Siirretty toisesta ketjusta:
Harmi ettei sitä olympiamitalia Jannelle ikinä tullut, liian lähelle se jäi. Viimeinen nelossija oli kyllä kammottava, vaikka kuinka Ahonen kauden tasoonsa nähden onnistuikin. Ei voi olla, mietin huoneessani yksin hiljaa kun tajusin että ei tästä sitä mitalia nyt tule. No olihan se. Vielä kun mies kaatui suurmäessä, niin siihen meni ensimmäinen paluu ja joukkuepronssi.
Tuolloin opin, ettei urheilu ole niin vakavaa eikä koskaan tule uskoa sokeasti. Ahosen ohella MTV oli saanut minut aivopestyä Tanja Poutiaisen faniksi, joten järkytys oli todella suuri kun Poutiainen floppasi pahiten koko Suomen kisajoukkueesta eikä ollut lähelläkään mitalia. Hän kuitenkin oli niitä tuossa vaiheessa jo aika harvoja, keiltä mitalia saattoi odottaa.
Oli niissä kisoissa toki hyvätkin hetkensä, kuten kiekkopronssit (USA-pelistä huolimatta) ja Piiroisen - joka vaikutti aivan huipputyypiltä - mitali.
Toki näin henkilökohtaisesti Ahonen on kyllä heittämällä suurin suomalaisurheilija. Lapsena nämä ottaa vakavammin ja juuri Ahosen kautta aloin urheilua seuraamaan. Tuohon aikaan "jokainen" pentukin seurasi mäkihyppyä, varmasti menestyksen ohella osaltaan Maikkarin rajun markkinoinnin takia. Kaupallinen televisio eli loistonsa päiviä ja pystyi tekemään urheilusankareita miten tahtoi. Kuvitelkaapa näin 17 vuotta myöhemmin, että ratamoottoripyöräilyä seurasi monta sataa tuhatta ihmistä. Nykyisin laji on aivan kadonnut mediasta pl. KymiRingin uutiset.
Harmi ettei sitä olympiamitalia Jannelle ikinä tullut, liian lähelle se jäi. Viimeinen nelossija oli kyllä kammottava, vaikka kuinka Ahonen kauden tasoonsa nähden onnistuikin. Ei voi olla, mietin huoneessani yksin hiljaa kun tajusin että ei tästä sitä mitalia nyt tule. No olihan se. Vielä kun mies kaatui suurmäessä, niin siihen meni ensimmäinen paluu ja joukkuepronssi.
Tuolloin opin, ettei urheilu ole niin vakavaa eikä koskaan tule uskoa sokeasti. Ahosen ohella MTV oli saanut minut aivopestyä Tanja Poutiaisen faniksi, joten järkytys oli todella suuri kun Poutiainen floppasi pahiten koko Suomen kisajoukkueesta eikä ollut lähelläkään mitalia. Hän kuitenkin oli niitä tuossa vaiheessa jo aika harvoja, keiltä mitalia saattoi odottaa.
Oli niissä kisoissa toki hyvätkin hetkensä, kuten kiekkopronssit (USA-pelistä huolimatta) ja Piiroisen - joka vaikutti aivan huipputyypiltä - mitali.