Kimmo Kuhta #9
Ikäni puolesta Kimmo Kuhta on pelaaja, joka tuo aina HIFK:n mieleen. Jollain tavalla koko HIFK punoutuu Kuhdan ympärille oman lapsuuden/nuoruusvuosieni osalta. Kotipihalla pelattiin katulätkää ja vastakkain olivat aina HIFK ja Jokerit. Aivan sama oliko pelit 2vs2, 3vs3 etc, ensimmäisenä kuului huuto:
"Mä olen KUHTA!"
Seuraavina valittiin yleensä Caloun, Zidlicky tai Rafalski ja maaliin tottakai Tim Thomas. Eräänä kertana joukkeiden pelaajia valittaessa syntyi tappelu, koska tuli riitaa siitä että Thomasille oli mahdotonta saada maaleja ja vastaavasti Kuhta tekee niitä liikaa;
"Niitä ei voi valita, epistä."
Jännä sinänsä, koska maaliin laitettiin yleensä se pihan heikoin joka uhriutui kiekon/pallon mukana lentäviin paskoihin.
Jollain oudolla tavalla #9 jäi mieleen ensimmäisistä piirroistansa lähtien. Kiben luistelutyyli, naurut, rannarit, tuuletukset lärvi levällään, kaikki.
Tärkeimpänä muistona itselle on vuosi 2011 ja mestaruuspytyn nostaminen yhdessä Peltosen kanssa. Hetki jota en unohda koskaan elämässäni.
Tuolta kaudelta löytyy muistoja Kibestä enemmänkin ja @RedNumber9 niitä availikin edellisessä viestissä. Ai että, hieno mies.
Täytyyhän tässä mainita myös nuo kaksi kautta joita kuvaa parhaiten kolme sanaa, Kuhta-Harkins-Pärssinen
Pakko oli laittaa boldattuna ja alleviivattuna, ihan suoraan sanoen voi vittu mitä touhua pääsin todistamaan! Kuhta painoi kaappeja minkä kerkisi, Harkins jakeli tietokoneeltaan sellaista lättyä lapaan, että vieläkin silmät pyörii päässä ja Pärssinen oli orkesterissa samalla aaltopituudella. Nuo kaudet on kyllä painuneet mieleen jäätävä kovalla forcella.
Kimmo Kuhta 112gp 60+48 108p.
Brett Harkins 104gp 14+79 93p.
Timo Pärssinen 90gp 44+36 80p.
Yhteensä 281 pistettä tekivät sankarit kahdella kaudella runkosarjassa.
Ikäni puolesta Kimmo Kuhta on pelaaja, joka tuo aina HIFK:n mieleen. Jollain tavalla koko HIFK punoutuu Kuhdan ympärille oman lapsuuden/nuoruusvuosieni osalta. Kotipihalla pelattiin katulätkää ja vastakkain olivat aina HIFK ja Jokerit. Aivan sama oliko pelit 2vs2, 3vs3 etc, ensimmäisenä kuului huuto:
"Mä olen KUHTA!"
Seuraavina valittiin yleensä Caloun, Zidlicky tai Rafalski ja maaliin tottakai Tim Thomas. Eräänä kertana joukkeiden pelaajia valittaessa syntyi tappelu, koska tuli riitaa siitä että Thomasille oli mahdotonta saada maaleja ja vastaavasti Kuhta tekee niitä liikaa;
"Niitä ei voi valita, epistä."
Jännä sinänsä, koska maaliin laitettiin yleensä se pihan heikoin joka uhriutui kiekon/pallon mukana lentäviin paskoihin.
Jollain oudolla tavalla #9 jäi mieleen ensimmäisistä piirroistansa lähtien. Kiben luistelutyyli, naurut, rannarit, tuuletukset lärvi levällään, kaikki.
Tärkeimpänä muistona itselle on vuosi 2011 ja mestaruuspytyn nostaminen yhdessä Peltosen kanssa. Hetki jota en unohda koskaan elämässäni.
Tuolta kaudelta löytyy muistoja Kibestä enemmänkin ja @RedNumber9 niitä availikin edellisessä viestissä. Ai että, hieno mies.
Täytyyhän tässä mainita myös nuo kaksi kautta joita kuvaa parhaiten kolme sanaa, Kuhta-Harkins-Pärssinen
Pakko oli laittaa boldattuna ja alleviivattuna, ihan suoraan sanoen voi vittu mitä touhua pääsin todistamaan! Kuhta painoi kaappeja minkä kerkisi, Harkins jakeli tietokoneeltaan sellaista lättyä lapaan, että vieläkin silmät pyörii päässä ja Pärssinen oli orkesterissa samalla aaltopituudella. Nuo kaudet on kyllä painuneet mieleen jäätävä kovalla forcella.
Kimmo Kuhta 112gp 60+48 108p.
Brett Harkins 104gp 14+79 93p.
Timo Pärssinen 90gp 44+36 80p.
Yhteensä 281 pistettä tekivät sankarit kahdella kaudella runkosarjassa.