Kirjoista elokuviksi?

[Hejony]

Rita Hayworth and the Shawshank Redemption nyt ei ole ihan kokonainen romaani, mutta tässä parissa - harvinaista kyllä - tuo maailman paras elokuva vie kirjavastinettaan aivan selkeästi.

Tosiaan näin päinhän se on paljon harvinaisempaa, että kirja olisi elokuvaa heikompi. En nyt nopeasti muita keksi, toki syynsä on siinäkin, että lopulta aika harvoja elokuviksi tehtyjä kirjoja on tullut luettua. The Godfather -romaanin täytyy olla kyllä aika perkeleen hyvä, jotta tuon maailman toiseksi parhaan elokuvan pieksee. Pitäisi lukaista joskus.

 

[Musta Nuoli]

Tosiaan näin päinhän se on paljon harvinaisempaa, että kirja olisi elokuvaa heikompi. En nyt nopeasti muita keksi, toki syynsä on siinäkin, että lopulta aika harvoja elokuviksi tehtyjä kirjoja on tullut luettua. The Godfather -romaanin täytyy olla kyllä aika perkeleen hyvä, jotta tuon maailman toiseksi parhaan elokuvan pieksee. Pitäisi lukaista joskus.

Itse asiassa todella hyvien elokuvien kohdalla asia on yllättävän usein juuri näin, että kirja ei ole mitenkään ikimuistettava. Tällöin elokuvan taustalla on vankka kirjallinen pohja, mutta elokuvantekijät saavat rauhassa tehdä siitä oman, persoonallisen tulkintansa jossa voi muokata tarinaa tai rytmiä elokuvan vaatimalla tavalla ilman, että valtava määrä kirjan faneja kirkuu ja valittaa.

Sen sijaan jos on kirja, joka on joko klassikkoasemassa tai äärimmäisen suosittu ja ison fanipohjan omaava teos, niin siitä on vaikeampaa tehdä elokuvaversiota, koska elokuvaa vertaillaan aina liiankin kanssa kirjaan, eivätkä elokuvantekijät välttämättä uskalla muokata tarinaa tarpeeksi ja sovittaa sitä kirjaformaatista elokuvaformaattiin.

Paras tapa onnistua on siis ottaa hyvä, mutta tuntemattomampi tai vakiintumattomampi teos ja tehdä siitä oma, väkevä tulkinta. Näin syntyvät Kummisetä-elokuvat ja esimerkiksi Ilmestyskirja.Nyt. Jälkimmäinenhän perustuu hyvin vapaasti Joseph Conradin teokseen Pimeyden sydän (1902), jossa tehdään jokimatka Afrikkaan ihan erilaisissa puitteissa. Joitain elementtejä on jätetty elokuvaan (the horror...the horror...), mutta muuten Coppolan elokuvalla ja yli seitsemän vuosikymmentä aiemmin ilmestyneellä klassikkokirjalla ei ole kauheasti tekemistä keskenään.

Sitten taas jos tehdään elokuvasovitus vaikkapa nuorison suosimista Twilight-kirjoista, niin se tarkoittaa, että alun perinkin paskasti kirjoitetusta teoksesta ei saa muuttaa juuri mitään kun siitä tehdään elokuva, jotta pikkutytöt eivät suutu ja jätä katsomatta elokuvaa. Tämän seurauksena on paska elokuva, joka ei toimi koska se seuraa liian orjallisesti kirjan rakennetta ja jossa ei ole heitetty romukoppaan kirjan lukuisia huonoja elementtejä.

Joskus harvoin käy niin, että erinomaisesta kirjasta tehdään erinomainen elokuva, ja se on hienoa se.

 

[Footless]

Paras tapa onnistua on siis ottaa hyvä, mutta tuntemattomampi tai vakiintumattomampi teos ja tehdä siitä oma, väkevä tulkinta. Näin syntyvät Kummisetä-elokuvat ja esimerkiksi Ilmestyskirja.Nyt.

Kummisetä on tässä ehkä vähän huono esimerkki, Puzon Kummisetä kun kuitenkin oli jo ilmestyessään menestys ja kirjaa on myyty aivan helvetisti (21 miljoonaa).

