Liiga ei ole mikään yhteiskunnan ulkoinen saareke, johon ei pääsisi vaikuttamaan muut yhteiskunnalliset linjaukset. Yleismaallinen fakta on se, että rahallahan asiat nykyään ratkaistaan. Urheilun kannalta POSITIIVISIN asia on edelleen se, että rahalla ei voi vieläkään ostaa osaamista tiettyä pistettä eteenpäin. Saipa on upea esimerkki siitä, kuinka voi tehdä hyvää työtä pienillä resursseilla. Toisessa ääripäässä ovat sitten Blues, HPK ja Ässät, jotka tekevät juuri sen näköistä työtä kuin resursseilla voi tehdä.
Urheilu on bisnestä ja missä bisnes siellä päätöksiin vaikuttaa edelleen eniten raha. Liiga on se suomalaisen jääkiekon hunajapurkki, jonka ääreen kaikki haluavat. Se, millä tavalla hunajapurkille päästään on täysin yhdentekevää monelle organisaatiolle. Rakenne on pähkähullu ja on selvää, että kun LIIGAN omistavat sen joukkueet niin silloin on täysin selvää, että hunajapurkilla olevat rajoittavat muita hunajapurkille tulijoita. Urheilullisuus on rakenteesta unohdettu jo kauan sitten. Hunajapurkilla olevat pysyvät siellä ja vartioivat, että sinne ei pääsee liikaa muita häärimään samoille hunajapurkeille. Liiga on kokonaisuudessaan tuon pähkähullun rakenteensa vuoksi aina urheilullisesti puun ja kuoren välissä; ulos liiga näyttää pölvästiltä ja kantaa kaikki negat niskassaan, vaikka todellisuudessa seurathan ne suurimmat päätökset edelleen tekevät, jotka myös liigan omistavat.