Oli muuten toinen kerta liigan historiassa kun valmentajaa vaihtanut seura voitti mestaruuden eikä noita mitalistejaakaan mahdottoman paljon ole.
Vaikka mestaruuksia ei olekaan tullut hirveämmin, niin on tässä aivan lähivuosina parikin joukkue saanut muita etuja vaihtamalla valmentajaa.
Kun TPS potki koutsinsa ja otti Suikkasen kahvoihin, kääntyi laiva aivan tyystin. Ensimmäisellä kaudella pelillinen boosti ei riittänyt mestaruuteen, mutta motivoitunut ja osaava valmentaja saatiin sitoutettua seuraan. Samoin esimerkiksi avainpelaajien jatkosoppareita sorvatessa tai uusia hankintoja tehdessä tuo oli varmasti tärkeä seikka: annettiin selkeä viesti, että vaillinaista tekemistä ei hyväksytä keneltäkään ja että joukkue pyrkii parempaan.
Samoin Jokereissa Jortikan potkut ja Erkan raijaaminen takaisin eivät tuoneet mestaruutta. Sen sijaan saatiin ajettua tuleva päävalmentaja sisään ja luotua jatkuvuutta samassa syssyssä tulleen Lämsän muodossa.
Jos noita esimerkkejä tarkastelee vuosien jälkeen, niin hommassaan epäonnistuneen koutsin kenkiminen toi muita pitkän ajan etuja kuin välittömän mestaruuden. Mielestäni tuo on kuitenkin pidettävä mielessä näissä kenkimiskeskusteluissa.
Toki vastaavasti moni joukkue ei ole saanut mitään merkittävää etua vaihdolla. Tällöin olisikin mielestäni aiheellista miettiä syitä epäonnistumiseen. Onko tulija sen verran vakuuttava valmentaja, että pelaajat haluavat sitoutua hänen seuraansa? Onko tavoitteena hakea jo tilastollisestikin harvinaista nopeaa menestystä projektivalmentajalla vai onko tarkoituksena pyrkiä rakentamaan pakkaa jo seuraavaa vuotta ajatellen?
Ei valmentajaa tarvitse vaihtaa vain vaihtamisen takia, vaan joukkueen etua ajatellen. Jos nyt esimerkiksi Kiven tilalle ei ole ketään häntä varmasti parempaa tarjolla, niin hyvin nopeasti haitat (mm. ylimääräinen liksa ja uusien kuvioiden ajaminen sisään) syövät mahdolliset edut.