Harvinainen tapaus, sekä kirja että elokuva ovat loistavia.

Edit: myyntimäärä

 

[Musta Nuoli]

Kummisetä on tässä ehkä vähän huono esimerkki, Puzon Kummisetä kun kuitenkin oli jo ilmestyessään menestys ja kirjaa on myyty aivan helvetisti (21 miljoonaa).

Harvinainen tapaus, sekä kirja että elokuva ovat loistavia.

Edit: myyntimäärä

Kummisetä-kirja oli tosiaan hieman huono esimerkki, kirja myi helkkaristi ja on klassikkokirja.

Tietenkin täytyy muistaa myös toinen olennainen tekijä siinä yhtälössä, missä hyvästä kirjasta tehdään erinomainen elokuva. Siihen vaaditaan visionäärinen elokuvantekijä, tässä tapauksessa Francis Ford Coppola, joka sekä Kummisedät että Ilmestyskirjan ohjasi. Vaikka olisi mikä kirjaklassikko, niin ei mikään Michael Bay siitä tee omaperäistä ja ikimuistoista elokuvataidetta, paino sanalla taide.

Tosin ajatusleikkinä olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisen elokuvan Bay olisi toteuttanut Puzon romaanista, jos se filmattaisiin nyt. Varmaan helvetisti räjähtäviä rakennuksia, toinen toisiaan slow motionilla ampuvia tuimia italialaisia sekä isotissinen mafiarouva, jonka runkoa kamera nuolisi samalla kun seipään nielleen näköiset mafiosot heittäisivät kömpelösti yksittäisiä onelinereita, jotka olisi napattu kirjasta sattumanvaraisesti. Taustalle rap-musiikkia tai konesäksätystä soimaan. Johonkin puoli tuntia kestävä, kokonaisia kortteleita tuhoava kohtaus, jossa toiminta-Vito Corleone rökittäisi vastustajia kunnes jäisi ruumiskasan alle ja kuolisi.

Sama se pätee tieteiselokuvien klassikoihin. Kun taustalla on mestarin eli vaikkapa Philip K. Dickin tarina ja elokuvaa ohjaa mestari (Ridley Scott ja Blade Runner, Steven Spielberg ja Minority Report), niin kädenjälki on kirjailijan arvoista ja Blade Runnerin tapauksessa erinomaisen alkutekstinkin ylittävää. Sitten taas on elokuva Paycheck, joka sekin perustuu Dickin alkuperäisteokseen (novelliin muistaakseni), mutta josta rutiininomaisen action-ohjaajan John Woon pinnallinen ohjaustyyli yhdistettynä melko kaavamaiseen käsikirjoitukseen tuotti vain rutiininomaisen elokuvan.

 

[Footless]

Tosin ajatusleikkinä olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisen elokuvan Bay olisi toteuttanut Puzon romaanista, jos se filmattaisiin nyt.

Kummisetäähän tarjottiin alunperin Sergio Leonelle, uskon että hän olisi myös saanut ihan mielenkiintoisen elokuvan aikaiseksi. Bayn versiota en haluaisi nähdä.

Aiemmin mainittu Hiiriä ja Ihmisiä on kyllä loistava elokuva. Kirjakin on hyvä, mutta elokuvassa onnistuu kyllä kaikki, ohjauksesta loistaviin roolisuorituksiin.

 

[-OO-]

Tosiaan näin päinhän se on paljon harvinaisempaa, että kirja olisi elokuvaa heikompi. En nyt nopeasti muita keksi, toki syynsä on siinäkin, että lopulta aika harvoja elokuviksi tehtyjä kirjoja on tullut luettua.

Minulle tulee mieleen ainakin Gilbert Grape. Kirja oli ihan OK mutta elokuva on loistava, ja enemmän pidän tuosta elokuvaversiosta.

 

[Snakster]

Aiemmin mainittu Hiiriä ja Ihmisiä on kyllä loistava elokuva. Kirjakin on hyvä, mutta elokuvassa onnistuu kyllä kaikki, ohjauksesta loistaviin roolisuorituksiin.

Kirjasta on muuten kaksi eri suomennosta, joista toinen on huomattavasti onnistuneempi. En nyt muista kumpi on uudempi ja kumpi vanhempi.

