King Diamond & Mercyful Fate

  • 23 242
  • 110

Hammer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Black & Gold: SAINTS
Onkos täällä King Diamond -/Mercyful Fate -diggareita? En ainakaan haulla löytänyt topicia ko. bändeille, joten ajattelin oman aiheen luomisen olevan paikallaan. Eli sana on vapaa! Onko parhautta, karmeaa skeidaa vai jotain siltä väliltä? Toivoisin kuitenkin perusteltuja vastauksia, enkä yhden rivin asiattomia provoja ;)


Laitetaan alkuun oma KD-/MF-stoori, jonka kirjoitin hiljattain Imperiumin keskustelefoorumille:

Itse löysin King Diamond -yhtyeen "myöhäisheränneenä" vasta vuonna 2003, kun The Puppet Master -albumi oli juuri ilmestynyt. Sami Lehdon Imperiumiin kirjoittama arvostelu (6.11.2003) herätti mielenkiintoni. Sen luettuani kävin kuuntelemassa muistaakseni KD:n kotisivuilla olleet Blood to Walk ja The Storm -biisit, joista erityisesti ensiksi mainittu jäi kummittelemaan pääkoppaan. Muutaman irtobiisin hain myös koneelle vanhemmilta levyiltä (esim. A Mansion In Darkness, joka kuulosti heti ensi kuulemalta yhdeltä parhaista kuulemistani heavy-biiseistä kautta aikojen). Siitä sitten alkoi KD:n tuotannon metsästäminen. The Puppet Master, Abigail, A Dangerous Meeting -kokoelma ja "Them" tuli ostettua ensimmäisten joukossa. Levyt pyörivät soittimessa tiuhaan, kunnes '04 keväällä hurahdin bändiin niin lopullisesti, että hommasin oikeastaan kaikki studiolätyt niin nopeasti kuin suinkin pystyin. Samoihin aikoihin myös Mercyful Faten pureva riffittely iski suoraan sydämeen, joten nekin evil-heavyn merkkipaalut oli sitten hommattava. Silti tieltä ei ole paluuta. Soittimessa on pyörinyt siitä lähtien ylivoimaisesti eniten King Diamond ja Mercyful Fate.

Tällä hetkellä löytyy remastereiden lisäksi alkuperäiset painokset ainakin kaikista kasarilevyistä. Don't Break The Oathin original CD tosin puuttuu vielä (sitä saa tarjota!), mutta Oath löytyy kuitenkin alkuperäisenä vinyylimuodossa. Tavoitteena olisi kerätä myös puuttuvien vinyyleiden ja ensipainosten lisäksi vielä ainakin kasettiversiot KD- & MF -levyistä. Viimeiset vuoden on ollut sellainen totaalihurahdus päällä näihin maailman parhaisiin yhtyeisiin, että keräily tulee luultavasti jatkumaan hautaan asti tai ainakin niin kauan kuin keräiltävää riittää. Levyjen ja niiden eri painosten lisäksi kiinnostavat epäviralliset livetallenteet (bootlegeja vaihtelen minkä kerkeän, niistä voi halutessaan kysäistä yksityisviestillä), fanipaidat, lehtijutut ja oikeastaan vähän kaikki KD- ja MF-aiheinen. Mainittakoon myös, että KD- & MF -yhtyeiden jäsenten sivuprojektit kiinnostavat, vaikka noiden sivuprokkiksien levyjä paljon jo omistankin. Erityisesti Andyn ja Hankin levyttämä musiikki kiinnostaa (joskin pari floppiakin on tullut vastaan. Andyn levyttämistä X-World/5-bändin lätty ja Hankin tuotannosta Virus7-yhtyeen levy).

King Diamondin haastatteluita on tullut luettua useita kymmeniä tai jopa lähemmäs 100 kappaletta. Miehen haastattelut ovat siitä mahtavia, että KD vastaa äärimmäisen syvällisesti ja hänen lausunnoistaan huomaa kuinka mies on selkeästi ajatellut asioita laajemminkin. Usein Mr. Petersen vastaa itse kysymykseen ja samassa johonkin toiseen toimittajan aikomaan kysymykseen ennen kuin tämä on ehtinyt sitä edes esittää. Vastaukset eivät juuri koskaan ole mitään rivin tai parin epämääräisiä tokaisuja (ellei sitten moisia ehdottomasti pyydetä), vaan aina King Diamond pyrkii vastaamaan erittäin tyhjentävästi ja omat argumenttinsa/väitteensä laajasti perustellen.

Itse olen nähnyt King Diamondin livenä ainoastaan kaksi kertaa (vuoden '06-kiertueella). Nekin keikat tuli riehuttua kipeänä Buranan voimalla, mutta olihan se kaiken vaivannäön arvoista. Oulun keikka Club Teatrialla oli ensimmäinen todistamani KD-show, joten keikka on jo tunnearvoltaankin ehkä paras näkemäni. Tuolloin otin armeijasta lomaa, jotta pääsin perjantai-päivänä suuntaamaan kohti Oulua. Tampereella seuraavana päivänä todistettu keikka oli visuaalisesti yhtä mainio, vaikka Kingillä oli tuolloin enemmän ongelmia kipeytyneen kurkkunsa vuoksi. Encorena kuulluun Evilin aikana KD antoikin yleisön laulaa kappaleen kokonaisuudessaan, mikä oli sinällään erittäin onnistunut ratkaisu. Tampereen keikalta sain matkamuistoksi La Rocquen plektran, joka kruunasi keikkareissun. Seuraavalla kiertueella tavoitteena olisi päästä näkemään ainakin kaikki Suomen keikat ja kenties yksi keikka Tanskassa/Ruotsissa. Toivottavasti järkkäävät Suomeen taas 4 keikkaa, niin ei tarvitsisi yrittää matkustaa opiskelijabudjetilla bändin perässä laajemmin pitkin Skandinaviaa/Eurooppaa.

