King Diamond & Mercyful Fate

[vehhhmanen]

Iso kiitos ja kumarrus Hammerille! Ihan tässä kateeksi käy kun lueskelee. Äijä jutteli Kuninkaan kanssa, upeeta. Päivittelehän vaan ahkerasti juttuja, sillä mielenkiinnolla niitä aina lueskellaan...

 

[Dee Snider]

Tuo KD lyhenne sopii muuten erinomaisesti herra Petersenille...:)

 

[Hammer]

^ Jotenkin olen ite jo liittänyt sen KD-lyhenteen niin tiiviisti King Diamondiin, että hymyssä suin katselen uutisia tai lehtiotsikoita, joissa vilahtelee KD "melkein samassa merkityksessä" ;D

Iso kiitos ja kumarrus Hammerille! Ihan tässä kateeksi käy kun lueskelee. Äijä jutteli Kuninkaan kanssa, upeeta. Päivittelehän vaan ahkerasti juttuja, sillä mielenkiinnolla niitä aina lueskellaan...

Olepa hyvä - hienoa, että lukijoita löytyy. Päivittelen toki aina, kun jotain uutta ja mielenkiintoista King Diamond -leirissä tapahtuu.

 

[vehhhmanen]

Työpäivän ratoksi pyörii taustalla livetaltiointi bändiltä nimeltään Mercyful Fake! Kuullostelkaahan ihmeessä.
Juutuupilinkkiä konserrttiin -> http://www.youtube.com/watch?v=p-q1lVsjwxo&feature=related

 

[Hammer]

^ Pitää joskus tsekkailla. Kiitti linkistä!

Löysin erinomaisen Mercyful Fate tribute -yhtyeen. Bändi on italialainen Dangerous Meeting. Youtubesta löytyy noin 15 hyvälaatuista livevideota bändin tänä vuonna soitetuilta keikoilta, joten kannattaa käydä fiilistelemässä. Vokalisti ei ole täysin King Diamondin näköinen, mutta laulaa ja esiintyy hyvin samalla tavoin kuin itse KD. Yllättävän hienoihin falsettolauluihin bändin laulaja pystyy. Noita videoita katsellessa tulee mieleen, että olisihan se aivan käsittämättömän upeaa, jos Suomestakin löytyisi osaava KD/MF tribuuttiyhtye. Kysymys onkin vain siitä, että kuka olisi se kotimainen vokalisti, joka kykenisi niihin korkeisiin King Diamond -vokaaleihin.

Tässä joitain parhaita Dangerous Meeting -tributen livesuorituksia:
Intro (Lucifer) + Evil
Lady in Black
A Dangerous Meeting
Black Funeral
Into the Coven

Lisää löytää halutessaan täältä.

Happy Halloween! ;)

 

[Hammer]

King Diamond is BACK!!!

King Diamond, Hank Shermann, Michael Denner ja Timi "Grabber" Hansen esiintyivät juuri Metallican toisella juhlakeikalla.

Tässäpä kohtuullisen hyvälaatuinen video King Diamondin laulamasta Mercyful Fate -medleystä:
http://www.youtube.com/watch?v=4pHCDgBjcng&sns=fb

Manageri Ole Bang kirjoitti tällaisen viestin Coven Worldwiden viralliselle sivustolle:

" Greetings from the US
NEWS
by Ole Bang
2011-12-07


Hi all.
The last news posting is by now about one year old. It was in fact from 12/12 2010, and I would here just like to inform you that King is doing really well.
A 'real' news post will be up very soon.
Stay tuned ! ! ! "

Kylmille väreille vetää. Ihan pirun hieno fiilis, että King Diamond on takaisin lavoilla. On myös mahtavaa, että mies voi erittäin hyvin.

Tässäpä vielä pari kuvaa, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

King Diamond ja Scott Ian:


Legendat:

 

[Musta Nuoli]

King Diamond is BACK!!!

King Diamond, Hank Shermann, Michael Denner ja Timi "Grabber" Hansen esiintyivät juuri Metallican toisella juhlakeikalla.

Tämäpä hieno uutinen. Kinkku on siis taas iskussa ja toipunut! Kyllä kelpaisi sekä Mercyful Faten että King Diamondin uusi materiaali jossain vaiheessa, jos vain sellaista tarjolle tulisi. MF on epätodennäköisempi vaihtoehto, mutta silti.

