Luulen kyllä, että siinä mieli muuttuu kun liihottelen läpikuultavassani makuuhuoneen puolelle. Tiedä sitten kuinka paljon herkkää tilannetta haittaa kun unelman alta paljastuu Hiitelän hienhajuiset Adidakset ja siron nilkan peittävät Pumat tai Reebocit.
Vaikka eikös siellä suuressa maailmassa ole tapana, että nainen käyttää jonkinlaisia nahkasaapikkaita hmm..."yöllä"?
Maalaisjärjellä ajateltuna tuota voisi näihin oloihin soveltaa siten, että täällä kun on oikeasti niin suuret ympyrät, siis fyysisesti, niin
"hmm yöllä" kelpaa vastavuoroisesti lyhytvartisemmat kengät.
Valitsen Pumat ne on paremmat jalkaan ja niissä on pohjat täysvaimennetut, mistä sitäkään tietää vaikka alkais töyssyttämään.

Terveisin koo