King Diamondin vokalisointi on omissa kirjoissani maailman täydellisintä. Koska mies laulaa erikoisemmin kuin kukaan muu, useat eivät pidä hänen laulusuorituksistaan. Itselläni kesti alkuvaiheessa hetki ymmärtää KD:n falsettojen ylivertaisuus, mutta sen tajuttuani olen nostanut King Diamondin omalle jalustalleen laulajia arvioidessani. Tuskin koskaan tulee ketään yhtä omaperäistä, maagista ja kiehtovaa laulajaa, joka pystyy räjäyttämään tajunnan samalla tavoin kuin King Diamond. Jotta ei menisi pelkäksi keulakuvan ylistämiseksi, mainittakoon, että Hank Shermannin veroista riffittelijää ei ole maailmassa toista. Soolosektorilla KD-bändin Andy La Rocque on taasen omassa ylhäisyydessään. Jos rumpaleista puhutaan on itselläni aina yksi ylitse muiden: Mikkey Dee. Tyylitaju (erityisesti se miten mies käyttää koko rumpusettiä hyväkseen), soundi ja tietty progevivahde kiehtoo Mikkeyn soitossa ja tekee miehestä minun korvaani maailman parhaan rumpalin. Abigailin ja "Them":n rumpusuorituksia ei voi koskaan liikaa hehkuttaa. Myös Snowy Shaw (Time-levyllä!) ja Kim Ruzz ovat perkeleenmoisia rumpaleita, joten rumpusektorilla King Diamondin -yhtyeillä on aina ollut pelisilmää. Voisin tässä hehkuttaa vielä muitakin MF-/KD-muusikoita, mutta säästääkseni palstatilaa jätän ylistyksen toistaiseksi tähän.

Mainittakoon vielä, että en osaa enää laittaa King Diamondin ja Mercyful Faten levyjä kunnolla parhausjärjestykseen. Liian vaikea tehtävä, sillä molempien yhtyeiden discografiat ovat timanttisinta parhautta. Ne the-levyt pystyn molemmilta yhtyeiltä kuitenkin valitsemaan. Ne ovat:
King Diamond: Abigail
Mercyful Fate: Melissa(+ Mercyful Fate EP)
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Löytyyhän näitä diggareita kyllä, tosin en ole läheskään yhtä hc-fani kuin Hammer, mutta tulee kuunneltua.
Kyllähän Mercyful/Kinkku on hevin ehdottomia kulmakiviä ja erottuu joukostaan. Minulle itselleni oikeastaan Kinkun tuotanto on tutumpaa kuin tuo Mercyful Fate ajan setti. Tosin nyt olen ajatellutkin viime aikoina tutustua Mercyful Faten tuotantoon, en tiedä pitäisikö joku kokoelma hankkia ensin kyytipojaksi.
Kinkulta Them sekä Abigail ovat olleet meikäläisellä teho kuuntelussa, mutta lisää olisi saatava. King Diamondin "kovaa ja korkealta" -laulutyyli potkii kyllä kovaa eikä minun tarvinnut ainakaan totutella kauaa tuohon todella hienoon ja omaperäiseen ääneen. Levyistä ainutlaatuisia tekee myös se, että kappaleisiin on piiloteltu aina erinäköinen, enemmän ja vähemmän, synkempi tarina, jota biisit aina johdattelevat.
Kaiken kaikkiaan siis kovaa heviä ja löytyyhän Kinkunkin ajan kiekoilta rumpujen takaa Motörheadin nykyinen halonhakkaaja Mikkey Dee. Kuuluu lempirumpaleihini tämä kreikkalaisruotsalainen tuplabassojen junttaaja. Ja Lemmyhän sanoo "The Best Drummer In The World...."
Anyway, Kinkultahan taitaa olla tulossa nyt DVD:täkin pukkaamassa ulos tässä keväällä?
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Mercya ja Kingiä tulee ajoittain kuunneltua joo. Pidän myös miehen tyylistä laulaa. Tuossa Hammer jo mainitsikin Shermannin riffittelystä...pidän! En tiedä miksi olen aina samaistanut Kingin Accept nimiseen poikabändiin. Accept on suoraviivaisempaa eikä niin synkkää mutta jotain samanlkaltaisuutta aistin. Udon lauluääni on myös melko omalaatuinen. Pitääkin taas alkaa verestämään muistoja...
 
Aikanaan - nykyhetkestä puhumattakaan - tuo oli minulle aivan liian tymäkkää tavaraa. Yläasteikäiselle King Diamond oli jopa pelottava hahmo.

Tykkäsinkin huomattavasti enemmän bändin originaalikokoonpanon raunioille perustetusta AOR-henkisestä Fatesta. Taitaapa joku vinyyli löytyä vieläkin autotallista.
 