 

[Hammer]

Tässäpä kuvia Metallican juhlakeikalta, jossa Mercyful Fate vieraili. Kuvat painottuvat Mercyful Faten jäseniin niin lavalla, treenaamassa kuin hengaamassa Metallican starojen kanssa (kuvat on ottanut King Diamondin vaimo Livia Zita-Bendix):

Metallica 30th Anniversary & Mercyful Fate @ The Fillmore: Pictures

Täältä löytyy tuore Hank Shermannin haastattelu liittyen tuohon juhlailtaan Metallican vieraana
Tuo Shermannin haastattelu on tanskaksi, mutta sivua hieman alaspäin rullaamalla löytyy ihan pätevä, joskin joitain merkityksettömiä pikkumokia sisältävä käännös englanniksi.

 

[Hammer]

Hyviä uutisia King Diamond -leiristä: Coven Worldwide - GREAT KING DIAMOND NEWS!!!

 

[Hammer]

King Diamondin tulevat keikat:

Sweden Rock 9.6.2012
Hellfest, France 15.6.2012

Lähde: Coven Worldwide - King Diamond In Concert - Summer 2012!!!

Tässä Kingin videoterveiset: http://www.youtube.com/watch?v=HX97_JOqpDY

Valitettavasti tuo Sweden Rockin esiintyminen on yhtyeen ainoa keikka Skandinaviassa tänä vuonna.

 

[Hammer]

King Diamond teki yllätysesiintymisen Dallasissa 27.1.2012. Cancer benefit luki noiden tapahtumasta kuvattujen videopätkien kuvauksessa, joten ilmeisesti tuotto meni syöpäpotilaiden hyväksi.

King esiintyi ilman kasvomaalausta ja esitti kolme kappaletta: Evil, Burn ja The Family Ghost.

Tässä lyhyet, ihan ok-laatuiset, videoklipit:
Evil
Burn
The Family Ghost

 

[Hammer]

Sweden Rockissa tuli piipahdettua katsastamassa King Diamondin comebackia, joten pakkohan tänne on tulla kirjoittamaan jonkinlainen fanipoikaraportti tuosta kauan odotetusta Kingin keikasta. Lava oli upein, mitä olen yhtyeellä nähnyt. Metallisempi ja saatanallisempi kuin aiemmin. Ehkä KD halusi näyttää, että vaikka muista paheista on jouduttu tinkimään, niin edelleen ollaan sataprosenttisesti vanhan vihtahousun asialla. Vaikka aiemmin maestro on väittänyt, ettei tupakoiminen ole vaikuttanut lauluääneen, niin kyllä nyt huomasi, että mies lauloi paremmin kuin aikoihin. Paikoin suorastaan hämmästyttävän hyviä vokaaleita, eikä heikommatkaan laulut olleet missään määrin puolikuntoiselta kuulostavia. Hyvin on ikääntyvä Mr. Diamond treenannut ja pitänyt äänestään huolta.

Eturiviin tuli päästyä varsin kivuttomasti, sillä tajusimme vaimon kanssa mennä kärkkymään parhaita paikkoja jo Slaughterin tukkahevin aikana. Parempi puoliskoni oli festareilla muutenkin ihmetyksen, ylistyksen ja hämmästelyn aiheena King Diamond -kasvomaalauksineen, joten pääsimme vaimon naamataulun ansiosta vähä väliä kuviin. Paikalla oli myös noin 4- tai 5-vuotias pikkupoika, jolla oli Mercyful Fate -kasvomaalaus ja Mercyful Faten t-paita. Poika lisäksi teki aina kuvaan päästessään omaehtoisesti pirunsarvet. Myös pieni tyttö, jolla oli King Diamond -kuulosuojaimet kuului samaan perheeseen.

