Hiltusen rooli kahdella hepalla ajosta on aikalailla päivävaloakestämätön. Ilmeisesti parempaakaan ei ollut tarjolla Sportin kabinettipäätöksen aikaan kun hänen valittiin Liigan hommiin. Mutta Hiltusen kannattaisi ottaa mallia Matikaisen legendaarisesta haastattelusta kun Jere sai penaltia: syödään se paska, syödään paska ja mennään eteenpäin.
Älkääpä unohtako sitäkään, että Hiltunen on yhden Liigan pääsponsorin toimari.
Yleisellä tasolla toteaisin, että tyhjennysmyynnit tässä mittakaavassa ovat perseestä kuin mitä nyt on harrastettu. Ei pidä kuitenkaan unohtaa sitäkään, että liigaseurat ovat osakeyhtiöitä ja niillä on oma lainsäädäntönsä. Osakeyhtiön hallituksella on tietyt vastuut, jotka sen tulee huomioida kaikessa päätöksenteossaan. Ja, ehkä tärkein kaikista on seuraava:
”Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.”
Asia voidaan kääntää myös niin päin, että hallituksen vastuulla on minimoida tappiot, varsinkin, jos niiden määrään on jollakin tavalla mahdollista vaikuttaa ja tappioilla on suuri merkitys toiminnan jatkuvuuden kannalta. Tämä asia ei siis ole mustavalkoinen, eikä nähdäkseni tässä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia.
That said, urheilullisesta näkökulmasta Sportin päätös oli pyllystä. Ja kokonaisuutena tämä kioskin avaaminen olisi varmasti ollut mahdollista hoitaa paljon tyylikkäämminkin. Nyt ainakin näin ulkopuolisella koko kuviosta tulee vähän epätoivoinen fiilis ja pelaajia pyritään huutokauppaamaan pelkän rahan takia eikä millään muulla ole väliä. Viestinnän merkitys kaikille sidosryhmille korostuu jälleen kerran.
Mitä tulee fanien ja yhteistyökumppaneiden mielipiteeseen tai tuntemuksiin siitä, että seura on pettänyt heidät, suhtaudun itse asiaan niin, että jokaisen pitää pystyä ajattelemaan asioita myös kliinisen rauhallisesti. Seura lähtee kauteen tekemään parasta mahdollista suoritusta ja asettaa itselleen jonkinlaiset tavoitteet. Mestaruus on hyvä tavoite kaikille seuroille, mutta siihen ei jokaisessa seurassa kannata hirttäytyä. Näkisin, että urheiluseuran ensisijainen tavoite on suorittaa urheilullisesti mahdollisimman hyvin. Monessa seurassa se tarkoittaa jonkinlaista ylisuorittamista. Kakkosena on sitten minimoida taloudelliset tappiot, koska ne ovat aina pois tulevaisuudesta. Seinästä ei oikeasti saa yhtään enempää rahaa kuin mitä tilillä on ja laskut ja palkat pitää pystyä maksamaan. Jos niin ei käy, toiminta loppuu. Omistajien kukkarolla ei voida käydä jatkuvasti eikä niillä rahoilla voi pyörittää päivittäistä toimintaa. Jos ajattelen itseäni, kyllä mä pystyisin elämään sen asian kanssa, että parhaat pelaajat kaupataan pois taloudellisten tappioiden minimoimiseksi, jos vaarana on se, että ensi kaudella ei ole mahdollista saada edes tämän kauden veroista jengiä ja menestymismahdollisuudet ovat vieläkin heikommat. Pettymys heikkoon urheilulliseen menestykseen olisi varmasti suuri ja kaikki vituttaisi, mutta sitten pitää osata katsoa jo pidemmälle. Tyhjennysmyyntien seurauksena yleensä nuorille avautuu näyttöpaikkoja ja ne voivat jonkun uran kannalta olla aivan ratkaisevan tärkeitä. Tällöin fanin pitäisi siis vain muuttaa omaa katsantokantaa ja keskittyä siihen, mitä hyvää tehdyistä ratkaisuista voi seurata. Kyllä mä kävisin katsomassa kauden loppuun asti, eikä mun fanitus yhteen kauteen pääty. Eikä pääty välttämättä menestymättömyyteenkään. Päättyy, jos päättyy. Mä sitoudun aina seuraavaan kauteen ja kauden päätteeksi käydään neuvottelut oman itsen kanssa, sitoudunko seuraavaan kauteen. Ja taas mennään. Mutta jokainen tekee toki päätökset omista lähtökohdistaan. Mulla toimii tämä ja tuo tiettyä rauhallisuutta myös niihin hetkiin, kun paska osuu tuulettimeen. Ja aika usein se jossain vaiheessa kautta osuu.
Mutta ehkä jatkoa ajatellen seuroissa pitäisi pystyä parempaan budjetointiin ja tiukempaan kulukuriin, jotta tyhjennysmyynteihin ei ole pakko ryhtyä. Pienemmissä seuroissa ei kannattaisi laskea mitään sen varaan, että pudotuspeleihin tullaan pääsemään, vaan ennemminkin sijoittaa ne vähäisetkin rahat sillä tavalla, että joukkueesta saadaan revittyä maksimit irti. Ja se tarkoittaa aika usein sitä, että valmennus pystyy kehittämään nuoria ja halpoja pelaajia. Muutama kalliimpi täsmähankinta ja kova veskari ja loput sitten kunnianhimoisia nuorempia pelaajia, joilla on tavoitteet korkealla. Sekin on toki helpommin sanottu kuin tehty. Mun mielestäni tämä on ehkä saanut vähän suhteettoman suuret mittasuhteet ja Sportin toiminnasta on pöyristytty mun mielestäni vähän liikaa. JYP teki hyvän päätöksen, mutta ehkä vähän irtopinnojen keräilyn tuoksua oli heidänkin ulostulossaan. Mutta en mä sitäkään tuomitse, koska se oli heidän kannaltaan ihan oikein. He pelaavat tätä peliä omista näkökulmistaan ja ovat tehneet itselleen sopivat ratkaisut.
Elämässä joutuu tekemään välillä päätöksiä, joita ei haluaisi joutua tekemään ja toisinaan tarjolla on vain huonoja ja vieläkin huonompia ratkaisuja. Niistä on sitten valittava ne vähiten huonot juuri sillä hetkellä. Viikon päästä joku toinen päätös voisi olla parempi, mutta aina ei ole mahdollista odottaa.