Hammer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Black & Gold: SAINTS
Hienoa huomata, että diggareita löytyy ainakin sieltä TPS:n fanijoukoista. Mikkey Deetä ja Hank Shermannia ei voi tosiaan liikaa ylistää. Molemmat maailman parhaiden joukossa omilla instrumenteillaan. Motörhead olisi päästävä näkemään vielä livenä Mikkeyn rumpusuoritusten ansiosta. Siinä on rumpali, jonka soolotkin jaksavat kiinnostaa. Monesti heavy-keikoilla rumpusoolot kun lähinnä haukotuttavat. Mutta tuskin Mikkeytä enää KD-bändissä nähdään, joten Lemmy & co. saisivat tulla vielä kerran Suomeen, kun olen viime vuosina jostain käsittämättömästä syystä jättänyt bändin keikat aina väliin. Itse en tosin aisti KD:n musiikissa liiemmin samankaltaisuutta Acceptiin - no ehkä vähän Restless And Wild -levy liippaa läheltä Mercyful Fatea. Accept on toki erittäin kova bändi, vaikka omaan makuuni bändiltä puuttuu se täydellisyyttä hipova levykokonaisuus. Metal Heart ehkäpä oma lempparini Acceptilta.

Tuo Fate on puolestaan hieman liian kevyttä kasarirockia minun makuuni. Omalla sarallaan toki ihan jees musiikkia ja A Matter of Attitude -kiekkoa kuuntelee silloin tällöin pilke silmäkulmassa.

Anyway, Kinkultahan taitaa olla tulossa nyt DVD:täkin pukkaamassa ulos tässä keväällä?
Tosiaan molemmilta Kingin bändeiltä on tupla-DVD:t tulossa, mutta julkaisupäivät tuntuvat koko ajan myöhästyvän. Syynä viivästykseen on lienee se, että King Diamond työstää yhdessä nykyisen vaimonsa Livia Zitan kanssa itse materiaalia julkaisukuntoon. Viimeisimmän tiedon mukaan julkaisupäivät olisivat: King Diamond DVD: 26.6.2009 ja Mercyful Fate DVD: 29.8.2009.
Lähde: http://www.massacre-records.com/schedule.asp

Tässä vielä erittäin mielenkiintoinen ruotsalaisten ylläpitämä KD-/MF-tietosivusto: http://www.mfkdfaq.com/news_archive.php
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Itse en tosin aisti KD:n musiikissa liiemmin samankaltaisuutta Acceptiin - no ehkä vähän Restless And Wild -levy liippaa läheltä Mercyful Fatea. Accept on toki erittäin kova bändi, vaikka omaan makuuni bändiltä puuttuu se täydellisyyttä hipova levykokonaisuus. Metal Heart ehkäpä oma lempparini Acceptilta.

Juu ei näillä bändeillä mitään yhteistä olekaan biiseissä. Jostain kumman syystä yhdistän aina nämä yhtyeet keskenään. Ehkäpä juuri Udon laulun vuoksi ja siksi, että kuuntelin aina näitä samaan aikaan...kuten myös vanhaa Priestiä.
 

Hammer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Black & Gold: SAINTS
Juu ei näillä bändeillä mitään yhteistä olekaan biiseissä. Jostain kumman syystä yhdistän aina nämä yhtyeet keskenään. Ehkäpä juuri Udon laulun vuoksi ja siksi, että kuuntelin aina näitä samaan aikaan...kuten myös vanhaa Priestiä.
Omaperäiset vokalistit ovat kyllä yhdistävä tekijä. King Diamond ja Udo Dirkschneider ovat vokalisteina aika lailla sellaisia, että niiden ääntä joko rakastaa tai vihaa. Itse kyllä diggaan Udo:n äänestä ja pidän King Diamondia maailman ykkösvokalistina. Hank Shermann on muuten myöntänyt usein ammentaneensa vaikutteita Mercyful Faten musiikkiin nimenomaan vanhasta Priestistä ja vanhasta Black Sabbathista. MF:n coveri Judas Priestin The Ripper -biisistä on kyllä onnistunut. Siinä on biisi, jossa on tuota samaa henkeä kuin MF:llä.
 

jesse72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, MP, E. Frankfurt, hyvä MJE!
KD toimii ja tätä muuten naputtelen kiertuepaita päällä, kun Conspiracy kiertueen keikka vuodelta 9o-luvun alussa tuli käytyä Kultsalla katsomassa. Keikan jälkeen mukaan tarttui vielä Andyn ja Hal Patinon nimmarit, itse King ei suostunut nimmareita kirjoittamaan. Keikka oli näyttelijöineen huikeaa settiä alusta loppuun, top-5 keikkoja ever. Levyllä rummut soitti siis MD, mutta keikalla kannuissa istui joku Pete(r) nimmarin perusteella, ei nyt jaksa ulkoa muistaa..

Tuon levyn lisäksi Them, The Eye, Graveyard ja DM kokoelma soivat lätyistä useimmin, mutta ihan viimeisimmät lätyt ovat saaneet jäädä kauppaan pölyttymään.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Siinä on rumpali, jonka soolotkin jaksavat kiinnostaa. Monesti heavy-keikoilla rumpusoolot kun lähinnä haukotuttavat. Mutta tuskin Mikkeytä enää KD-bändissä nähdään, joten Lemmy & co. saisivat tulla vielä kerran Suomeen, kun olen viime vuosina jostain käsittämättömästä syystä jättänyt bändin keikat aina väliin.