Setti alkoi Funeral-introlla, mutta ekana biisinä kuultiinkin yllättäen The Candle, joka oli erinomaista vaihtelua aiemmin livenä kuulluille Abigail-levyn starttereille. Setti oli piristävä ja jossain määrin jopa yllättävä, vaikka joukossa oli iso nippu niitä pakollisia ja hienosti toimivia hittejä aina Sleepless Nightsia, Eye of the Witchia, Come to the Sabbathia, Welcome Homea, The Family Ghostia ja Halloweenia myöten. Itse innostuin ehkä eniten The Spider’s Lullabye -levyn unohdetusta helmestä eli Dreamsista, joka oli todellinen jokeri kaikkien useammin kuultujen klassikoiden seassa. Dreams tulikin Kingiltä upeankuuloisesti juuri sillä Spiders-levyn falsettoäänellä, joka eroaa jossain määrin kaikkien muiden KD-levyjen lauluäänistä. Uudelta levyltä poimittu Shapes of Black oli teatraalisuudessaan yksi keikan kohokohtia. Biisi huipentui siihen, että King Diamond puhalsi lyhdystä tulen sammuksiin ja sanoi demonisen matalalta ”No more light”. Yllättäen myös Up From the Grave, jota olen aina pitänyt tuotannon vaatimattomampien esitysten joukossa sekä oman The Graveyard -albuminsa heikoimpana biisinä, oli keikan ikimuistoisimpia hetkiä. Up From the Grave oli täydellistä kauhuteatteria, jonka hienouden tajusi eturivissä silmät suurina lavan spektaakkelia ihmetellessään. Jotenkin biisi sai aikaan unenomaisen tunnelman ja mystisen upean fiiliksen Kingin heiluessa lavalla lapion kanssa. Maaniset ilmeet, sekopäinen tunnelma ja hullut vokaalit tekivät tuosta outolintu-kappaleesta ikimuistoisen. Vieläkin päässä soi hokema ”Up, up, up from the Grave” ja näen mielessäni Kingin lapioleikit hämärtyvässä Ruotsin yössä.

At the Gravesia oli lupailtu Skype-puheluissa ja haastatteluissa jo niin pitkään, ettei se varsinaisesti päässyt yllättämään. Silti, kappaleen alkaessa suupielet kohosivat väkisinkin hymyyn. At the Graves oli sitä mitä odottaa saattoi – progevivahteinen spektaakkeli vailla vertaa, eikä biisin livetoimivuudesta ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Samaa herkkua on toivottavasti luvassa myös tulevilla Suomen keikoilla. Voodoo-levyltä soitettiin taas kerran nimibiisi, joka on ennenkin ollut osa Kingin settejä. Luulenkin, ettei biisi ole seteissä niinkään pelkän musiikin takia, vaan enemmän teatterin puolesta. Hypnoottinen Voodoo-rummutus toki luo tietynlaisen tummasävytteisen tunnelman, ja visuaalisesti kappale tarjosi paljon katseltavaa tanssijatar Jodi Cachian hoitaessa valtaosan show-puolesta. Ja olihan Voodoo kova myös musiikillisesti.

Soolo-osiot olivat tosi lyhyitä, joten todella pienillä lepotauoilla King Diamond selviytyi. Bändi soitti kultaisella ’80-luvulla paljon pidempiä kitara- ja rumpusooloja kuin nyt vuonna 2012. Let It Be Done oli setissä vain siksi, että sen aikana mustat huppupäiset miehet veivät lavan edustalla olleet porttirakennelmat pois; samanlaiset portit kuin viime kiertueella Suomessa. Joku ruotsalainen känniurpo sanoi kaverilleen porttien olevan kirkon ikkunoita. Aika tavalla pisti repeilyttämään tuo asiantunteva lausunto.

Vähän ihmettelin, että Volbeatin laulaja otettiin vierailijana ”duetoimaan” Kingin kanssa Come to the Sabbathissa, mutta lopulta Poulsenin vierailu oli ihan piristävä poikkeus, sillä mies esiintyi selvästi innostuneena ja asialle omistautuneena ”Them”-paitaan pukeutuneena. Volbeatin jätkät ovat joskus olleet Amerikan kiertueensa välipäivänä illallisella King Diamondin kämpillä, joten ilmeisesti sen vuoksi tämä kaverivierailu kuului festarisetissä asiaan. Hank Shermannin vierailulle tuli tietty huudettua vähän eri volyymilla kuin Poulsenille. Bändiesittely oli tavallista lyhyempi, ehkä siksi, ettei festareilla ole kuin se varsin rajoitettu soittoaika. Kingi esitteli bändin pikavauhtia, jonka jälkeen heitti jo legendaarisen ”The one and only, Mr. Andy La Rocque” -spiikin. Sitten Andy tykittikin kehiin The Family Ghostin alkuriffiä. Halloween oli encorena ikimuistoinen veto, sillä Mikkey Deen vierailu toi mieleen flashbackit joiltain ’80-luvun keikoilta, joiden videobootlegeja olen katsellut ahkerasti. Ja olihan Halloweenin aikana lavalla myös itse tyylikkäästi harmaantunut Michael Denner.

