Koira – ihmisen paras ystävä

[Vaihtorotta]

Eilen vein vajaa 4-vuotiaan walesinspringerspanielin ja palan sydämestäni viimeiselle matkalle. Alkuvuodesta pevisa-lonkkakuvista löytyi E-lonkat ja alkava nivelrikko nolemmilla puolilla. Koira oli vielä tuossa vaiheessa fyysisesti oireeton, joten diagnoosi tuli täysin puun takaa. Ennen pitkää alkoi kuitenkin näkyä muutoksia koiran liikkumisessa ja varsinkin käytöksessä. Ennen aina niin iloinen, lapsirakas ja läheisyydenkipeä koira muuttui rauhattomaksi ja alkoi vetäytymään enemmän omiin oloihinsa. Lopulta arvaamattomuus ja aggressiivisuus etenkin lapsia kohtaan oli meille liikaa. Muutama ennakoimaton vale/varoitushyökkäys hampaidennäyttöineen vei luottamuksen, etenkin kun kyseessä on rotu, jonka ei pitäisi olla aggressiivinen missään tilanteessa. Perheestämme löytyy eka- ja kolmasluokkalaisen lisäksi myös pian-konttausikäinen, joten edellytyksiä turvalliselle yhteiselolle ei enää ollut, eikä koiran enää ollut hyvä olla, joten teimme päätöksen päästää koira lepoon.

Vaikea pukea sanoiksi mitä ihminen kokee kävellessään eläinlääkäristä takaisin autoon valjaita ja hihnaa kantaen. Kiitos muistoista Redi, ikävä on valtava.

Osanotto vielä myös @McTorso :lle

 

[McTorso]

@Vaihtorotta , lämmin kiitos osanotostasi. Osanotot myös sinnepäin. Surullinen kohtalo Redillä.

***
Minun surua ja arkea on helpottanut kummasti se, että vanhuksen kuolema ei jättänyt elämää koirattomaksi. Kaksivuotias labradorinnoutaja on pitänyt koirastruktuurin päällä. Pentu näki vanhuksen lähdön, eikä ole sitä etsinyt. Vaikutti kyllä siltä, että ymmärsi, mistä on kyse. Vuorokauden suri. Oli kerällä yhdessä paikassa, eikä liikkunut kuin syömään ja tarpeilleen. Nukkui seuraavana yönä kaksitoista tuntia ja oli valmis eteenpäin. Tuntuu, että pentu kasvoi samantien monta vuotta, kun vanhempi kaveri lähti viereltä. Rauhoittui paljon ja on ominut vanhuksen paikkoja ja tapoja.

Nyt sitten vuoden etuajassa täysipäiväiseksi koulukoiraksi. Ja millä tavalla onkaan aloittanut, huhhuh! Suoriutuu luokkatyöskentelystä kyllä aivan kympin arvoisesti. Vielä sitä ei pysty ottamaan mukaan palavereihin oppilaan tueksi, mutta muussa työssä siitä on kyllä jo nyt iso apu.

 

[Jakke76]

@Vaihtorotta Tsemppiä ja jaksamisia. Noin nuoresta koirasta luopuminen on paha paikka, vaikka ei teillä tuossa ollutkaan mitään vaihtoehtoa.

 

[Meiken]

Vaikea pukea sanoiksi mitä ihminen kokee kävellessään eläinlääkäristä takaisin autoon valjaita ja hihnaa kantaen. Kiitos muistoista Redi, ikävä on valtava.

Tässäpä tämä kuvattuna kaikessa vaikeudessaan. Sitä ei osaa sanoin kuvailla, kuinka pahalta tuo tilanne tuntuu. Meillä vaimo ilmoitti jo hyvissä ajoin, että hänestä ei tuohon hommaan ole. Eipä meikäläisestäkään siihen hommaan oikeastaan ollut, mutta jostain sain kaivettua voimat tuohon viimeiseen matkaan.
Koiran poismenon jälkeen vaimo olisi halunnut mahdollisimman pian uuden koiran, mutta itsellä meni melkein vuoden verran ennen kuin edes suostuin harkitsemaan uuden koiran ottamista. Sen verran koville tuo edellisen koiran viimeinen matka otti.

 

[WildCore]

Sitä ei osaa sanoin kuvailla, kuinka pahalta tuo tilanne tuntuu.

Paha mieli tulee myös silloin, kun itse vaan viemässä koiraa rokotukseen ym. ja näkee kun jostain huoneesta tullaan ulos pelkän hihnan kanssa. Tulee surullinen olo toisten puolesta ja kai siinä hetkessä tajuaa, että tuo sama on itsellä jossain vaiheessa edessä.

Me tosin tuossa viime keväänä tultiin vaan tyhjin käsin ulos, kun aavistettiin jo mennessä, että ei se koira sieltä enää ulos kävele… käveltiin rivakasti autolle, ettei kukaan vaan näkisi surua. Niin luonnollinen asia kuin suru onkin, niin miksi sitäkin piti yrittää peitellä?

 

[redlate]

Jatkan vielä aiheesta. Oli myös aika kova paikka tulla tyhjään kotiin keräämään lelut ja pallot pois. Seisoin pitkään hiljaa keskellä huonetta.

 

[Alamummo]

Jatkan vielä aiheesta. Oli myös aika kova paikka tulla tyhjään kotiin keräämään lelut ja pallot pois. Seisoin pitkään hiljaa keskellä huonetta.

Meillä viimeinen koirista lähti yli viisi vuotta sitten. Vieläkään en ole pystynyt korjaamaan kaikkia pehmoleluja olohuoneen pöydän alta pois... Siellä näyttää olevan aktivointipallokin.

 

[Tinke-80]

Tammikuussa 16 vuotta täyttävä tiibetinspanielimme aka wanha rouva alkaa olemaan jo elämänsä ehtoopuolella. Tuossa pari viikkoa sitten alkoi kusemaan sisälle. No selvisi että wanha rouva käy saunassa juomassa lämminvesivaraajan ylivuotoputken allaolevasta saavista vettä ihan urakalla. Ei mikään hyvä merkki. Nyt ei enää pääse saunaan juomaan vettä niin loppui sisälle lirauttelu siihen paikkaan. Lenkilläkin wanhan rouvan kävely on alkanut hidastumaan erittäin paljon, saa kokoajan olla odottamassa milloin hän jaksaa kävellä minut kiinni. Toivon mukaan jaksaa vielä jonkin aikaa olla keskuudessamma. Jo nyt tuntuu pahalta kun ajatteleekin hänen poismenoaan.

 

[Triplaexpresso]

Tammikuussa 16 vuotta täyttävä tiibetinspanielimme aka wanha rouva alkaa olemaan jo elämänsä ehtoopuolella. Tuossa pari viikkoa sitten alkoi kusemaan sisälle. No selvisi että wanha rouva käy saunassa juomassa lämminvesivaraajan ylivuotoputken allaolevasta saavista vettä ihan urakalla. Ei mikään hyvä merkki. Nyt ei enää pääse saunaan juomaan vettä niin loppui sisälle lirauttelu siihen paikkaan. Lenkilläkin wanhan rouvan kävely on alkanut hidastumaan erittäin paljon, saa kokoajan olla odottamassa milloin hän jaksaa kävellä minut kiinni. Toivon mukaan jaksaa vielä jonkin aikaa olla keskuudessamma. Jo nyt tuntuu pahalta kun ajatteleekin hänen poismenoaan.

Nauttikaahan jokaisestä jäljellä olevasta hetkestä hänen kanssaan. Hienon iän on vanha rouva saavuttanut.

 

[Horna]

Tammikuussa 16 vuotta täyttävä tiibetinspanielimme aka wanha rouva alkaa olemaan jo elämänsä ehtoopuolella. Tuossa pari viikkoa sitten alkoi kusemaan sisälle. No selvisi että wanha rouva käy saunassa juomassa lämminvesivaraajan ylivuotoputken allaolevasta saavista vettä ihan urakalla. Ei mikään hyvä merkki. Nyt ei enää pääse saunaan juomaan vettä niin loppui sisälle lirauttelu siihen paikkaan. Lenkilläkin wanhan rouvan kävely on alkanut hidastumaan erittäin paljon, saa kokoajan olla odottamassa milloin hän jaksaa kävellä minut kiinni. Toivon mukaan jaksaa vielä jonkin aikaa olla keskuudessamma. Jo nyt tuntuu pahalta kun ajatteleekin hänen poismenoaan.