Joo kyllä Mikkey on massiivisen patteristonsa takana ihan alan miehiä. Sopi sekä Kinkun musaan, mutta myös sekä Motörheadin agressiiviseen äijäheviin. Soolot kyllä toimivat todellakin ja niissä on vaihteluakin. Kingissä tuskin tosiaan tullaan enään näkemään sillä on niin juurtunut Lemmyn jengiin, mutta käy ihmeessä Motörheadin keikalla, tulevat varmasti vielä Suomeen. Jätä korvatulpat kotiin, vaikka suht kotkaan ne volat on käännetty siellä.

Omaperäiset vokalistit ovat kyllä yhdistävä tekijä. King Diamond ja Udo Dirkschneider ovat vokalisteina aika lailla sellaisia, että niiden ääntä joko rakastaa tai vihaa.

Omaperäisiä ovat kyllä todella sekä Udo että myöskin King Diamond, mutta myös erittäin hyviä ääniä. Itse olen enemmän Accept/U.D.O-fani kuin Kinkun, mutta Diamond tulee kyllä siinä vanavedessä myöskin. Tämänkaltaiset äänet kyllä jakavat mielipiteet, mutta toista Diamond tyyppistä ääntä ei oikeastaan ole ollut ja tuskin tuleekaan. Paljonhan tuota on arvuuteltu miten Diamondin ääni kestää, koska on suhteellisen raskas laulutapa.

Offtopicina vielä loppuun, että Acceptin ainut levy missä Udo ei laula eli "Eat The Heat" on helvetin kovaa tavaraa myöskin. Siinä äänessä on David Reece ja on erittäin toimiva heviääni sekin. Harmi kun jäi yhteen levyyn toisaalta Reecenkin suoritukset Acceptista. U.D.O:n soolouralta löytyy myös todella loistavia levyjä ja vanha, äkäinen ja ruma saksalaisäijä näyttää vielä kaapin paikan pitkään.
 

Hammer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Black & Gold: SAINTS
KD toimii ja tätä muuten naputtelen kiertuepaita päällä, kun Conspiracy kiertueen keikka vuodelta 9o-luvun alussa tuli käytyä Kultsalla katsomassa. Keikan jälkeen mukaan tarttui vielä Andyn ja Hal Patinon nimmarit, itse King ei suostunut nimmareita kirjoittamaan. Keikka oli näyttelijöineen huikeaa settiä alusta loppuun, top-5 keikkoja ever.
Asiaa! Juurikin Conspiracy-kiertueen keikalla olisin halunnut olla paikanpäällä. Visuaalisesti ehkä hyytävin ja tyylikkäin King Diamond -show. Cremationin aikainen KD:n polttaminen arkkuun on näyttävin keikanlopetus kautta aikojen. King on itse joskus todennut, että tuo temppu meinasi joskus epäonnistua ja mies meinasi jäädä arkkuun sisään. Viime hetkellä oli pelastunut pois tuleen sytytetystä arkusta.

Onneksi tulevalle King Diamond DVD:lle julkaistaan tuota Conspiracy-kiertueen livekamaa. Tuskin maltan odottaa, vaikka noita tallenteita jo epävirallisina omistankin.

Levyllä rummut soitti siis MD, mutta keikalla kannuissa istui joku Pete(r) nimmarin perusteella, ei nyt jaksa ulkoa muistaa..
Ettei olisi kuitenkin ollut Snowy Shaw rumpupatterin takana? Aika paljon kuitenkin King Diamondin epävirallisia livetallenteita omistan kyseiseltä kiertueelta ja kaikilla näkemilläni on ollut rummuissa Snowy. Itse en paikalla ollut (olin vuonna '90 4-vuotias), joten en mene varmaksi sanomaan.

Tuon levyn lisäksi Them, The Eye, Graveyard ja DM kokoelma soivat lätyistä useimmin, mutta ihan viimeisimmät lätyt ovat saaneet jäädä kauppaan pölyttymään.
Kai olet kuitenkin antanut mahdollisuuden parille viimeisimmälle levylle? Omaan makuuni niin The Puppet Master kuin Give Me Your Soul... Please edustavat King Diamondin tuotannon parempaa puoliskoa. Todettakoon kuitenkin, että heikoinkin KD-levy on aivan tautisen hyvä kokonaisuus. Voisi todeta, että likipitäen kaikki missä King Diamondin kädenjälki näkyy muuttuu kullaksi.

Tässä omat tämän hetkiset rankingini levyjen osalta (tarkkaa järjestystä en osaa sanoa):

Mercyful Fate:

1. Melissa (1983) (+ Mercyful Fate EP, 1982)
2. Don't Break the Oath (1984)
3. 9 (1999) / Time (1994)
5. Dead Again (1998) / In the Shadows (1993)
7. Into the Unknown (1996)

King Diamond:

1. Abigail (1987)
2. Give Me Your Soul... Please (2007)
3. Fatal Portrait (1986) / "Them" (1988) / The Puppet Master (2003)
6. The Graveyard (1996) / "The Eye" (1990) / House of God (2000) / Voodoo (1998) / Conspiracy (1989)
11. The Spider's Lullabye (1995) / Abigail II: The Revenge (2002)