Keikka huipentui upeasti Black Horsemeniin, jota olen aina pitänyt King Diamondin pitkän uran yhtenä parhaimmista biiseistä. ”That’s the end of another lullaby, time has come for me to say goodnight”. Keikan jälkeen olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Ääni oli poissa ja niskat paskana, mutta fiilis sen verran korkealla, etten todellakaan jaksanut lähteä katsomaan mitään väsynyttä Mötley Crüeta. Nyt olen nähnyt King Diamondin livenä kolme kertaa. Vaikka 2006 vuoden keikat olivat ikimuistoisia ja hyviä, niin tämä Sweden Rockin veto oli ihan kuin eri planeetalta. Jos Suomen keikoilla ’06 murehdittiin Kingin ääniongelmista, niin nyt hämmästeltiin miten hyvin mies vokalisoi raskaiden kuntoutumisjaksojensa jälkeen. Ihan huikeita lauluja parhaimmillaan, eikä olisi voinut mitenkään uskoa, että riipiviä falsettoja Ruotsin yössä tarjonnut vokalisti kävi 2010-vuoden lopussa ohitusleikkauksessa ja jopa kuoleman partaalla.

Livia lauloi lähinnä taustalauluja ja stemmoja, mutta kuulemma neito oli suunnitellut suuren osan lavarakennelmista ja rekvisiitoista, joten pakko antaa tunnustusta myös Kingin kauniimmalle puoliskolle, vaikkei hän paljoa äänessä ollutkaan.

Ennen kaikkea Sweden Rockin show oli kokonaisvaltainen paketti, jossa musiikki ja teatteri molemmat sekoittuivat upeaksi kokonaisuudeksi, jota tähdittivät osaavat muusikot ja huikea laulaja. Settilista oli positiivinen yllätys, vaikka lempparilevyltäni The Puppet Masterilta ei tällä kertaa kuultukaan yhtään kappaletta. En kuitenkaan vieläkään ole uskoa todeksi, että DREAMS todellakin soitettiin. Todellinen kulttuuriteko, joka varmasti teki useat harvinaisempia (ja suotta vähemmän arvostettuja) King Diamond - biisejä arvostavat fanipojat tyytyväisiksi.

Useampia kappaleita tuosta Sweden Rockin show:sta on jo postattu youtubeen. Ilmeisesti joukossa on hyvälaatuisiakia videoita, mutten ole vielä itse ehtinyt niitä katsastaa. Kuitenkin on pakko sanoa, että nimenomaan paikanpäältä nähtynä King Diamondin teatraalinen lavashow pääsee parhaimmin oikeuksiinsa. Videot tuskin kertovat koko totuutta siitä, miltä kaikki näytti ja kuulosti Ruotsin yössä, mutta aika hyvin varmaan videoidenkin perusteella pääsee mukaan tunnelmaan. Itse omistan useampia kymmeniä King Diamondin bootleg-keikkoja, mutta eivät ne sittenkään ole mitään verrattuna siihen, että itse olet mukana yleisössä seuraamassa King Diamondin teatraalista liverituaalia.

Paras keikka ikinä. Toki fanilasit saattavat vaikuttaa hivenen asiaan, mutta satojen näkemieni keikkojen joukosta mikään ei ole koskaan tuntunut kokemuksena yhtä upealta. Ehkä Sonispheren trombin jälkeen koettu Maidenin Porin veto oli kuitenkin samaa tasoa.

 

[opelix]

Olipa Hammerilta loistava keikkaraportti. Vielä olisi kerran King mukava nähdä lavoilla,ainut kerta on ollut 1990 kulttuuritalolla Conspiracyn jälkimainingeissa josta jäi kyllä mahtava muistijälki. Eipä vaan taida enää Suomessa onnistua. No mene ja tiedä,olisikohan seuraavaksi uuden levyn odotusta?

 

[Musta Nuoli]

Tosiaan erinomainen raportti Sweden Rockista. Sääli, että Sauna Open Air jäi tänä vuonna pitämättä. Siellähän on yleensä ollut samoja yhtyeitä kuin Sweden Rockissakin, ja olisi ollut hienoa, jos Kinkku olisi keikkaillut samaan hengenvetoon Suomesssakin.

Hyvä, että King on päässyt taas tolpilleen ja hyvään vireeseen. Hetkenhän näytti jo pahalta, kun mies joutui sydänleikkaukseen yms. Tuollaisten jälkeen ei koskaan tiedä, onko ura tai jopa elämä siinä.

 

[Hammer]

Kiitokset kehuista - mielelläänhän sitä noin loistavasta keikasta kirjoittelee.

