Jokeri -kausien jälkeen Hirso allekirjoitti kahden vuoden sopparin, ja osoitti todellista IFK -sydäntä ja henkistä kovuutta, kun uskalsi tulla "puhkon sun renkaat juudas" -kommentoinnin jälkeen takaisin kasvattajaseuraan. #44 sai niskaansa helvetillisin kasan paskaa IFK -faneilta. Moni odotti, ja jopa toivoi Kimin pelaavan päin persettä, "koska se on vitun narrihuora". Todellisuudessa Ilmalan keikan syyt ovat mielestäni todella inhimilliset, eikä niistä kannata erityisiä johtopäätöksiä vetää. Peliesityksien myötä arvostelu hiljentyi aina kevääseen -09 asti, kunnes oli aika vetää "playoff -floppi" -kortit taskusta...
Pelit näinä kahtena vuotena ovat sujuneet seuraavasti:
-Ensimmäisellä kaudella IFK oli pitkälti yhden ketjun joukkue. Kimi pelasi paljon erikoistilanteita, ja varsinkin taistelu alivoimilla jäi usein huomioimatta. Se syö kuitenkin rutosti energiaa ja tehopisteitä. Tuloksena pistepörssin voitto, Ilkka Pikkaraisen ruokkiminen aina yksisuuntaiseen nhl -sopimukseen asti, ja joukkueen pään pinnalla pitäminen. Playoffeissa Kari Jalonen floppasi ensimmäisen kerran. IFK pelasi juuri, kuten ei olisi pitänyt. Tästä johtuen koko joukkue oli syväjäässä, eikä tehnyt muistakseni kuin yhden maalin. Kimin pimentäminen oli helppoa, koska 1. ketju oli joukkueen ainoa pelote, eikä ylivoimaakaan hirveästi siunaantunut. Hieno kausi #44:selta.
2008-09 HIFK 58. 18+48=66 54min +4
2008-09 HIFK 2. 0+0=0 12min -2
-Toiselle kaudelle UTJ Nybondas kasasi vahvan, ja ennenkaikkea tasaisen ryhmän, jossa kukaan hyökkääjistä ei pelannut 25 minuuttia/peli, eikä ylivoimallakaan peliaikaa luonnollisesti tullut enää niin paljoa. Sitä kautta pistemäärätkin heikkenivät. Alkukausi oli pisteiden valossa vaikeaa, mutta joukkueen eteen taistelu oli entistä kovempaa, ja joukkueena IFK pelasi hienon syyskauden. Tutkapariksi suunnitellun Haatajan poissaolo näkyi koko 1.kentän pelissä. Kun ketjukaverit eivät tehneet edes tyhjiin, meni Kimin peli hetkeksi lukkoon, ja peli muuttui ajoittain liian hitaaksi, täydellisen syötön hakemiseksi. Kevätkaudella itseluottamus palasi, ja myös pisteitä rupesi tulemaan, lopussa jopa todella huikeaa tahtia. Lopulta Kimi kantoikin jälleen kultakypärää, ja voitti joukkueen sisäisen pistepörssin. Tämän lisäksi mies pelasi playoffeissa maagisesti, 1,5p/peli -tahdilla, vaikka IFK:n pelitapa perustui helvetilliseen peruutteluun. Näin tuli myös todistettua, että puheet jäätymisestä tosipeleissä ovat roskaa. Kimi kantoi joukkuettaan, minkä yksin pystyi.
2009-10 54. 18+26=44 62min +5
2009-10 6. 3+6=9 10min +1
Yhteensä: 120. 39+80=119 138min +8 - Aivan huikea saldo, kiitos näistä kausista. Tämän herran menoa tulen kyllä seuraamaan, vaikka sitten Timrån paidassa.
Hienoja posteja muilta!