Joo kyllä Mikkey on massiivisen patteristonsa takana ihan alan miehiä. Sopi sekä Kinkun musaan, mutta myös sekä Motörheadin agressiiviseen äijäheviin. Soolot kyllä toimivat todellakin ja niissä on vaihteluakin. Kingissä tuskin tosiaan tullaan enään näkemään sillä on niin juurtunut Lemmyn jengiin, mutta käy ihmeessä Motörheadin keikalla, tulevat varmasti vielä Suomeen. Jätä korvatulpat kotiin, vaikka suht kotkaan ne volat on käännetty siellä.
Mikkey Dee on itse haastatteluissaan todennut, että yrittää soittaa mielenkiintoisia sooloja, jotka eivät ole liian lyhyitä, mutta ei liian pitkiäkään. Miehen mukaan hyvän rumpusoolon suunnittelu on jo itsessään äärimmäisen haastava tehtävä. Vaikka itselläni on aukko joidenkin Motörheadin vanhempienkin levyjen (nämä suurimmat klassikot toki hallussa) kohdalla ja bändi on aina ollut sellainen perushyvä tapaus, niin uusimpien levyjen meiningistä olen nauttinut jo Mikkey Deen ansiosta. Inferno on etenkin yksi parhaista kuulemistani Motörhead-levyistä. Ehdottomasti menen Motörhead-keikalle, mutta otan varmuuden vuoksi korvatulpat messiin. Ilmeisesti ei kovin moni bändi soita nykyäänkään yhtä lujaa kuin Motörhead.

Tämänkaltaiset äänet kyllä jakavat mielipiteet, mutta toista Diamond tyyppistä ääntä ei oikeastaan ole ollut ja tuskin tuleekaan. Paljonhan tuota on arvuuteltu miten Diamondin ääni kestää, koska on suhteellisen raskas laulutapa.
Samanlaisia ääniä ei tosiaan ole liikaa ollut. Nyt ihan viime vuosina on tosin tullut muutama erittäin hyvä Kingin lauluääntä tributoiva bändi/laulaja esille. Aivan KD:n parhaiden vokaaleiden tasolle eivät pääse, mutta erittäin lähelle kuitenkin.

Mats Levén on ehkä paras KD:ta matkiva vokalisti
Kannattaa kuunnella/katsoa nämä livecoverit:

Therion (vocals Mats Levén): Black Funeral
Monsters of Metal (vocals Mats Levén): Welcome Home

Erityisesti itse diggaan tuosta Black Funeralista. Kuulostaa monin paikoin yhtä hyvältä kuin alkuperäinen. Myös Lemmyn vokaalit onnistuvat Levéniltä varsin hyvin:
Therion (vocals Mats Levén): Iron Fist

Myös Portrait kannattaa tsekata, jos KD-tyyliset vokaalit maistuvat:
http://www.myspace.com/portraitmetal



Offtopicina vielä loppuun, että Acceptin ainut levy missä Udo ei laula eli "Eat The Heat" on helvetin kovaa tavaraa myöskin. Siinä äänessä on David Reece ja on erittäin toimiva heviääni sekin. Harmi kun jäi yhteen levyyn toisaalta Reecenkin suoritukset Acceptista. U.D.O:n soolouralta löytyy myös todella loistavia levyjä ja vanha, äkäinen ja ruma saksalaisäijä näyttää vielä kaapin paikan pitkään.
Omaan makuuni tuo Eat the Heat on sellainen puolittain hyvä hevikiekko. Reecen äänessä ei ole valittamista, mutta UDO:n tasolle mies ei pääse - ainakaan jos sitä omaperäisyyttä arvioidaan. X-T-C ja Hellhammer ovat kovia jyriä Eat The Heat -levyltä.

Accept-levyt TOP 3 (pari tuotannon ensimmäistä pitkäsoittoa tosin vielä kuulematta):
1. Metal Heart
2. Restless And Wild
3. Balls To The Wall
 

Makopide

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaPKo FOREVER, Liverpool
Kyllähän tässä on tullut King Diamondiakin kuunneltua jo pitemmän aikaa, Mercyful Fate on jäänyt vähän vähemmälle. Hienoa mättöä, äijän lauluääni on kyllä ainutlaatuinen. Soittamisen taso on todella korkealuokkaista.

Kyllä Abigail, "Them" ja Conspiracy ovat niitä minun suosikkeja. Ykkösenä Them, se vinyyli soitettiin aikoinaan puhki.

Kaikki KD:t löytyy hyllystä, MF:ää löytyy muistaakseni neljä levyä.
 

Datsun

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Toronto, Saksa
Ykkösenä Them, se vinyyli soitettiin aikoinaan puhki.
Sama täällä, Themiä tuli kuunneltua ihan kauhistuttavat määrät ilmestyessään. Jo tätä ennen oli toki Fatal Portrait ja Abigail tulleet tutuksi. Hyllystä löytyy myös Conspiracy sekä The Eye joka ei ole ihan niin hyvä levy kuin nuo 4 aikaisempaa.

Themin kansipussista tuli aikanaan tavattua sanoituksia, taisi olla ihan ensimmäinen levy jonka äärellä tajusin että perkele, tämähän on yhtä ja samaa tarinaa biisi toisensa perään. Onkos näin muuten joka levyllä? Tarina alkaa ekasta biisistä ja päättyy viimeiseen? Monta kertaa on tehnyt mieli viedä kaveriporukan levyraatiin KD:tä, mutta yhden biisin irroittaminen Themiltä on tuntunut ikävältä.

