Ihan hyvä elokuva, mutta ei mitenkään erityisen lostava, mestariteoksesta puhumattakaan. Elokuvan keskinkertaisinta antia olivat nimenomaan ne taistelukohtaukset, ja jos niitä leffasta on suurin osa, kovin korkealle sitä ei voi arvostaa. Taistelukohtaukset oli kuvattu perinteiseen Hollywood-tyyliin, eli ne koostuivat nopeista, jopa hätäisistä leikkauksia, jotta ei vahingossakaan näkyisi, että suurin osa näyttelijöistä ei osaa oikeasti taistella. Hong Kongissa nämä hommat tehdään yksinkertaisesti sata kertaa paremmin: jos nyt vähän kärjistetään, niin siellä kamera asetetaan paikoilleen, ja fyysisesti lahjakkaat näyttelijät hoitavat työt. Hollywoodissa asia toimii juuri päin vastoin: näyttelijät tekevät mitä osaavat, ja kamerakikoilla yritetään paikata vajaavaisuudet. Paras esimerkki tästä on mielestäni loppupuolen joukkoteurastus, jossa hätäinen kameratyöskentely vietiin huippunsa. Taisi muuten olla kunnianosoitusyritys Bruce Leen Fist of Furyn nunchaku-kohtaukselle. Pahiksilla oli vielä kaiken lisäksi samanlaiset naamiotkin kuin Leen esittämällä Katolla The Green Hornet TV-sarjassa.
Koreografia on muutenkin pettymys, sillä siinä ei oikeastaan ollut mitään mieleenpainuvaa. Esim. Enter the Dragonin peilikohtaus, Once Upon a Time in Chinan tikapuukohtaus tai Fist of Legendin karate -ja kung fu-tyylien vastakkainasettelu ovat taisteluelokuvien ikimuistettavimpia kohtauksia. Kill Billistä tuollaista klassikkoa ei löydä hakemallakaan. Fyysisen huumorin osa-alueella Jackie Chanin parhaimmisto taas lyö Kill Billin hauskuutukset mennen tullen. Muutenkin elokuvasta jäi sellainen maku, että se ei tiennyt, oliko se parodia, vakavastiotettava vai molempien ristisiitos. Nyt se ei oikein ollut mitään niistä onnistuneesti.
Näyttelijäsuorituksissa ei muuten ollut valittamista. Uma Thurman oli mielestäni varsin uskottava koston enkelinä. Tämä onkin se osa-alue, jossa Tarantinon leffa hakkaa monet honkkariesikuvansa, sillä niissä näyttelijäsuoritukset ovat taistelukohtauksia lukuunottamatta kohteliaasti sanottuna vaihtelevia.Elokuvan musiikki oli suorastaan loistavasti tunnelmaan sopivaa, ja Tarantinon kamera- ja kerrontakikat onnistuneita. Tarantinosta kyllä näkee, että mies luottaa omiin kykyihinsä, ja hän sai tähänkin elokuvaansa oman leimansa vaivatta lyötyä.
Täytyy kuitenkin muistaa, että tässä arvostellaan kokonaisuutta, joka on vielä kesken. Veikkaanpa, että muutama juonikuvio on vielä paljastumatta. Epäilenpä sitli, että Vol 2:n taistelukohtaukset ovat yhtä keskinkertaisia kuin ykkösessäkin. Tätyy kuitenkin antaa Tarantinolle pisteet siitä, että edes ryhtyi näin vaativaan urakkaan, sillä ei ole helppoa tehdä kunnianosoituksia elokuville, joiden tekijälistassa komeilevat nimet Bruce Lee, Jet Li, Jackie Chan, Tsui Hark tai Sammo Hung. Vertailukohdat ovat yksinkertaisesti niin kovat, että samalle tasolle Kill Bill ei kokonaisuudessaan yllä.
