No niin, kolmannes takana ja mitä sitä kieltämään, onhan tämä saatananmoinen pettymys että joukkue keikkuu säälirajalla. Minun pettymykseni ei johdu siitä, että meillä on historian kallein joukkue, vaan siitä, että 3 vuotta vallinut nouseva käyrä ja organisoitu eteenpäin meneminen on, ei ainoastaan pysähtynyt, vaan lähtenyt laskuun.
Rautakallion perintönä meillä oli joukkue joka oli taisteleleva, henkisesti vahva, pelillisesti yhtenäinen ja jonka yksilöistä valtaosa oli menossa urallaan eteenpäin.
Valmentajan vaihtuessa rattiin piti istahtaa kokenut ja kaiken kakkosvalmentajana nähnyt Kivi, jonka taktisena valmentaja piti nostaa Ässät pelillisesti sille viimeiselle askelmalle, josta on mahdollisuus muiden tekijöiden toimiessa taistella mitalista.
MItä on tapahtunut? Viime vuonna voittoja tuli tasaisesti, mutta ongelmaksi muodostuivat yv ja keskialueen sumputtaneet vastukset. Niitä vastaan ei lääkettä löytynyt koko kautena. Osasyynä tappioille vaikutti myös olevan huono asenne. Joukkuetta vaivasi myös epätasapaino eli tehot lepäsivät lähes yksinomaan kahden ensimmäisen ketjun varassa. Kevääksi joukkueen ratkaisuosasto olikin peluutettu puhki ja kun pelillisiin epäkohtiin ei löytyny ratkaisua, niin kevät loppuikin lyhyeen.
Tähän vuoteen odotettiin virheistä oppinutta Kiveä, mutta alku on osoittanut kaikkea muuta. Pelillisesti on mahdollisesti otettu jopa takapakkia ja ongelmia tuottavat niin peliä avaavat joukkueet kuin sumputtavatkin. Avauspelaamisen ajoitukset tuntuvat olevan pääsääntöisesti väärin ja puolustuspäässä paketti sekoilee lähes pelistä toiseen. Yv:ssä ei edelleenkään ole merkkiäkään kontrolloidusta pelaamisesta. Ratkaisuosaston ylipeluuttaminen on alkanut jo hyvissä ajoin syksyllä. Vai meinaako joku että Dixon jaksaa noilla minuteilla kevääseen asti? Joukkuetta vaivaa edelleen 3-4 ketjujen lähes täydellinen tehottomuus. Ok, viime viikko oli tässä valossa parempi, mutta tilanne ei ole missään tapauksessa hyvä. Yksilöpuolella eteenpäin menneiden pelaajien määrä on hälyyttävän huono ja suoranaisessa syösksykierteessä on liian monta kulmakivipelaajaa. Lisäksi henkisellä puolella esiintyy lisääntyvällä trendillä pahaa jumia.
Missä vika? Itse en kirjoittaisi tänne jos sen yksiselitteisesti tietäisin, mutta minun silmääni ottavat seuraavat asiat.
- Oma peli sekoilee hämmästyttävän usein. Esimerkiksi puolustuspäässä tehdään hirvittävä määrä helppoja virheitä. Miksi ajatus on näin sekaisin?
- Kilpailun puute (hyökkäyksessä). Joukkueen isoihin palasiin lyötiin paljon euroja kiinni, mutta silti rosterin kapeus ihmetyttää. Missä on kilpailu peliajasta ja missä ovat tulevaisuuden ässäpelaajat? Yhdelläkään pelaajalla ei saisi olla kiintiöpaikkaa, vaikka tämä olisi kuinka potentiaalinen. Aina pitäisi olla heittää plan B tilalle jos jotakuta ei pelaaminen kiinnosta. Joukkue tarvii hyökkäyspäähän lisää leveyttä.
-Fysiikka. Onko asiat tehty oikein? Ovatko lepo ja rasitus oikeassa suhteessa? Useampi pelaaja vaikuttaa tukkoiselta ja hitaalta. Uusikartano, Niemi, Pihlman, Sillanpää - hyvä kun liikkeelle pääsevät. Olisiko aika palata Alpon lanseeraamaan fysiikkavalmentajaan.
- YV:stä näkee että vastuu on tällä hetkellä pelaajilla. Ei siinä, Dixonit saavat silloin tällöin ajatuksen kohdalle ja tuloksena on hieno maali, mutta lähtökohdallisesti yv:t eivät ole mielestäni koottu, roolitettu ja ohjattu optimaalisesti. Kiekon ylösaanti on tuskaista ja heikot roolitukset syövät vaihtoehtoja.
- Kiven "lätkäjätkä" meiniki ei selvästikään pure. Pelien sisällä esiintyy liikaa kiukuttelua ja tyhmää jäähyilyä. Auktoriteetin täytyy olla parempi, varsinkin kun tiettyjä pelaajia on rosterin kapeuden vuoksi pakko peluuttaa. Osa pelaajista vaatii aktiivisempaa ohjausta pelin aikana. Alpomainen kädet puuhkassa -seisoskelusta on syytä Kiven luopua.
Muitakin ajatuksia varmasti vielä olisi, mutta välilä täytyy tehdä muutakin. Adios!