Eiköhän bändi vielä Suomeenkin saada. Ilmeisesti syksyllä tai loppuvuodesta alkaa uuden levyn työstäminen. Tuo levy, jonka sanoituksissa tulee ilmeisesti olemaan jotain Kingin omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuvaa near death experiences -kamaa, ilmestynee 2013-vuoden aikana. Hyvin todennäköisesti levyn ilmestymisen jälkeen alkaa kiertue, mutta sitä ei vielä tiedä, että onko ensin jenkkirundi vai Euroopan kiertue.

Nyt löytyy dimeadozen-sivustolta jo varsin hyvälaatuisia bootleg-tallenteita keikasta - blu-ray-, dvd- sekä audiomuodossa.

 

[Hammer]

Koska parhaillaan ovat futiksen EM-kisat käynnissä, niin tässäpä futiskuva King Diamondin lapsuudesta. ;)

King Diamond on alarivin vasemmanpuoleisin kaveri (siksi nimellä Kim Bendix, että Tanskassa on joskus tapana kutsua kavereita, joilla on toinen nimi tuolla tavoin, että varsinainen sukunimi jätetään pois).

Täältä löytää lisää hienoja Sweden Rock -kuvia.


Ja tässä vielä pieni Mercyful Fate -maskimies soittamassa ilmakitaraa Sweden Rockissa.

King Diamondiksi itsensä maskeerannut vaimoni ja Sweden Rock -festareiden metallisin pikkumies.

Minä ja vaimo King Diamondin Sweden Rockin keikan eturivissä; tunteella vedetään mukana

 

[Laiton]

No nyt sitten tuli Tuskaan lähtö! Onhan tätä odoteltukkin.



"4.10.2012 14:02
Helsingin Suvilahdessa 28.-30. kesäkuuta kuudettatoista kertaa järjestettävä, Suomen suurin metallifestivaali Tuska on julkaissut ensi kesän ensimmäiset artistit. Erikoiserä kolmen päivän lippuja tulee myyntiin perjantaina 5. lokakuuta.

Perjantaina 28.6. Tuskan päälavalla nähdään tanskalainen metallilegenda King Diamond. Mercyful Faten riveistä soolouralle lähtenyt King Diamond lukeutuu Tuskan kaikkien aikojen toivotuimpiin artisteihin"

 

[Murmeli]

Mahtava homma! Itselle tuo vanhempi tuotanto, lähinnä tietysti Abigail -> The Eye -albumit erittäin tärkeitä, kun tuli teininä niitä aika reippahasti kuunnteltua. Uudempi materiaali jäänyt vähemmälle huomiolle, samoin Mercyful Fate.

Mutta Tuska 2013 on katsastettava.

 

[Hammer]

Tuskassa nähdään! Pakko päästä eturiviin. ;)


Sitten muuta KD-rintamalta:

King Diamond oli Halloweenina Nightwatch Radion haastateltavana. Tuon koko haastattelun pystyy kuuntelemaan alla olevasta linkistä (pituutta haastattelulla/radiolähetyksellä näyttäisi olevan lähes kolme tuntia, ja koska en ole vielä ehtinyt itse sitä kuunnella, kuin vähän testailla sieltä ja täältä, en ole aivan varma onko tuo koko klippi King Diamondin haastattelua. Homma alkaa Halloween-aiheisilla Happy Happy -lauleskeluilla :D ):
King Diamond, Nightwatch Radio

Kannattaa myös tsekata vajaan minuutin pituinen video, jossa King Diamond kertoo tulevasta esiintymisestään ensi kesän Copenhellissä. On nimittäin tuossa videossa sen verran räkäinen ja siisti nauru maestrolta, ja muutenkin mies käyttää eläytyvästi näyttelijänlahjojaan. Videon löytää täältä.

Tämän näköisen taidepläjäyksen KD piirsi ja kirjoitti faneilleen Halloweenin kunniaksi.

Jos ette ole jo huomanneet, EMP:stä löytyy nykyään runsaasti virallista King Diamond -fanikamaa.

 

[Hammer]

Uusimmassa Infernossa oli huonoin King Diamond -haastattelu, jonka olen ikinä lukenut. Juttu oli epäkunnioittava - suorastaan häväistys King Diamondia kohtaan. Jutussa oli asiavirheitä, toimittajan omia tulkintoja asioista, selvästi virheellisiä käännöksiä sekä epäselviä lauserakenteita ja viittaussuhteita. Lisäksi jutussa ironisoitiin ja epäsuorasti vihjailtiin esimerkiksi King Diamondin pukeutumisen ja elämänkatsomuksen olevan huonoja ja ikään kuin jälkeenjääneitä. Kingin sanomiksi oli laitettu asioita, joita en usko miehen sellaisenaan sanoneen. Olen kuunnellut ja lukenut paljon King Diamondin haastatteluja (kerään King Diamond -haastatteluja!) sekä puhunut itse toista tuntia Kingin kanssa juuri näistä Infernon jutussakin mainituista asioista puhelimessa, joten osaan kyllä erottaa, milloin toimittaja on vääristellyt sanomisia tai ymmärtänyt jotain väärin, kääntänyt huonosti yms.

