Jos nyt puhutaan hengen ja materian taistelusta, niin eiköhän se nyt aikuiselle ihmiselle ole kohtuullisen selvä, kumpi siinä voittaa. Materia tietenkin.
Ei vaan, kyllä minulle tärkeintä joulussa on yhdessäolo, hyvä ruoka ja leppoisa meininki. Tämän ketjun tarkoitus oli vain heitellä kehiin omia (materialistisia) toiveitaan, kuten meikäläisen hedonistiset sukat, suklaa ja kirja ovat. Ei siinä mitään, jos joku toivoo rauhaa ja vapaa-aikaa, mahdollisia kai nekin ovat, mutta eivät ehkä käärittävissä Puuha-Pete -paperiin.
Omat jouluni eivät ole koskaan olleet kulutuksen riemujuhlaa. Toki rahaa on palanut niin minulla kuin porukoillanikin, mutta 90-luvun työttömyysjaksosta johtuen painottui meidän perheen joulunvietto yleensä yhdessäoloon ja ajatusten rauhoittamiseen. Ruuasta ei tingitty kuitenkaan ja sekös sopi minulle. Viime vuosina on kuitenkin porukoittemme tulotaso sen verran kohonnut, että nuoremmat sisarukseni ovat päässeet osallisiksi monesta sellaisesta asiasta, joista me vanhemmat lapset vain haaveilimme. Tiedä sitten, onko tuo hyvä vai paha. Itse kuitenkin arvostan näin jälkikäteen sitä, että perheessämme pystyttiin nauttimaan joulusta ilman ylenpalttista tavaroiden paljoutta asuessani vielä kotona. Ei minulle jäänyt katkeruutta mistään tavaroista, koska en yksinkertaisesti osannut edes kaivata niitä. Jonkun pienoismallin ja Aku Ankan jättikirjan kun sain, oli ilo ylimmillään. Sitten vain sarjis kainaloon, suklaata kyytipojaksi ja sohvan pohjalle.
Haluaisin opettaa myös omalle lapselleni sen, mitä itse opin. En toki siten, että jättäisin hänelle jotain ostamatta, vaan siten, että lahjojen keskelläkin voisi päällimmäiseksi muistoiksi lapsuuden ja nuoruuden jouluista jäädä yhdessäolo, joulurauha ja lepo.