Juu, tältä alkaa vaikuttamaan, se mikä vitutti yli kaiken Selinissä ja mistä oletin, että oltaisiin päästy eroon Kiven myötä jatkuu nyt taas.
Eli se että valmennus hoitaa oman leiviskänsä täysin puolivillaisesti peluutuksen, ylivoiman ja ylipäätään pelin johtamisen suhteen.
Huippu-urheilussa ne erot syntyvät siitä tehdäänkö kaikki aina kunnolla ja laadukkaasti sekä siitä viimeisestä napsusta mitä koneesta on saatavissa irti.
Nyt ollaan taas välinpitämättömyyden suossa, Joensuu vetää jatkuvasti ylipitkää vaihtoa, erikoiskentälliset ovat aivan mitä sattuu, ylivoiman kuntoon saamiseksi tehdään vain aivan minimi ja valmennuksen suosikit vetävät isoissa rooleissa täysin riippumatta tuloksesta.
Jotain tarttis tehrä.
Mäkin elän/oon elänyt lapsenuskossa miten kärsivällisyyttä koettelevien vaiheiden jälkeen Karrin tiimi saa palikat paikoilleen, erikoistilanteet kuntoon ja riittävän maalimäärän tuotettua, puolustuksen kautta toki. No, nyt ainakin tasapainotellaan jossain siinä kärsivällisyyden molemmin puolin.
- Maalinteko aiheuttaa vaikeuksia, ei oo kovin rentoa meidän pelaaminen, vähän tuskasta on.
- Peliä täytyy parantaa. 11 peliä takana, 49 edessä. Tuskin kukaan kuvitteli, että tästä tulee helppo kausi tai meille helppoja pelejä, mutta nyt oli vaikee viikko
- Yv sakkaa, ja jos maalintekopeli sakkaa niin sitten ei ehkä pystytä sellasiin taitaviin suorituksiin jotka johtais maaliin, vähän ehkä liikaa jäpitetään
- Eiköhän ensi viikolla taas yritetä
Siinä kapteeni Joensuun kiteytys. Jossain määrin itseään toistava kaava, että viikon päätteeksi nostetaan joko pää veden pinnan yläpuolelle, tai sitten jää hieman hampaankoloon, joko tulos tai esitys. Mitä lie ensi viikko tuo tullessaan.