Mistäpä sitä näin rehevää kirjoitusta löytää? Kirjailija ja kirja ovat haussa.
- Tietääkö se kaima miten naijjaan?
Muistan yhä, kuinka oudosti silloin poskeni karehtivat. Mieleeni syöksähti, että Väini ja Pauli olivat selvittäneet kaimalleni tapauksen Kirkonsijan ja Romppasen välisellä tiellä. Kalle oli kiireinen mies ja kerkisi avata rinnuksen ja pudottaa toisen aisan jäähän, enkä vielä ollut saanut sanaa suustani. Sen sijaan kaima jatkoi.
- Eihän tosipuhheessa nuin pikkuinen mies ole vielä kerinnyt semmosia kokkeilla... Vasite kysäsin. Noh, Liino, saatko vielä nytkää koipesi aisan välliin!
Kaima työnsi komentaessaan Liinoa kyljestä niin että tämä astui jäällä makaavan aisan yli. Koska Kalle oli hyvä kaverini ja muutoinkin loti mies, olin jo sanoa, että en ole nainut, vaikka olen sen vuoksi saanut remmiapeliakin, ja vielä Romppasen pojat ovat samasta syystä asiasta potuutelleet. En kuitenkaan kerinnyt, sillä aisaa rahkeen mutkalle nostaessaan ja siihen luokkia sovittaessaan kaima alkoi puhua:
- Se naimahomma tehdään sillä lailla, että kovana tojiva mulukku työnnetään naisen pilluun ja aletaan nytkyttää eis ja takasi. Siihen malliin mitä äitisi kirnuvaa voita... Välillä Kalle komenteli hevosta ja jatkoi: - Senhän vissiin tiijjät, että se naisten makkea paikka on jalakovälissä. Se seutu on naisilla karvan peitossa. Olethan ainaski äitiltäsi nähny kun oletta olla saunassa...
Päässäni humisi ja sydänalan seutuja hiveli kuuma tunne. Kun kaima puhui minulle kuin ainakin mies miehelle, kiirehdin puolestani sanomaan:
- Olenhan minä ollu jos kuin monen naisen kansa saunassa! Täti-Repan ja Kestilän naisten ja Simosen Jennin ja kummi-Viinun ja vaikka kenen...
- No sillon assia on sulle sitä myöten selevä... Joo, se voipi äkkipoijjasta näyttää ettei siinä karvakolomiossa olekkaan reikää, mutta on siinä, saatana, ja onhi herkullinen kolo. Sitä ei pijä sitte pyrkiä silmin kahtomaan vain haetaan tuntosalle hyppyspelillä... Ja se löytyy ihan ommia aikojaan kun pääsee naisen viereen...