Mercyful Fate ei ole kovasti sytyttänyt milloinkaan, Melissa tietysti kakarana jonkun verran C-kasettina huojui ja jonkun levyn sain 90-luvun puolivälissä lahjaksi, mihin lie sekin hävinnyt.
 

Hammer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Black & Gold: SAINTS
Onkos näin muuten joka levyllä? Tarina alkaa ekasta biisistä ja päättyy viimeiseen?
Melkein jokaisella on levyllä on kyllä tarina. Fatal Portraitilla on tosin yhteinäistä teemaa vain muutamassa biisissä, mutta ei varsinaista tarinaa lainkaan. The Spider's Lullabye -levyllä tarina muodostuu ainoastaan viimeisen neljän biisin sanoituksista, kun levyn kuusi ensimmäistä kappaletta ovat tarinaan kuulumattomia irrallisia biisejä. Itse kyllä nautin King Diamondin teatraalisesta tarinankerrontatavasta, kun levyillä saa musiikin lisäksi myös kauhutarinan kaupanpäälle. Eikä ne tarinat aina ole niin simppeleitä, kuin saattaisi pikaisella tutustumisella näyttää. Symbolisia juttuja on mukana myös paljon. King Diamond on useaan otteeseen maininnut suosikkikirjailijoikseen Stephen Kingin ja englantilaisen kauhukirjailijan James Herbertin. Suosikkiromaanikseen KD mainitsee usein Stephen Kingin legendaarisen Hohdon (The Shining). Nämä mieltymykset selittänevät paljon sitä, että mistä King Diamond on kaivanut inspiraatiota kauhutarinoiden kirjoittamiseen.
 

Hammer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Black & Gold: SAINTS
Katos katos. Hohtohan on ihan ylivoimainen elokuvanakin.
Onhan se yksi parhaista. Ei ole myöskään yllätys, että leffarintamallakin KD:n suurimpiin suosikkeihin lukeutuu juuri The Shining. King Diamond ylistää usein myös The Hunger -nimistä elokuvaa. Kaikessa omituisuudessaankin kehumisen arvoinen pätkä.

Itselläni tosin vieläkin aukko sivistyksessä Hohdon kirjaversion suhteen. Pitänyt lukea se varmaan jo yläasteikäisestä lähtien, mutta aina on jäänyt väliin kirjan pituuden ja (muka) ajanpuutteen takia. Täytyy ottaa joku kerta itseään niskasta kiinni ja lukea tuo legendaarinen romaani. Cujo ja Eksyneiden jumala on tullut Stephen Kingin tuotannosta tähän mennessä luettua. Hyviä tarinoita kyllä molemmat.

Jälkimmäisen vein ala-asteella levyraatiinkin, mutta Sleepless Nights ei kumma kyllä osunut muiden neljäsluokkalaisten makuhaarukkaan.
Hehe. Itse olen myös laittanut Sleepless Nightsin soimaan koululuokassa. Tosin tuo tapahtui vasta lukiossa Ruotsin esitelmän aikana. Esittelin King Diamondin ruotsin kielellä ja lopuksi täräytin Sleepless Nightsin soimaan. Olisikohan yksi ryhmästä oikeasti digannut, kun muiden ilmeet olivat näkemisen arvoisia. Osa tuijotti järkyttyneenä eteensä, jotkut virnuilivat jne. Ei helmiä sioille.

EDIT: Kävin muuten tammikuun lopussa Pietarsaaressa katsomassa Snowy Shaw:n coveribändin keikkaa. Tässä hieman tammi-helmikuun vaihteessa kirjoittamaani raporttia keikasta (joka oli valehtelamatta yksi parhaista näkemistäni, Snowy osaa myös laulaa!):

Hammer kirjoitti 1.2.2009:

Eilen tuli todistettua yksi kovimmista keikoista koskaan. Snowy Shaw -cover band esiintyi Pietarsaaren Music Club Jeppiksessä. Keikka oli ilmeisesti ensimmäinen cover-esiintyminen Snowylta kautta aikojen. Mies ei tällä kertaa koskenutkaan rumpuihin, vaan veti itse kaikki vokaalit. Tiesin, että Snowy on mainio ja omaperäinen vokalisti (lähinnä Therion- ja Notre Dame -suoritusten perusteella), mutta silti miehen laulutaito pääsi yllättämään livetilanteessa. Korkeat laulutkin lähtivät vallan tyylikkäästi! Ennen keikkaa tuli heitettyä Snowyn kanssa vähän small talkia ja pyydettyä nimmari Illwillin Evilution -levyn kansivihkoon. Myös yhteiskuva tuli otettua Snowyn ja paremman puoliskoni kanssa. Erittäin rennolta kaverilta vaikutti Snowy, joten on vain ihmeteltävä miten mies on järjestään potkittu pois/eronnut lähes kaikista bändeistään. Illwillin levystä Snowy kommentoi, kun kysyin siihen nimmaria: "This is quite rare, I'm glad you have it". Myös hehkutin miehelle tämän työskentelyä MF:n Time-levyllä. Snowy myhäili tyytyväisenä.

Sitten vielä itse keikasta. Settilista oli erittäin mieleinen. Lähinnä -80 - ja -70 -luvun heavya ja rockia mies veivasi. Aloitusbiisinä oli King Diamondin The Candle (!!!), jonka jälkeen Snowy intoutui vetämään vielä Priestin Painkillerin. Ehkäpä kaikista paras aloituskaksikko, jonka olen livenä kuullut. Snowyn lisäksi nuorista jampoista koostunut taustabändi hoiti hommansa asiallisesti himaan. Snowy huomasi jatkuvasti keikan aikana meikäläisen infernaalisen riehumisen eturivissä ja pääsin useita kertoja laulamaan kertosäkeitä mikkiin. Myös meikäläisen toivoma Hallowed be Thy Name soitettiin. Bändi otti muutenkin hienosti huomioon yleisön toiveita ja keikka venyi, kun encoreita vedettiin "muutama liikaa". Yhteensä Snowyn bändi soitti reilusti päälle 2 tuntia (jopa 2 ½ tuntia!). Välispiikissään Mr. Shaw kyseli jotain Judas Priestiin liitttyen, niin huusin "Sinneeeer!", Snowy vastasi biisin kertsihuutoa imitoiden: You mean "SINÄÄÄÄÄÄÄ"! :lol: Manowar-faneja oli paikalla useampia, sillä yleisössä toivottiin tauotta lisää Manowar-biisejä. Snowy myös esitteli jalassaan komeillutta Sign of The Hammer -tatuointiaan.

Biisijärjestyksestä en ole varma, mutta nämä ainakin soitettiin (joku paikallaolleista lisätköön, jos unohdin jotain):

King Diamond: The Candle
Mercyful Fate: Black Funeral
Iron Maiden: Hallowed be Thy Name, The Trooper, Running Free
Judas Priest: Painkiller, Breaking The Law, The Ripper, Living After Midnight
Accept: Son of A Bitch
Manowar: Holy War, Thor (The Powerhead), Fighting The World
KISS: Rock Bottom, Do You Love Me
Rainbow: Long Live Rock 'N' Roll (lisäksi Snowy lauloi pätkän Stargazerin alusta)
DIO: Holy Diver
Dream Evil: The Book of Heavy Metal (March of the Metallians)
Bob Dylan: Knocking On Heaven's Door
Deep Purple: Black Night, Smoke on The Water
Led Zeppelin: Rock And Roll
AC/DC: TNT, Highway To Hell (myös yleisönhuudatuksena pätkä Thunderstruckia)
Nazareth: This Flight Tonight
Black Sabbath: Paranoid (myös ainakin War Pigsin alkua vedettiin)
Ozzy Osbourne: Over The Mountain
W.A.S.P: I Wanna Be Somebody (ainoastaan kertosäettä)

Erinomainen show-mies ja esiintyjä Snowy kertakaikkiaan on. Aivan varmasti lähden joku toinen kertakin katsomaan miehen covereita. Tänään olisi ilmeisesti hieman eri taustabändillä ja settilistalla luvassa toinen kattaus covereita Seinäjoella. Kahdeksan aikaan aamulla kotiuduttiin paremman puoliskoni ja kaverini kanssa "ranta-Ruotsista". Snowy näet lopetti keikkansa joskus kolmen aikoihin yöllä ja sen jälkeen vielä poliisit pysäyttivät meidän '87-vuoden Corollan ja puhalluttivat kihlattuni. Kysyivät vielä siihen tyyliin, että ihmettelivät miksi oltiin tultu Jyväskylästä asti Pietarsaareen. Siihen sitten kertomaan Snowy Shaw:n keikasta, josta poliisit eivät varmasti tienneet hölkäsen pöläystä.
 
Viimeksi muokattu:

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.

Kiitoksia paljon Hammerille, tuli iltapäivä lukemista sitten kummasti.
Tuon ensimmäisen haastattelun kerkesinkin jo lukea ja ihan hyvää tavaraa kyllä. Varsinkin tuo Kinkun vanhempi haastattelu on varmasti myös mielenkiintoinen.
Sitten vielä King Diamondia taustamusaksi.
 

Hammer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Black & Gold: SAINTS
Kiitoksia paljon Hammerille, tuli iltapäivä lukemista sitten kummasti.
Tuon ensimmäisen haastattelun kerkesinkin jo lukea ja ihan hyvää tavaraa kyllä. Varsinkin tuo Kinkun vanhempi haastattelu on varmasti myös mielenkiintoinen.
Sitten vielä King Diamondia taustamusaksi.
Olepa hyvä. Itse olen niin koukussa King Diamondin haastatteluihin, että olen niitä koneelle & muistitikulle tallentanut useampiakin. Myös kuningaskitaristi La Rocquen haastattelua löytyy.

Tässä vielä linkkinä muutamat haastikset:
Metal Asylum 7.10.2007
Metal Israel 19.10.2005 Interview Pt.1
Metal Israel 7.1.2006 Interview Pt. 2
Metal-Rules (Andy & Mike Interview)
Metal-Rules 17.7.2005
Metal-Rules 5.1.2007 (Andy & Mike)
Metal-Rules 18.6.2007
Imperiumi
King Diamond 18.3.2008. Haastattelu löytyy helposti Latest Interviews -osiosta.
Crypt Magazine: King Diamond
Andy La Rocque -haastattelu 2008 (KK Downing -sivustolla)

Uusi King Diamond -haastattelu, jossa KD puhuu pääasiassa Guitar Hero -pelistä ja omista videopeliharrastuksistaan. Olipahan erilainen haastattelu ja siinä mielessä mielenkiintoista luettavaa. Haastattelijalta muutamat kirjoitusmokat, kuten "Michael Denna".
 

Laiton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Nyslott Devils
Täällä toinen "myöhäisherräinnäinen". Kingin ääni/äänenkäyttö kuulosti teini-iässä ihan hirveeltä. Mutta sitten vuosien päästä ostin jostain tarjouksesta The eye vinyylin ja kolahti. King oli jo ihan OK. Pari vuotta ja The graveyard Tallinnasta piraattina, King nousi jo "yksi suosikeista" joukkoon. Tänä vuonna sitten ostin Puppet Masterin ja sen jälkeen Abigailin, Conspiracyn, Themin, The Dark sidesin, Fatal portraitin. Eipä paljoa muuta ole nyt sitten tullut kuunneltuakaan viime kuukausina.
Loput KD- levyt aion hankkia ajan mittaan, en kuitenkaan kiireellä. Nykypäivänä ei mieleistäni kunnon heavyä paljoa tehdä, joten on hyvä, että on varastossa vielä muutamia minulle uusia albumeja (Woodoo, give me your....) joita voi hankkia kun on aikaa perehtyä musiikkiin. Taustamusiikkina en Kingiä kuluta.
En ole nähnyt King Diamondia livenä, mutta mikäli tulee Suomeen, olen varmasti paikalla. Mercyful Fateen en ole tutustunut.

"Do you remember butterfly?"
 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Laitetaanpa nyt lusikka tähänkin soppaan.

Itselläni KD/Mercyful Fate on ollut ihan TOP-3 suosikkini jo Abigail-levystä alkaen, jonka jälkeen olen hankkinut luonnollisesti loput levyistä. Omassa arvoasteikossa levyt ovat priimatavaraa aina vuoden -94 MF:n Time-levyyn saakka, josta alkoi vaisumpi jakso ehkä Graveyardia lukuunottamatta. Olin jo menettämässä toivoa Kingin luovuuden suhteen kunnes Puppet Master taas räjäytti pankin. Give Me Your..-levy olikin jo laadullisesti ihan superkolmikon(Abigail, Them, Conspiracy) luokkaa. Loistavia tarinoita, melodioita ja kitarasooloja Andy tietenkin helmenä.

Niin ja uskovaiset ja muut tiukkapipot. Älkää ottako herraa niin vakavasti. Kansa tarvitsee sirkushuveja ja showta, sitä King on todellakin aina tarjonnut.
 

Hammer

Jäsen
Suosikkijoukkue
Black & Gold: SAINTS
^ Hyvää tekstiä. Erittäin hienoa huomata, että löytyy muitakin, joille uppoaa tuo uusin Give Me Your Soul... Please. Itselleni tosiaan yksi parhaista KD-lätyistä. On siellä jotain melodian-& lyriikan-pätkää lainattu vanhoilta King Diamond -levyiltä, mutta omaahan saa lainata. La Rocque - Wead -kitaristikaksikko on levyllä suorastaan ilmiliekeissä. Weadin soittotyyli tuo paikoin mieleen Michael Dennerin, joten siinäkin mielessä täydentää Mr. La Rocqueta erinomaisesti. Tosiaan yleisesti olen lukenut enemmän pettyneitä kommentteja GMYSP-levyn suhteen, kun The Puppet Masteria kehutaan poikkeuksetta. Uutukainen on omasta mielestäni musiikillisesti TPM-lättyä parempi, vaikka aavistuksen tarinassa häviääkin. Käytiin muuten vaimon kanssa häämatkalla Budapestissa. The Puppet Masterin tarinalla oli osuutta matkakohteen valintaan.

Kyllä myöhäisheränneille riittää täällä topicissa tilaa vaikka muille jakaa. On hyvä, ettei mene homma ihan yksinpostailuksi. Niin ja Laiton, tutustu ihmeessä Mercyful Fateenkin. '80-luvun levyillä Hank Shermannin riffit ovat jotain elämää suurempaa. Erityisesti Melissaa suosittelen kokeilemaan. Jos ei Evil uppoa, niin jo on kumma ;)

Löysin muuten muutamat mielenkiintoiset MF-/KD-jäsenten haastattelut ranskalaiselta fanisivustolta. Haastattelut on tehty vuosina 1999-2001.

King Diamond -rumpali Matt Thompson haastattelussa helmikuussa 2001
MF-/KD-basisti Timi "Grabber" Hansen haastattelussa 8.12.2000
Andy La Rocque haastattelussa 22.12.1999
MF-kaksikko Hank Shermann ja Mike Wead yhteishaastattelussa 8.5.1999
Itse King Diamond haastattelussa 23.1.1999
Michael Denner haastattelussa 7.12.2008

Sivustolla on ollut aiemmin ilmeisesti myös Snowy Shaw:n haastattelu, joka ei enää vaikuta toimivan.
 

Laiton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Los Angeles Kings, Nyslott Devils
"Käytiin muuten vaimon kanssa häämatkalla Budapestissa. The Puppet Masterin tarinalla oli osuutta matkakohteen valintaan."


Kävitkö nukkekaupassa kattomassa vieläkö King roikkuu siellä seinällä?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös