<BR>
<BR>
<BR>Pohdintaa, asiakasta odotellessa [17:26, 10. Tammikuuta 2000]
<BR>
<BR>Kuuluuko tuttaviinne, vai oletteko kenties itse,
<BR>koiraihmisiä. En nyt tarkoita mitään ihmissuden
<BR>kaltaista mutaatiota, vaan päällisinpuolin
<BR>normaaleilta vaikuttavia ihmisiä, joiden elämän
<BR>ovat koirat saattaneet uuteen uskoon.
<BR>Minä pidän koirista, mutten koiraihmisistä.
<BR>
<BR>Vanha ystäväni meni ja rakastui naiseen, jolla on
<BR>kolme Belgianpaimenkoiraa ja yksi mäyräkoira.
<BR>Kehui tätä ensitapaamisen jälkeen herkäksi ja
<BR>tuntevaksi luonnonlapseksi. Eittämättä hän sitä
<BR>onkin, mutta eikö nyt voisi soveltaa jotakin
<BR>kohtuutta tuossa elukoidenkin pidossa, etenkin
<BR>kaupunkiasunnossa.
<BR>
<BR>Ystäväni on muuttunut. Rakkaus on kaiketi hänet
<BR>sokaissut -järkimiehen. Kyläillessäni hänen
<BR>luonaan, ennen niin viihtyisän siistissä ja
<BR>hyvällä maulla sisustetussa asunnossaan, meinaa
<BR>itku tulla. Parketti on laikkuuntunut koirien
<BR>eritteistä, tyylikkäät kalusteet revitty ja
<BR>järsitty piloille, nurkissa pyörteilee nyrkin
<BR>kokoiset karvapallerot, yhdessä laitetut tapetit
<BR>ovat ryönääntyneet puoleentoista metriin saakka
<BR>kuolasta. Hyi helvetti, kämppä on kuin navetta,
<BR>ja mies vaan hymylee kuin edesmennyt Jaska
<BR>Jokunen typerän näköisenä.
<BR>Joudun myös joka kerta miettimään oman
<BR>alapäähygieniani riittävyyttä, sillä niin
<BR>innokkaasti nuo hurtat tunkevat sisäään päästyäni
<BR>kuonojaan haaruksiini. Toinen edestä ja toinen
<BR>takaa äänekkäästi hörskähdellen.
<BR>
<BR>Ensivieraillullani odotin isäntäväen rientävän
<BR>lähes raiskatuksi tulleen vieraansa avuksi, mutta
<BR>selvittäessäni eteisestä kauhun värittämällä
<BR>äänellä tapahtumien kulkua sain kulla, etteivät
<BR>ne ole vihaisia, noh -mikäs siinä sitten on
<BR>keekoillessaan kirsu perseessä, ja toinen
<BR>kääntelemässä sukukalleuksiani. Oma lukunsa on
<BR>vielä tuo pieni vanuteltu pötkö, joka tarvitsisi
<BR>kipeästi aivojen ohella kolmannen jalkaparin
<BR>keskivartaloonsa. Tämä koiran irvikuva taasen on
<BR>ottanut tavakseen tyydyttää itsensä kanin
<BR>intensiteetillä sääreeni -siihenkään kummankaan
<BR>isäntäväestä puuttumatta. Se on kuulemma ihan
<BR>luonnollista. Ei tartte kyllä mitään !
<BR>
<BR>Näitä koiran omistajia ei perhesovun puitteissa
<BR>voi pyytää edes kesällä mökille viettämään ennen
<BR>niin riehakkaita ryppy/sauna sessioita. Ainakaan
<BR>neljän koiran kanssa, jos et ole valmis
<BR>sunnuntai-krapuloissasi keräämään pihoilta
<BR>saavillista koiran paskaa, sekä mullittamaan
<BR>nurmikkoa uudestaan, puhumattakaan istutusten ja
<BR>kasvimaan uudelleen asetteluista. Mökin sisätilat
<BR>eivät myöskään miellytä enään vierailun jälkeen
<BR>vaimosi silmää ilman täydellistä remonttia.
<BR>Helpompaa siis jättää kutsumatta.
<BR>
<BR>Mitä siis opimme tästä -emme todennäköisesti
<BR>mitään, mutta varjelkaa hyvät ihmiset ystäviänne
<BR>rakastumasta koiraihmiseen. Itse en osannut olla
<BR>varuillani. Luulen menettäväni yhden harvoista
<BR>ystävistäni koirille... Elämä on julmaa...
<BR>
<BR>Rööri
<BR>
<BR>
<BR>
<BR>
<BR>Pohdintaa, asiakasta odotellessa [17:26, 10. Tammikuuta 2000]
<BR>
<BR>Kuuluuko tuttaviinne, vai oletteko kenties itse,
<BR>koiraihmisiä. En nyt tarkoita mitään ihmissuden
<BR>kaltaista mutaatiota, vaan päällisinpuolin
<BR>normaaleilta vaikuttavia ihmisiä, joiden elämän
<BR>ovat koirat saattaneet uuteen uskoon.
<BR>Minä pidän koirista, mutten koiraihmisistä.
<BR>
<BR>Vanha ystäväni meni ja rakastui naiseen, jolla on
<BR>kolme Belgianpaimenkoiraa ja yksi mäyräkoira.
<BR>Kehui tätä ensitapaamisen jälkeen herkäksi ja
<BR>tuntevaksi luonnonlapseksi. Eittämättä hän sitä
<BR>onkin, mutta eikö nyt voisi soveltaa jotakin
<BR>kohtuutta tuossa elukoidenkin pidossa, etenkin
<BR>kaupunkiasunnossa.
<BR>
<BR>Ystäväni on muuttunut. Rakkaus on kaiketi hänet
<BR>sokaissut -järkimiehen. Kyläillessäni hänen
<BR>luonaan, ennen niin viihtyisän siistissä ja
<BR>hyvällä maulla sisustetussa asunnossaan, meinaa
<BR>itku tulla. Parketti on laikkuuntunut koirien
<BR>eritteistä, tyylikkäät kalusteet revitty ja
<BR>järsitty piloille, nurkissa pyörteilee nyrkin
<BR>kokoiset karvapallerot, yhdessä laitetut tapetit
<BR>ovat ryönääntyneet puoleentoista metriin saakka
<BR>kuolasta. Hyi helvetti, kämppä on kuin navetta,
<BR>ja mies vaan hymylee kuin edesmennyt Jaska
<BR>Jokunen typerän näköisenä.
<BR>Joudun myös joka kerta miettimään oman
<BR>alapäähygieniani riittävyyttä, sillä niin
<BR>innokkaasti nuo hurtat tunkevat sisäään päästyäni
<BR>kuonojaan haaruksiini. Toinen edestä ja toinen
<BR>takaa äänekkäästi hörskähdellen.
<BR>
<BR>Ensivieraillullani odotin isäntäväen rientävän
<BR>lähes raiskatuksi tulleen vieraansa avuksi, mutta
<BR>selvittäessäni eteisestä kauhun värittämällä
<BR>äänellä tapahtumien kulkua sain kulla, etteivät
<BR>ne ole vihaisia, noh -mikäs siinä sitten on
<BR>keekoillessaan kirsu perseessä, ja toinen
<BR>kääntelemässä sukukalleuksiani. Oma lukunsa on
<BR>vielä tuo pieni vanuteltu pötkö, joka tarvitsisi
<BR>kipeästi aivojen ohella kolmannen jalkaparin
<BR>keskivartaloonsa. Tämä koiran irvikuva taasen on
<BR>ottanut tavakseen tyydyttää itsensä kanin
<BR>intensiteetillä sääreeni -siihenkään kummankaan
<BR>isäntäväestä puuttumatta. Se on kuulemma ihan
<BR>luonnollista. Ei tartte kyllä mitään !
<BR>
<BR>Näitä koiran omistajia ei perhesovun puitteissa
<BR>voi pyytää edes kesällä mökille viettämään ennen
<BR>niin riehakkaita ryppy/sauna sessioita. Ainakaan
<BR>neljän koiran kanssa, jos et ole valmis
<BR>sunnuntai-krapuloissasi keräämään pihoilta
<BR>saavillista koiran paskaa, sekä mullittamaan
<BR>nurmikkoa uudestaan, puhumattakaan istutusten ja
<BR>kasvimaan uudelleen asetteluista. Mökin sisätilat
<BR>eivät myöskään miellytä enään vierailun jälkeen
<BR>vaimosi silmää ilman täydellistä remonttia.
<BR>Helpompaa siis jättää kutsumatta.
<BR>
<BR>Mitä siis opimme tästä -emme todennäköisesti
<BR>mitään, mutta varjelkaa hyvät ihmiset ystäviänne
<BR>rakastumasta koiraihmiseen. Itse en osannut olla
<BR>varuillani. Luulen menettäväni yhden harvoista
<BR>ystävistäni koirille... Elämä on julmaa...
<BR>
<BR>Rööri
<BR>
<BR>
<BR>