Toivottavasti teillä on vielä paljon yhteisiä hyviä hetkiä edessä. Niissä on läsnä varmasti vielä tavallistakin enemmän.

Tässä taloudessa myös tiibetinspanieli ja ovat kyllä niin vallattomia tapauksia. Hurmurilla ikää vähän päälle 3-vuotta ja toivottavasti saisi tipsutella pienillä tassuillaan edes lähelle noin pitkään mitä sinun ''wanha rouva''. :) Välillä kun mietiskelee kaikenlaista ja myös sitä menettämistä, niin pelkkä ajatuskin.. Lemmikin omistamisen ikävin asia.

 

[Surukuku]

Jatkan vielä aiheesta. Oli myös aika kova paikka tulla tyhjään kotiin keräämään lelut ja pallot pois. Seisoin pitkään hiljaa keskellä huonetta.

Lemmikin eutanasiapäätös on aina kova paikka, mutta etenkin silloin, kun se valinta tulee täysin puskista eläinlääkärikäynnin yhteydessä. Olen joutunut muutaman kerran tuohon tilanteeseen ja siinä kyllä lähtee ilmat keuhkoista saman tien - matka kotiin on sanoinkuvaamattoman paha, jos vielä lapset odottavat siellä...

On sitten joskus toisinkin päin.
Meidän 13-vuotias kultsupoika nukkui rauhallisesti pois omalla makuupaikallaan iltapäivällä, kun vielä aamulla olimme käyneet lenkillä muiden koirien kanssa. Tyttäreni huomasi, ettei koira ollut tajuissaan ja kun tunnustelin sitä, se ei enää hengittänyt, mutta tunsin vielä viimeiset sydämenlyönnit.
Vaikka olimme tietysti surullisia, oli tuo lähtö kuitenkin jotenkin kaunis ja lempeä - sai nukkua pois kotona oman laumansa keskellä.

 

[Triplaexpresso]

Lemmikin eutanasiapäätös on aina kova paikka, mutta etenkin silloin, kun se valinta tulee täysin puskista eläinlääkärikäynnin yhteydessä. Olen joutunut muutaman kerran tuohon tilanteeseen ja siinä kyllä lähtee ilmat keuhkoista saman tien - matka kotiin on sanoinkuvaamattoman paha, jos vielä lapset odottavat siellä...

On sitten joskus toisinkin päin.
Meidän 13-vuotias kultsupoika nukkui rauhallisesti pois omalla makuupaikallaan iltapäivällä, kun vielä aamulla olimme käyneet lenkillä muiden koirien kanssa. Tyttäreni huomasi, ettei koira ollut tajuissaan ja kun tunnustelin sitä, se ei enää hengittänyt, mutta tunsin vielä viimeiset sydämenlyönnit.
Vaikka olimme tietysti surullisia, oli tuo lähtö kuitenkin jotenkin kaunis ja lempeä - sai nukkua pois kotona oman laumansa keskellä.

Noin sitä toivoisi että omatkin rakkaat lemmikit lähtisi. Aika harvoin niin vain käy :( tuo olisi todella se "helpoin" tapa, sen viimeisen päätöksen tekeminen on aina yhtä helvetin vaikeaa ja kamalaa, vaikka tietää että on aika, ja sitten sen pelkän kaulapannan kanssa takaisin tuleminen sieltä lääkäristä.. Sydämestä lähtenyt aina pala mukana.

Elämäni koiran kuolemasta on jo monta vuotta, mutta edelleen tulee kyyneleet silmiin joka kerta kun tästä edes kirjoittaa. Upeita eläimiä <3

 

[WildCore]

Elämäni koiran kuolemasta on jo monta vuotta, mutta edelleen tulee kyyneleet silmiin joka kerta kun tästä edes kirjoittaa. Upeita eläimiä <3

No nyt tapahtuu täälläkin samaa kun aloin noita omiani miettimään… Kiitti :)

 

[Triplaexpresso]

No nyt tapahtuu täälläkin samaa kun aloin noita omiani miettimään… Kiitti :)

Pahoittelut :) Mietitään niin päin että onneksi hyvät muistot on kuitenkin ne joita on eniten.