Mielestäni tuolla kaudella ei mitään hurmosta ollut. Oli koko ajan sellainen "viittä vaille valmis"-fiilis. Ei koskaan naksahtaneet sitten palaset paikoilleen eikä peli olllut vapautunutta. Paperilla kaiken piti olla selvää viimeistään kun OJ tuli johtamaan jengiä ja Vokoun tilkitsemään maalia, mutta ei se kentällä koskaan tällaista ollut.
Oli se runkosarjan lopussa tarpeeksi lupaavaa, että olisi voinut odottaa menestystä, mutta pleijarit olivat sitten yksi iso (pieni) pannukakku. Ei runkosarjassa ehkä ehtinyt tulla näitä tönimme-leikisti-toisiamme-matsin-päätteeksi tai tiputaan-jään-pintaan-ja-revetään-ihan-täysin-nauramaan-maalin-jälkeen ja muita hyvää joukkuehenkeä kuvaavia tilanteita, mutta kyllä se mun mielestä oli sen verran vakuuttavaa meininkiä, että ois voinu olettaa mitalia (tai "mitallia", kuten eräät lukihäiriöiset pellet tuuppaavat kirjoittamaan). Jengillä ei ehkä ollut tarpeeksi aikaa hitsautua yhteen, ja siitäkin ehkä johtu ettei Ara saanut kunnon otetta siitä laumasta, mutta olihan niillä nyt tietty momentum siinä runkosarjan lopulla, ainakin mun mielestä.
Sen mä ainakin muistan, että odotukset oli niin korkealla, että kun sitten tiputtiin*, ei edes pillu maistunut. Olin vain hiljaa ja möks möks.
* ja vaikka Pena yritti lievittää tappiota joukkotappelulla, se meni aivan täysin vituiksi Topon (?) cheap-shotin takia. Kun Lennu tyrmättiin niinkin nolosti, ei millään tappelullakaan ollut enää yhtään mitään vaikutusta, kaikki oli vaan pelkkää masennuksen ja ahdistuksen maksimointia.