Juttu sisältää paitsi asiavirheitä myös jopa sitäkin enemmän muunneltua tai valikoitua totuutta. Sinänsä oikeita yksittäisiä faktoja oli poimittu sieltä täältä ja yhdistetty siten, että kaikki Kingin tekemiset ja sanomiset on saatu näyttämään enemmän tai vähemmän idiotismilta. Toimittaja oli kuitenkin jättänyt paljon sanomatta ja myös paljon rivien väliin. Epäoleellisia asioita on korostettu, mutta oleellinen on jätetty pois. Toimittaja ohjailee melko taitavasti lukijaa uskomaan oman totuutensa eli omat mielipiteensä, jotka on kirjoitettu näennäisten faktojen muotoon. King Diamond on jutun perusteella tyhmä perusjenkki, jota kiinnostaa vain kaupallisuus, raha, maine ja kunnia. Hän pelkää lapsen tavoin typeriä kummituksia sänkynsä alla ja haluaa teatraalisuudellaan vain nousta populaarikulttuurin huipulle julistamaan pelkkää lihanhimoa, kuten jutussa vihjataan Anton LaVeyn tehneen. King Diamond -bändi on Mercyful Faten kaupallistettu jatkaja, jonka 80-luvun levyt ovat hyviä, mutta jonka myöhempään tuotantoon ei kannata vaivautua tutustumaan. Ohoh, tämä toimittaja osaakin todella osoittaa, että median mahti on suuri. Taitava (?) kirjoittaja voi syöttää omat intressinsä ja mielipiteensä tyhmänä pitämälleen lukijalle. Toivon kovasti, että Lauri Ylitalo ei ole tässä tavoitteessaan kuitenkaan onnistunut, vaikka tämä kyseinen lehti valitettavasti postitettiinkin kaikille Tuska-lippunsa ajoissa lunastaneille, joista osa ei varmasti tunne etukäteen King Diamondia.

King Diamondin saatanallisesta vakaumuksestakin on tehty lähes kuin vitsi, vaikka mielestäni on todella kunnioitettavaa, että kuoleman kielistä noussut King Diamond tuli lavoille entistä saatanallisempana. Lavarakennelmat jo Sweden Rockin paluukeikalla olivat mielestäni saatanallisimmat ja metallisimmat, mitä bändillä on koskaan ollut. Ilmeisesti toimittaja on pettynyt, kun King ei ollutkaan niin heikko, että olisi vaihtanut ideologiaa käytyään kuoleman porteilla. Jeesustelemaanko Kingin olisi pitänyt alkaa? Vaiko päinvastoin vetää niin överiksi, että hän nukkuukin hauta-arkussa maski päässä? Toimittajahan oli nostanut esille sen, kuinka King ”ikäiselleen sopivasti” on pukeutunut lavaharjoituksissa verkkareihin ja lippalakkiin.

Toimittaja on jutussaan kertonut paljon omaa, vaikka King Diamond tyypillisesti puhuu itse vaikka useamman tunnin keskeyttämättä. Silti King Diamondin kertomaa oli jutussa hyvin vähän, kun taas toimittajan omia näennäishistoriallisia faktakokoelmia, mielipiteitä ja konteksteistaan irrotettuja päätelmiä oli todella paljon. Siitäkin huolimatta, että useimmat toimittajan väitelauseet oli luotu faktatoteamusten muotoon, jutun tekstilaji ei kuitenkaan ole artikkeli tai haastattelu, jollaiseksi se oli tarkoitettu. Ironia, satiiri ja mielipidekysymykset kuuluvat esimerkiksi mielipidetekstiin, kolumniin tai pakinaan, jollaisia vaikkapa Infernon pääkirjoitus, ulkomaan kirjeenvaihtaja -palsta tai levyarviot ovat. Ihmettelenkin suuresti, miten päätoimittaja (tai tuottaja tai kuka ikinä jutun onkaan lehteen päästänyt) on sallinut toimittajalle näin suuren vapauden asia-artikkeliin.

Tokihan toimittajan ääni saa jossain määrin artikkeleissakin kuulua, mutta se ei saa missään tapauksessa olla pääasia. Tässä jutussa Lauri Ylitalo tuo jatkuvasti itseään esille, vaikka haastattelu pitäisi tehdä haastateltavan ehdoilla. Vai oliko Ylitalo tosiaan soittaessaan King Diamondille sanonut: ”Moi, olen tässä tekemässä pitkää kolumnia tai ironissävytteistä kantaa ottavaa esseetä sinusta Inferno-lehteen. Otan siihen mukaan muutamia kommenttejasi, mutta kaikkea, mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan.” Erityisen ärsyttävää on se, että juuri mitään ei ole sanottu suoraan. Ylitalo on jättänyt itselleen ”porsaanreiän” luikkia häntä koipien välissä syytteistä ulos vetoamalla siihen, että hän on vain yhdistellyt tiedonsirpaleita ja jättänyt loput lukijan varaan. Kunnon kolumnisti sentään seisoisi suoraselkäisesti sanomistensa takana ja uskaltaisi kertoa mielipiteensä yksikön ensimmäisessä persoonassa passiivin sijasta.

Huvittavaa oli kaiken muun ohella, että jutun kuvat olivat Abigail II -levyn sessioista eli yli kymmenen vuotta vanhoja! Lisäksi kuvissa oli pelkästään King Diamond, eikä ketään muita bändin jäseniä. King muistaa kyllä aina haastatteluissaan korostaa King Diamondin olevan nimenomaan bändi, eikä missään tapauksessa hänen soolobändinsä, vaikka bändi kantaakin hänen nimeään. Kuitenkin tämän jutun ”soolokuvat” yhdistettynä pieniin hienovaraisiin kielellisiin vihjauksiin muun muassa bändin jäsenten vaihtumisesta saavat Kingin näyttämään jopa sooloilijadiktaattorilta.

 

[heavy]

Uusimmassa Infernossa oli huonoin King Diamond -haastattelu, jonka olen ikinä lukenut...

Lueskelin aamun iloksi tuon jutun ja en ymmärrä yhtään kiiihtymistäsi artikkelin johdosta. Minä en ainakaan näe jutusta mitään väitttämäsi kaltaista asenteellisuutta ja mustamaalausta että King Billy olisi joku tyhmä perusjenkki yms.

 

[Hammer]

Lueskelin aamun iloksi tuon jutun ja en ymmärrä yhtään kiiihtymistäsi artikkelin johdosta. Minä en ainakaan näe jutusta mitään väitttämäsi kaltaista asenteellisuutta ja mustamaalausta että King Billy olisi joku tyhmä perusjenkki yms.

Täältä tarkempia perusteluita, miksi kiihdyin kyseisestä artikkelista. Itse olen siis tuolla Imperiumin laudalla nimimerkki Hammer9.

 

[heavy]

Täältä tarkempia perusteluita, miksi kiihdyin kyseisestä artikkelista. Itse olen siis tuolla Imperiumin laudalla nimimerkki Hammer9.

Jotenkin minulle muodostuu kuva että olet syystä tai toisesta saanut päähäsi kyseisen jutun olevan kaksoismerkityksellistä pilkkaa ja ivaa, sillä perusteella tulkitset kaiken artikkelissa kirjoitetun negatiiviseksi. Esimerkiksi minä en millään tajua mikä siinä kuvatekstissä on mielestäsi pielessä. Sehän on ihan normaalia taiteilijan asennetta siihen mitä itsestän voi paljastaa sanoituksien kautta. Tietty jos sinulla on faktatietoa siitä että King ei ole teksteistään tuota mieltä, ja toimittaja on itse keksinyt siteerauksen niin voisit vaikka linkittää meidät totuuden lähteelle.

Ja kovasti olet huolissasi, millaisen mielkuvan potentiaaliset Tuska kävijät artikkelin perusteella King Diamondista saavat. Ehkäpä omat ennakkoasenteesi meitä Infernon lukijoita kohtaan on jotenkin pielessä? Oletat että me muut emme kykene erottamaan tekstistä mitkä ovat toimittajan mielipiteitä ja mitkä faktoja ja näin asetat itsesi muiden lukijoiden yläpuolelle.

 

[Musta Nuoli]

Täältä tarkempia perusteluita, miksi kiihdyin kyseisestä artikkelista. Itse olen siis tuolla Imperiumin laudalla nimimerkki Hammer9.

Kommentoin tuonne kirjoittamaasi tekstiä tämän asian tiimoilta, olennainen boldattuna:

Esimerkiksi Kingin kuvan vierelle isolla kirjoitetun lainauksen ymmärtää helposti niin, että King pitää omia lyriikoitaan huonoina ja/tai ei allekirjoita niiden sanomaa. Jutusta palkkion saavan toimittajan velvollisuus on kirjoittaa niin, ettei tällaisia ikäviä kaksoismerkityksiä pääse syntymään.

En tiedä, mikä linja Keskisuomalaisessa on, mutta ainakin minun ymmärtääkseni kuvatekstit ja tekstistä irroitetut lainaukset ovat aniharvoin toimittajan esille nostamia, eivätkä näin ollen toimittajan velvollisuuksia ollenkaan. Normaalistihan lainaukset nostaa esiin ja kuvatekstit kirjoittaa toimitussihteeri tai muu vastuuhenkilö, joka jutun stilisoi ja muokkaa lopulliseen asuunsa. Monesti toimitussihteeri tekee väliotsikotkin ja tarpeen mukaan pääotsikon ja ingressin, jos toimittaja ei ole niitä syystä tai toisesta tehnyt. Ja toimitushan voi valmiita tekstejä editoida tarpeen mukaan.

En tiedä, mikä on Infernon käytäntö, mutta voisin kuvitella, että näiden iskulauseiden esille ottaja on joku muu kuin haastattelija. Eli kaikkea lokaa ei kannata toimittajan niskaan kaataa, ellei ole aivan varma, että juuri hän on näitä lainauksia kuvien viereen asemoinut ja kuvatekstejä valinnut. Harvoin ns. avustajatoimittaja juttuja kuitenkaan editoi saatika taittaa, niitä varten ovat yleensä omat henkilöt.

Sisältöön en enempää ota kantaa, kun en ole juttua lukenut. Ja tuskin luenkaan, ei se mitenkään vaikuta pääasiaan eli Tuskan Kinkku-keikkaan. Tuskin vaikuttaa monella muullakaan, sillä uskoisin, että 99% Tuska-perjantain keikalle erikseen tulevista tulee paikalle, koska on jo King Diamondin/Mercyful Faten fani tai ainakin miehen musiikkia ennestään kuullut. Harva tulee täysin sokkona tai lehtijuttujen takia. Osa Tuska-yleisöstä voi tietysti hillua paikalla muuten vain, mutta en usko haastatteluiden vaikuttavan ihmisten mielipiteisiin kauheasti. Voin tietysti olla väärässäkin.

Pakkopullaahan valtaosa bändihaastatteluista on, ei niissä oikeasti päästä koskaan kovin syvälle. Monet artistit latelevat samat vastaukset uusien levyjen/kiertueiden osalta, olivat toimittajien kysymykset mitä hyvänsä. Ja haastatteluja tehdään yleensä ainoastaan silloin kun on uusi levy/merkittävä keikka tulossa. Pidemmät haastattelut voivat olla hyviä jos kyse on kunnon syväluotauksesta, mutta jos juttu on annettu tai pyydetty lähinnä levyn tai keikan tiimoilta, niin silloin lyhyet haastattelut ovat monesti parempia, koska niissä mennään häpeilemättä suoraan asiaan eli siihen, että "levy on paras mitä olemme tehneet" tai "lupaan, että keikalla fanit tulevat yllättymään eivätkä pety" yms. Näitähän valtaosa haastatteluista on.

King Diamondista saisi pintapuolisten riipaisujen sijasta tehdä ennemmin elämäkerran. Oikeastaan kaksi, jotta tarinasta tulisi tasapuolinen. Ensin auktorisoitu elämäkerta, jossa Kinkku juttelisi avoimesti lapsuudestaan alkaen ja kertoisi omat näkemyksensä. Sen jälkeen auktorisoimaton elämäkerta, jossa kollegat, tuttavat, ex-bändikaverit ja muut kertoisivat niitä asioita, joita Kinkku olisi jättänyt pois tai kertonut niistä turhan subjektiivisen näkemyksen. Ensimmäisen elämäkerran nimeksi "Conspiracy" ja toisen nimeksi "THEM". Näiden jälkeen jokainen voisi sitten muodostaa oman näkemyksensä.

 

[banaaninviljelijä]

Ei mulla muuta, mutta että oli Äijä hyvä eilen Tuskassa. Ensimmäistä kertaa näin livenä enkä olisi uskonut, että oikeasti vetää livenä noin hyvin.