 

[Ben Marco]

Dennis Lehanen Shutter Island oli todella väkevä teos, kun sen sai itse visualisoida suoraan kirjan sivuilta. Ainakin itselle jännitystä säilyi kirjan loppuun saakka ja tästä syystä edelleen yksi niistä kirjoista jotka ovat olleet jopa emotionaalisesti koskettavia. Elokuva oli valtava pettymys, vaikka en suoranaisesti syytä osaa antaa miksi. Hyvät roolitukset (jopa Limunardi di Paprika), hyvä ohjaus, etc. Tai ehkäpä osaankin antaa syyn: Tarinan laatu oli sellainen, että vaikeaa oli ainakin meikäläiselle tarjota enää mitään, kun kässäri oli itse ohjattu jo verkkokalvolle. Oikeastaan sitä kiinnitti vain huomiota poikeavuuksiin kirjasta, roolihahmojen kemiaan ja niin etiäpäin.

Näinhän se vissiin useimmin kuitenkin menee ja taitaa sellaisiakin immeisiä löytyä jotka eivät leffoiksi siirrettyjä novelleja edes katso. Nyt on tuo The Hunger Games itsellä kesken ja kunhan saan nuo trilogian kaksi muutakin lukaistua, niin kyllähän tuo täytyy väijyä. Alkutalvesta teattereihin saapuu myös yhden suosikkikirjailijan (Dean Koontz) kirjasta tehty leffa, Odd Thomas. Thomasin seikkailut jatkuvat muutenkin vielä varmaan niin kauan kuin Deanissä henki pihisee ja hahmo on ainakin itselle tärkeä, joten saas nähdä millaisen ohjauksen Stephen Sommers on saanut aikaiseksi. Dean itse ainakin ollut kässäriin todella tyytyväinen.

 

[Durden]

Alkutalvesta teattereihin saapuu myös yhden suosikkikirjailijan (Dean Koontz) kirjasta tehty leffa, Odd Thomas. Thomasin seikkailut jatkuvat muutenkin vielä varmaan niin kauan kuin Deanissä henki pihisee ja hahmo on ainakin itselle tärkeä, joten saas nähdä millaisen ohjauksen Stephen Sommers on saanut aikaiseksi. Dean itse ainakin ollut kässäriin todella tyytyväinen.

Dean Koontz on kyllä jännä kirjailija, kaverin teoksia on tullut luettua nuoresta saakka. Koontz on ahkera kirjoittaja jonka parhaat teokset ovat loistavia, sitten taas paljon on myös toinen toistaan muistuttavaa huttua. Se mikä kaverissa välillä vituttaa on nämä koirat ja muut lemmikit, ymmärrän että lapsettomana ja eläinten ystävänä asia on kirjailijalle lähteinen, mutta en ymmärrä että ne saavat välillä liian ison roolin kirjoissa.

Odd Thomas seikkailut ovat olleet tähän mennessä hyviä, ja olenkin odottanut että koska nämä mahtavat tulla ruudulle. Stephen Sommers on vähän niin ja näin ohjaajana, Muumio oli kiva koko perheen seikkaluelokuva, mutta esim. G.I. Joe ihan totaalisen paska yritys. Pahemmin ei juuri olisi voinut hyvää pohja materiaalia ryssiä. Toivotaan että Odd Thomaksen kanssa onnistuu taas paremmin.

 

[ms.qvist]

John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä (Of Mice and Men) on loistava kirja, vaikka on vain reilut sata sivua paksu. Leffakin oli aika hyvä, mistä iso kiitos kuuluu päärooleissa olleille Gary Siniselle ja John Malkovichille.

Täytyy häpeäkseni tunnustaa, että Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä on lukematta - etsinnässä on kyllä ollut mutta divareista ja kirjakaupoista ei ole löytynyt, joten liene marssittava-lomps kirjastoon lainaamaan teos.

Kirjastahan on tehty kaksi elokuvaan, vanhempi vuodelta 1939, ohjaajana Lewis Milestone, jonka olen nähnyt ja minuun se nuorena teki suuren vaikutuksen. Pidin sitä erinomaisen hienona kuvauksena - toki teini-ikäiselle ja vasta elokuvaharrastuksen ensiaskeleita ottaneelle vladille elokuva saattoi näyttäytyä vaikuttavampana teoksena mitä se itseasiassa olikaan. Harmillista ettei sitä ole tullut mistään tuutista vuosiin, joten ei ole kosketuspintaa siihen millaisena se nyt minulle avautuisi.

Uudempaa filmatisointia en ole sitten nähnyt laisinkaan. Vaikka tähtirooleissa on kaksi hyvää näyttelijää, jotenkin olen suhtautunut uusintafilmatisointiin hiukan skeptisesti, mutta jos se eteeni suht' halpaan hintaan tulee niin eiköhän se kaikesta huolimatta kokoelmiini tule hankittua. Prioriteetti nro. 1 kuitenkin on kirjan saaminen kokoelmiini. Sen jälkeen tulevat vasta elokuvat.

vlad.

 

[Joukka]

Kaikki Reijo Mäen kirjoittamat Vares-sarjan kirjat ovat parempia kuin ne juostenkusten väännetyt Vares-elokuvat.
Aineksia niissä kirjoissa on elokuviksi, toteutus sen helevetinmoisen kiireen takia
(kuusi leffaa kahteen vuoteen?) on pilannut koko yritelmän.

Uusin Vares-Sheriffi ainakin meni käsikirjoituksellisesti mielestäni liikaa ohi alkuperäisen kirjan, ja sen seurauksena elokuvaa oli jopa hankala seurata. Kyseinen kirja on kahlattu läpi useampaan kertaan ja se on omalla TOP-3 listalla Vares-saagassa. Muuten kyllä elokuva elokuvana oli mielestäni hyvä ja hyvin tehty ja päihittää nuo mainitut kuusi elokuvaa, mutta ongelma oli sama kuin esimerkiksi Huhtikuun tytöt-pätkässä, liika ohituksia kirjaan verrattuna. Hankalaahan se on saada kaikkea mahtumaan tuohon puolentoistatunnin formaattiin, mutta toisten tilanteiden päälaelleenkääntäminen tekee elokuvakuvakokemuksesta häiriintyneen. Tämä siis, jos ei ole lukenut kirjaa ennen leffaa.

 

[Leopold Isopanda]

Tosiaan näin päinhän se on paljon harvinaisempaa, että kirja olisi elokuvaa heikompi.

Elokuvahistorian kovin ohjaaja Stanley Kubrickilla (tähän ei ole väittelyn alainen asia) oli tähän asiaan ihailtava filosofia. Valitse kirja, joka ei ole mitään kirjallisuuden terävintä kärkeä, ja muokkaa siitä loistava leffa.

Paras esimerkki Kubrickin uralla tästä on ehdottomasti Hohto. Tusinakirjailijalta napsaistu tusinateos, josta Kubrick taikoi yhden elokuvahistorian ikimuistoisimmista kauhuelokuvista. Hauskaahan tässä on se, että King tulistui Kubricikin tulkinnasta ja kitisi ilmoille vuonna 1997 luodun minisarjan, joka onkin sitten melko sietämätöntä katsottavaa.

Paras kirjasta elokuvaksi -mudonmuutos: There Will Be Blood. Ei sillä, että lähdeteoksessa mitään erityistä vikaa olisi, There Will Be Blood kun nyt vain sattuu olemaan 2000-luvun paras elokuva.

 

[Baldrick]

Wikipedian suomalainen versio sanoo, että IMDB:n mukaan Paulo Coelhon Alkemisti-kirjasta pitäisi olla tullut elokuvaversio 2014, mutta tietoa leffasta en löydä edes sieltä IMDB:stä. Liekkö kuopattu, mutta itseäni olisi ainakin kiinnostanut nähdä elokuvaversio kyseisestä kirjasta. Ilmeisesti Warner veljekset omistavat oikeudet vuodesta 2003 elokuvan tekoon, mutta on taitanut jäädä projekti vaiheeseen, harmi sinänsä.

 

[winston]

Umberto Econ Ruusun Nimeen on hyvä kirja, eikä siitä tehty filmatisointikaan ole hullumpi, pääosissa Sean Connery ja nuori Christian Slater.