Klassisen rokin pelastajat – The Darkness

  • 8 136
  • 41

Blackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
250 :D Oliko lipunhinnat suolaiset, vai mistä johtuu?

Concrete on ehdottomasti kova ralli tuolta uudelta levyltä, ihan vertailukelpoinen bändin vanhempaan matskuun.
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Donnerwetter S.p.A.
250 :D Oliko lipunhinnat suolaiset, vai mistä johtuu?
38 euroa ennakko, 40 euroa ovelta. Joten bändin "nykystatukseen" nähden hinta olisi voinut olla alhaisempi, bändin kulta-ajat on kuitenkin kymmenen vuoden takaa.

En osaa sanoa miten mainonta onnistui, mutta ihmettelen jos tänään Circuksessa ei päästä parempiin lukuihin!
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
The Darkness oli parasta mitä rockille tapahtui koko 2000-luvulla. Debyyttialbumi Permission To Land on kivikova klassikko eikä kakkoslevy One Way Ticket To Hell ole sekään huono. Uusin levy Hot Cakes on menestynyt kotimaassaan ihan hyvin. Onneksi tämä bändi teki paluun, sillä Darknessin kaltaiselle, ei niin vakavasti itseään ottavalle rock-bändille on edelleen tilausta. Get Your Hands Off My Woman oli aikanaan sellainen täräys, että se pisti tuolloin 25-vuotiaan allekirjoittaneen polvet ihan veteliksi.

Näin jälkikäteen katsottuna The Darkness oli selkeä portinavaaja, sillä hyvin pian bändin menestyksen vanavedessä seurasivat mm. Jet, The Answer ja Wolfmother. Ja se ei missään nimessä ole huono juttu.
 
Viimeksi muokattu:

BaronFIN

Jäsen
Tuli vastaan bändin joulukuussa 2017 Hammersmithissa talteen otettu live-veto (The Darkness: Live in Hammersmith). En edes tiennyt koko levyn olemassa olosta, mutta kädet innosta täristen laitoin plätyn saman tien tulille ja voi pojat! On saatanallisen kova keikka ja en voi muuta kuin kiittää kädet ristissä rockin jumalia siitä, että maailmankaikkeudessa on vielä bändi joka haluaa, ymmärtää ja osaa tehdä rockista samanaikaisesti yksinkertaista, hauskaa ja kovaa tykitystä alusta loppuun ilman mitään kompromisseja. Ja silti tuoreus on sana joka kuvaa The Darknessia.

Jos AC/DC, G’nR, Airbourne ja kumpp. alkavat maistua puulta ja vaihtelu virkistäisi, niin en voi kuin suositella. Live in Hammersmith on 2000-luvun kovin klassisen rockin live-albumi.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
The Darkness... Muistan hämärästi, kun bändi nousi pinnalle 2003. Itse aloin kuunnella vasta 2004 kesällä, kun kaveri luukutti debyyttialbumia ryyppyiltoina. Livenä nähnyt Milanossa maaliskuussa 2006, Wanaja Festivalilla 2011, Circuksessa alkuvuonna 2013 ja Gunnarien lämppärinä Hämeenlinnassa 2017.

Bändin nykyinen rumpali on muuten Roger Taylorin poika.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
The Darknessilla pyyhkii hyvin, sillä bändi on valittu Ed Sheeranin brittistadionkeikkojen lämppäriksi. Pahaa-aavistamattomat teinitytöt tulevat kokemaan melkoisen yllätyksen, kun Justin Hawkins kumppaneineen astuu lavalle. Siinä voi pääesiintyjälläkin tehdä tiukkaa tuon lämppärin jälkeen.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
The Darkness julkaisi uuden albumin Eastern Is Cancelled pari viikkoa sitten. Muutaman päivän spotifykuuntelun perusteella on kyllä onnistunut levy, ei nyt parin ensimmäisen tasolla, mutta voittaa kyllä nämä tällä vuosikymmenellä julkaistut mennen tullen.
 

jiihoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoon Blues
The Darkness julkaisi uuden albumin Eastern Is Cancelled pari viikkoa sitten. Muutaman päivän spotifykuuntelun perusteella on kyllä onnistunut levy, ei nyt parin ensimmäisen tasolla, mutta voittaa kyllä nämä tällä vuosikymmenellä julkaistut mennen tullen.
Hyvä huomio ja nosto sieltä! Otin levyn kuunteluun ja suurimmaksi osaksi vaikuttaa hyvältä kamalta. Siistiä, että tämäkin bändi luo uutta, hyvää ja perinteistä rokkia edelleen.
 

Sue

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, #89; lentosuukko KooKoolle
The Darkness julkaisi uuden albumin Eastern Is Cancelled pari viikkoa sitten. Muutaman päivän spotifykuuntelun perusteella on kyllä onnistunut levy, ei nyt parin ensimmäisen tasolla, mutta voittaa kyllä nämä tällä vuosikymmenellä julkaistut mennen tullen.

Tämä on mennyt ohi, kiitos vinkistä. Ilman muuta kuunteluun; aiemmat levyt soivat aikoinaan nonstoppina.
 

Blackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
The Darkness julkaisi uuden albumin Eastern Is Cancelled pari viikkoa sitten. Muutaman päivän spotifykuuntelun perusteella on kyllä onnistunut levy, ei nyt parin ensimmäisen tasolla, mutta voittaa kyllä nämä tällä vuosikymmenellä julkaistut mennen tullen.
Minua ihmetyttää, että miksi tuota tokaa levyä tunnutaan yleisesti ottaen pidettävän epäonnistuneena (ei tosin tässä ketjussa). Oliko sitten Permission To Landin jättimenestys (viisinkertaista platinaa myynyt Britanniassa) vaan asettanut riman niin korkealle. Vaikka One Way Ticket To Hell.... and Back ei myyntiluvuissa yllä lähellekään samoihin lukuihin, niin levynä se ei todellakaan ole kovin paljoa mielestäni huonompi (vaikka toki ei yhtä hyvä olekaan). Tiedä sitten, pitikö jengiä bändiä vitsinä ja yksi levy vitsiä riitti. Bändi itsessäänhän ei ole vitsi, vaikka pilke silmäkulmassa vetävätkin.

Tämä uusi levy vaikuttaa ainakin paremmalta kuin Pinewood Smile, joka jätti vähän tasapaksun kuvan. Rack Of Glamin jättäminen bonusbiiseihin oli varsin kummallinen veto, kun katsoo biisien puutetta Pinewood Smilella.
 

BaronFIN

Jäsen
Sieltähän tuli uusi levy ulos viime viikolla ja koska kumarran edelleen poppoon kahta ensimmäistä levyä yhtenä 2000-luvun kovimpina kokonaisuuksina, niin kyllähän tämä on nyt velvollisuudesta kuunneltu kahdesti läpi.

Ja ei se nyt mikään huono pätkä ole. Itse asiassa varsin monipuolinen kattaus klassista rock’n rollia pienellä The Darknessin twistillä. Omaan korvaan hyvinkin selkeät riffiryöstöt acdc:ltä, Aerosmithiltä ja vaikkapa Mötley Cruelta Motorheadia tai Metallican soundeja unohtamatta. Mutta mitään ikimuistettavaa rallia sieltä ei tartu korvaan ja punaista lankaa sieltä ei löydy vaikka falsettoa on aina hauska odottaa tulevaksi.

Siis ehdottomasti positiivisen puolella muutamaan edelliseen lättyyn nähden, mutta Permission to Land ja Oneway Ticket… pitävät edelleen pintansa.

Ja hei, Christmas Time (Don’t Let the Bells End) on kohta täällä taas!
 

jiihoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoon Blues
Sieltähän tuli uusi levy ulos viime viikolla ja koska kumarran edelleen poppoon kahta ensimmäistä levyä yhtenä 2000-luvun kovimpina kokonaisuuksina, niin kyllähän tämä on nyt velvollisuudesta kuunneltu kahdesti läpi.

Ja ei se nyt mikään huono pätkä ole. Itse asiassa varsin monipuolinen kattaus klassista rock’n rollia pienellä The Darknessin twistillä. Omaan korvaan hyvinkin selkeät riffiryöstöt acdc:ltä, Aerosmithiltä ja vaikkapa Mötley Cruelta Motorheadia tai Metallican soundeja unohtamatta. Mutta mitään ikimuistettavaa rallia sieltä ei tartu korvaan ja punaista lankaa sieltä ei löydy vaikka falsettoa on aina hauska odottaa tulevaksi.

Siis ehdottomasti positiivisen puolella muutamaan edelliseen lättyyn nähden, mutta Permission to Land ja Oneway Ticket… pitävät edelleen pintansa.

Ja hei, Christmas Time (Don’t Let the Bells End) on kohta täällä taas!
Kiitos nostosta ja vinkistä. On tullut tänään levyä kuunneltua ja kelpo albumihan tämä on. Itselleni tippui erityisesti kappaleet It’s love, Jim ja Jussy’s Girl.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Tämä on yhtye, josta minun pitäisi periaatteessa tykätä. Vaikutteet ovat sellaiset, että niillä ei voi teoriassa epäonnistua. Mutta mikähän ihme on, kun tämä ei kolise?

Olen itse järkeillyt niin, etten tykkää Justin Hawkinsin äänestä. Mutta siitäkin voi parantua. En esimerkiksi vuosikymmeniin tykännyt Queenista, koska en tykännyt Freddie Mercuryn äänestä, niin paljon kuin hänen muut ansionsa tunnustankin. Mutta sitten pitkän siedätyksen jälkeen jokin päässä naksahti viimeinkin. Se oli Queen II, joka on minusta bändin selvästi paras levy. Kukaan ei koskaan suositellut sitä, löysin sen ihan itse. Ja silloin tajusin, että vittu, tämä on kova. Ihan mestarillinen levy, muttei valitettavasti se, josta Queen yleensä muistetaan. Mutta se on minulle se Queen, josta tykkään.

Kertokaa hyvät ihmiset, mistä levyistä ja mistä biiseistä voisi päästä samalla tavalla The Darknessiin kiinni. Kaksi ekaa levyä olen kuunnellut, mutta siitä on aikaa. Ja eihän bändin tuotanto kovin laaja ole vieläkään. Mutta kertokaa vaikka joku yksittäinen biisi, joka voisi tärpätä. Uskon että se on mahdollista.
 

BaronFIN

Jäsen
@nummenkallio En oikein osaa suositella miten lähtisi kolisemaan jos ei ole ollut ”alusta alkaen” mukana, mutta suosittelisin samaa takaporttia kuin itselläni oli aikoinaan AC/DC:n ihmeelliseen maailmaan : live-albumin kautta.

The Darkness: Live at Hammersmithin joulunaluskonsertti on läpileikkaus Darknessin urasta vuodelta 2018. Mielestäni The Darkness lähtee livenä lentoon ja yleissoundiin tulee vielä ekstranapsu funkia, groovea ja leikkimielisyyttä tinkimättä kuitenkaan ammattimaisuudesta. Uudempikin tuotanto toimii paremmin livenä kuin lätyltä.
 

Crueman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Man Utd, Los Angeles Lakers
Mutta kertokaa vaikka joku yksittäinen biisi, joka voisi tärpätä. Uskon että se on mahdollista.
Omaan makuun bändin ylivoimaisesti kovin biisi. The Cult taitaa olla aika vahvana vaikuttimena.

 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös